homona armeijassa...

minulla olisi tarkoitus lähteä tuossa II/2002 porukassa armeijan leipiin (sivuhuomautus: vapaaehtoisena naisena siis). mahtaakohan kenelläkään naisella tai miehellä olla kokemuksia armeijassa olosta?

olen nimittäin kuullut molemman suuntaisia kommentteja. opetus on mielestäni loppujenlopuksi ollut se, että kyllä siellä viihtyy, kun pitää suunsa kiinni. onko näin?

jokainen tapaus on tietenkin hyvin erilainen, mutta haluan kuulla mahdollisimman paljon kokemuksia.

nykyään tietääkseni p-testistä on poistettu homoseksuaalisuutta selvittävä kysymys, koska se ei ole korrekti.

mutta kaikenlainen tieto ja kokemukset ovat tervetulleita.

Taitaa olla eniten kiinni omasta itsetunnosta ja siitä että on itselle selvänä mikä on.
Moni on intin käyny sujuvasti avoimena homona, vielä useampi kaappihomona.
Jos avoin homo ei kestä siviilissä että asiasta ¤uillaan, ei kyllä varmasti kestä inttiä. Kun Suomen armeijalle tuntuu kelpaavaan käytöstapojakin osaamattomat.
Toisethan ei selviä siitä paineesta ja ryhmän "hengestä" heteroinakaan.

res. alik. Wonderi

Mitä homous haittaa intissä jos siitä ei kerro? Siis sinällään.
Jonkinlaisena ongelma voisi ajatella "ylikiihottumisen, mutta ainakaan itse en sitä ongelmaksi kokenut, kyllähän sitä kuitenkin pienen ikänsä oli tottunut muiden kundien kanssa alastomanakin olemaan.
Toisaalta asian voi kääntää sitenkin että voisi kuvitella saunareissuistakin saavansa enemmän piristystä kuin heterot:) Tiedä sitten.
Kaikki on kuitenkin kiinni yksilöllisistä ominaisuuksista, soveltuvuuden ja muun suhteen. Ja armeija on ennenkaikkea ASENNELAJI! Avoin mieli, suht reipas asenne, ja huumorintajua niin jokainen pärjää!
Ja mitä p-kokeeseen tulee niin olen tehnyt sen vuonna -88, eikä siellä kyllä kysytty mitään homoudesta! Jos tuollainen kysymys on joskus ollut niin siitä pitää olla kauan!
Ja ai niin, kuriositeettinä: Onhan siellä homoja kapiaisinakin.

Puhun nyt myös rakkaani puolesta, mutta kyllä siellä 11kk meni ihan vasurilla, kun ei vaan hirveemmin homoudestaan huudellut. Tietenkin ne tyypit jotka oli alusta asti samoissa paikoissa oppi tietämään sen jossain vaiheessa, mutta eipä sekään menoa haitannut. Tietenkin ne kyllä vähän pelkäs mun puolesta kun painettiin saunaan jossa oli tulevia sotilaspoliiseja saunan täydeltä treenattuine kehoineen.. ;)

Tiedän kyllä muitakin homppeleita omalta ajaltani, kyllä siellä pärjää ihan samanlailla kuin muutkin, itsestähän se on kiinni.

Ja vinkkinä voin sanoa että älä vaan ala missään vaiheessa ajattelemaan "mitä järkeä tässä on", vastaus kun on aika usein "ei yhtään mitään" ;) Huumorii vaan ja rento mieli, ei kannata olla eka eikä viimeinen sillä molemmat kostautuu jossain vaiheessa. Ja kun on metsäreissu edessä, meillä toimi ainakin kavereiden kanssa asenne "Lähdetään vähän poikain kanssa retkelle metsän siimekseen" =)

Tsemppii vaan, jos homma ei toimi, sieltä pääsee kyl pois.

Hieman myös omakohtaista kokemusta ajattelin tähän tuoda, kun kerran 9,5 kk siellä aikaani kuluttelin.

Aika sinänsä meni ihan tavallisesti: kun oppi olemaan ajattelematta liikoja, niin siellä pärjäsi tavallisissa askareissa. Ja mitä poikiin tulee, niin ei mulla ainakaan mitään vaikeuksia ollut sen suhteen. En mä tuntenut tarvetta kailotella itsestäni mihinkään suuntaan ja en sen puoleen tuntenut suurta tarvetta katsella kundeja siellä "sillä silmällä" ja yhteisiä saunareissujakin oli aika vähän loppujen lopuksi.

Viiden viikon kiinniolovuoro meni myös ihan kivasti, vaikka yhden toisen kundin kanssa jako elämänsä melkein 24h vuorokaudessa sellaisessa 10 m2 huoneessa päivystämässä. Ja vuosi intin jälkeen selvisi, että se toinenkin oli enemmän tai vähemmän meikäläisiä. :-D

Kommenttina vaan tohon: "Onhan siellä homoja kapiaisinakin"...
No niin onkii...
13 vuotta tuli yhteensä siellä touhuttua (sittemmin YK:lla ja muualla), ja vain yhdessä vaiheessa ilmoitin virallisesti suuntautumisestani, ja senkin tein kirjallisesti komentajalleni, koska toimin tehtävässä, jossa jouduin jatkuvasti käsittelemään arkaluontoisia tietoja (kiristämsen riskin poistamiseksi siis...). Everstin kommentti oli: "No helvetti Pete! En mä tienny, että sä oot homo!" johon oma kommentti: "No herra eversti, ei sun kuulunukkaan tietää". Ilmoitus pistettiin salaisen postin mustalla vuorattuun kirjekuoreen, sinetöinti, komentajan ja mun allekirjoitukset sinetin päälle ja paperi henkilötietoarkistoon, missä se on vielä tänä päivänäkin...Seuraavalla kerralla kun nähtiin upseerikerholla niin eversti tarjosi koko illan ja sanoi, että arvosti tekoani. Tuntui aika kivalta!
Terveisin: Petri Ålander, kapt evp/Spol, UNPROFOR, UNPREDEP, Chef Adjoint de la Section de Sécurité et Sûreté de Officé dé Nations Unies á Geneve, Security Manager/US armed Forces in Europe/Germany, nyttemmin yksityisyrittäjä, mutta silti aika hyvä tyyppi.
Ei Kun sinne ja Menestystä sinulle...

kiitosta kommenteista :) etenkin sinulle pete. on todella mukaisaa kuulla noin rohkaisevaa palautetta. ettei sentään laiteta juoksemaan maalitaulujen eteen ampumaleirillä ;)

nojoo. kyllä minusta tuntuu, ettei homma ole asenteesta kiinni. tiedän sen, että vitsit vitsinä ja turhan niuhottamisen voi tietyissä asioissa jättään ihan rauhassa kotiin.

kommennteja saa toki antaa vielä lisääkin, mutta olen todella kiitollinen jokaiselle tähänmennessä kirjoittaneelle.

Intistä selviäminen on kyllä lähinnä asennekysymys. Itse olin vähän peloissani, kun astelin sinne kiihkeänä 18-vuotiaana, mutta huomasin pian, että yleensä siellä on sen verran kiireinen - ja väsynyt - ettei poikia ehtinyt tai jaksanut ajatella Siinä mielessä koko ajan. Kavereiden pillu- & tissijutut meni ihan huumorilla ohi. Ja intissä intin tavalla: ei välttämättä kannata sitten joka aamu stailata sitä trendiblondikampausta täyttä tuntia kasarmin vessan peilin edessä, bad hair dayt on ihan ok armeijan harmaissa. :)

Satuin taas tänne poikkeamaan, ja sen verran olen hullu etten malttanut olla tarttumatta tuohon Peten kirjoitukseen, tai siis ihan tervehdyksen omaisesti sanomaan että kahden yk-reissun verran kokemusta mullakin on. En kuitenkaan ole sun kanssa samassa paikassa ollut. Mutta sehän nyt ei mikään uutinen ole että homoja on rauhanturvaajina, itseasiassa sehän on hyvinkin homolle sopivaa hommaa:)
Ja siellähän niillä gineksilläkin on sitten jo pituutta, ja monesti teki mieli sanoa kun joku nöpö valitteli naisenpuutetta että kyllä mä voisin sua helpata;)
Mutta en kyllä itse ainakaan olisi nähnyt sitä mitenkään elämää helpottavana asiana, senverran homofobisia iso osa suomalaismiehistä on.
No joo, lopetan lörpöttelyn tähän ja tsemppiä inttihomoille:)