...on tehty rikottaviksi. Emme siis hilluneetkaan baarissa viikonloppuna, vaan kyhnäsimme kotona. En valita, kivaa oli. On hauskaa, kun voi sanoa viihtyvänsä seurustelukumppaninsa kanssa, eikä tarvitse koko ajan täyttää elämäänsä muiden seuralla. Vaikka ystävät ovatkin ihania ja tärkeitä.
Mitä kuuluukaan maanantaipäivään? Bussimatka töihin oli entistä ahdistavampi, kun mukana matkusti piikikäs ampiainen/pistiäinen/joku muu yhtä ällö. Vuosien saatossa olen alkanut arvostaa ainoastaan kömpelöitä ja hauskoja kimalaisia, jotka ahertavat kukkiensa parissa, eikä ne saa edes mua ryntäämään parvekkeelta ulos. Muut hyönteiset ovat lähtökohtaisesti vihollisiani, vaikka en nautikaan niiden tappamisesta. Pelkään vain kuollakseni. Kylmä hiki ja ASEM-kokouksen ruuhkauttama liikenne, joka sai bussin matelemaan, tekivät aamusta kaikkea muuta kuin ihanan. Onneksi amppari viihtyi bussin etuosassa kiusaamassa näkövammaisten paikalla istunutta mummoa (joka ei ollut näkövammainen ja pelkäsi siksi yhtä paljon ampparia.)
Muuten olenkin käyttänyt päivän hyödyksi latailemalla uudelle muistitikulleni netistä Tero Pitkämäen ja Andreas Thorkildsenin hottis-kuvia. Tähän päättyykin urheilun arvostamiseni, mutta on ne pojat vaan söpöjä :-)
