- 1 / 1
- JuhaniV
- 29.5.2010 18:05
Teema-kanava esittää sarjassa Kino Klassikko esittää ensi kertaa televisiossa Suomessa runoilija Jean Cocteau:n (1889-1963) elokuvan Orfeuksen testamentti. NYT otsikoi arvionsa "Ei pelkkä keikarihomo". Cocteau oli uskomattoman monipuolinen henkilö, runoilijasta keraamikkoon. Hän herätti aikanaan varsin paljon ristiriitaisia tunteita ja hankki myös vihamiehiä.
Tämä hänen viimeinen elokuvansa valmistui 1959. NYT: "Elokuva summaa hänen mytologiasta ja elämän haureudesta ammentavia isoja teemoja kuten taiteilijan testamentin kuuluukin.
YLE:n ohjelmaopas kuittaa elokuvan lyhyesti: " Jean Cocteaun runollinen fantasia ja muistelo elämästään."
Petri Immonen kirjoittaa Suomi-Ranska yhdistysten liiton sivuilla Cocteausta:
"Dandy rakensi imagonsa huolella
Jean Cocteau oli ahkera oman myyttinsä rakentaja. Hän oli dandy, imagoaan huoltava keikari, joka ei peitellyt homoseksuaalisuuttaan. Häneen nimeensä liitetään aina kiinteästi varhaiskypsä kirjailija Raymond Radiguet (1903-23) ja hänen suurten elokuviensa adonismainen tähti Jean Marais (1913-98), joka oli myös hänen elämänkumppaninsa. Vaikka Cocteau ikääntyessään suhtautui huvittuneesti turhamaiseen varhaisnuoruuteensa, hän ei koskaan lakannut nostamasta itseään jalustalle.
Pukeutumisessaan Cocteau heijasteli töidensä tyylikkyyttä ja monien taiteilijanrooliensa vaatimuksia. Astuessaan Pariisin taiteilijapiireihin ensimmäisiä kertoja hänellä oli ollut punaiseksi värjätyt hiukset, joita kruunasi Napoleonin kotkalla koristeltu tiara. Vanhoilla päivillään hän pukeutui nahkahousuihin ja matadorinviittoihin. Hän myös kävi kasvojenkohotusleikkauksessa.
Cocteaun painoarvo oli kuitenkin aina suurempi kuin hänen ulkoisten oikkujensa ja älyllisten poseeraustensa summa."
http://www.suomi-ranska.com/lehti/joulu2003/cocteau.htm
Luvassa on katsojan kannalta vaativa elokuva. Eräs arvostelija esitti toivomuksen, että YLE olisi lähettänyt tämän elokuvan yhteydessä taustadokumentin tai aikaisempaa tuotantoa. Sellainen olisi avannut hieman tätä elokuvaa.
Tämä hänen viimeinen elokuvansa valmistui 1959. NYT: "Elokuva summaa hänen mytologiasta ja elämän haureudesta ammentavia isoja teemoja kuten taiteilijan testamentin kuuluukin.
YLE:n ohjelmaopas kuittaa elokuvan lyhyesti: " Jean Cocteaun runollinen fantasia ja muistelo elämästään."
Petri Immonen kirjoittaa Suomi-Ranska yhdistysten liiton sivuilla Cocteausta:
"Dandy rakensi imagonsa huolella
Jean Cocteau oli ahkera oman myyttinsä rakentaja. Hän oli dandy, imagoaan huoltava keikari, joka ei peitellyt homoseksuaalisuuttaan. Häneen nimeensä liitetään aina kiinteästi varhaiskypsä kirjailija Raymond Radiguet (1903-23) ja hänen suurten elokuviensa adonismainen tähti Jean Marais (1913-98), joka oli myös hänen elämänkumppaninsa. Vaikka Cocteau ikääntyessään suhtautui huvittuneesti turhamaiseen varhaisnuoruuteensa, hän ei koskaan lakannut nostamasta itseään jalustalle.
Pukeutumisessaan Cocteau heijasteli töidensä tyylikkyyttä ja monien taiteilijanrooliensa vaatimuksia. Astuessaan Pariisin taiteilijapiireihin ensimmäisiä kertoja hänellä oli ollut punaiseksi värjätyt hiukset, joita kruunasi Napoleonin kotkalla koristeltu tiara. Vanhoilla päivillään hän pukeutui nahkahousuihin ja matadorinviittoihin. Hän myös kävi kasvojenkohotusleikkauksessa.
Cocteaun painoarvo oli kuitenkin aina suurempi kuin hänen ulkoisten oikkujensa ja älyllisten poseeraustensa summa."
http://www.suomi-ranska.com/lehti/joulu2003/cocteau.htm
Luvassa on katsojan kannalta vaativa elokuva. Eräs arvostelija esitti toivomuksen, että YLE olisi lähettänyt tämän elokuvan yhteydessä taustadokumentin tai aikaisempaa tuotantoa. Sellainen olisi avannut hieman tätä elokuvaa.