Olen "avannut oven" enkä tiedä ollenkaan, mitä seuraa. Toivon, että minun käy hyvin. Olen huomannut, että taaksensa ei voi katsoa tai mennä aloittamaan uudestaan, jos tuntee tehneensä väärän ratkaisun. Eteen tulee ovia ( tilanne, joissa yrittää tehdä mahdollisimman parhaan ratkaisun omalta kannaltaan) , mutta seurauksia ei voi ennakoida, mitä tapahtuu. Aina tapahtuu jotakin yllättävää, mistä ei voinut olla ainoatakaan etukäteistietoa, joka voi laittaa kaiken ylösalaisin ja asiat menevät päin petäjää.

Erään henkilön mukaan " tämä oli tärkeä tapaaminen". Olen kauhuissani. Miksi se oli muka tärkeä? Kenen kannalta?

Yritän liian usein olla ovela ja pelaan, otan riskejä.

Huomasin sitten, että ns. ystävä, johon turvauduin, petti.

Voi olla, että olen älyttömän tyhmä. Helposti asetan "pääni pölkylle paljastaen kaulani" ihan itse.

Syteen tai saveen! Jotakinhan minun oli tehtävä, vaikka usein sanotaan, että olisi hyvä istua aloilleen ja...AJATELLA.

Jos Piaf lauloi, ettei hän kadu elämässään mitään, niin minä voisin luetella yhtä sun toista, mitä kadun. Olisiko siitä sitten hyötyä? Parempi kun ei mieti!