Kuusi vuotta sitten 7. helmikuuta 2005 turkkilaistyttö Hatun Sürücü ammuttiin bussipysäkille Berliinissä. Tapaus vaikutti teloitukselta. Tyttö oli houkuteltu puhelinsoitolla tapahtumapaikalle. Poliisi pidätti viikon päästä tytön kolme veljeä. Ampuja oli veli. Myös toisen veljen epäillään sekaantuneen ampumiseen, mutta todisteet puuttuvat. Hatun halusi elää itsenäistä elämää, mutta se ei käynyt perheelle. Hänet oli naitettu Turkissa 15-vuotiaana serkulleen. Muutkin samoihin aikoihin tapetut naiset olivat myös halunneet irti vanhoista kulttuurisista siteistä. He halusivat erota väkivaltaisesta miehestä eivätkä halunneet pitää huivia.
Berliinin homojärjestöt reagoivat tapahtumaan ensimmäisinä. Homojärjestöt ilmoittivat, että kaikilla ihmisillä on oltava oikeus valita oma tiensä. Bussipysäkillä, jossa Hatun ammuttiin, järjestettiin muistotilaisuus. 150 ihmistä oli mukana. Turkkilaisjärjestöt eivät osallistuneet. Maaliskuussa järjestettiin isompi mielenosoitus, johon osallistui 1000 naisjärjestöjen, vihreiden ja ammattijärjestöjen jäsentä.
Neuköllnin kaupunginosan koulussa koulun johtaja paljasti julksiuuteen, että kurdikoulupojat yksimielisesti hyväksyivät murhan. "Hän ansaitsi sen, hän eli kuin saksalainen". Turkkilais- ja kurdijärjestöt sekä islamilaiset järjestöt ottivat kantaa tapahtumaan vasta pitkän ajan kuluttua, kun julkisuuspaine nousi liian kovaksi. Vähitellen turkkilaissyntyiset naisten oikeuksien puolesta puhujat alkoivat syyttää turkkilaisjärjestöjä kaksinaamaisuudesta. Toisaalta vaaditaan avoimempaa suhtautumista yhteiskuntaan, jossa eletään, toisaalta vapaammin eläviä tyttöjä haukutaan huoriksi ja heidän elämäänsä hankaloitetaan kaikin tavoin.
Tapaus herätti niin paljon huomiota, että jopa saksalaisessa Wikipediassa on tapahtumasta pitkä juttu. Tapaus ei meillä noussut otsikoihin, mutta Pohjoismaissa alettiin selvitellä kunniamurhien yleisyyttä, kun Tukholmassa oma isä tappoi Saliman vuonna 2002. Ruotsisssa tiedetään jo useita kunniamurhia.
Oikeudenkäynnissä selvisi, että vanhemmat olivat kiihottaneet pojat siskon kimppuun. Nuorin veljeksistä jäi vankilaan. Kaksi vanhempaa ehti paeta Turkkiin. Sinne muuttivat myös vanhemmat. Hatun lasta he eivät kuitenkaan saaneet mukaansa. Monet turkkilaistytöt Saksassa pelkäävät joutuvansa Turkkiin vaimoiksi. Pojat sen sijaan hakevat vaimonsa Turkista Saksaan. Nyt on uusi sukupolvi, jossa perheiden äidit ovat Turkista tuotettuja, saksankieltä osaamattomia ummikkoja. Myös perheen lapset oppivat huonosti saksaa.
Tänään maanantaina Berlin-Tempelhofissa on muistotilaisuus muistokiven äärellä. Mukana on useita naisjärjestöjä ja homojärjestö LSVD.
------------
Liian vähän puhutaan vielä siitä, millaisten ongelmien kanssa joutuvat tekemisiin turkkilaissyntyiset homo- ja lesbonuoret. Samoin homoseksuaalisesti tuntevista somalinuorista on aika vähän tietoa.