USA:n episkopaalikirkon emerituspiispa John Shelby Spong julkaisi syksyllä 2009 manifestin, jossa hän tuomitse voimakkain sanoin fundamentalistien suhtautumisen homoseksuaaleihin. Hän ilmoittaa lopettavansa manifestillaan kaiken keskustelun ja väittelyn fundisten kanssa.
Käännän pikaisesti ja tarkistamatta tämän aiheen jatkoksi Spongin manifestista muutamia kohtia. Valitan, etten käännöksessä yllä siihen lennokkuuteen, mikä on Spongin alkuperäisessä manifestissa. Tekstiin on internetissä ja muuallakin viitattu useasti. Koko teksti löytyy osoitteesta:
http://secure.agoramedia.com/spong/34674.asp
***********
15. elokuuta 2009
MANIFESTI! HETKI ON TULLUT!
Olen tehnyt päätöksen. Tämän jälkeen en väittele/keskustele homoseksuaalisuudesta kirkossa kenenkään kanssa. Tämän jälkeen en enää osallistu raamatulliseen tietämättömyyteen, joka huokuu niin monesta oikeistolaisesta kristitystä, siitä kuinka Raamattu tuomitsee homoseksuaalisuuden, jolla käsityksellä olisi vielä uskottavuutta. Tämän jälkeen en enää keskustele heidän kanssaan tai kuuntele heidän kertovan minulle kuinka homoseksuaalisuus on ”inhottava asia Jumalalle”, ja kuinka homoseksuaalisuus on ”valittu elämäntapa”, tai kuinka rukouksella ja ”hengellisellä neuvonnalla” homoseksuaaliset ihmiset voidaan ”parantaa”. Nuo väitteet eivät ole enää minun ajankäyttöni ja energiani arvoisia.
Tämän jälkeen en enää anna arvoa kuuntelemalla niiden ajatuksia, jotka kannattavat ”eheytyshoitoja”, tarkoittaen muka sitä, että homoseksuaaliset ihmiset olisivat jotenkin rikki ja tarvitsisivat korjaamista.
En enää puhu niille ihmisille, jotka uskovat että kirkon yhtenäisyys voidaan ja pitäisi saada aikaan hylkäämällä homot ja. Tämän jälkeen en käytä aikaani torjuakseni joidenkin maailman uskonnollisten johtajien oppimattomia ja dokumentoimattomia väitteitä, joissa homoseksuaaleja kutsutaan ”poikkeaviksi”. Tämän jälkeen en enää kuuntele hurskastelevaa sentimentaalisuutta, jota jotkut kristillisen kirkon johtajat jatkuvasti käyttävät. He sanovat ”me rakastamme syntistä, mutta vihaamme syntiä”. Se on kummallinen ja peittelemättömän epärehellinen sanonta. Tuo lausuma, olen tullut siihen johtopäätökseen, ei ole mitään muuta kuin itseään palveleva valhe, joka on tarkoitettu peittämään sen tosiasian, että nuo ihmiset vihaavat homoja ihmisiä ja pelkäävät homoseksuaalisuutta. Samaan aikaan he jotenkin tietävät, että viha ei ole sopivaa siihen sanomaan, jota he julistavat. Tämän vuoksi he ottavat käyttöön tämän kasvot pelastavan ja täydellisen väärän väittämän.
Tämän jälkeen en enää anna varjostaa ymmärrystäni totuudesta teeskennelläkseni, että minulla olisi edes hitunen kunnioitusta tyrmistyttävää kielteisyyttä kohtaan, joka jatkaa huokumistaan uskonnollisissa ympyröissä, joissa kirkko on vuosisatojen ajan sopivasti parfymoinut sen jatkuvat ennakkoluulonsa mustia, juutalaisia, naisia ja homoseksuaalisia henkilöitä kohtaan. Tätä kirkko perustelee ”komealta kalskahtavalla ja hurskaalla retoriikkalla”.
Nyt tuo hengenlaatu on tullut minun kohdallani tiensä päähän. En henkilökohtaisesti enää suvaitse sitä taikka kuuntele sitä. Maailma on mennyt eteenpäin, jättäen jälkeensä kristillisen kirkon nämä elementit, jotka eivät istu uuteen tietoon tai uuteen hengenlaatuun, heidän oman merkitsemättömyytensä mereen. He eivät puhu enää kenellekään muulle kuin itselleen. En enää teeskentele, että olisi olemassa jokin välimaasto ennakkoluulon ja sorron puolelle. Sellaista ei ole. Oikeuden lykkääminen on oikeuden kieltämistä. Sen ei pidä olla enää pysähdyspaikka kenellekään. Vanha ihmisoikeuslaulu julistaa, että ainoa vaihtoehto niille jotka vielä odottavat, oli ”Käänny taikka me sinut käännämme!” ("Roll on over or we'll roll on over you!"). Aika ei odota ketään.
---
Annan tämän julistukseni, koska nyt on aika mennä eteenpäin. Taistelu on ohitse. Voitto on saatu. Ei ole olemassa mitään epäilystä siitä mikä on tämän taistelun lopputulos. Homoseksuaaliset henkilöt hyväksytään tasavertaisina, täydellisinä ihmisinä. Heillä on legitiimi kaikkiin niihin oikeuksiin, joita kirkko ja yhteiskunta meille kaikille tarjoaa.
