IMAGE: Ex-homot - Jeesuksen opeilla heteroiksi
» IMAGE-lehti Aslanin ja eheytysideologian äänitorvena
Tämän keskustelun kylkiäisenä syntynyt "Suomen oikeisto-vasemmisto -pyörittely" on siirretty keskusteluketjuun Punaista, sinistä ja vähän valkeaakin
Hyvästä ja huonosta julkisuudesta syntyneet puheevuorot löytyvät Oikeanlainen julkisuus -ketjusta.
Olin saada p-halvauksen Imagen (2/2010) eheytysjutusta. Se sisältää täydellisen valikoiman Aslanin ja eheyttäjien käyttämistä väitteistä homouden syynä. Siinä on kolmen henkilön tarinat, jotka väittävät eheytyneensä = muuttuneensa heteroiksi. Kaikki ei ole kuitenkaan aivan "eheää": "Homoseksuaalisia kiusauksia on yhä joskus. Niitä tulee, kun olen vaikkapa väsynyt tai stressaantunut. Kun jonkun toisen tekee mieli juoda kännit, minulle tulee homokiusauksia" kertoo lehtijuttuun haastateltu "Marko".
"Minna" kertoo: "En voi sanoa, että naisen rakkauden kaipaus olisi kokonaan kuollut, mutta olen tehnyt valinnan olla elämättä sen mukaan. Pidän muutostani ihan aitona." (!) Naisenkaipuuni ei lähtenyt vapaudesta vaan kivusta ja vajeesta. Ei sellaiselle pohjalle voi rakentaa toimivaa ihmissuhdetta.
Seksuaalisesti lapsena hyväksikäytetty "Martti" kertoo eheytysseminaareista: "Kun sain koskettaa miestä kontrolloidussa tilanteessa, opin ajanoloon, että voin olla miehen sylissä ilman erotisointia." Hän kertoo, että [homo]kiusaukset eivät varmasti koskaan jätä rauhaan. "Minulla on kymmenen miehen tukiryhmä, joille voin aina soittaa kun kiusaus iskee."
Ari Puonti on tietenkin mukana tässäkin jutussa. Hän väittää olevansa eheytynyt homo. Jos Puonti väittää olevansa ehta hetero, olen asiasta kylläkin eri mieltä.
Jutun kirjoittaja Janne Metso on koettanut tasapainottaa hiukan asiaa haastattelemalla mm. psykoterapeutti Leena Nissistä, joka aikaisemmin auttoi käännytysyritysten kohteeksi joutuneita homoja selviämään traumoistaan.
Nissinen: "Heillä on itsetuhoisuutta, masennusta ja itsekunnioituksen puutetta. He kokevat, etteivät ole rakastettavia, eivätkä pysty rakastamaan sellaisina kuin ovat. Kovia kohtaloita."
Teemu Heinilehdon tekemä kuvitus pisti minut myös mietteliääksi. Mitä hän halusi kertoa koko sivun grafiikoillaan. Toisessa kuvassa ToF-tyyppinen jämeräleukainen muhkeaviiksinen mies pitää päässään kiiltelevää koppalakkia, jonka kokardina on minun mielikuvissani puna-armeijan tähti, vaikkakin tässä valkoinen. Miehen silmät jäävät piiloon lipan alle. Toisessa kuvassa jämeräleukainen mies katsoo avoimin, rauhallisin silmin suoraan lukijaan. Päässä hänellä on lippis, jossa Narnian leijonakokardi. Kuvilla on ärsyttävän asenteellinen ja osoitteleva viesti: tyyppihomo hämyilee lipan suojissa. Eheytynyt Narnia-mies katsoo avoimesti ja rehellisesti. Argh!
Tämä kuuluu palstalle Viihde, musiikki, kulttuuri.
"Eheytynyt Narnia-mies katsoo avoimesti ja rehellisesti. Argh!"
...tai tyhmän luottavaisesti.
Tarkistettujen väestötilastojen mukaan viime vuoden lopussa 79,7 prosenttia suomalaisista kuului evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Kirkkoon liittyneitä oli viime vuonna reilut 13 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Kirkosta eronneiden määrä kääntyi laskuun. Kirkosta erosi 43 650 jäsentä, kun vuotta aiemmin eronneiden määrä oli 52 203.
Kastettujen lasten määrä oli 48 494. Kastettujen osuus syntyneistä oli 80,7 prosenttia.
Xius, voisitko vielä kertoa, kuinka latelemasi tilastot liittyvät keskustelun aiheeseen? Ei oikein avautunut minulle.
IMAGEn jutussa luodaan kuvaa homoista ja lesboista. Jutussa on kaksi homoa ja yksi lesbo. Lisäksi "entinen homo" Ari Puonti on asiantuntijan paikalla. Hän sanoo viimeisen sanan. Mutta miten oikea kuva homoista ja lesboista jutun pohjalta syntyy? Moniko homoja ja lesbo tunnistaa näistä tarinoista itsensä?
'''''
Ensimmäinen lehtiartikkelin "entinen" homo asuu omakotitalossa, nelikymppinen, korkea koulutus. Isä oli hyvin etäinen ja ankara. Aina tuli vain moitteita. Siitä alkoi viha isää kohtaan ja samaistuminen äitiin. Äidin kanssa yhdessä virkattiin ja leivottiin. Pihalla ja koulussa kiusattiin, ja sitä vastaan oli vaikea puolustautua, kun ei ollut malllia siitä, millaista on olla mies.
Jo viisivuotiaana hän joutui isojen tyttöjen seksileikeihin koekaniiniksi. Syntyi häpeän tunne. Miehet alkoivat kiinnostaa 11-vuotiaana. Mielessä oli haaveita miehestä, joka huolehtii ja rakastaa ja on hyvännäköinen. Alkoi pelko paljastumisesta.Rippikoulussa ei voinut nukkua, kun hän pelkäsi puhuvansa unissaan ääneen homoajatuksiaan. 17-vuoitaana hän tuli uskoon. Sen jälkeen hän uskalsi puhua homotunteistaan kavereilleen. Parikymppisenä löytyi kirja eheytymisestä. Hän ilmoittautui eheytyskursille ja tapasi siellä muita rikkinäisiä. Oli alkoholia, huumeriippuvuutta, seksiriippuvuutta, homoutta,
Terapia tähtäsi sisäiseen muutokseen ja se vei vuosia. Aluksi oli pelkoja sekä miehiä että naisia kohtaan. Mutta sitten naiset alkoivat kiinnostaa. Hän alkoi jahdata työpaikan uutta naistyöntekijää. Syksyllä mentiiin naimisiin ja nyt suhteessa on myös seksiä. Homokiusauksia tulee ajoittain. Ne liittyvät stressiin ja väsymykseen.
'''''
Yhteenveto: etäinen isä, seksileikkejä, häpeää, pelkoa paljastumisesta, rikkinäisyyttä. Asiantuntija Ari Puonti vetää Imagen jutussa seuraavana asioita yhteen ja pohtii, mitä muutos tarkoittaa. Hänen mukaansa eheytyneiden tarinoissa isä ja äiti ovat tärkeitä. Maallikkolukija jää kuitenkin mietityttämään: Entä jos se onkin se terapian menetelmä, joka kaivelee esiin juuri tällaisia asioita taustalla häärivien teoreetikkojen ideoiden mukaisesti. Ja epäilen, että valtaosalla homoista ei ole historiassaan seksuaalista hyväksikäyttöä tai muita lueteltuja ongelmia. Ja monella heterollakin on ollut etäinen isä. Lapsen kanssa hääräävä vaippoja vaihtava isähän on aika uusi ilmiö.
'''''
Toinen tarina vahvistaa sen, että homouteen ja lesbouteen kuuluu ääri-ilmiöitä lapsuudessa. Entinen lesbo kertoo, miten kotona ei otettu syliin. Hän oli syntynyt "vahinkona". Perheessä oli avioerokriisiä. Äiti ei jaksanut hoivata ja rakastaa. Isä ryyppäsi ja kävi vieraissa. Pornolehtiä oli ympäriinsä. Niissä oli naisten kuvia. Oli myös syömishäiriö.
Aikuisena oli suhde toiseen naiseen, mutta se oli riippuvuussuhde, jossa ei ollut hyvä olla. Syömishäiriö palasi. Terapiaan hän meni syömishäiriön pakottamana. Lesbotunteet hän piti omana tietoaaan.
Terapiassa käytiin kolme vuotta läpi isä- ja äiti-suhdetta. Hän alkoi ymmärtää, että nämä asiat liittyvät toisiinsa. Hän tajusi, että lesbous on tullut äitihaavan takia. Halu tulla rakastetuksi on kanavoitunut toiseen naiseen. Ensin hoidettiin äitisuhdetta, sitten isäsuhdetta. Hän alkoi tapailla sen jälkeen miehiä. Hän oli ennen tuntenut itsensä kelvottomana naisena, mutta nyt vientiä riitti.
'''''
Lehtiartikkelin kolmas tarina vahvistaa sen, että homon lapsuus on kamala. Oli isän poika, mutta isä kuoli, kun poika oli 7-vuotias. Isän luonnehäiriöinen veli oli perheelle kauhistus, koska hän yritti ajaa perheen pois kodistaan. Kahdeksanvuotiaana isän tilalle löytyi kylän kirvesmies, joka käytti hyväkseen kaikkia kylän poikia. Oli siis seksuaalista väärinkäyttöä. Varhaisteineinä harrastettiin seksiä, uhrit keskenään. Näin hän oppi homoseksuaalisuuden. Joku toinen nuori oppii tupakanpolton ja viinanjuonnin.
Tunnepuolella ol ihastumisia naisiin, mutttta seksi kohdistui miehiin. Uskoontulo 18-vuotiaana muutti paljon. Seksi miesten kanssa jäi. 23-vuotiaana naimisiin, mutta ensimmäisen mies-lankeemuksen jölkeen hän lähti seurakunnan puolelle pyytämään apua. Siellä häntä rukoiltiin heteroksi ja ajettiin pahoja homohenkiä pois. Aslanin kurssilla nähtiin, että hän oli rikki. Hän alkoi tajuta, että syrjhähypyt johtuivat siitä, että isä hylkäsi hänet kuolemalla pois, ja sitten oli hyväksikäyttöä.
'''''
Tällaisia ovat IMAGE-lehden artikkelin "tyyppihomot". On valittu kolme erilaista ja yllättäen kaikilta löytyy samantyyppisiä lapsuudenkokemuksia. Tällaista on homoseksuaalisuus. Politiikassa HLBTI-ihmisten tasa-arvoa vastustavat käyttävät näitä samoja argumentteja. En yhtään ihmettele, jos joku pitää homoja epäilyttävinä luettuaan tämän jutun.
Tuosta "isä/äiti-lapsi" -suhteesta johtuen suhtaudun erittäin epäilevästi koko psykoanalyysiin. Ei kaikki ongelmat voi johtua lapsuudesta... vai voiko?
Mielestäni ei voi johtua yksinomaan ja aina lapsuudesta. Hetskuilla on aivan samankaltaisia kokemuksia. Niistä huolimata eivät he kaikki ole muuttuneet homoiksi.
Eheyttäjien omaksuma selitysmalli on sopiva pyydys oman seksuaalisen identiteettinsä kanssa kipuilevien nappaamiseen omaan vaikutuspiiriin.
Nuo kertomukset opettelusta miehen sylissä olemiseksi ilman eroottista latausta, olisivat lähinnä huvittavia, ellei kysymyksessä olisi vakava ihmisten seksuaaliseen identiteettiin kajoamisyritys.
Tuo muistuttaa siedätyshoitoa. Itselläni on vakava allergia mehiläisen myrkylle. Pisto voi tappaa 15 minuutissa. Nk. siedätyshoitoa tehtiin kolmisen vuotta, tuloksetta. Ominaisuus on ja pysyy elimistössäni. Sen kanssa on ollut opittava tulemaan toimeen.
Dragon-85 kirjoitti: "Tuosta "isä/äiti-lapsi" -suhteesta johtuen suhtaudun erittäin epäilevästi koko psykoanalyysiin. Ei kaikki ongelmat voi johtua lapsuudesta... vai voiko?""
No silloinhan kaikki sisaruksetkin olisivat homoja/lesboja.
Tuollaiset oidipukset yleensä kompastuvat omaan näppäryyteensä transihmisten kanssa. Jos transnainen on lesbo tai transmies on homo, niin kumpi vanhemmista on ollut liian läheinen, kumpi on ollut liian etäinen. Tämän takia eheyttäjät näkevät transihmiset jonkinlaisena homoseksuaalisuuden ääri-ilmiönä, mutta sekään ei selitä lesboja ja homoja transihmisten joukossa. Koska tämä on yhteydessä psykoanalyysiin epäselvään vyyhtiin, niin transilmiöitä on nähty virheellisesti seksuaalisuudesta käsin.
Tässä Image-lehden haastattelun tekstiin pieni huomautus: "itseä häiritsevä homoseksuaalisuus on edelleen psykiatrinen diagnoosi". Siinä ei huomioitu seuraavaa:
F66.1 Itseä häiritsevä sukupuolinen suuntautuminen
F66.10 Itseä häiritsevä sukupuolinen suuntautuminen heteroseksuaalinen
F66.11 Itseä häiritsevä sukupuolinen suuntautuminen homoseksuaalinen
F66.12 Itseä häiritsevä sukupuolinen suuntautuminen biseksuaalinen
Muuten mielenkiitoinen artikkeli, koska siinä näkee, miten ajatellaan "aidan toisella puolella". Monet ovat tuon saman vaikean tien käyneet: "eheytymisyritykset"; onnistumatta siinä. Ja valitettavasti se on monella päätynyt itsetuhoon (itsemurhaan). Ainakin "kissa" on nostettu pöydälle. En tiedä, miten "tavallinen" hetero tulkitsee tuon kirjoituksen, joka ei ole miettinyt/joutunut miettimään koko asiaa. Mutta on tosiaan niitäkin, jotka haluavat tosiaan "muuttaa" suuntautumistaan uskonnollisista syistä: suotakoon heille se mahdollisuus ja kokeilu (tulokset huonoja).
EDIT. "eheytymishoidon riskeistä" on kerrottava henkilölle! (tämä taisi olla myös tuossa artikkelissa)
Jusa kirjoitti: "itseä häiritsevä homoseksuaalisuus on edelleen psykiatrinen diagnoosi".
Ja niinhän se pitää ollakin, mutta silloin pitää tähdätä siihen, että saadaan ihminen hyväksymään itsensä SELLAISENA kuin on. Aslaneilla sun muilla on ihan eri päämäärä, eli tehdä ihmisistä sellaisia kuin heidän mielestään pitäisi olla. Aslanin mielestä homoksi ei voi eheytyä, koska lähtökohtana on se, että homo on aina rikki.
Siinä mielessä tuo artikkeli on varsin mielenkiintoinen, että se avaa näkymiä maailmaan, jonka olemassaolosta useilla heteroilla tuskin on ollut mitään hajuakaan. Miten lukija sen sitten tulkitsee, on hänen oma asiansa.
Kallokutistajan tapaukset nuo ... vai onko nämä jo aivolobotomian tuloksia? Ratio, ratio ja vielä kerran ratio!
sleepygay: Minä en kirjoittanut: "itseä häiritsevä homoseksuaalisuus on edelleen psykiatrinen diagnoosi". VAAN Image-lehdessä luki näin. Siksi otin selvennyksen noista diagnooseista, johon kuuluu myös: itseä häiritsevä sukupuolinen suuntautuminen heteroseksuaalinen. Huomannet eron. Siis heteroitakin voitaisiin tuon perusteella eheyttää vaikka homoiksi :)
Ehkä tuollainen tausta, jota Image-raportin ihmisiltä löytyy, altistaa ihmisen eheyttäjien kynsiin?
Jutun luettuani tulin siihen tulokseen, ettei noiden kolmen henkilön kohdalla puhuta kokonaisvaltaisesta homoseksuaalisuudesta. Heidän kohdallaan puhutaan nimenomaan yksittäisistä "homoseksuaalisista tunteista", jotka tuottavat ahdistusta - ja tietysti "eheytyksestä".
Surullista on tietysti se, että kaikki näiden "rikkinäisyys" on jotenkin kanavoitu homoseksuaalisiin tuntemuksiin. Ehkä tämä yksi elämän "umpisolmu" on helpompi taakka kantaa kuin monta pienempää solmua?
En ymmärrä että nuo tyypit ovat anonyymejä, koska silloin todistuvoima puuttuu totaalisesti. Jos oikeasti väittää Jumalan tehneen jotakin, kun tässä nimenomaan koko ideologia perustuu Jumalan olemassaoloon (ja toiseksi elämäntavan valintaan), mut jokaisessa ns. parantumis, eheytymis whatever puuttuu lääketieteellinen dokumentointi et oliko väitetty asia todella tapahtunut. Jos väittää vaik et oli syöpä, mut nyt kasvain hävis, kun rukoiltiin niin kai siitä nyt kaiken järjen mukaan tulis ottaa kuva, et sillä perusteella hoidot lopetettiin.
Mist johtuu tuo piileskeleminen? Tässä mättää joku asia. Valehteleeks ne? Onks niil huono omatunto? MITÄ? Parempi tilannehan sit on, jos kerran kulissit on kunnossa. Voivat seurakunnisakin hurrata. Mustasta lampaasta tuli valkonen. Älytöntä.
Osallistun ehkä myöhemmässä vaiheessa keskusteluun täällä. Haluaisin vain tuoda esiin kaksi seikkaa.
Kuten Jusa totesi, nykyisessä sairausluokituksessa ei todellakaan ole enää diagnoosia "itseä häiritsevä homoseksuaalisuus", vaan täysin symmetriset diagnoosit "itseä häiritsevä (ego-dystoninen) seksuaalinen suuntautuminen, joiden alalajit ovat 1. homo 2. hetero, 3. bi. Pitkäaikainen kanssakirjoittajani Michael W. Ross on julkistanut tapausselosteen heteromiehestä, joka kokee oman heterosuuntautumisensa ego-dystonisena eli häiritsevänä:
http://www.informaworld.com/smpp/content~db=all~content=a904834336
Toiseksi, jos ranneliikkeen toimittajat lukisivat Imagen artikkelin huolellisesti, he ymmärtäisivät, ettei siinä puhuta mitään homoista tai lesboista _yleensä_. Päinvastoin, niin toimittaja Janne Metso kuin TM Ari Puonti korostavat, että kysymys on pienestä marginaaliryhmästä eli sellaisista uskovaisista hlb-ihmisistä, joilla on uskonsa vaatimusten takia ongelmia hyväksyä oma suuntautumisensa.
Kun tein yli tuhat henkeä käsittävän tutkimuksen Rakkauden monet kasvot -kirjaani varten (1984), saimme jonkinlaisen näppituntuman tämän ryhmän suuruudesta. Vain 1% vastaajista piti homoutta ehdoitta häiriöinä ja lähes kaikki näin vastanneet olivat uskonnollisia. Ja tämä oli neljännesvuosisata sitten.
Jos seksuaalivähemmistöön kuuluvia on noin 200 000, kuten yleensä arvioidaan, mielestäni ei ole mikään uhka heille jos muutama sata on kaivannut seksuaalisuutensa muuttamista tai yrittää sitä. Se mikä on mielestäni ratkaisevaa, on että kaikkien muutosyritysten haittavaikutuksista varoitetaan selväsanaisesti lääketieteen "informed consent-periaatteen" mukaisesti. Tätä pientä vähemmistöä pitäisi varoittaa haittavaikutuksista, eikä lyödä lyötyjä.
Toiseksi on huolehdittava siitä, ettei anneta harhaanjohtavien eheytyslupausten johtaa kaikkia homoja koskeviin kansalaisoikeuksien rajoituksiin tai vihapropagandaan.
Toivoisin hieman enemmän lukemisen tarkkuutta ja suvaitsevaisuutta myös vähemmistön vähemmistöä kohtaan.
Teen vielä yhden yrityksen vääntää kantaani rautalangasta. Toimittaja Janne Metso on perehtynyt ranneliikkeen sivuilla olevaan elämänkertablogiini, jossa yritän taivuttaa lukijoille rautalangasta sitä miten oletettavasti fiksu ja rationaalinen nuori mies voidaan johtaa harhaan kun taustaolosuhteet ovat tarpeeksi alistavia ja murskaavia, kuten minun elämäni alkutaipaleella oli:
http://ranneliike.net/blogi.php?nick=Olli%20St%E5lstr%F6m&p=4
Kun on joutunut totaalisen aivopesun kohteeksi, on hurskastelua vedota "ratioon" eli järkeen kuten EUR tekee. Kun on uhkailtu ja syyllistetty häpeäleimalla, on aivan epäoikeudenmukaista syyttää valehtelusta, kuten Kolmoisritti tekee. Minun kaltaisten mielestä tuollainen tuntuu lähimmäisen yläpuolelle asettuvalta hurskastelulta eli farisealaisuudelta.
Toivon, että voisitte hetkeksi edes yrittää asettua syyllistetyn ja häpäistyn ihmisen asemaan. On myös totta, että ns. eheytysideologian nimissä on tehty paljon syntiä ja väkivaltaa homoja kohtaan. Mutta nyt olen ehdottamassa, että pannaan poikki keskinäinen demonisoinnin ja syyttelyn kierre ja lyödään sovinnon kättä.
Olli Stålström kirjoitti: "Toivon, että voisitte hetkeksi edes yrittää asettua syyllistetyn ja häpäistyn ihmisen asemaan."
OK, OK! Ollia oli myös haastateltu tähän nimenomaiseen lehtijuttuun. Jätin sen osuuden mainitsematta, koska koko katkera vuodatus palveli vain ja ainoastaan Aslanin tarkoitusperiä.
Olli hyvä, voisitko julkisuudessa astua pelkästään asiantuntijan rooliin ja jättää sivuun vuosikymmeniä jatkunut päähänpotkitun homon roolisi. Sinulla on valtavasti tietoa, jota olet jo käyttänyt merkittävällä tavalla kaikkien homojen hyödyksi. Sinun ei minun mielestäni pidä nollata asiaasi kuorruttamalla sanottavaasi omilla surullisilla henkilökohtaisilla kertomuksillasi.
Hyvä Juhani Viherlahti, onko minun elämäntarinani sellainen surkea vuodatus, joka pitäisi saada sensuroitua ja pidettyä poissa poissa ihmisten silmistä?
Ainakin Liisa Tuovinen, Jussi Nissinen ja Jorma Hentilä, jotka toimittavat kanssani teosta nimeltä Tulla nähdyksi totena, ovat sitä mieltä että se on rohkaiseva ja lämmin kertomus siitä, miten mahdottomankin tuntuisista olosuhteista voi nousta pystyyn kun saa asiallista ja lämminsydämistä ammattiapua ja vertaistukea.
Ja meidän kirjassamme on minun hoitokertomukseni lisäksi toista tusinaa saman tyyppistä "vaikeuksien kautta voittoon" -tosikertomusta hlbti-ihmisten elämän aidosta eheytymisestä omaksi itsekseen, siis homot homoksi, lesbot lesboiksi ja transihmiset omakseen kokemaksi sukupuoleksi. Ja suurin osa on ihmisten omilla nimillään kirjoittamia :)
Mutta nyt lopetan saarnaamisen tältä erää tähän, koska mun pitää vielä valmistella maailman johtavan hlbti-asiantuntijan Jack Drescherin luentojen tilaamista.
Kun alkaa lukea tätä juttua, siitä käy heti selväksi, että kyseessä on homon elämäntarina ja muuttuminen heteroksi. Ei puhuta vähemmistön vähemmistöstä.
Näin se lehtijuttu alkaa:
VIIMEISET KIUSAUKSET
"Nykyään olen enemmän oma itseni, välittömämpi ja iloisempi ", kertoo Marko. Hän pääsi irti homoudestka kristillisen eheytysliikkeen Aslanin avulla. Kaikkia ei käännytystyö miellytä. Teksti Janne Metso Kuvitus Teemu Heinilehto
Eteläsuomalaisen omakotitalon takassa palaa tuli. Sohvapöydällä on Raamattu. Nelikymppinen, korkeasti koulutettu isäntä istuu nojatuolissa ja muistelee, kuinka tapasi vaimonsa. "Sitä ennen en uskonut rakkauteen ensisilmäyksellä." Kuinka keskiluokkaista ja tavallista.Tai ei sittenkään.Marko nimittäin kertoo olevansa entinen homo.
"Kotona oli hiljaista", Marko kertaa lapsuuttaan.
jne.
Artikkelin olennainen sanoma syntyy heti alkumetreillä ja koskettavissa elämäntarinoissa, Asiantuntijoiden kommentit ovat toisarvoisia.
Lue koko juttu tarkasti läpi ja lähetä mahdolliset valitukset toimittaja Janne Metsolle.
Vaeltaja 2006:" Ei puhuta vähemmistön vähemmistöstä."
Puhutaan uskonnollisista homoista, jotka ovat vähemmistön vähemmistöjä. Osa tästä ryhmästä päätyy ikävä kyllä (siis myös "oikeisti" homot/lesbot uskovat) omasta halustaan "eheytyshoitojen" piiriin. Lähinnä vastuu on heillä itsellään, JOS kerrotaan myös eheytyshoitojen haitoista (itsetuhoisuus, masennus, suuntautumisen muutokset harvinaisia). Oletan, että Aslan tuskin riittävässä määrin puhuu näistä "haitoista". Selibaatti on melko raaka vaatimus, jotka eivät siihen ole kykeneviä (samoin kuin heteroillakin). Lähtökohtaisesti (homot/lesbot vs. heterot) tasa-arvoisuus ei toteudu; MUTTA voi toivoa, että rauhallisin menetelmin tätä kuilua jotenkin saisi pienemmäksi; siis hyväksyntää enemmän (ei tiukkaa, kirjaimellista Raamatun tulkintaa, joka ei palvele ketään).
Image on harrastanut pitkiä artikkeleita, joissa ei selitellä tai alleviivailla - eikä määritellä valmiiksi oikeaa ja väärää. Se jätetään lukijan tehtäväksi, kuten mielestäni hyvässä jutussa kuuluukin. Sitä tässäkin jutussa oli tavoiteltu. Haastateltavien kertomus on pääosassa. Myös eheytyskritiikki käytiin läpi samalla tavoin, lähinnä Ollin haastattelun kautta. Mielestäni Ollin oma historia oli toisenlainen näkökulma juuri tähän eheytysasiaan, ja se oli sellaisenaan ihan paikallaan.
Minusta artikkeli oli kokonaisuudessan valaiseva kurkistus eheytys-ympyröihin. Ei se muuttamut käsitystäni siitä, että eheytystoimintaan liittyy katteetonta uskoa muuttaa seksuaalista suuntautumistaan, enkä näe eheytystoiminnalle suurempaa oikeutusta jutun luettuani.
Artikkelin otsikkohan oli aivan mainio, mutta jutun ingressi tökkäsi. Siihen olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota. Se myös paljasti, että toimittajalta oli sittenkin jäänyt vähän kotiläksyjä aiheesta tekemättä.
Itse tunnistin kolmesta päähenkilöstä biseksuaalisuuden ja halun toteuttaa suuntautumistaan vain heteroseksuaalisesti. Kolmannella näytti olleen ristinään lisäksi voimakas seksin tarve.
Viestejä on siirretty Punaista, sinistä ja vähän valkeaakin -ketjuun.
Omat havaintoni ovat tuosta jutusta hieman erilaiset kuin SMO toteaa. Jutun ingressi ja otsikoinnit olivat mielestäni asenteellisia. Jutun loppuun oli sijoitettu sekavasti kirjoitettu vähäinen osuus toista mieltä olevilta henkilöiltä. Kuten aikaisemmin tuolla totesin, kuvitus on ilmiselvän asenteellinen, kallellaan eheyttäjien suuntaan. Eniten minua ottaa päähän se, että nuorille suunnatussa aviisissa on näin epäasiallinen juttu.
Lehden verkkosivuilla on kirjoituksesta tullut jo muutama tiukka kommentti:
http://www.image.fi/viikko?id=2238Olli Stålström kirjoitti: "Lue koko juttu tarkasti läpi ja lähetä mahdolliset valitukset toimittaja Janne Metsolle."
On oikeastaan aivan turha enää rypistellä, kun löysät on jo housuissa. ;-)
Oikea tapa olisi koettaa saada lehteen vastaavanlainen juttu elämäänsä ja itseensä myönteisesti suhtautuvasta homosta ja lesbosta, ilman mitään esimerkkejä sirkkeliin kompastuneista homoista.
Olen eri mieltä JuhaniV:n kanssa. "Elämään ja itseensä myönteisesti suhtautuva homo" vaikuttaa siirappiselta ja propagandamaiselta ja korkeintaan aiheuttaa kateutta.
Must ei oo kysymys vähemmistön vähemmistöstä, jos haluaa omata heteroidentiteetin. Silloinhan on kysymys enemmistöstä. Tässä lauletaan laulua: kaikki on hyvin, kunhan olen hetero! Toinen säkeistö kuuluu: pääsen taivaaseen, kunhan olen hetero! Kolmas säkeistö: mulla on ystäviä, kunhan olen hetero! Neljäs säkeistö: en ole mieslisairas, kunhan olen hetero! Viides säkeistö: Jumala on meidän puolellamme, kunhan olemme heteroita.
Tämä kulissit kuntoon propaganda on aivopesua kerrakseen.
Heitän vain ajatuksena sen, että oliskohan Image-lehden toimittaja saanut otsikon tästä elokuvasta; Jolloin se on kyllä aika "raflaava":
Kristuksen viimeinen kiusaus (1988) on kaikkein kiistanalaisin Jeesus-elokuva. Sen on ohjannut Martin Scorsese.
edit. Esim:
Ranskassa kristityt ääriliikkeet suorittivat sarjan terrori-iskuja elokuvaa esittäneitä teattereita vastaan. Ryhmät pyrkivät estämään sisäänpääsyn elokuvateatteihin ja katsomaan meneviä ihmisiä pahoinpideltiin. Haju- ja kyynelkaasupommeja räjäytettiin saleissa ja katsomoissa. Murheellisin ja tuhoisin oli katolisen fundamentalistiryhmän suorittama terrori-isku pariisilaiseen Saint Michel-elokuvateatteriin. Ryhmän jäsenet sytyttivät teatterin palamaan palopommilla kesken näytännön 22. lokakuuta 1988. Teatterissa olleista ihmisistä 13 loukkaantui, yksi hengenvaarallisesti. Pariisin arkkipiispa kardinaali Jean-Marie Lustiger vastusti elokuvan esittämistä näkemättä sitä, mutta kehotti ääriliikkeitä pidättäytymään väkivallasta.[1]
Iskut vaikuttivat elokuvan levitykseen Ranskassa. 30 teatteria 50:stä lopetti elokuvan näytännöt ja kaavailtu katsojamäärä jäi 170 000 odotetusta puolesta miljoonasta katsojasta. Äärikristityt kokivat saaneensa voiton ja siirtyivät tekemään iskujaan Claude Chabrolin elokuvaa Naisten asioita[2] esittäneitä teattereita vastaan. Yhdessä kyynelkaasupommihyökkäyksistä kuoli yksi katsoja sydänkohtaukseen etsiessään ulospääsyä teatterista.[1] (wikipedia)
Oscarin vinkkaama kolumni on hyvä. Kiitos vinkistäsi.
Jatkokeskustelu kolumnin perässä se vasta mielenkiintoiseksi on kääntynyt. Minut yllättää ja tuntuu hyvältä, että joukossa on ehdan vanhakantaisen homofobian lisäksi huomattavan monta asiallista kannanottoa. Hyvään suuntaan ollaan näiden signaaleiden perusteella menossa.
Moi Juhani ja muut --
Kommentoin lyhyesti Imagen juttua toimituksen puolesta.
Image-lehden vakiolukijat tietänevät, että lehden jutuissa käsitellään eri aihepiirejä (myös homoseksuualisuutta) erilaisista ja jopa toisilleen vastakkaisista näkökulmista. Lopullinen tulkinta jätetään lukijalle.
Tämän jutun tarkoitus ei ole kertoa, mikä on oikein tai miten ihmisten tulisi elää. Jutussa suhtaudutaan Aslan-terapiaan kriittisesti. Mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että jutussa haastateltujen ihmisten kohtalot ja kokemukset ovat heille itselleen todellisia, piti niitä hyväksyttävinä tai ei.
Jutun kuvituksesta --
Aikakauslehtijutun kuvittajan tehtävänä on tiivistää jutun perusajatus kuvalliseen muotoon. Onnistuneissa kuvituksissa käytetään usein kliseitä ja kärjistyksiä.
Tämän jutun kuvituksessa "homosta" tulee "hetero". Ensimmäisen kuvan "homo" on vahvasti tyypitelty Tom of Finland -tyyppinen hahmo, jonka stereotyyppiset piirteet ovat kaikille tuttuja: viikset, jykevä leuka, poliisi-henkinen koppalakki jossa kokardi.
Toisessa kuvassa sama henkilö on "eheytynyt" "heteroksi". Koppalakin sijaan hänellä on nyt päässään Kärpät-jääkiekkojoukkueen lippis. Sillä kukapa olisi enemmän "hetero" kuin jääkiekkofani? Viikset on ajeltu pois ja tukkakin on kasvanut lätkämittaiseksi. (Kärpät on kotoisin Oulusta, mikä on uskonnollisempaa seutua kuin vaikkapa Helsinki. Merkin yhdennäköisyys Aslan-järjestön leijonamerkkiin on tahatonta, en ollut tietoinen tästä kuvitusta tehdessäni.)
Syy ensimmäisen kuvan silmien piilotteluun löytyy jutun näkökulmasta. Jutussa "eheytyneet" kertovat oman tarinansa. Tämä ajatus toistuu kuvituksessa. "Homon" silmät ovat piilossa, mutta "eheytynyt" uskaltaa viimein kohdata maailman. Mutta onko ilme avoin ja rehellinen vai sittenkin herkkä ja epävarma?
Hyvää jatkoa kaikille,
Teemu Heinilehto
AD, Image
Jotenkin selittely sai tuon kuvituksen kuulostamaan vielä pahemmalta. ToF-tyypit eivät nyt yleensä halua/ tynne tarvetta "eheytyä" vaan tuo roolileikki menee päinvastoin...-sori vaan "Kärppäfanit", tai Kärppäfaneiksi pukeutuvat.
1.) ToF- kuvastoon viittaaminen tässä kohdin on epäonnistunut jo siksikin kun tuo on, kliseenäkin, vahvan, oman arvonsa tuntevan ylpeän homomiehen kuva.
2.) ..plus se että homo esitetään (vielä) (Imagelehdessäkin) noinkin stereotyyppisessä kuvituksessa.
3.) Joko sulla on uusi Image...on aiheuttanut hihitystä...
Omasta mielestäni juttu ei ollut onnistunut "yhden näkökannan kertomisena" vaan sen lähtökohdat olivat tietämättömyys ja nykykäsityksen vastaisen tiedon levittäminen. Homojen tai homojen oikeuksien kannalta tässä jutussa ei ollut mielestäni mitään positiivista. Edes keskustelun herättäminen tuollaisista lähtökohdista on tuskin hedelmällistä.
Totta varmasti on, että moni lukija tekee omat johtopäätöksensä, koska homoista tiedetään yleisesti jo paljon ja ainakin ne, jotka homoja henkilökohtaisesti tuntevat, jättävät varmasti jutun esittelemät eheytysajatukset omaan arvoonsa. Tarjosiko juttu ennaltaan lähes täysin kyseisistä asioista tietämättömälle mahdollisuuden tehdä tulkinta, että eheytyshoidot ovat henkistä väkivaltaa, eivätkä oikeasti toimi kenellekään täysin homoseksuaalille? En oikein usko.
Kommenttini Teemi Heinilehdolle.
Jos seuraat vaikkapa päivälehtien homoaiheisten uutisten jälkeistä keskustelua, lopullisen tulkinnan täydellistä jättämistä lukijalle pidän aika vaarallisena. Varmasti teillekin tulee eteen juttuaiheita, joihin ei kosketa pitkällä tikullakaan, huolimatta lehden avomielisestä linjasta.
TH: "Homon" silmät ovat piilossa, mutta "eheytynyt" uskaltaa viimein kohdata maailman.
No joo, tuo homma ei mielestäni toimi tässä yhteydessä. Haastatellut ovat jutussa salanimillä. Sekö on sitä avointa maailman kohtaamista? Se ei tietenkään ole toimituksen valinta. Koko tuossa eheytyshommassa mättää se, että väitteitä nk. eheytyneistä on toistettu tavan takaa. Kun pyydetään heitä tulemaan oikeasti esille ja julki, aina vain Ari Puonti pulpahtaa näkyviin kuin korkki veden pinnalle. Vääjäämättä tulee mieleen, että tämä onkin vain yhden miehen show.
Juttukuvitus on vaativa ja tehokas laji. Ihmisen naama on huomion vangitsija. Sehän näkyy hyvin valintamyymälän lehtitelineessäkin. Kuvitus voi tukea juttua tai toimia jutun kanssa ristiin. Kuviin sijoitetut piiloviestit ovat tehokkaita vaikuttamisen keinoja. Sinun kuvissasi juuri näitä piiloviestejä olivat homon piilotetut silmät ja Narnia-leijona eheytyneen lippiksessä.
Kaikkineen pidän siitä, että Imagen juttu kokonaisuudessaan sai suuren huomioarvon ja nosti esille keskustelun yhdestä epäterveestä ilmiöstä. Arvostan sitä, että lehden toimituksesta otetaan kantaa toisessa mediassa käytyyn keskusteluun. Olen kokenut, että yleensä palautteisiin ei vastata. Naistoimittajat ovat vastailleet, miehet eivät koskaan. Imagen ilme on kiinnostava ja hyvä. Koettakaa pysyä hengissä tässä meneillään olevassa medioiden uusjaossa.
Juhani Viherlahti
Tulee mieleen koomikko Margaret Chon vitsi kaappihomojen alalajista, jota hän nimittää "narnialaisiksi". Narnialaiset: niin syvällä kaapissa, että perse pilkottaa Narnian puolella.
Huomasitteko tuoreimmassa Kirkko ja kaupunki-lehdessä eheyttämistä koskevan mielipidekirjoituksen takasivulla otsikolla "Kuka on oikea lähimmäinen?" Helpottava kirjoitus. Arvaan, että tällä viikolla ilmestyvässä lehdessä on A. Puontin vastine kirjoitukselle.
Kaikille ei tule K&K-lehteä kotiin. Voisitko hiukan kertoa mitä mielipidekirjoituksessa sanottiin?
Menin K & K lehden nettisivulle josta pystyy lukemaan tuoreimman lehden näköispainoksen. Artikkelia ei voi siitä kopioida mutta on luettavissa.
Arkistosta löytyy myös 2009 vuoden lehdet näköispainoksena.
http://www.kirkkojakaupunki.fi/Kirjoitus on yksi viisaimmista ja nasevimmista mielipidekirjoituksia tuosta aiheesta, mitä olen koskaan lukenut.
Timo Teinikivi kertoo kolmesta erilaisesta suhtautumisesta homomieheen, joka oli valmistunut teologisesta tiedekunnasta. Piispa, joka kielsi pappisvihkimyksen homouden takia, eheyttäjät, jotka määrittelivät homouden syntiseksi erilaisuudeksi, josta pitää päästä eroon ja ateisti, joka totesi homouden olevan eräs ihmisen ominaisuus, kuten vasenkätisyys.
Kirjoittaja kysyy, kuka näistä kolmesta osoitti olevansa oikea lähimmäinen.
Hieno, tunteisiin vetoava tarina mutta onko se totta? Sama nimimerkki kirjoittelee ahkerasti mielipidesivuille, aiheet vaihtelevat uskomushoidoista homoteologeihin ja aina omakohtaisia kokemuksia. Tässä kirjoituksessa on monia asioita, joiden perusteella pidän tarinaa suurelta osin keksittynä. Suomen väestötietojärjestelmässä on 10 henkilöä, joilla kyseinen sukunimi.
Otaksun tuntevani henkilön, jonka kokemuksiin viitataan. Siltä osin pidän kirjoitusta hyvinkin totena.
"Otaksun tuntevani" ei vakuuta. Jutussa enemmän kuin "viitattiin" "erääseen" henkilöön, siinä kerrottiin tunnistettavasti ja yksityiskohtaisesti niin elämänhistoriaa kuin sairaustietoja. Kirjoituksessa kerrotun perusteella pitää olla varma tunteeko, tuskin löytyisi toista vastaavaa tapausta.
"Potilaamme elämänhalu alkoi palata"-lause antaa ymmärtää että kirjoittaja oli jossain asemassa henkilön hoitopaikassa. Jokainen kai ymmärtää, että kaikkia potilaiden kanssa tekemisissä olevia sitoo vaitiolovelvollisuus.
Mikäli tarina pitäisi paikkansa siitä kertova syyllistyisi rikokseen jos henkilöllä ei ole asianomaisen lupaa. Missään kohtaa kirjoitusta ei mainita että olisi.
"Psykiatrisessa sairaalassa hän ystävystyi erään hoitaja kanssa" antaa ymmärtää ettei kirjoittaja ollut tuo hoitaja vaan asia on toisen käden tietoa.
Mielestäni edellä kirjoitetun perusteella suurin osa lukijoista osaa antaa kirjoitukselle sen arvon kuin se "ansaitsee".
Omituista epäillä kirjoituksen aitoutta. Itsestäni se on hyvinkin vakuuttava, eikä hetkeäkään ole tuntunut ettei se olisi totta, ja hatunnosto että hlö kirjoittaa omalla nimellään eikä nimimerkin takaa. Roskakuski tosin puhuu "nimimerkistä". *Muokkaus* tuorein numero onkin pääsiäiskaksoisnumero joten saadaan odottaa ensi viikkoon josko kirjoitus saa vastineen.
Roskakuski kirjoitti: ""Potilaamme elämänhalu alkoi palata"-lause antaa ymmärtää että kirjoittaja oli jossain asemassa henkilön hoitopaikassa. Jokainen kai ymmärtää, että kaikkia potilaiden kanssa tekemisissä olevia sitoo vaitiolovelvollisuus."
No huh huh! Aika pitkälle viety olettamus, mutta koska kyseessä ei ole JuhaniV:n vaan nimimerkki Roskakuskin olettamus niin tosi vakuuttava olettamus.
Jos kyseisen mielipidekirjoituksen lukee niin voi havaita heti, että Roskakuski tulkitsee väärin kirjoitusta eli tulkitsee osaa tekstistä kirjaimellisesti. Roskakuski tekee tulkintansa joko täysin tahallaan ja tarkoitushakuisesti tai sitten hän ei vain ymmärrä lukemaansa. Kummassakaan tapauksessa asian selittäminen ei auta, koska toinen osapuoli ei ole ymmärtävinään tai ei ymmärrä.
Annan Roskakuskin kirjoitukselle 1 ja 1/2 olkinukkea.
Kiitos vaan mutta en ota lahjoja nimimerkkien taakse piiloutuvilta tuntemattomilta! Ja sitä paitsi tässä ei ole kyse väittelystä! Tarkoitukseni oli osoittaa ettei Teinikiven tunteisiin vetoava, uskonnollisille lahkolaisille ja muille ääriryhmille esim. taistolaisille tyypillinen tyyli uppoa minuun. Mainittua tyyliä käytetään ns. todistelun yhteydessä uskovaisten kokouksissa. Kerrotaan mitä mielikuvituksellisimpia pelastustarinoita (sepitettyjä), joko omakohtaisia tai "ystävän". Tietysti käyttäen ilmaisuja "ystävämme", "veljemme", "sisaremme" (vrt. potilaamme).
Tarinoissa on aina pieni totuuspohja, jonka päälle valhe rakennetaan. Moskovassa koulutettu uusi historianopettajani 80-luvulla yritti samaa yläasteella: ennen kansalaissodan kurssia hän kertoi kuinka rinnakkaisluokalla oli syntynyt valtava vallankumoushenki tunnin aikana. Vallankumoushenki-osuus oli tietysti sepitettyä mutta opettaja piti kuitenkin tunnit eli se osa totta!
Kannattaa muistaa, että joka päivä on aprillipäivä!
