Saksalainen vasemmistolehti ”taz” rikkoi viime kesänä saksalaisen Presseratin ohjeita, kun se julkaisi arveluja liittovaltion ympäristöministerin Peter Almaierin (CDU) homoseksuaalisuudesta. Ei ole mitään julkista intressiä, joka oikeuttaisi tällaiseen ”outtaamiseen” eli yksityisen persoonallisuuteen liittyvän asian julkistamiseen. Presserat vastaa suomalaista julkisen sanan neuvostoa.
Queer.de on tiedustellut tarkemmin Presseratin perusteluja. Presseratin ohjeessa no 8 sanotaan, että media kunnioittaa ihmisten yksityiselämää ja intimiteettiä. Mitään toimenpiteitä ei nyt kohdisteta ”taz”-lehteen, koska se on jo pyytänyt anteeksi ja poistanut artikkelin on-line -arkistostaan. Lehti itse myönsi pahoittelussaan, että ” politisch wie moralisch ist die sexuelle Orientierung eines Menschen irrelevant. Sie ist Privatsache. Entsprechend sollte sich die taz weder an Zwangsoutings noch an Gerüchten über die sexuelle Orientierung beteiligen” (poliittisesti ja moraalisesti ihmisen seksuaalinen suuntautuminen on epäolennaista. Se on yksityisasia. Taz ei osallistu pakko-outtaamiseen eikä huhujen levittämiseen).
Tazin artikkelissa toimittaja Jan Feddersen oli kritisoinut kristillisdemokraattisen ympäristöministerin ”piiloleikkiä”. Haastattelussa poliitikko oli kertonut naimattomuudestaan. Monet lehdet ja bloggaajat pitivät taz-lehden juttua outtauksena. Asiasta oli jo aikaisemmin kirjoitettu ja ministerin homoseksuaalisuutta on pidetty ”julkisena salaisuutena”. Feddersen seuraa tazissa säännöllisesti homomaailman tapahtumia.
Homouutisssivusto queer.de on ollut jossain määrin mukana outtaamassa ministeriä. Asiasta on tehty sivustolle monta uutista. Saksalainen homo- ja lesbojournalistien yhdistys BLSJ on jo 11 vuotta sitten antanut ns. ”Kölnin julistuksen”, jossa lehdistöä kehotetaan rohkeasti mainitsemaan julkkisten homoseksuaalisuudesta eikä salailemaan asiaa. Salailu pitää yllä asian tabu-luonnetta. BLSJn mukaan seksuaalinen suuntautuminen ja yksityiselämä ovat kaksi eri asiaa. Nyt Presseratin lausunto lähtee siltä pohjalta, että henkilön homoseksuaalisuudesta puhuminen voi loukata oikeutta yksityisyyteen.
Ympäristöministeri ei ole vahvistanut eikä kieltänyt väitteitä seksuaalisesta suuntautumisestaan. Parlamentissa hän on äänestänyt rekisteröityjen parisuhteiden tasa-arvoista kohtelua vastaan. Kesällä jo keskusteltiiin siitä, eikö tällainen tilanne oikeuta ministerin outtaamiseen. Yksi bloggaaja kirjoitti: ”Tietenkin on poliittisesti merkittävää, jos ministeri on homo ja hän äänestää parlamentissa homojen tasa-arvoa vastaan.”.
Saksalainen homojärjestö LSVD ilmoitti, ettei se halua millään tavalla olla mukana ministeriä koskevissa spekulaatioissa. Kuitenkin LSVD kritisoi sitä, että homoseksuaalisuutta pidetään helposti yksityisasiana, josta vaietaan, kun taas heteroseksuaalisuus on iloinen julkinen asia perhekuvineen, yms.
Saksalaisten bulevardilehtien homo- ja lesbojutut ovat vuosien mittaan olleet räväköitä. Muutama otsikko: ”Jos vatikaani sulkisi ovensa, Rooman rattopojilla olisi ongelma” (2001). ”Lesbopensionaatti – montako kuollutta miestä vielä on puutarhassa” (1997), ”Lesbonaisten rikokset” (artikkelisarja 1973).