Sisäistynyt homofobia vs. syrjimistrauma

Olen sotkeutunut keskusteluun käsitteistä. Taustana on tv-elokuvan Päivät kuin unta vain karaktäärit sekä tuore kirja homoseksuaalisuudesta. Alla linkit Ranneliikkeen aiempiin keskusteluihin.

Minulle on kommentoitu, että tv-elokuvan kansanedustaja Markku Wenning pitää sisällään aidon homofobian. Vastustaessaan julkisesti homoutta, hän todellisuudessa pelkää ja vihaa omaa homouttaan. Toiselta puolen Moonis oli oppinut pelkäämään ihmisten homopelkoa. Itseään hän ei sitä vastoin vihannut. Tässä olisi kysymys syrjimistraumasta, joka johtaa sellaisten tilanteiden välttämiseen, jossa voisi joutua syrjityksi tai torjutuksi. Henkilö yrittää olla mielin kielin, kuten elokuvan Moonis hiukan liioitellustikin näytellen. Syrjimistraumainen homo tajuaa, ettei vika ole hänessä itsessään, vaan siinä syrjijässä.

Se, kuinka syrjintätraumainen sitten kokemaansa syrjintään reagoi? Moonis väistelee tai mukautuu joka hetki. Miss Tampax tekee päinvastoin. Hän taistelee.

Omassa historiassani tuo ajatus syrjintätraumasta tuntuu tutulta. Muistelen vältelleeni esimerkiksi saunaporukoita, joissa viina ja kalja pontimena varmuudella homot saivat kuulla kunniansa. Osasin myös varsin hyvin taidon siirtää seurueessa keskustelu muuanne, jos alkoi vaikuttaa siltä, että lähestyttiin itselleni arkoja/traumaattisia aiheita. Välttämistä siis sekin.

Homoaktivismi on kasvattanut ulos noista arkuuksista. Kuuntelen kiinnostuneena homofobisia väitteitä, koska ne paljastavat kertojastaan hyvin paljon. Jos satun joskus oikein sadistiselle tuulelle, voin vielä hersytellä kertojaa paljastamaan rumimmatkin asenteensa homoja kohtaan. Pudotan lopuksi tiedon, että satunkin olemaan homo. Miettiipähän seuraavalla kerralla kuinka homoista suunsa avaa!

Käsite homofobiakin on epätarkka. Se on kuitenkin tullut yleiseen keskusteluun jäädäkseen, eikä sitä parempaakaan ilmaisua ole keksitty.

Mitähän mieltä alan asiantuntijat Ranneliikkeessä ovat käsitteestä syrjimistrauma? Minusta se on ainakin kiinnostava.

Päivät kuin unta vain
http://ranneliike.net/teema/homot_eivat_tanaankaan_pysy_hiljaa?srt=0&cid=5&aid=3887

Homoseksuaalisuus tieteen näkökulmasta ja miesten kertomana
http://ranneliike.net/teema/tietokirja_homoseksuaalisuus_tieteen_nakokulmasta_ja_miesten_kertomana?srt=2&cid=2&aid=3822

Tämä on mielenkiintoinen aihe.
Minusta on vielä kolmaskin tie: Vähättely ja silmänpalvonta. Jo hyvin nuorena lapsena opin, ettei aikuisten mielipiteellä ole mitään väliä, vaan kaikki ns. "kasvatus" meni niin kuin vesi hanhen selästä, laskien vuosia siihen kun pystyi vapautumaan ahdasmielisestä lapsuuskodista. Vanhempana huomasin että välien totaalinen katkaiseminen omaan sukuun oli maailman helpoin asia, kun mitään tunnesidettä ei ollut syntynyt alun perinkään. Muistan lapsenakin kutsuneeni vanhempiani heidän etunimillään.

Täällä Lepakkolaakson keskustelussa olen ollut usein mielipiteineni oppositiossa. Se ei häiritse minua tippaakaan. Sanon usein, että kerron mielipiteen esittäjän hänen arvollaan, nolla, jonka jälkeen minä voin jättää mielipiteen huomiotta. Vastaavasti minua ei lämmitä se, jos joku sattuu olemaan minun kanssani samaa mieltä.

Minä olen tainnut ratkaista oidipukset kävelemällä ulos.