- 1 / 2
- smo
- 15.3.2011 13:23
Sateenkaariyhteisöt ry (joka on mm. ranneliike.netin taustaorganisaatio) ja Seta ry (jonka kaikki tuntevat) järjestää nyt eduskuntavaalien alla Älä äänestä homofobiaa eduskuntaan -kampanjan, jonka tavoite on kiinnittää äänestäjien huomio siihen, mitä mieltä ehdokkaat ovat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyviin asioihin ja muistuttaa samalla äänestyksen tärkeydestä.
Tällä hetkellä on auki kolme tärkeää lainsäädännöllistä kysymystä, jotka lainlaatijoiden pitäisi saada kuntoon, jotta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten yhdenvertaisuus olisi lain edessä toteutuisi.
Nämä kolme asiaa ovat:
- Yksi yhteinen avioliittolaki sekä hetero- että samaa sukupuolta oleville pareille
- Yhdenvertaisuuden takaavien lakien lisäksi tarvitaan tutkimustietoa ja hyvinvoinnin tukemista
- Translain ihmisoikeuksia loukkaavat kohdat on poistettava
Noista asioista voi ajatella keskimmäisen olevan asia, johon yhteiskunnan pitäisi upottaa jonkin verran varoja, vaikka itse uskon, että lisääntyneen hyvinvoinnin kautta sekin raha voisi päätyä takaisin yhteiskunnan talouden rattaita pyörittämään - jos halutaan nähdä raha tällaisissa asioissa ensisijaisena arvona.
Kahden muun asian korjaaminen ei maksa yhteiskunnalle käytännössä mitään. Siksi on suorastaan omituista, että näistä asioista jaksetaan jauhaa vuodesta toiseen, eikä ole riittävää poliittista halua hoitaa hommaa kuntoon.
Älä äänestä homofobiaa eduskuntaan -kampanjasta käydään jonkin verran keskustelua joillain nettifoorumeilla ja muutama kansanedustajehdokaskin on sen nostanut blogissaan esiin.
Nettifoorumien keskustelut nyt ovat sitä mitä kuvitella saattaa; asiallisten mielipide-esittelyjen lisäksi mukana on paljon flametusta, ennakkoluuloja, pelkoa ja vihaakin.
Moni ehdokas on blogissaan tukenut kampanjan tavoitteita, mutta on kampanjan tavoitteita arvosteltukin. Yksi pääargumentti on se, että "on tässä maassa isompiakin ongelmia". Mutta eikö juuri näiden "pikkuongelmien" hoitaminen päiväjärjestyksestä olisi järkevää? Jäisi aikaa hoitaa niitä isompia ongelmia... Ihme mussuttamista tällaisten "tärkeyshierarkioiden" rakentajilta.
Yksi tuohtumusta herättänyt yksityiskohta kampanjan ympärillä on se, että ehdokkaat, jotka ovat vaalikone-vastauksissaan ilmoittaneet vastustavansa sukupuolineutraalia avioliittoa, ovat päässeet suurennuslasin alle kampanjan nettisivuilla. Vastustajien nostaminen esiin on kirvoittanut mm. kommentteja "lokakampanjasta", "homofobikoksi leimaamisesta" ja ties mistä. Jotkut ehdokkaat vastustavat avioliittolain muuttamista sukupuolineutraaliksi (ja mielestään perusteettomasti päätyneet suurennuslasin alle), mutta olisivat valmiita mm. kehittämään nykyistä erillistä parisuhdelakia.
Kyse on kuitenkin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville äänestäjille melko olennaisen tiedon välittämisestä ja nostamisesta esiin. Ehdokkaat ovat itse julkisesti kertoneet kantansa avioliittoasiaan, ja on vähintäänkin kohtuullista, että ne äänestäjät, jotka avioliittoasian kokevat tärkeäksi, myös saavat helposti käsiinsä tarvittavan tiedon paitsi ehdokkaan myönteisestä suhtautumisesta, myös kielteisestä. Myönteisesti suhtautuvat puolestaan voivat arvojensa mukaisesti ja ilman tunnontuskia ilmoittautua kampanjan tukijoiksi.
Sivulla on myös kerrottu se, mihin lähteeseen tieto perustuu ja mistä syystä luetteloon kannattaa myös suhtautua tietyin varauksin. Homofobiseksi ketään listalla esiintyvää ei ole missään väitetty. Mahdollinen tällainen tulkinta ja mielikuva on luettelon ja homofobian yhteyttä tulkitsevan. Samoin homofobisuuden ja yleisen avioliiton vastustamisen raja-aita on mielestäni vähän häilyvä. Ei Pentti "Hauveli" Oinonenkaan pidä itseään homofobisena tai kantojaan homofobisina.
Noilla kampanjasivuilla on myös esillä luettelot siitä, miten äänestettiin parisuhdelaista, hedelmöityshoitolaista ja perheen sisäisestä adoptiosta.
Tällä hetkellä on auki kolme tärkeää lainsäädännöllistä kysymystä, jotka lainlaatijoiden pitäisi saada kuntoon, jotta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten yhdenvertaisuus olisi lain edessä toteutuisi.
Nämä kolme asiaa ovat:
- Yksi yhteinen avioliittolaki sekä hetero- että samaa sukupuolta oleville pareille
- Yhdenvertaisuuden takaavien lakien lisäksi tarvitaan tutkimustietoa ja hyvinvoinnin tukemista
- Translain ihmisoikeuksia loukkaavat kohdat on poistettava
Noista asioista voi ajatella keskimmäisen olevan asia, johon yhteiskunnan pitäisi upottaa jonkin verran varoja, vaikka itse uskon, että lisääntyneen hyvinvoinnin kautta sekin raha voisi päätyä takaisin yhteiskunnan talouden rattaita pyörittämään - jos halutaan nähdä raha tällaisissa asioissa ensisijaisena arvona.
Kahden muun asian korjaaminen ei maksa yhteiskunnalle käytännössä mitään. Siksi on suorastaan omituista, että näistä asioista jaksetaan jauhaa vuodesta toiseen, eikä ole riittävää poliittista halua hoitaa hommaa kuntoon.
Älä äänestä homofobiaa eduskuntaan -kampanjasta käydään jonkin verran keskustelua joillain nettifoorumeilla ja muutama kansanedustajehdokaskin on sen nostanut blogissaan esiin.
Nettifoorumien keskustelut nyt ovat sitä mitä kuvitella saattaa; asiallisten mielipide-esittelyjen lisäksi mukana on paljon flametusta, ennakkoluuloja, pelkoa ja vihaakin.
Moni ehdokas on blogissaan tukenut kampanjan tavoitteita, mutta on kampanjan tavoitteita arvosteltukin. Yksi pääargumentti on se, että "on tässä maassa isompiakin ongelmia". Mutta eikö juuri näiden "pikkuongelmien" hoitaminen päiväjärjestyksestä olisi järkevää? Jäisi aikaa hoitaa niitä isompia ongelmia... Ihme mussuttamista tällaisten "tärkeyshierarkioiden" rakentajilta.
Yksi tuohtumusta herättänyt yksityiskohta kampanjan ympärillä on se, että ehdokkaat, jotka ovat vaalikone-vastauksissaan ilmoittaneet vastustavansa sukupuolineutraalia avioliittoa, ovat päässeet suurennuslasin alle kampanjan nettisivuilla. Vastustajien nostaminen esiin on kirvoittanut mm. kommentteja "lokakampanjasta", "homofobikoksi leimaamisesta" ja ties mistä. Jotkut ehdokkaat vastustavat avioliittolain muuttamista sukupuolineutraaliksi (ja mielestään perusteettomasti päätyneet suurennuslasin alle), mutta olisivat valmiita mm. kehittämään nykyistä erillistä parisuhdelakia.
Kyse on kuitenkin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville äänestäjille melko olennaisen tiedon välittämisestä ja nostamisesta esiin. Ehdokkaat ovat itse julkisesti kertoneet kantansa avioliittoasiaan, ja on vähintäänkin kohtuullista, että ne äänestäjät, jotka avioliittoasian kokevat tärkeäksi, myös saavat helposti käsiinsä tarvittavan tiedon paitsi ehdokkaan myönteisestä suhtautumisesta, myös kielteisestä. Myönteisesti suhtautuvat puolestaan voivat arvojensa mukaisesti ja ilman tunnontuskia ilmoittautua kampanjan tukijoiksi.
Sivulla on myös kerrottu se, mihin lähteeseen tieto perustuu ja mistä syystä luetteloon kannattaa myös suhtautua tietyin varauksin. Homofobiseksi ketään listalla esiintyvää ei ole missään väitetty. Mahdollinen tällainen tulkinta ja mielikuva on luettelon ja homofobian yhteyttä tulkitsevan. Samoin homofobisuuden ja yleisen avioliiton vastustamisen raja-aita on mielestäni vähän häilyvä. Ei Pentti "Hauveli" Oinonenkaan pidä itseään homofobisena tai kantojaan homofobisina.
Noilla kampanjasivuilla on myös esillä luettelot siitä, miten äänestettiin parisuhdelaista, hedelmöityshoitolaista ja perheen sisäisestä adoptiosta.