Ylilääkärinä toimiva homomies hivin levityksestä vankilaan Ruotsissa
Netistä seksikumppaneita hankkinut 45-vuotias hiv-positiivinen tukholmalainen ylilääkäri on tuomittu vankilaan Ruotsissa. Seksikumppanit kertoivat luottaneensa netin kautta seksikumppaneita hankkineeseen mieheen, koska kyseessä oli lääkäri. Kyseinen ylilääkäri on työtovereidensa mukaan pidetty ja arvostettu työntekijä työpaikallaan. Hivistä kertominen oli lääkärin mukaan kiihottuneena liian vaikeaa.
http://www.aftonbladet.se/nyheter/article7343522.abmmmm et lekurikin voi olla itsetuhoinen...uuttako? Ei, mut jokainen noist kiinni jääneistä possareista, jotka tartutti, valehteli viimeiseen asti omista tekosistaan.
Kuulin vuosia sitten yhdestä lekurista, joka oli sanonu ettei välitä kortsuista, kun hiv-positiiviseksi tulemista vois vähän verrata kuin raskaaksi tulemiseen naisilla. On se niin jännää joillakin!
Eihän sen siitä HIV:stä ois tarvinnu kertoo niille kumppaneille, vaan se ois voinu käyttää kondomii. Niiden seksikumppanien ei ois kannattanu luottaa siihen mieheen pelkästään vaan siks, et se on lääkäri.
Riquman1990 kirjoitti:
> "Eihän sen siitä HIV:stä ois tarvinnu kertoo niille kumppaneille, vaan se ois voinu käyttää kondomii."
Noin Suomessa. Mutta Ruotsissa hiv-positiivisen pitää kertoa seksikumppanille tartunnastaan, vaikka seksiä harrastettaisiin bio-hazard -suojapuvut päällä. Jos possari ei Ruotsissa tartunnastaan kerro, niin siellä hän syyllistyy jo tässä kertomatta jättämisessään rikokseen.
Mielestäni tämä raportoitu tilanne näyttää sen mihin tällainen kertomispakko johtaa: väärään turvallisuudentuntoon. Ihmiset eivät ymmärrä pitää itsestään huolta, sillä uskotaan, että kyllä ne positiiviset tartunnastaan kertovat. Tässä logiikassa unohtuu se, että kaikki eivät tiedä tartunnastaan - ja joku ei myöskään tartunnastaan kerro (kuten nähtiin tässä uutisessa).
> "Niiden seksikumppanien ei ois kannattanu luottaa siihen mieheen pelkästään vaan siks, et se on lääkäri."
Totta. Ja ihmisten pitäisi ymmärtää, että kaikki riskiseksi on todellakin *oikeasti* riskiseksiä!
Jos joku suostuu naimaan ilman kumia, niin hän on varmasti tehnyt sen myös muiden kanssa. Ja vaikka tuore hiv-testin nega-tuloskin olisi näyttää, niin se kertoo tilanteen vain useamman viikon takaa. Jos kumppani on pannut paljaalla eilen (tai jopa muutama viikko sitten), niin hänellä voi olla hiv-tartunta vaikka testipaperit näyttäisivät negaa.
Turvaseksiä pitää vaatia itsensä vuoksi oli kumppani kuka tahansa. Turvaksin vaatiminen ei ole epäluottamuksen osoitus seksikumppanille, vaan yksinkertaista järjenkäyttöä: Kuka tahansa voi olla hiv-positiivinen. Se kaunis, terveen näköinen, komea, siisti, ystävällinen ja turvallisen tuntuinen naapurin poika voi olla positiivinen tietämättään.
Jukka, toi sun tietämys Ruotsista perustuu mihin? Eihän ihminen voi syyllistyy rikokseen, jos se käyttää kondomii, vaikkei se kertoskaan sairastavansa HIV:tä. Tajuut sä ollenkaan, miten vaikee asia omasta tartunnasta kertominen monelle on? Kondomii pitää kuitenkin aina käyttää, ihan vaan varmuuden vuoks. Joka toiseen sokeesti luottaa...
Oli miten oli, ei suomalaisten tarvi tietää, miten asia on Ruotsissa (jos ei asu siellä). Mun mielestä vaan tollanen laki on huono, koska ei ketään pitäs voida syyttää tahallisesta HIV:n tartuttamisesta, jos on käyttäny kondomii. Ja milläs "uhri" sen todistaa, et sille ei oo kerrottu HIV-tartunnasta? Jos harrastaa suojamatonta seksii täysin tuntemattoman kanssa, ottaa siinä ihan tietosen riskin ja saa mennä vähän itteensäkin.
Mutkallinen juttu. Suomessa viime vuosien "sarjatartuttajat" ovat tainneet olla lähinnä heterojuttuja, joissa kondomin käyttö jää vähälle. En tunne Suomen lakia riittävän tarkasti tältä osin, mutta jos ei kerro tartunnasta ja hyvästä virustorjunnasta huolimatta vahinko käy, niin onko se sitten pahoinpitelyn yritys vai ei, sitkään en tiedä. Jos kertomaton tartuttaa tietämättömän joka tartuttaa eteenpäin yhden ihmisen, niin hieno ketju siitä tuleekin.
Kyllä siinä voi kylmä hiki pukata otsalle jos kumi hajoaa (mikä ei ole lainkaan tavatonta) ja kaveri alkaa sitä kiroamaan hermostuneesti. Kertomatta voisi jättää vain sellaisessa tapauksessa, jossa voi olla absoluuttisen varma siitä, että tartuntavaaraa ei ole. Harmi kyllä tuota takuuta ei voi kukaan antaa. Jo "vain" henkeä uhkaamattomien ja/tai parannettavissa olevien tartuntatautien takia pitäisi älytä käyttää eristettä. Minkäänlainen merkki turvallisuudesta ei ole sekään, että kumppani voi olla naimisissa tms.
Satunnaisen kumppanin terveydestä kysyminen mielletään pelkäksi muodollisuudeksi eikä sellaista testiä kuin "kaikki testit" taida vielä olla keksitty. "Oletko varmasti terve?" -kysymys ilmeisesti lässäyttää toisten tunnelmia, mene ja tiedä. Yllättävän moni ei kuitenkaan tosiasiallisesti tiedä omaa statustaan ja kysymys terveydestä mielletään yhtä muodolliseksi kuin lentokentän "oletko pakannut laukkusi itse, ottanut tuntemattomilta tavaraa kuljettaaksesi tai jättänyt pakkaamisen jälkeen laukkusi niin, että joku on päässyt niihin käsiksi?".
Niin että älkää luottako vaistoihinne vaan testauttakaa itsenne - se ei maksa mitään. Ja käyttäkää kumia (oikein) - ne on halpoja nekin.
Ja mietitäänpä vielä sellanen tilanne, et jos ite sairastas HIV:tä, miten vaikeeta siitä kertominen toiselle ois. Tai pystyskö kertoon? Mä en ainakaan pystys, joten just siks ois parempi käyttää kumii, ni se antaa 96 % suojan tautei vastaan.
Homoista kuitenkin suhteessa isompi osuus on HIV-positiivisii ku heteroista, joten siks kumin käyttö on homoille erityisen tärkeetä - varsinkin, jos harrastaa paljon irtosuhteita.
Ja lopultahan vain yksikin irtohoito riittää, jos käy huono tuuri.
Riquman1990 kirjoitti:
> "Ja mietitäänpä vielä sellanen tilanne, et jos ite sairastas HIV:tä, miten vaikeeta siitä kertominen toiselle ois. Tai pystyskö kertoon?"
Olen itse hiv-positiivinen. Ja kokemuksesta voin todeta, että kyllähän tämä tilanne "kertoako vai ei" ihan mielenkiintoinen on.
Suomessa kun tartunnasta kertoo, niin moni on juossut karkuun. Ihan siis kirjaimellisesti juossut.
Ero on valtava kun vertaa tilannetta Keski-Eurooppaan. Siellä kun kertoo tartunnasta, niin lähes aina reaktio on sama: "Miksi kerrot? Kuka tahansa voi olla positiivinen!" Siellä kukaan ei ole koskaan poistunut paikalta.
Itse olen sitä mieltä, että tällainen kertomispakko ruotsalaiseen malliin luo vain väärää turvallisuudentunnetta. Ainoa toimiva hiv:n ehkäisytapa on se, että jokainen pitää itse itsestään huolta ja vaatii turvaseksiä. Silloin eivät mitkään tahallisetkaan tartuttajatkaan onnistu toimissaan. Minusta tämä logiikka on aika yksinkertainen.
Olen itse mokannut ja hankkinut itselleni tämän tartunnan. En ymmärtänyt yksinkertaista juttua: Seksikumppani joka ei käytä kondomia ei varmastikaan ole ilman kondomia ensimmäistä kertaa - joten hän on hiv:n kannalta riskitapaus! Toivottavasti muut ovat fiksumpia kuin minä.
---
Pride-klubissa on muuten hiv:iin liittyvä keskustelutilaisuus torstaina 1.7. klo 18:00 alkaen Lost & Found:ssa (Annankatu 6, Helsinki). Aiheena on "Positiivisesti homo - hylkiö vai esikuva?". Keskustelussa on mukana suomalaisia ja hollantilaisia hiv-tartunnastaan julkisuudessa kertoneita miehiä. Mitä hyötyä tai haittaa on siitä, että on julkisesti hiv-positiivinen? Haluatko kysyä aiheesta ja kuulla keskustelijoiden kokemuksia elämästä? Keskustelu englanniksi, järjestäjänä Positiiviset ry. Allekirjoittanutkin osallistuu keskusteluun.
Jukka pisti asian hienosti pakettiin. Negatiivisena en ole HIV-asenneilmapiiriä hirveästi tutkinut, mutta kotimaisen kyräilymentaliteetin tuntien pelkkä asian puheeksiottaminenkin riittää varmasti antamaan "epäilyttävän" leiman toisten silmissä. Siltä pohjalta sanon, että karkuunjuoksuasenteiden ja kai hieman nousussa olevien tartuntalukujen kanssa pitää kysyä, että onko järkipuhe mennyt kollektiiviseen jakeluun näinä yli 20 vuotena?
Tartuntatautien kanssa tietty itsekkyys on hyvästä: ensiksi pidä huoli omasta turvallisuudestasi.
Kertomispakko ei ole mikään ratkaisu, koska se ei yksinkertaisesti toimi. Kaikki absoluuttiset pakot ja kiellot ovat lisäksi mahdottomia valvoa ilman Isoveljen läsnäoloa , tässä asiassa kirjaimellisesti makuuhuoneessa. Lisäksi systeemin läpi pulahtaa ne tapaukset, jotka eivät tiedä olevansa positiivisia. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö suuta voisi avata asian tiimoilta.
Aiheen vierestä: yleensäkin tuntuu siltä, että monen ihmisen kyky viestiä on halvaantunut. Kommunikaatio kehittyy nopeammin kuin ihminen tai sitten se on vain laiskuutta. Joskus muinoin ihmiset viestivät kasvokkain. Tapaamisen korvikkeeksi tuli kirje. Kirjeen korvikkeeksi tuli puhelu. Puhelun korvikkeeksi tuli faksi, faksin korvasi sähköposti. Sähköpostin korvasti tekstiviesti. Kuinka moni jättäisi vastaamatta kasvotusten esitettyyn tervehdykseen? Entä postitse tulleeseen kirjeeseen? Puhelinvastaajaan jätettyyn viestiin? Sähköpostiin vastaaminen on toisilla työn ja tuskan takana, muista välineistä nyt puhumattakaan. Vanha vitsi suomalaisista kansana joka vaikenee kahdella kielellä voitaisiin päivittää 2000-luvulle sanomalla, että olemme kansa joka osaa vaieta lähes kaikilla tunnetuilla yhteydenpitovälineillä.
Mutta otsikon asiaan liittyen vielä Iso Kiitos Jukalle, joka toi tähän keskusteluun omakohtaisen näkökulman.
Toisaalta - kasvokkain kohtaamiseen ja vielä jopa puheluun liittyy niin paljon konkretiaa, että joissakin tilanteissa ne voidaan kokea tungettelevina. Hienovaraisempi tapa on lähettää vaikkapa tekstari tai sähköpostiviesti. Sen vastaanottaja voi lukea haluamanaan hetkenä ja miettiä rauhassa mitä vastaa, jos vastaa. Toki tämä nykytekniikka on myös kasvattanut ihmisten välistä henkistä välimatkaa. Vuorovaikutus on ikään kuin ohentunut mutta toisaalta nopeutunut ja antanut mahdollisuuden pienimuotoiseen, vaivattomaan viestintään: nyt syön aamupuuroa.
Siis tämä aiheen vierestä.
Tossahan se tuli, et ketään ei voi velvottaa kertoon, jos ehkäsystä on huolehdittu eikä se kuulukaan kellekään satunnaiselle hoidolle. Ja miks ihmisii pitäs ruveta säikytteleen - varsinkin, jos tykkää pyörii homopiireissä, jotka on loppujen lopuks aika pienii ja sisäänpäin lämpiivii?
Tottakai on kerrottava toiselle jos TIETÄÄ olevansa positiivinen. Mielestäni on ihmeellistä, että tällaisesta edes väitellään.
Jukka kirjoitti: "Ero on valtava kun vertaa tilannetta Keski-Eurooppaan. Siellä kun kertoo tartunnasta, niin lähes aina reaktio on sama: "Miksi kerrot? Kuka tahansa voi olla positiivinen!" Siellä kukaan ei ole koskaan poistunut paikalta."
Tunnustanpa itsekin pari kertaa ottaneeni hieman takapakkia kumppanin kerrottua olevansa HIV+ - karkuun en sentään ole juossut. Positiivisuudestaan kertova kumppani on kuitenkin ehdottomasti luotettavampi kumppani kuin mahdollisesti positiivisuudestaan täysin tietämätön kumppani, vaikka turvaseksiä harrastettaisiinkin.
Aivan käsittämättömän paljon Helsingissä tuntuu löytyvän villiä seksielämää viettäviä BB -harrastajia, jotka saattavat vielä todeta testeissä käymisestä kysyttäessä: "miksi pitäisi".
Eihän enää pelata venäläistä rulettiakaan...
JuhaniV kirjoitti "Toki tämä nykytekniikka on myös kasvattanut ihmisten välistä henkistä välimatkaa. Vuorovaikutus on ikään kuin ohentunut mutta toisaalta nopeutunut ja antanut mahdollisuuden pienimuotoiseen, vaivattomaan viestintään: nyt syön aamupuuroa."
Nuo mikrobloggaukset ovat kai aika passiivisia ilmoituksia eli oliskohan viestintä menossa interaktiivisuudesta interpassiivisuuteen? Eli päästetään ilmoille asioita kuten just "nyt syön aamupuuroa", ja vastauskommentti voi olla "mä söin aamulla omenakanelipuuroa", mutta suoraan henkilö(i)lle kohdistettu kysymys esim. "mitä pidit asiasta X?" tai "mitä sille pitäisi tehdä?" ei välttämättä tuota vastausta. Tai sitten olen auttomattoman vanhanaikainen sosiaalisen koodiston kanssa, mutta tuo kysymysmerkki on mulle indikaatio siitä, että vastausta kaivataan.
Takaisin asiaan: positiivisudesta kertominen taitaa olla hileistä tämän kylmän asenneilmastomme kanssa. Asioista ei puhuta luontevasti. Ja sitten tietty on niitä, jotka eivät itsekään tiedä statustaan, vaikka sen selvittäminen on helppoa, suht nopeaa ja ilmaistakin. Miten itse suhtaudutte jos kumppani, vaikka satunnainenkin, kysyy asiaa? Meneekö fiilis, vastaatteko faktapohjalta vai vastaatteko "ei" vaikka ette ole varmoja? HIV:inkin leviämisessä on varmaan harvoin kyse tahallisesta halusta tartuttaa.
Ilopilleri kirjoitti:
> "Tottakai on kerrottava toiselle jos TIETÄÄ olevansa positiivinen. Mielestäni on ihmeellistä, että tällaisesta edes väitellään."
Uskon, että suurin osa asian tietävistäkään ei kerro tartunnastaan satunnaiskumppanille. Suomessa ei myöskään laki siihen velvoita (turvaseksiin se kylläkin velvoittaa) - Ruotsi taitaa tässäkin suhteessa olla iso poikkeus Euroopassa.
Asiaa voidaan pohtia enemmänkin: kertoa vai ei?
Ensinnäkin minusta on hyvä, että Suomessa ei ole kertomisvelvollisuutta, sillä se saa aikaan väärää turvallisuudentunnetta tyyliin "Ruotsi", josta tämäkin ketjun aloitustarina on osoituksena. Helposti kuvitellaan, että kun on kertomispakko ja toinen ei raportoi olevansa hiv-positiivinen, niin kaikki on sitten kunnossa. Tällaisessa "riskiarvioinnissa" mennään metsään jo sen vuoksi, että huomattavan iso osa (n. kolmannes) hiv-tartunnan saaneista ei tiedä tartunnastaan. Samoin kertomispakko on outoa, sillä kuka tahansa (uusi) seksikumppani voi olla hiv-positiivinen. Lisäksi turvaseksiä harjoitettaessa on ihan sama onko kumppani hiv-positiivinen tai -negatiivinen.
Minusta kertominen on hyvä asia jo pelkästään siksi, että asian kuulemisen aiheuttaman reaktion avulla voi aika hyvin seuloa seuraa niin, että kumppaniksi löytyy asioita ajatellut ja itsestään vastuuta kantava henkilö. Ne jotka juoksevat änkyttäen karkuun eivät varmaan ole niitä joille hiv ja omat seksitavat olisivat jotenkin läpikäyty ja hyvin käsitelty asia - ja minulle seksi tällaisen henkilön kanssa voisi olla hankalaa (= toinen haluaa riskihakuista seksiä, joten minun olisi pideltävä jarruja.... ei kiitos!). Ymmärrän kyllä, että kaikki eivät kerro tartunnastaan: kun rukkaset on saanut tarpeeksi monelta, niin ajatus vaikenemisesta varmasti tulee avoimimmankin henkilön mieleen. Lisäksi moni pelkää tiedon hiv-tartunnasta leviävän puskaradiossa. Itselleni sopii avoin linja.
Kertoa vai ei? Asia on todella monitahoinen, sillä toisaalta olen tullut myös siihen tulokseen, että kertomalla tartunnastani teen ehkä karhunpalveluksen ihmisille: he voivat luulla, että kaikki positiiviset kertoisivat tartunnastaan. Ja taas: jos joku ei kerro, niin kaikki on muka OK. Ja näinhän ei ole, pelkästään jo niiden "muka terveiden" vuoksi.
Olenkin miettinyt, että ehkä se, että ihmiset eivät kerro tartunnastaan voi kuitenkin olla se paras vaihtoehto. Sillä kuka tahansa voi olla hiv-positiivinen. Sen pitäisi olla se lähtökohta uudessa seksikumppanissa. Ehkä minä toimin väärin ja kertomalla saan aikaan uusia tartuntoja ihmisten kuvitellessa, että "Kyllä positiivinen kertoo, kertoihan se yksikin!"
Ongelma on aika suuri ja olen ratkaissut tilanteen omalla kohdallani niin, että vältän seksiä suomalaisten kanssa. Asia on liian monelle liian vaikea ja liian usein seksi suomalaisten kanssa muuttuu turvaseksikurssiksi. En halua, että seksissä koko vastuu on minulla. Liian usein seksi suomalaisten kanssa on ollut joko ylihygieenistä tai sitten itseään hiv-negatiivisena pitävä on halunut riskiseksiä. Kumpikaan vaihtoehto ei innosta ainakaan minua.
Tämä on varmasti aihe, jota voisi pyöritellä enemmänkin. Siitä puhutaan yllättävän vähän homopiireissä.
Jos joku kertoo olevansa negatiivinen, en tietenkään voi siitä päätellä hänen HIV statuksestaan tai muutenkaan mitään. Toisaalta, jos joku kertoo olevansa positiivinen, niin minun ensimmäinen ajatukseni on, että tässäpä luotettava ja tasapainoinen jätkä, johon kannattaa tutustua. Muuten olen sitä mieltä, että selvisin itse 1980-luvun alusta hengissä pelkällä tuurilla.
"Tottakai on kerrottava toiselle jos TIETÄÄ olevansa positiivinen. Mielestäni on ihmeellistä, että tällaisesta edes väitellään."
Mun mielestä on ihmeellistä, jos joku kuvittelee, et sen kertominen ois helppoo. Kertosit sä muka ite? Enpä usko...
Jos kondomii käyttää, ei toisen tarvi tietää. Suojaamatonta seksii positiivisella ei oo oikeutta harrastaa.
Ei ole pakko kertoa, ei... mutta jos tietoisena omasta positiivisuudestaan harrastaa suojaamatonta seksiä ja täten onnistuu tartuttamaan kumppaninsa, täyttää se (törkeän) pahoinpitelyn tunnusmerkit - eli kyseessä on Suomen lain mukainen rikos.
"Joka tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa taikka tällaista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä, aiheuttaa toiselle kipua tai saattaa toisen tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan, on tuomittava pahoinpitelystä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi." RL 21:5
Itse en yleensä kysy, mutta vastaan aina kysyttäessä; statuksen ja milloin olen viimeksi käynyt testeissä. Pitäisikö possarin kertoa? Itse en kyllä periaatteessa tee tuolla tiedolla mitään, varsinkaan yhdenillan jutuissa, joissa harrastan aina "turvaseksiä" (*) - kondomin kanssa jo pelkästään ihan hygieniasyistä. Ja vielä kun muutama muu sukupuolitauti tarttuu hiviä helpommin. Ilman kondomia en nai koskaan tuntemattomien kanssa, paljaalla vain pidempiaikaisessa suhteessa jos/kun luottaa toiseen. Tämäkin vain jos/kun molemmat käy testeissä säännöllisesti.
Seurustelin itse aikoinaan possarin kanssa joten en osaa pelätä, varovainen ja tietoinen kyllä olen, nyt ehkä enemmänkin kun tuo ei ole aivan vieras aihe. Olen itse AINA vastuussa omasta terveydestäni. Riskit tietäen, en kuitenkaan anna tuon rajoittaa toimintaani, jos nyt semmoista sattuu olemaan.
(*...käsitteenä "turvaseksi" on mielestäni hiukka harhaanjohtava - teoriassa tuo riski nyt aina on olemassa. Kondomin kanssa seksi on "vain" "hieman" "turvallisempaa" .. )
Niin, jos harrastaa suojaamatonta seksii, mut SUOJATTU seksi ei oo rikos eikä mun mielestä toiselle tarvii kertoo, et sairastaa HIV:tä, jos ehkäsystä on huolehdittu.
Ja jokanen vastuullinen ihminen käyttää kondomii ja mä en ainakaan harrastas irtoseksii sellasen kanssa, joka alkas valittaan kondomin käytöstä. Vakituiselle elämänkumppanille voi kertoo, mut satunnaispanolle ei. Jos mä seurustelisin HIV-positiivisen kanssa, ni sit ois pakko käyttää aina kondomii, koska mä en haluis myöskään saada ite siltä tartuntaa.
> Mun mielestä on ihmeellistä, jos joku kuvittelee, et sen kertominen ois helppoo.
> Kertosit sä muka ite? Enpä usko...
En väittänytkään sen olevan helppoa. Ei elämässä kaiken kuulukaan olla. Mistä kuvittelet tietäväsi mitään minusta? Jos olisin positiivinen niin kokisin sen kertomisen kumppanille velvollisuudekseni. Laeista viis, mielestäni positiivisella ihmisellä on moraalinen velvollisuus kertoa tartunnastaan. Mahdollisella kumppanilla on oikeus tietää mikäli on aikeissa ryhtyä petipuuhiin positiivisen kanssa. Kyseessä on sentään hengenvaarallinen tartunta.
En mä mitään kuvittele. Siks mä kysyin, et kertosit sä. Mä ite en kertos, koska jos käyttää ehkäsyy, tautiriski on olematon. Jos harrastaa irtosuhteita, ni tollasen asian kertomisen jälkeen saa heittää hyvästit sille irtokumppanille. Seurustelukumppanille voi kertoo, mut irtokumppanille kenenkään sairaudet ei kuulu.
En itse asiassa ollut tullut ajatelleeksi sen enempää tätä asiaa entuudestaan, koska se ei minua ole millään lailla koskettanut. Kyllähän se niin on, että vaikka olisi mikä tahansa kertomaan velvoittava laki olemassa niin vastuu on viime kädessä sillä, joka suostuu suojaamattomaan seksiin. Ja on totta, että ainakin netin seuranhakupalveluissa on hämmästyttävän paljon bb-seuran hakijoita, ravintola-skenestä en sitten tiedä. Itse olen ratkaissut asian siten, etten harrasta lainkaan irtosuhteita vaan seksi kuuluu minulla vain seurustelusuhteeseen – tähän tosin on vain yhtenä pienenä syynä tuo sp-tautiriski.
Tässä mennään kyllä syvälle moraalikäsitysten sisälle. Pitääkö kertoa? Onko oikeus tietää? Onko sillä merkitystä jos käyttää kondomia?
Itse olen hairahtunut kanssa harrastamaan "kumitonta" seksiä, kun kumia ei ole saatavilla ollut tai sitten toinen ei ole oikeastaan halunnut. Enää en samaan suostuisi ja onnekseni ei ole mitään käynyt. Joku esitti sen hyvän pointin kyllä että jos joku nimenomaan EI halua käyttää kondomia, kyseisellä henkilöllä on varmaan aika iso riski saada joku sukupuolitauti, vaikka ei välttämättä sitä pahinta. En edes ymmärrä tätä BB- meininkiä, mitä se kortsu menoa haittaa? Ei oo kyllä kertaakaan haitannut ja saattaa vaikka parantaa sitä. Kortsutkin tietysti voi mennä rikki (kokemusta löytyy), mutta se riski lienee aika pieni yleisesti ottaen. Suojaamaton seksi on idiooteille, ellei voi sitten 100% luottaa toiseen ja siihen että henkilö on täysin tautivapaa ja uskollinen, mutta en tiedä onko sekään silti idioottivarmaa. Seksiä on monenlaista ja voihan sitä harrastaa ilman kortsuakin, jos ei kerran halua kortsua käyttää, niin harrastaa sitten sellaista seksiä että ei tarvitse käyttää.
Itse mietin miten reagoisin jos joku kertoisi olevansa positiivinen. Täytyy kyllä myöntää että aika iso osa minustakin haluaisi juosta karkuun, mutta pyrkisin tottakai hillitsemään itseni. Seksistä en kyllä tiedä, minulla on kyllä semmoinen tautifobia että edes täysin 100% turvaseksi HIV- positiivisen kanssa aiheuttaa kyllä huonoja fiiliksiä, niin jättäisin kyllä suosiolla väliin. Itse en edes tiedä mitä tekisin jos tartunnan saisin, kyllä siinä olisi paljon käsittelemistä ja tosi vaikea paikka, en kyllä kovin herkästi kertoisi ihmisille asiasta, mutta seksikumppaneille kertoisin, koska itse haluaisin että minulle kerrottaisiin vaikka se tarkoittaisikin sitä että seksi ei kyllä onnistuisi. Mielestäni asiasta täytyisi aina kertoa, vaikka en kyllä mihinkään lakiin sitä haluaisi kirjata. Ymmärrän kyllä joidenkin ihmisten tarpeen salata sitä mahdollisimman paljon ja pitkälle, mutta jos kerran aikoo seksiä harrastaa, niin pitää kyllä seksikumppaneita vähintään informoida, mielestäni on hyvin törkeää olla kertomatta.
Tervemenoa vankilaan lääkärille.
Herzin loppukappale tiivistää sen kaiken:
"Itse mietin miten reagoisin jos joku kertoisi olevansa positiivinen. Täytyy kyllä myöntää että aika iso osa minustakin haluaisi juosta karkuun, mutta pyrkisin tottakai hillitsemään itseni. Seksistä en kyllä tiedä, minulla on kyllä semmoinen tautifobia että edes täysin 100% turvaseksi HIV- positiivisen kanssa aiheuttaa kyllä huonoja fiiliksiä, niin jättäisin kyllä suosiolla väliin. Itse en edes tiedä mitä tekisin jos tartunnan saisin, kyllä siinä olisi paljon käsittelemistä ja tosi vaikea paikka, en kyllä kovin herkästi kertoisi ihmisille asiasta, mutta seksikumppaneille kertoisin, koska itse haluaisin että minulle kerrottaisiin vaikka se tarkoittaisikin sitä että seksi ei kyllä onnistuisi. Mielestäni asiasta täytyisi aina kertoa, vaikka en kyllä mihinkään lakiin sitä haluaisi kirjata. Ymmärrän kyllä joidenkin ihmisten tarpeen salata sitä mahdollisimman paljon ja pitkälle, mutta jos kerran aikoo seksiä harrastaa, niin pitää kyllä seksikumppaneita vähintään informoida, mielestäni on hyvin törkeää olla kertomatta."
Kuulostaa ihan lihavalta valkoiselta päivittelemässä kehitysmaiden kauheaa tilannetta. On helppo moralisoida, kun ei tarvitse olla itse tekemässä ikäviä ratkaisuja. Ja kas tilanne muuttuu ihan toisenlaiseksi, kun vaihtoehdot ovatkin todellisia: Kerro ja et saa ikänä seksiä, älä kerro ja saat seksiä, mutta olet moraalisesti paheksuttava.
Minua suuresti ihmetyttää miksi positiivista vaaditaan kertomaan oma terveyshistoriansa, jota yleensä pidetään kaikkein intiimimpänä tietona, sellaiselle henkilölle, joka ei edes kerro oikeaa etunimeään. Sillä tällaisiahan nussimiset, panot, yhden illan suhteet ovat. Ei niissä mitään luottamuksellisia tietoja vaihdeta, vaan niissä on tarkoitus naida eläimellisesti (jos hyvin käy!). Näissä tilanteissa jokainen vastaa ensisijassa omasta toiminnastaan. Sinä et tee mitään sellaista, mitä et halua. Jos et halua SM toimintaa, niin älä suostu siihen. Jos haluat nussia paljaaltaan, niin älä tule vikisemään siitä että sait jonkin taudin. Sinä päätät ja sinä kannat vastuun teoistasi. Sitä kutsutaan aikuisuudeksi. Aikuista on myös välittää toisesta, niin ettei toinen joudu vaaraan. Siksi kenenkään ei kannattaisi suostua nussimaan ilman kortsua, sillä sinähän et voi tietää mitään omasta tilanteestasi - et oikeasti.
Seurusteleminen on asia erikseen. Siinä osapuolet jo lähtökohtaisesti vaihtavat keskenään luottamuksellisia tietoja. Tällöin kannattaa kertoa myös sairauksistaan.
Mä ite en myöskään harrastas seksii sellasen kanssa, jonka mä tietäsin HIV-positiiviseks (seurustelu ois eri juttu, mut pelkkä irtoseksi ei). Mä en haluis tietää toisen taudeista enkä kertos omistanikaan mitään. Mä vaatisin kondomin käyttöö. Mä vaan oon kuullu tapauksista, joissa toinen osapuoli on suuttunu kondon käyttövaatimuksesta tyyliin: "ei mulla mitään tautii oo".
Mä ite on ratkassu ongelman niin, et mä en harrasta irtosuhteita. Aikusuudeks sanotaan myös sitä, et kantaa vastuun ehkäsystä. Mä haluun vastuullisen kumppanin.
Riquman1990 kirjoitti: "Mä vaan oon kuullu tapauksista, joissa toinen osapuoli on suuttunu kondon käyttövaatimuksesta tyyliin: "ei mulla mitään tautii oo". "
Tuohon aina hyvä vastata: "entäpä jos mulla sattuisi olemaan".
Just siks kuuluukin vastuulliseen toimitaan käyttää kumii...
