Rekkauduin juuri tänne ranneliikkeeseen. En ikinä ole kammonnut homoja, homottelu ei ole satuttanut ja itse en homo-nimittelyä ole tajunnut vittuiluna, tai ainakaan kovin kekseliäänä ivana koulun pihalla.
29 vuotta lasissa ja kokemuksia vain naisista. Ystävinä homoja ja lesboja mutta lähimmät kaverit heteromiehiä joille en näistä viitsi puhua. Onneksi ystävänä lesbo nainen jolle voin vapaasti kertoa juttujani. Viime vuonna ihastuin homoon ystävään, mutta hän niin komea että ajattelin etten ole ulkonäöllisesti hänen vertaisensa ja en kertonut. Ihastus hiipui pois.
Olen kai aina joskus masturboinut ajatellen miehiä mutta orgasmin jälkeen ollut itseinhoa, paitsi nyt ihan viime aikoina.
Olen rempseän miehen maineessa. Teen mitä haluan ja harrastan "feminiinisiä" juttuja, muun muassa kirjoittamista ja valokuvausta. Silti en neidin maineessa ole kaveripiirissäni. Kun olen rento ja noin, ei ihmetystä ole herättänyt että olen mainitsemalleni ujolle lesbolle "uhrautunut" henkiseksi tueksi Helsingin gayreissulle. Tosiasiassa toivoisin itsekin kokemuksia.
Mikäli Helsingistä en niitä vielä saa, ajattelin netin kautta etsiä myöhemmin.
Miten homopiireissä suhtaudutaan 29-vuotiaaseen mieheen joka vähitellen myöntää biseksuaalisuuttaan. Tai miettii ja pohtii ja kokeilee. Olenko jokin vapaamatkustaja, typerys ja myöhäisherännäinen, tai tirkistelijä.
En näitä blogeja ole lukenut vielä ollenkaan mutta nyt voisi kun oman vuodatuksen saanut kirjoitettua.