Keski-Euroopan kaupungeissa aids-päivän ohjelma suuntautuu paljon enemmän oman kaupungin asukkaille. Syy on selvä: HIV-tartuntaluvut ovat edelleen hälyyttävän korkeita. Saksassa valtaosa uusista tartunnoista on homoilla. Berliinissä joka päivä yksi henkiäö saa uuden tartunnan.
Nuoret ja HIV-tartunta
Frankfurtilaisessa GAB-homolehdessä puhutaan nuorista ja HIV-tartunnasta. Haastateltavana on psykologi Gerhard Hutner, joka työssään kohtaa juuri-tartunnansaaneita. Hänen luokseen saapuvat miehet ovat kahdenlaisia. Toiset ottavat tartuntansa huolettomasti. AIDSia ei enää nähdä suurena uhkana. Mutta toiset joutuvat heti alkumetreillä vaikeaan kriisiin. Miten elämä jatkuu tästä eteenpäin? Miten käy töissä? Entä miten asiasta pitäisi kertoa lähipiirille ja vanhemmille? Ja mistä saa tukea? Näitä asioita kannattaakin psykologin luona miettiä tarkkaan. Vaikka yhteiskunnassa suhtautuminen HIViin on muuttunut, se on edelleen tabuteema. Erityisesti ongelmia voi tulla työpaikalla ja vanhempien kanssa. Moni pelkää syrjintää HIVin vuoksi.
Tartunnan saaneelle tulevaisuus voi olla ongelma. Tuleeko lääkehoidosta paljon sivuvaikutuksia? Mahdollisesti syntyy konflikteja elämänkumppanin kanssa. Nuorille tartunta on erityisen vaikea. Monet ovat luulleet, että sairastuminen koskee vain vanhempia ikäluokkia. Nuoret häpeävät kertoa tartunnastaan. Se johtaa helposti vetäytymiseen ja eristäytymiseen. Helposti käy myös niin, että torjutaan koko ajatus aidsista/HIVistä.
HIV-tartunta pitää ottaa vakavasti. On käytettävä hyväksi hoitomahdollisuudet. Eristäytymistä on vältettävä ja ystävyyssuhteita on hoidettava. HIVin kanssa joutuu elämään koko loppuelämän.
Lipodystrofia
Lipodystrofia tarkoittaa kehon äärialueiden rasvakudoksen häviämistä. HIVin yhteydessä sitä tapahtuu etenkin kasvoissa, käsivarsissa, jaloissa ja pakaroissa. Ihonalaiset laskimot tulevat näkyviin. Monet HIV-tartunnan saaneet kärsivät näistä oireista, koska heidän ulkomuotonsa muutttuu ja ja HIV antaa heille "ulkoisen leiman".
GAB-lehdessä infektiolääkäri Jan van Lunzen Hampurista kertoo, että vanhemmat HIV-lääkkeet aiheuttivat rasvakudosten katoamista. Uudemmilla lääkkeillä kuten FTC:llä, tilanne on parantunut. Laajassa tutkimuksessa todettiin, että Lopinaviur-proteaasiestäjillä rasvakudoksen katoaminen on vähäisempää kuin NNRTI Efavirenzullä.
Lääkkeiden ohella riskitekijöitä ovat vähäinen liikunta, ylipaino, ikä, tupakanpoltto ja diabetes. Oireet pidetään kurissa, kun hoito aloitetaan heti, kun immuunijärjestelmä heikkenee ja oireita ilmaantuu. Lipodystrofia ei aiheuta potilaalle erityistä sairauden tunnetta. Kunto on hyvä, vaikka he näyttävätkin sairailta. Kasvojen laihtuminen rasittaa potilasta henkisesti. Ilmiö on hyvin tuttu suurkaupunkien homoskenessä. HIV-positiiviset saavat tällä tavoin ylimääräisen leiman. Omanarvontunto heikkenee, samoin libido. Se voi johtaa siihen, että potilas ei enää nautikaan lääkkeitä ohjeiden mukaan. Lipodystrofia voi johtaa myös siihen, että "huonot" rasvat lisääntyvät, ja se lisää sydäninfarktin vaaraa.
Tohtori Lunzen sanoo, että alusta alkaen on seurattava näitä lääkkeiden sivuvaikutuksia. Jos alkaa tulla lipodystrofiaa, lääkärin kanssa on neuvoteltava lääkkeen vaihtamisesta. Hyvä ravinto ei auta tätä rasva-aiheen vaihdunnan häiriötä vastaan. Tärkeää on harjoittaa liikuntaa, jolla voidaan korvata kadonnutta rasvakudosta. Jos rasvakudos on kadonnut kasvoista, on nykyään kosmeeettis-kirurgisia keinoja, joilla ulkonäköä voidaan pehmentää.
(GAB 12/2009)