- 1 / 2
- smo
- 21.4.2010 8:17
Kansanedustajat ovat keskustelleet avoliiton päättymiseen liittymistä asioista. Keskustelun pohjana on ajatus, että ei-virallistetun yhteiselämän päättyessä taloudellisesti heikompaan asemaan jäävä osapuoli voisi saada hyvitystä panoksesta, jonka tämä on antanut yhteystalouteen. Eduskunnassa käydyn keskustelun puheenvuoroissa oltiin monipuolisesti eri mieltä, myös eri puolueiden sisällä. Seuraavaksi asian käsittely siirtyy lakivaliokuntaan.
Merkittävin ongelmahan avoliiton määritelmässä on se, että milloin sen voi katsoa alkaneen ja myös päättyneen. Se ei ole yksiselitteistä, toisin kuin yhteiselämästä sopiminen - käytännössä siis nykymallin mukaiset avioliitto tai rekisteröity parisuhde. Ja samaa sukupuolta olevien parien kohdalla ei tietääkseni "avoliitolla" ole sitäkään merkitystä mitä eri sukupuolta olevien kohdalla.
Omasta mielestäni "avoliittoinstituution" luominen nykyisten virallisten yhteiselämän muotojen rinnalle on turhaa, ja nykyisin lähes rinnakkaiset avioliitto ja rekisteröity parisuhde olisi viipymättä yhdistettävä yhdeksi järjestelyksi, joka olisi kahden ihmisen välinen määrämuotoinen sopimus - johon voisi tietysti liittyä avioehto(ja). Millekään "kevytavioliittojärjestelyille" ei ole mielestäni tarvetta. Eikö riitä, että aikuiset sopivat siitä, ollaanko. Ja jos ei sovita, niin osapuolten yhteisillä edesottamuksilla ei lain edessä olisi erityistä asemaa.
Jos taas lapsia on tullut pidemmän tai lyhyemmän suhteen aikana tehtailtua, niin silloin voi suhdetta jo ajatellakin jonkinlaisena "sopimuksena", tosin silloin pitäisi (ei virallisen suhteen aikaiset) lainsäädännölliset järjestelyt hoitaa ensisijaisesti lasten oikeuksien kautta ja kannalta.
Eduskuntakeskustelussa avoliiton merkityksen lisäämisen katsottiin erinäisissä puheenvuoroissa mm. kaventavan avoliiton ja avioliiton välistä eroa. Yksi huolestuneista oli Kristillisdemokraattien Päivi Räsänen. Hänen mukaansa "ollaan hämärtämässä avioliiton asemaa". Helsingin Sanomien uutisissa kerrottiin, että Päivi Räsäsen mukaan pitäisi ymmärtää, että avioliitto tuo parhaimman turvan.
Mutta miksi Päksy ei halua antaa toisiaan rakastaville samaa sukupuolta oleville tätä parasta turvaa? Kysyn vaan.
Merkittävin ongelmahan avoliiton määritelmässä on se, että milloin sen voi katsoa alkaneen ja myös päättyneen. Se ei ole yksiselitteistä, toisin kuin yhteiselämästä sopiminen - käytännössä siis nykymallin mukaiset avioliitto tai rekisteröity parisuhde. Ja samaa sukupuolta olevien parien kohdalla ei tietääkseni "avoliitolla" ole sitäkään merkitystä mitä eri sukupuolta olevien kohdalla.
Omasta mielestäni "avoliittoinstituution" luominen nykyisten virallisten yhteiselämän muotojen rinnalle on turhaa, ja nykyisin lähes rinnakkaiset avioliitto ja rekisteröity parisuhde olisi viipymättä yhdistettävä yhdeksi järjestelyksi, joka olisi kahden ihmisen välinen määrämuotoinen sopimus - johon voisi tietysti liittyä avioehto(ja). Millekään "kevytavioliittojärjestelyille" ei ole mielestäni tarvetta. Eikö riitä, että aikuiset sopivat siitä, ollaanko. Ja jos ei sovita, niin osapuolten yhteisillä edesottamuksilla ei lain edessä olisi erityistä asemaa.
Jos taas lapsia on tullut pidemmän tai lyhyemmän suhteen aikana tehtailtua, niin silloin voi suhdetta jo ajatellakin jonkinlaisena "sopimuksena", tosin silloin pitäisi (ei virallisen suhteen aikaiset) lainsäädännölliset järjestelyt hoitaa ensisijaisesti lasten oikeuksien kautta ja kannalta.
Eduskuntakeskustelussa avoliiton merkityksen lisäämisen katsottiin erinäisissä puheenvuoroissa mm. kaventavan avoliiton ja avioliiton välistä eroa. Yksi huolestuneista oli Kristillisdemokraattien Päivi Räsänen. Hänen mukaansa "ollaan hämärtämässä avioliiton asemaa". Helsingin Sanomien uutisissa kerrottiin, että Päivi Räsäsen mukaan pitäisi ymmärtää, että avioliitto tuo parhaimman turvan.
Mutta miksi Päksy ei halua antaa toisiaan rakastaville samaa sukupuolta oleville tätä parasta turvaa? Kysyn vaan.