Enter

Näytetään bloggaukset toukokuulta 2007.

Tein kantelun lääninhallitukseen omaiseni huonosta kohtelusta sairaalassa. Olin asian tiimoilta ollut yhteydessä vanhuspalveluista vastaavaan johtajaan aikaisemmin eikä muutosta tullut. Nyt tulee!

Olen vieläkin tosi kyrpiintynyt tapahtuneesta.

Katsoin Jean Genetìn ohjaaman elokuvan vuodelta 1950 Un Chant d`Amour ja se oli kiehtova mykkäelokuva. Jonkinlainen underground klassikko, mutta hyvä.

Pakkaan tavaroitani valmiiksi. Koko ajan kertyy roinaa kaapit pullolleen. Onneksi minulla on paljon laatikoita jäljellä. Chiquita- laatikot ovat hyviä. Niitä saa vaikka kuinka paljon. Sitten kannattaa mennä ruinaamaan sairaaloista pahvilaatikoita. Ainoa hankala juttu on niiden roudaaminen. ( minulla ei ole autoa )

Astioita, joita en ole paljon käyttänyt: loputtomasti laseja, riisinkeitin, tehosekoitin, leivänpaahdin....pitäisikö vaan heittää roskiin? Satoja ja taas satoja dvd- elokuvia. Yksi kassillinen meni jo roskiin. Kuinka paljon tehdäänkin paska-elokuvia! Suurin osa on puhdasta sontaa. Enemmistö!

Yllättävän paljon menee aikaa astioiden käärimiseen pakettiin.

Mihin ihmeessä vie ylimääräiset puu- tai kangastavarat? Heitin yhdet rullaluistimet roskiin.

Minulla on loputtomasti vaatteita. Roskiin vaan!

Miten ihmeessä olen ostanut vega 2x 36 w kattoon laitettavan loisteputkivalaisimen?

Olen "avannut oven" enkä tiedä ollenkaan, mitä seuraa. Toivon, että minun käy hyvin. Olen huomannut, että taaksensa ei voi katsoa tai mennä aloittamaan uudestaan, jos tuntee tehneensä väärän ratkaisun. Eteen tulee ovia ( tilanne, joissa yrittää tehdä mahdollisimman parhaan ratkaisun omalta kannaltaan) , mutta seurauksia ei voi ennakoida, mitä tapahtuu. Aina tapahtuu jotakin yllättävää, mistä ei voinut olla ainoatakaan etukäteistietoa, joka voi laittaa kaiken ylösalaisin ja asiat menevät päin petäjää.

Erään henkilön mukaan " tämä oli tärkeä tapaaminen". Olen kauhuissani. Miksi se oli muka tärkeä? Kenen kannalta?

Yritän liian usein olla ovela ja pelaan, otan riskejä.

Huomasin sitten, että ns. ystävä, johon turvauduin, petti.

Voi olla, että olen älyttömän tyhmä. Helposti asetan "pääni pölkylle paljastaen kaulani" ihan itse.

Syteen tai saveen! Jotakinhan minun oli tehtävä, vaikka usein sanotaan, että olisi hyvä istua aloilleen ja...AJATELLA.

Jos Piaf lauloi, ettei hän kadu elämässään mitään, niin minä voisin luetella yhtä sun toista, mitä kadun. Olisiko siitä sitten hyötyä? Parempi kun ei mieti!

Sairaalahoito voi olla hengenvaarallista. Nyt yritämme saada omaisemme keinolla millä hyvänsä toiseen paikkaan.

Hoitohenkiklökunta on aivan omituista. Valtava muutosvastarinta. Yhtäkään hymyileväkasvoista hoitajaa en ole nähnyt. Kumman totisia. Sitten osa näistä kovanaamoista huutaa kovalla äänellä, kun tekevät työtään. Ne, jotka eivät auta potilaita. Järkyttävää sakkia!

Vain konfliktin ja riitelyn kautta tapahtuu liikahdus johonkin suuntaan. ihan kun pitäisi uhkailla, jotta potilas saa perusoikeuksiensa mukaista hoitamista.

Me omaiset jouduimme suunnittelemaan oman hoitorenkaamme, jotta omainen ei olisi kuollut nälkään. Vierailuajat suunniteltiin ruoka-aikojen mukaisesti.

Toivottavasti nuo akat palavat helvetissä.

Tänään saimme kuulla, että omainen saa paikan muualta.

En voi käsittää, ettei heteromiehellä ole ollenkaan mieskavereita! Minusta se on käsittämätöntä ja outoa. Sen voin ymmärtää monestakin syystä, ettei homomiehellä ole paljon ystäviä, mutta että heteromies tai heteronainen ovat yksinäisiä, koska heillä on paljon enemmän mahdollisuuksia kuin homoilla tai lesboilla, mutta olen nyt nähnyt tämänkin.

Tietenkin syynä on se, että tämä heteromies eristäytyy tarkoituksella, kuten hänen avopuolisonsakin. Miten voi elää niin symbioottisessa suhteessa? Valitettavasti ongelmana on tämä nainen, joka on selkeästi häiriintynyt ja pelkää miehensä menettämistä ihan kybällä, joten jokainen vieras on uhka suhteelle ja sen pysyvyydelle.

Toinen pariskunta on ihan samanlainen. Tässäkään suhteessa miehellä ei ole omia kavereita. En tajua.