ECCE HOMO (lat. "katso ihmistä")

Huh. lueskelin ensimmäistä kertaa kirjoituksia tältä saitilta. Olen itse homoseksuaali ja harras kristitty. Olen myös nuori, 18 vuotias, joten kirkosta eroamisen voisi pistää "nuoruuden kapinallisuuden" piikkiin. En näe syytä, miksi minun pitäisi erota kirkosta. On kuitenkin helppo huomata ihmisten tarkoituksenmukainen ajattelutapa. Niin homoja kuin heteroja ja ihan kaikkia ihmisiä tämä tuntuu vaivaavan.

Ymmärrän toki raamatun moraalisen arvokäsityksen merkityksen, mutta henkilö joka viljelee pilvin pimein ja muutenkin perustaa näkemyksensä lainauksiin raamatusta, osoittaa oman ajattelunsa rajallisuuden.
Kysymys on myös "lähi-idän" kulttuurista ja moraaliarvoista. Jos meidän on vaikea ymmärtää nykyisiä arvoa sen maailman suunnalla, miten sitten entisiä...

Erilaisuus on tai ei, yleensä enemmän tai vähemmän, syynä herjaukseen jossakin muodossa, ja homojen tapauksessa tämä voi pahimmillaan johtaa itsetunnon kohotukseen "arveluttavilla" menetelmillä. Periaate menee siten, että se joka oli aiemmin pilkan kohteena, muuttuu itse lopulta herjaajaksi. Jokainen homo miettikööt, onko tähän syyllistyneet.
Ja jos heterot haluavat edellisen periaatteen kumota, niin... Jeesushan kehotti kääntämään vihamiehille toisen poskenkin...

Jo antiikin kreikassa oli "sivistyneen" ihmisryhmän keskuudessa käsitys, että naisten kanssa tehdään lapsia, miesten kanssa nautitaan kehon iloista.
Jos joku perustelee homouden synniksi, tulee hänen myös hyväksyä edellinen historiallinen tosi-asia. Sillä filosofian opiskelijat lukevat suurten filosofien mietteitä, ja osa heistä oli... homoja. Tuo mielenkiintoista perspektiiviä homo-hetero vastakkaisajatteluun.

Moderni homoseksuaali henkilö ei ehkä yllä antiikin Kreikan filosofien tasolle, mutta homoseksuaalisuudessa on oma evoluution kannalta merkityksetön ja merkityksellinen aspekti: Naisen mieli miehen ruumiissa.
Jokainen homo tai hetero tutkistelkoon itseään, mihin käsityksensä ja tietonsa pohjaavat.

Hmm, mielenkiintoinen kirjoitus kyllä sinänsä. Huomaan, että muutkin ajattelevat siis samalla tavalla kuin itse ajattelen, mutta muutamassa asiassa kirjoituksessasi menit minun kanssani ristiin.

Jokainen meistähän tietenkin valitsee oman tiensä ja sen, miten sitä kulkee. Toinen meistä jää kuulumaan kirkkoon, toinen meistä valitsee sen toisen tien ja eroaa siitä. Itse valitsin jälkimmäisen polun. Ehkä sen takia, että en katso olleeni koskaan ns. harras kristitty, ehkä enemmänkin tapakristitty. Mutta itselleni suurimmaksi syyksi tähän eroamiseen oli loppujen lopuksi se, että minä en henkilökohtaisesti katso olevani velvoitettu kannattamaan sellaista instituutiota, joka katsoo olevansa oikeutettu hyljeksimään minua sellaisena kuin olen: homona. Pappi, jonka kanssa asiasta juttelin ennen eroamistani, oli aivan ihana ja sympaattinen. Voisin melkeinpä sanoa, että hän edusti kristinuskoa sellaisena, kuin minä sen näen: hän ei ollut unohtanut suvaitsevaisuutta ja muita hyveitä, mitä Jeesus opetti. Mutta jos olisikin kyse näistä *yksittäisistä* ihmisistä! Mutta kun se ei ole. Kyse oli puhtaasti periaatteesta tässä tapauksessa. Ja myös siitä, että en katso olevani kristitty. ;)

Samaa mieltä kanssasi olen tuosta Raamatun moraalikäsitysjutusta. Sieltä tulee paljon sellaisia ohjeita, jotka ovat nykyaikana ohjaamassa valtioiden lainsäädäntöä ja tavallista elämääkin. Mutta se ei saa jäädä siihen! On kuitenkin ajateltava, kuten sanoitkin, sitä missä ja milloin ne on kirjoitettu ja muokattava niitä nykypäivään sopivaksi.

Mutta itse en alkaisi vertailemaan geneeristä nykypäivän homoa ja antiikin filosofia keskenään. :) Me emme kuitenkaan tiedä aivan varmaksi sanoa, millaista elämä on siihen aikaan ollut. Mistä me tiedämme, ettei kuka tahansa nykyisin arvoonsa kohotetuista henkilöistä olisi vaikka ollut kuin kuka tahansa "mattimeikäläinen", joka on ryypännyt ja rellestänyt ja nainut ketä sattuu? Ja sitten niistä on vaiettu, kun hänestä on tullutkin kuuluista. *huups* :) Tällaistahan tapahtuu nykyaikanakin.

Ja tuota en myös allekirjoita, kun sanot, että "naisen mieli miehen ruumiissa." Itse en katsele olevani mitenkään erityisen nainen, joka on kahlehdittu kehoon, jonka jalkojen välissä roikkuu jotain ylimääräistä ja rintakehän yläosasta on jotain puuttumassa. Jos tuntisin niin, niin lienisin trans-ihminen? :) Minä katson olevani mies, joka pitää omasta poikaystävästään kovasti ja ei siinä sen enempää naisellisuutta ole. :)

Mutta yleisesti olen kyllä kanssasi samaa mieltä! Ja nostankin hattua sen hyvästä! :-) *hatunnosto* Ihana huomata, että on olemassa sellaisia hartaita kristittyjä, jotka käyttävät omia aivojaan, eivätkä perusta kaikkea sanomaansa siihen, mitä Raamatussa sanotaan ja opetetaan ihmisille. Sellaisia ajattelemattomia ihmisiä on aivan liiaksi ja veikkaisin, että he ovat myös osasyy siihen, miksi tietyissä USA:n osavaltioissa ei saa opettaa evoluutioteoriaa, koska se menee Raamatun opetusten kanssa ristiin.

*halei!*

--Druusi

Niin... sääli on se, että usein ihmiset siinä 'kotikirkossa' ovat avoimia, ns. puhtaita kristittyjä, jotka hyväksyvät homouden tai eivät ainakaan ole tuomitsemassa sitä suoralta kädeltä. Mutta kirkko instanssina taas on eri asia. Sen takia, että itse tunnen monia uskovaisia, joille oma homouteni ei ole mikään asia, en ole myöskään eronnut kirkosta. Niinkuin sillä olisi muuta väliä niin ainakin haluan tällä valinnallani sanoa, että homokin voi olla uskovainen.