Näyttely Galleria Huudossa Uudenmaankadulla syntyi, kun taiteilija Arto Korhonen lähti etsimään ymmärrystä oman isänsä sisäiseen maailmaan. Lapsuuden kodissa ei ollut helppoa. Isä täyttäisi nyt 100 vuotta.
Arto Korhonen syntyi Rantasalmella vuonna 1963, mutta nyt hän elää Helsingissä. Edellisen kerran tapasimme seitsemän vuotta sitten Feenix-baarissa, entisessä H2O:ssa, vuonna 2010. Siellä oli esillä maalauksia Berliinin metrosta. Berliinistä oli alkanut muodostua yksi homojen eurooppalaisista ”pääkaupungeista”. Kuvissa näkyi tutuntuntuisia metroasemia, kaakeliseiniä, laitureita ja muutamia yksinäisiä ihmishahmoja.
http://ranneliike.net/teema/fenixissa-esilla-akvarelleja-berliinin-metrosta?cid=5&aid=4162
Mitä on tapahtunut tuon näyttelyn jälkeen, Arto Korhonen?
Arto Korhonen kertoo, että Feenixin näyttelyn jälkeen hän alkoi toimia aktiivisemmin Galleria Foorum Boxissa, joka on Hietalahdessa satama-altaan vierellä. Foorum Boxissa oli vuodelle 2012 varattu kesäloma-aika Helsinki Priden kohdalle. Siitä syntyi ajatus tehdä seksuaalivähemmistöjä käsittelevä näyttely. Alun perin yritettiin siihen kohtaan saksalaisen sarjakuvataiteilijan Ralf Königin näyttelyä, mutta se ei toteutunut. Samoihin aikoihin 2011 Tallinnan taidehallissa oli Balttian maiden homojen ja lesbojen asiaa koskeva näyttely, mutta sekään ei hyvin sopinut Helsinkiin, koska noissa maissa hlbti-ihmisten asema on erilainen kuin Suomessa. Näiden sijaan Foorum Boxiin saatiin noin 50 taiteilijan töitä, joissa eri tavoin oli aiheena seksuaalivähemmistöt. Kulttuuriministeri Arhinmäki avasi näyttelyn. Tällä oli varmaan vaikutusta kuvataiteen puolella, jossa isommat instituutiot eivät olleet ottaneet kantaa tämän vähemmistön asioihin. Voi olla että tällä näyttelyllä oli vaikutusta siihen, että kaikki museot Helsingissä alkoivat liputtaa sateenkaarilipuilla Priden aikaan. Tuli myös queer-opastuksia.
Lontoossa oli näyttely 2014. Perussuomalaiset olivat saaneet jytkyn ja asiasta tuli suuri uutinen maailmalla, myös Englannissa. Alkoi puhe suomalaisesta rasismista. Näyttelyllä haluttiin esittää, että Suomi ei ole mikään yhden linjan maa, vaan on erilaisia alakulttuureita. Mukana oli laaja kirjo suomalaisia taiteilijoita. Oli naisasiaa, maahanmuuttaja-asiaa, homojen asiaa ja oli taiteilijoita, jotka etsivät aiheensa Englannin suunnasta. Annettin laaja kuva Suomesta.
Arto Korhonen tekee kantaa ottavaa tai ”poliittista” taidetta. Hän sanoo, että häneen ovat vaikuttaneet lapsuuden kokemukset. Isä oli sotainvalidi ja sodassa traumatisoitunut. Arto oli 80-luvulla siviilipalvelusmies ja aktiivisesti mukana mm. rauhanmarsseilla. Häntä askarruttaa, voitaisiinko konflikteja hoitaa millään muulla tavalla. Mitä enemmän maailma globalisoituu, sitä enemmän saadaan tietoa konflikteista.
Muutama vuosi sitten hän maalasi Lontoossa näkemiään valkoisia rekkoja. Valkoiset rekat alkoivat synnyttää synkkiä mielikuvia. Samaan aikaan Ukrainan itäosiin tuli Venäjältä valkoisten rekkojen saattueita, joissa uskottiin avustustarvikkeiden seassa olevan sotatarvikkeita Itä-Ukrainan kapinallisille.
Galleria Huudossa Uudenmaankadulla on kesäkuun 18. päivään saakka avoinna näyttely, jossa on maalauksia mm. ilmatorjuntatykeistä. Arto Korhosen isä oli ilmatorjuntajoukoissa Käpylässä Taivaskalliolla. Siellä on säilytetty ilmatorjunta-asemia ja yksi tykki on jäljellä.
Korhosen maalaamat kuvat on tehty sota-arkiston kuvien pohjalta. Hänen isänsä haavoittui siellä ja osa kädestä amputoitiin. Siitä syntyi sotatrauma ja sodan jälkeen henkisiä ongelmia. Ongelmat näkyivät kotona mm. isän väkivaltaisuutena. Isä oli syntynyt saman vuonna kuin Suomi itsenäistyi, ja siitä tuli yksi kipinä järjestää tämä näyttely.
Arto Korhonen kävi ensimmäisen kerran Taivaskalliolla viime kesänä. Paikka herätti vahvoja tuntemuksia. Nuoret miehet olivat siellä kuin tarjottimella. Ehkä sen jälkeen voi ymmärtää paremmin omaa isää.
Kun katselee tarkemmin maalauksia, niissä on yhtaikaa pimeys ja valkoinen tulisuihku, joka on maalaamaton osa maalausta.
Galleria Huudon taaemmassa huoneessa yksi vino seinä on täynnä rekkakuskien lakkeja, ”lätsiä”. Lätsät ovat tätä päivää, mutta lakeissa on otsan kohdalla paneeli. Siinä on paljon erilaisia symboleja. Asettelussa on merkityksiä ja kolmiulotteisuutta. Monet symbolit kertovat seksuaalivähemmistöjen historiasta. On mm. Amsterdamin homomuistomerkin kuva ja lipassa heijastus kanavan vedestä. On ensimmäinen sateenkaarilippu, jolla kunnioitetaan lipun suunnittelijaa. Hän kuoli maaliskuussa.
Yhdessä lippiksessä erottuu Tom of Finlandin hahmo. Samaan aikaan, kun Korhosen isä oli Taivaskalliolla, Tom of Finland oli Pajamäessä ilmatorjunnassa.
Arto Korhonen tekee fotorealistisia maalauksia. Tässä uusimmassa näyttelyssä on esim. jätesäkkejä, jotka ovat hyvin aidon näköisiä. Vielä 70-luvulla jätteet hävitettiin huolettomasti luontoon. Vähitellen alettiin puhua jätteiden lajittelusta. Tämän näyttelyn jätesäkit ovat täynnä mielessä olevia pahoja asioita, joista on päästävä eroon.
Fotorealistisen maalauksen tekeminen vie aikaa. Teokset on tehty useista osista. Korhonen kuvailee maalausprosessia. Aikaa menee puolesta toista kuukaudesta yhdeksään viikkoon. Maalaaminen on eräänlaista terapiaa.
Aikaisemmissa näyttelyissä Korhosella on ollut myös autoja ja moottoritienäkymiä. Näissä maalauksissa on myös pedagoginen taso. Installaatio jätesäkistä olisi vaikeampi katsojalle kohdata kuin taidokkaasti tehty maalaus samasta aiheesta. Monet hänen maalauksensa ovat ikään kuin arkipäivän installaatioita katutilassa. Näillä maalauksilla hän yrittää avata tavallisten esineiden ja tavaroiden sisältöä. Arkinen katumiljöö on täynnä aiheita.
- - - - -
Galleria Huuto, Uudenmaankatu 35 Helsinki. Avoinna ti – su 12-17.
Näyttely jatkuu 18.6.2017 saakka.
Arto Korhosen aikaisempien näyttelyiden luettelo ja kuvia
http://artokorhonen.com/galleria.html
Yle Areenassa on jonkin aikaa ohjelma suomalaisesta sotilaasta. Se kertoo sotilaiden kärsimistä sotatraumoista, jotka heijastuivat sodanjälkeiseen kotielämään
https://areena.yle.fi/1-1305367