Voiko julkkiksen homoidentiteetistä kertoa kuoleman jälkeen?

Skotlannissa julkaistaan pian biografia, jossa kansallisrunoilija Edwin Morganin elämän varjoisasta puolesta kerrotaan suoraan ja yksityiskohtaisesti. Herald Scotland -lehti julkistaa ennakkoon osia kirjasta juuri Morganin kaksoiselämästä 1950-luvulla. Hän kuoli kuukausi sitten 90 vuoden iässä. Vasta 70-vuotiaana hän tuli ulos kaapista "syntymäpäivälahjana itselleen".

Morganin kuuluisat rakkausrunot ovat moniselitteisiä ja muuttuvat käsitettävimmiksi hänen piilossa olleen elämänsä tullessa nyt julki. 1950 ja 1960 -luvut olivat runoilijan elämän synkimpiä. Silloisessa elämäntilanteessaan hän suunnitteli jopa itsemurhaa. Myöhemmällä iällä Morgan lopulta päätyi rakkaussuhteeseen John Scottin kanssa ja hänen elämä sen jälkeen tasapainottui.

http://www.heraldscotland.com/news/home-news/sadness-fear-and-thrill-of-national-poet-s-secret-gay-life-1.1055726?localLinksEnabled=false

Englannissa ja Walesissa homoseksuaaliset teot dekriminalisoitiin vuonna 1967, mutta Skotlannissa vasta vuonna 1980. 50-luvulla muutamia kuuluisia julkisuuden henkilöitä, kuten näyttelijä John Gielgud pidätettiin ja tuomittiin homoseksuaalisista teoista. Nuo paljon julkisuutta saaneet oikeudenkäynnit pelottivat ihmisiä tulemasta ulos kaapista.

Itävallassa käydään rajua julkista riitaa vuonna 2008 onnettomuudessa kuolleen puoluejohtaja Jörg Haiderin seksuaalisesta identiteetistä. Epäilyä hänen homoudestaan käytetään nyt myös poliittisena aseena. Itävallan oikeisto ei pidä asian esille nostamista lainkaan sopivana.

Asia nousi äskettäin esille, kun oikeistolaisen FPÖ:n edustaja Gerald Ebinger koetti houkutella homoja kannattamaan puoluetta. Häneltä kysyttiin, miksi homojen pitäisi kannattaa puoluetta, jolla on homovastainen maine. Ebinger: "Olemme ainoa itävaltalainen puolue, jota on johtanut homomies 17 vuoden ajan."

Haiderin kuoleman jälkeen journalistit koettivat selvittää laajasti olisiko naimisissa ollut kahden lapsen isä homoseksuaali. Kunnollista selvyyttä asiaan ei saatu.

Lähde: Austrian Independent