Suoraa syrjintää

Lahden seudun Kirkonseutu-lehdessä (02/2011) mainostetaan Virtaa välillämme - parisuhdekurssia seuraavalla lauseella (lainaus sanatarkka lehdestä) :
"Leirille ovat tervetulleita . 20 - 40-vuotiaat (hetero)parisuhteessa elävät."

Vaikka kirkolta ei ihmeitä todellakaan odota, kyllä toi pysäytti. Tässä maassa on siis täysin sallittua reilusti osoittaa syrjintää ihmsryhmää kohtaan. Vai onko? Pitäiskö tuosta laittaa noottia johonkin, mitäs olette mieltä?
Vaikka tuskin se mitään muuttaa.

-Z
  • 2 / 17
  • Public eye
  • 20.1.2011 17:44
Jotenkin kyllä tuntuu ihan maalaisjärjellä ajatellen, että parisuhdekurssien järjestäminen tietylle ryhmälle, vaikkapa heteropariskunnille, suunnattuna on täysin sallittua. Eiköhän vastaavia ole järjestetty myös homo- tai lesbopariskunnille, eikä kukaan liene valittanut (tosin järjestäjänä ei välttämättä ole ollut seurakunta...)
Monta vuotta sitten näin lehdessä vastaavan ilmoituksen. Etelä-Suomalainen seurakunta järjesti "kaikille avoimen" parisuhdekurssin. Uteliaisuuttani päätin tutkia, mitä tuo "kaikille" piti sisällään. Kirkon kanslian ja papin kautta löysin vapaaehtoispohjalla toimivan kurssin vetäjän. Kysyin hänen kantaansa lesbo- ja homoparien osallistumiseen hänen kurssilleen. Vastaus tuli kuin tykin suusta jotenkin tähän tapaan: "Minä en ota niitä kurssilleni. Ne vaan riitelee ja tappelee!" Hän taisi mainita myös mustasukkaisuuden.

Tuo lausahdus nosti välittömästi adrenaliinitasoani niin paljon, että ryhdyin asiaa selvittämään. Päädyin keskustelemaan Kirkon perheasiain neuvottelukeskuksen johtajankin kanssa. Puhuin myös muutamien psykologian ja psykiatrian asiantuntijoiden kanssa. Lopputulemana muistelen käyneen niin, että kirkon ryhmien vapaaehtoisvetäjien valmiudet selvitettiin ja ryhmiin valitaan sellainen kokoonpano, johon vetäjällä on riittävät valmiudet ja pätevyys. Se on ryhmäläisten edun mukaista.

En ole tarkistanut, onko kirkon perheasiain neuvottelukeskukset vetäneet pelkästään sateenkaariväelle tarkoitettuja parisuhdekursseja. Arvelen heidän ottavan parisuhderyhmiin lesbo- ja homopareja, jos vetäjillä on siihen valmiudet. Joka tapauksessa Kirkon perheasiain neuvottelukeskuksen puoleen voi kääntyä ja saada tukea myös samaa sukupuolta olevat parit.

Uteliaana ihmisenä olen seurannut myös uskonnollisten tiukkapipoyhteisöjen parisuhderyhmien tarjontaa. Muutaman kerran ilmoituksessa on jälleen ollut laveasti maininta kaikki parit tervetulleita. Kysymykseni homopareista ryhmään on aiheuttanut tavallisesti selvää kiusaantuneisuutta, puhelun siirtelyä ja useita yhteydenottoyrityksiä. Useimmissa tapauksissa on sitten lopulta vastattu, että vain nais-miespareille. Muutaman kerran kurssi on peruttu heti puhelinsoittoni jälkeen. Sinällään harmittava juttu ryhmään aikovien kannalta.

Oma kantani tällä hetkellä on se, että ryhmän toimivuuden ja sen osallistujien edun mukaista on, että vetäjällä on riittävät valmiudet kohdata ryhmään tulevat samaa sukupuolta olevat parit ja ohjata heidän asioitaan siinä kuin heteroparienkin. Sinällään pidän tärkeänä sitä, että lesbo- ja homoparit lähtevät hakemaan apua parisuhdeongelmiinsa. Se voi olla parisuhdeterapeutin konsultaatio tai osallistuminen parisuhderyhmään. Lesbo- ja homopari tai yksilö heteroryhmässä laajentaa ryhmäläisten kokemusta puolin ja toisin.
  • 4 / 17
  • Riquman1990
  • 20.1.2011 20:32
Vaikka mä miten pinnistäsin, niin mä en silti nää tossa mitään syrjintää, koska

a) homo- ja lesboparisuhteet on täysin eri asia ku heteroparisuhteet;

b) näyttäs tosi oudulta, jos homoparit ois siellä kaikkien niiden heteroparien keskellä;

c) Seta vois vaikka perustuu homo- ja lesbopareille omat parisuhderyhmänsä ja

d) kirkon pitää ottaa selkee (kielteinen) kanta homouteen, koska Raamattu selkeesti tuomitsee homouden eikä homojen tarvi olla mukana sellasessa järjestössä, joka ei koskaan voi niitä hyväksyy.
  • 5 / 17
  • Public eye
  • 20.1.2011 21:05
Rm1990:
a) toki vähän eri asia, tuskin nyt sentään _täysin_ - ja ei ne heteroparisuhteetkaan niin identtisiä ole...

b) ??? - kenestä näyttäisi, kenestä ei. Pitäisikö myös torjua eri etnistä perua olevien pariskuntien osallistuminen, kun ne näyttäisivät oudoilta kaikkien suomalaisten valkonaamojen joukossa?

c) on varmaan jo perustanutkin (siis setat, joita on ympäri Suomea, valtakunnallinen Seta ei taida tällaista ryhmätoimintaa järjestää)

d) tämä on aivan sinun oma mielipiteesi (johon sinulla toki on oikeus), mutta monet teologit ovat kanssasi eri mieltä

(Offtopic: nämä Riqumanin kommentit vähän asiaan kuin asiaan vaikuttavat entistä läpunäkyvämmin tahallisilta provoilta keskustelun vilkastuttamiseksi, sillä minun on vaikea uskoa, että jollakulla parikymppisellä - olettaen että vuosiluku viittaa syntymäaikaan - olisi oikeasti vielä nykyaikana järjestään noin patavanhoillisia mielipiteitä.)
Taisi olla eilisessä Hesarissa, vaikka en varmaksi muista, Luterilaisen kirkon vaaliohjelma eli vaatimuksia tulevalle eduskunnalle, jos toisin asian ilmaisee. Neljän pääkohdan joukossa oli jotakuinkin lause: "Kaikki kirkon yhteiskunnallinen toiminta on täysin korvattava kirkolle."

Ymmärsin tämän niin, että kirkko haluaa, että heidän järjestämänsä yhteiskunnallinen toiminta (vaikkapa nämä parisuhdekurssit) tulisi taloudellisesti korvata valtion toimesta. Olisiko syynä se, että ne voitaisiin nähdä valtion toimintana, jota kuitenkin kirkko järjestää, koska valtio ei järjestä. No, en ole asiaan perehtynyt.

Tuon lauseen perusteella, sen toteutuessa, kirkko ei ainkaan saa järjestää vain tietylle kansanryhmälle sopivaa neuvontaa, vaan sen tulisi järjestää kaikille yhtäläiset mahdollisuudet. Näin siis, jos valtio korvaa.

Onkohan jollakulla tästä parempaa tietoa?

___

Public eye: ottamatta kantaa Riqumanin kommentteihin tai niiden patavanhoillisuuteen, sanoisin, että kasvatuksella saa ihmeitä aikaan - suuntaa jos toiseenkin :)
Valtion ei tarvi veronmaksajien rahoista (mun rahoilla) korvata kirkolle minkäänlaista toimitaa, vaan kirkko voi ite rahottaa toimintansa omilla verotuloillaan. Mä en ateistina muutenkaan tajuu, miks homojen pitäs välttämättä olla kirkon toiminnassa millään tavalla mukana, koska eihän kirkko voi muutenkaan hyväksyy homouttaa, joten miks pitää homojen väen vängellä tunkee mukaan sellaseseen organisaaatioon, johon ne ei kuitenkaan usko.

Meinaaks Mopsi22, et mun pitäs ottaa Puppari mun "kasvatti-isäks" vai miten toi kasvatus-kommentti pitäs ymmärtää? Ei tuu kauppoi...

Yleisellä tasolla mä sanosin, et aika moni ajattelee asioista samalla tavalla ku mä. Avatkaa silmänne, Seta-aktiivit: elämää on myös Setan ulkopuolella eikä Seta oo kaikkien homojen etujärjestö.
Aiheen ohi kommentoin: Tarkoitin mitä sanoin, kasvattamisella on iso merkitys siihen, kuinka uskomattomia - sanan molemmissa merkityksissä - ihmisiä maailmassa vaeltelee.
  • 9 / 17
  • Riquman1990
  • 21.1.2011 11:48
Mopsihan kommentoi mun elämää niin ku paraskin asiantuntija. Tosiaan kasvatus vaikuttaa - käytöstapoihin tai niiden puutteeseen...
Ihan näin täysin ohi otsikon kommentoisin Rikumiehelle, että aika usein huomaa sinun käyttävän teksteissäsi yleistystä ("suurin osa homoista", "aika moni ajattelee asioista samalla tavalla ku mä"). Mihin tämä tietosi pohjautuu?
"suurin osa <tuntemistani> homoista" ; "aika moni <tuntemistani > ajattelee..."
Ahaa, kirkolle kelpaa kyllä homojen maksamat kirkollisverot siinä missä heteroidenkin mutta vastineeksi saa lähinnä eheytyksen, jota kukaan ei tarvi. Ja sitten joskus papin veisaamaan kuopan reunalle. Eivät todellakaan kiellä liittymästä kirkkoon mutta kaikkeen muuhun on epäsopiva. Hienoa. Ja vakuuttavaa.

Mä en sano uskonnosta mitään mut lähinnä on viime aikoina kelaillut, että syrjintä on siis sallittua jos on tietty elämänkatsomus. Saa aika avoimesti alentaa jonkun ihmisryhmän ali-ihmistaholle kunhan vetoaa johonkin dogmiin. Välillä ollaan huviteltu vaihtamalla kirkon edustajien puheisiin "homoseksuaalin" kohdalle "mustaihoinen" tai "juutalainen". Jos joku tänäpäivänä puhuis mustista tai vaikka niistä juutalaisista samalla tavalla ku mitä homoista, sitä pidettäis täysin ääliönä, jopa rikollisena ja uskottavuus lentäis takaovesta pihalle. Niinku kuuluukin. Niin törkeetä tekstiä tulee turhan monen suusta.
Ja Riqumanille: oon lähes koko arkielämäni heteroiden keskellä ja voin sanoa sulle, että nää parisuhteet on lähes täsmälleen samanlaisia. Ihan samat ilot ja samat ongelmat ja samat ristiriidat. Ihmiset puhuu ihan samoist jutuista mitä tulee rakkauteen ja suhteisiin ja kuviot on aika samanlaisii saman ikäluokan ihmisilllä. Ihminen on ihminen, on se sit hetero tai homo.
Parisuhteet lienevät yksilöllisiä, eikä niitä kannata liiaksi erotella suhteen osapuolten sukupuolen (tai iän, rodun, kansallisuuden yms.) mukaan. Vähän samaa kuin yleistäisi, että pojat ovat rassaavat autoja ja tytöt kokkailevat keittiössä.

Mielestäni parisuhdeterapeuttien ammattitaito on tärkeämpi tekijä, kuin osallistujien sukupuoli. Ilman ammattitaitoa kukaan ei saa apua, ja toisaalta ammattitaitoinen terapeutti pystyy auttamaan kaikkia.

Kyllähän Suomessa saa asiakkaansa valita, ainain jossakin määrin. Kuntosalit naisille ja miehille jne. Kuitenkin tasa-arvoisen kohtelun periaatteet ovat tiukassa yhteiskunnassamme - ja hyvä niin. Kaikenlainen asiakkaiden luokitteluun perustuva valinta on mielestäni siis kyseenalaista ja pitäisi pystyä perustelemaan tapauskohtaisesti.

Kirkko on kuitenkin eri asemassa näihin tuottajiin nähden. Luterilainen kirkko nauttii Suomessa erikoikeuksia, mm. verotuksen muodossa. Näillä rahoille se järjestää yleishyödyllistä toimintaa oman uskonnollisen toimintansa lisäksi tai yhteenliitettynä. Tästä syystä mielestäni kirkolla ei ole oikeutta valita asiakkaitaan, sillä heidän palvelunsa rahoitus tulee osittain yhteisöveroista, joita me kaikki joudumme muodossa tai toisessa maksamaan, kuuluimme kirkkoon tai emme.
Olen kuullut aika paljonkin vastaavanlaisista tapauksista ja sen innoittamana aloin syksyllä valmistelemaan pro gradu työtäni aihetta sivuten. Olen tänään laittanut Torille haastattelukutsun. Jos jollakin on kokemuksia keskustelun alla olevasta aiheesta, niin voisi käydä kurkkaamassa haastattelukutsua.

Mitä tulee itse aiheeseen. Yksi amerikkalaistutkimus, joka oli vertaileva toi julki, että samaa sukupuolta olevilla pareilla on keskimäärin paremmat parisuhdeongelmien ratkaisutaidot kuin verrokkiryhmällä. Myös kriisienhallinta ja tunne-elämän kysymysten sanallistaminen oli vertailuryhmää paremmalla tolalla. Siihen nähden ajattelisin, että osallistuminen "ylitse rajojen" olisi suotavaa ja toivottavaa.
Epäilen, että useimmat kirkon parisuhdejutut perustuvat (näennäisestä "tasa-arvoisudesta" huolimatta) sukupuolien välisiin olennaisiin luotuihin eroihin. Niinpä, jos kurssilla olisi saman sukupuolen pari, menisivät nämä periaatteet pyllylleen.

Tällaista kirkon työntekijänä epäilen. Itse kyllä olen ihan eri mieltä ja jos joskus parisuhdekurssia joutuisin ohjaamaan, olisivat sinne tervetulleita ihan kaikki suhteessa olevat.