Harald Birger Olausen julkaisi muutama aika sitten kirjallisen verran homorunoja. Runouden keinoin tarkasteltu elämä ei ole porvarillista eikä sovinnaistakaan.
Oheisessa kuvassa on pala kirjan kantta.
Kokonaisuutta esitellään kuvaamalla Haraldin kynänjälkeä: Harald suoltaa "tyylikkäinä kukkasina poliittisesti epäkorrekteja hävyttömyyksiä, jotka eivät ole pelkästään seksinnälkäisen homomiehen kullinkaipuuta, oscarwildemaisia sukkeluuksia tai synkkää itsensäpaljastelua, vaan iloista ja ylpeää homostelua sekä puheenomaisiin sutkautuksiin vangittuja homomiehen olemassaolon merkityksen tihentymiä."
Suurennuslasin alla on esimerkiksi jo monilta unohtunut anonyymi puisto- ja käymäläkulttuuri.
Nämäkin
kadunkulmat
ja
puistot
puhkeavat
kukkaan
öisin
ja sinne
tulee
kiimaisia
miehiä
ja poikia
saalistamaan
toisiaan,
ja
he raskauttavat
rytmikkäillä
ääntelyillään
ja
huohotuksillaan
ilman niin,
että
lähiasukkaat
näkevät
painajaisunia
homoista.
(katkelma runosta Joka yö vuodesta toiseen)
Kotkannorjalaiseen rappeutuneeseen ja raiteiltaan suistuneeseen sukuun kotkassa 1962 syntynyt Harald kasvoi lastenkodeissa ja kierteli ympäri maailmaa alati vaihtuvien kasvattivanhempiensa, mm, venäläisemigranttitaustaisen konepäällikkö-perheen kanssa.
Levoton Harald asui, opiskeli ja työskenteli nuorena kaikissa pohjoismaissa, Norjassa, Tanskassa ja Ruotsissa ja toimi lyhyen aikaa myös poikahuorajengissä 80-luvulla Tukholman Klara Norra Kyrkogatanilla.
Suomeen palattuaan Harald työskenteli mm. toimittajana eri medioissa, puheiden kirjoittajana, mainostoimistossa ja tiedotustöissä. Hän alkoi kirjoittaa vakavasti 90-luvulla, kun hänen juttujaan kuunnellut kirjailija Rosa Liksom julisti hänet Suomen Jean Genetiksi. Homorunoja on hänen toinen teoksensa.
Harald Birger Olausen: Homorunoja.
Kulttuuriklubi 2011.
160 sivua.