Niin, siitä on aikaa kun viimeksi olen tälle palstalle kirjoitellut. ainakin vuosi. Nyt tuntui hyvältä palata bloggauksen maailmaan, kun on kertynyt kaikenlaista suoraa ja mutkaa, kolmioita ja ympyröitä. Ympyröitä siinämielessä että kummallista kyllä olen löytänyt itseni ihan muualta kuin missä luulin olevani tähän aikaan tätä vuotta. Muutokset kuulemma ovat hyvästä. Joskus taistelen ajatusta vastaan ja haistatan huilut moiselle filosofialle. Mutta sitten kun olen kävellyt työpaikaltani kotiin ja mennyt takapihalle juomaan iltateen suorastaan säkkipimeään syksyiseen hiljaisuuteen, niin vedän sanani takaisin. Muutokset ovat hyvästä.
Sekin on hyvästä, ettei koirani ja akvaariokalani poisluettuna muita hiippaile huushollissani. Toisekseen huomaan että olen taas jättänyt uuden ilmoituksen treffipalstalle. Kaipaan ja en kaipaa. Miten kaikki käytännössä onkin tapahtunut näin. En ole koskaana iemmin ollut näin vaikeasti tavoitettavissa tai muut. Ainoa kontaktini ulkopuolelle gay-elämään on tietokone, helvetin rakkine. Hyötykäytössä juu hyvä kaveri.
No, kunhan sataa lumen maahan, niin sitten valaistuu -ajattelen. Valaistuu mikä??? maa, mutta tuoko se minulle jotain uutta, esimerkiksi uuden suhteen. No ei todella. Kuitenkin istun tässä sohvassani läppäri sylissä vaikka kuinka olisi maa valkoinen :) :/
Tämä on selkeästi vielä kriisissä ja kulttuurishokissa. Vanhusvoittoisessa pitäjässä. Naapurissa asuu nuori mies, mutta hänkin luikkii kotiovestaan sisään kuin olisi varkaissa. Toinen seinä naapuri oli laittanut Esla-kelkkansa parkkiin ovensa viereen. Ihanaa elämää, tämä on sitä maaseudun rauhaa. Ja kalat polsii akvaariossa. Mutta olen oikeastaan aika tyytyväinen. Pääseehän viikonloppuna käymään Picasson näyttelyssä hesassa. Jaksaa taas jatkaa. :)
