Tukholmaan perustettiin ikääntyneille hlbti-ihmisille oma yhteinen asumismahdollisuus. Kerrostalon kolmessa ylimmässä kerroksessa on asuntoja iäkkäille hlbti-ihmisille. Lars Mononen tuli Tukholmasta kertomaan kokemuksia.
Kaikki alkoi viisi vuotta sitten seminaarissa, jossa kysyttiin, mitä homolle tapahtuu, kun hän tulee vanhaksi. Monellakaan ei ole lapsia. Voiko järjestää sellaista kotia, jossa saa myös hoitoa? Asioita selvitettäessä tuli ajatus, että voisi yrittää järjestää senioriasuntoja samaan kerrostaloon. Tärkeää olisi olla lähellä keskustaa. Monen vuoden keskustelut poliitikkojen kanssa alkoivat tuottaa tulosta. Tukholmasta haluttiin gay-ystävällinen kaupunki. Löytyi suuri kerrostalo, jonka kolme ylintä kerrosta voitaisiin vuokrata hlbti-ihmisille. Perustettiin taloudellinen yhdistys vuokraamaan näitä huoneistoja. Niitä on nyt 28, ja yhdistys hoitaa vuokrasopimukset. Se oli keino ratkaista yhden erityisryhmän asumisasia (kategoriboende).
Aluksi ei ollut riittävästi kiinnostuneita vuokraajia. Monet esittivät epäilyjään projektia kohtaan. Nyt kun toiminta on jo käynnissä, on 100 ihmisen jono. Kiinnostus on suuri.
Asuminen on lähtenyt käyntiin hyvin. Kullakin on oma asunto. Kyse ei ole kommuuniasumisesta. Vaikka tullaan eri suunnilta, tunnetaan yhteenkuuluvuutta. Lars Mononen itse asuu myös talossa. Hän kertoo, että vaikka asumme omissa asunnoissamme, muodostamme jonkinlaisen "perheen". Toisia tavataan käytävillä ja se antaa turvaa. Voidaan vaihtaa elämän kokemuksia. Ne ovat kuitenkin jossain määrin smaantyyppisiä. Täällä koemme olevamme kotonamme. Keski-ikä on 66 vuotta. Nuorin on 55, vanhin 76. Monet ovat aika nuorekkaita eivätkä tarvitse mitään erityistä apua arjessaan.
Yhteenkuuluvuutta yritetään edistää esim. yhteisellä ruuanlaitolla; paraikaa on ruokakurssi. Talossa on yksi yhteinen tila, jossa esim. tehdään yhdessä ruokaa. Yhteinen tv:n katselu on vähäisempää. Monet vetäytyvät mieluummiin omiin tiloihin tv-katseluun. Lauantaisin kuunnellaan yhdessä Melodikrysset -ohjelmaa ja täytetään veikkauslomake. Viimeksi kymmenkunta oli mukana. Sunnuntai-iltapäivisin on yhteinen kahvihetki. Osa tulee, osa ei. Neljäsosalla asukkaista on koiria. Jos olo on huono, voi pyytää naapuria koiran ulkoiluttamiseen. Käydään myös yhdessä ulkoiluttamassa.
Normaalissa kerrostalossa eletään usein suljetuin ovin eikä tunneta naapureita. Täällä on toisin.
Yhdistykseen eli vuokrajonoon pyrkivältä edellytetään hlbti-profiilia. Sitä ei kuitenkaan tarkkaan määritelllä. Ei ole pääsykoetta. Jotain kuitenkin edellytetään: minimi-ikä 55 vuotta. Monilla on aiemmin ollut avioliitto ja on lapsia. Heitä ei ole käännytetty pois.
Kyse on vuokra-asunnoista, joista huolen pitää yhdistys. Vuokrat ovat samaa luokka kuin vuokrat muuallakin. Yhdistys ei vedä välistä minkäänlaista voittoa. 56 neliön kaksio maksaa 8 000 Ruotsin kruunua eli lähes 800 euroa kuussa. Paikka on Gärdetin kaupunginosassa. Lähellä ovat Östermalmstorg ja Karlaplan.
Poliitikot tekivät tämän mahdolliseksi. Yhdistys käynnistyi ilman ainoatakaan kruunua. Vaihtoehtona olisi ollut ostaa kivitalo miljoonilla. Myös omistusoikeusasunnot olisivat vaatineet miljoonien alkupääomaa. Nyt asukas joutuu maksamaan 3 kuukauden takuuvuokran.
Asuminen on täysin tavallista asumista. Mitään erityistä sairaspäivystystä tai vartiointia ei ole. Sairastuneista huolehtii yhteiskunta samalla tavalla kuin muussakin asumisessa. Pitkän tähtäimen tavoitteena kuitnekin on, että Tukhomaan saataisiin myös hoitokoti, jossa asukkaista huolehdittaisiin, kun voimat loppuvat. Mutta se on eri hanke.
Siitä ollaan tietoisia, että merkittävä osa hoitohenkilökunnasta ja ensiavusta on maahanmuuttajia, ja heillä voi syntyä väärinkäsityksiä hlbti-ihmisten suhteen.
Talon alemmissa kerroksissa asuu muuta väkeä. Heillä on oma talon "asukasneuvosto", mutta se ei koske ylempien kerrosten hlbti-asukkaita. On alettu miettiä, miten integroitaisiin alemmat ja ylimmät kerrokset. Koko talossa on yhteensä 150 huoneistoa. Asukasneuvosto järjestää kaikenlaista aktiviteettia: retkiä, grillausiltoja, jne jne. Kun mukana ei ole ylimpien kerrosten väkeä, on jonkinlaista skismaa. Asukasneuvostossa on 80-vuotiaita herroja ja heillä omat näkemyksensä asioista. Näiltä osin koko suuren talon yhteinen, saumaton elämä ei ole onnistunut. Ratkaisua yritetään löytää keskusteluin.
Yksi ongelma on se, että monelle ammattiuran lopettaminen ja siirtyminen eläkkeelle on suuri mullistus. Työuran aikana moni eli vapaana omaa yksityiselämäänsä, vaikka olisi ollut kaapissa työaikana. Työuran jälkeen osa umpioituu kokonaan ja menee kaappiin. Pelätään kovasti esim. hoitohenkilökunnan asenteita.
Keskustelu jatkuu lähipäivinä
Audio på svenska