- 1 / 12
- Pora-liike
- 14.2.2010 12:22
- 14.2.2010 20:26
Katson aiheelliseksi avata keskustelun siitä, miten transsukupuolisista kertovia uutisia pitäisi uutisoida.
Julia Serano on kirjassaan luetellut useita sudenkuoppia, joista jotkut on mainittu hänen kotisivullaan: http://www.juliaserano.com/whippinggirl.html
On kohtuullista sanoa, että Julia Serano on suomalaisten transnaisten keskuudessa hyväksytty, ehkä jopa idoli. En ole koskan tavannut ketään joka merkittävämmin kritisoisi häntä.
Transtukipisteen kirjastosta sen sijaan Seranon kirja puuttuu. Seranoa ei olla suomennettu.
Nyt sitten omin sanoin niihin transtiedottamisen periaatteisiin.
Transsukupuolisuus henkilöllä on verrannollinen teini-ikään. Aivan niin kuin kehenkään aikuiseen ei viitata entisenä teininä, kukaan transnainen ei ole "entinen mies" tai vastaavaa. Tämä "entinen" sukupuoli on vain eksoottinen tapa kiduttaa ja kiusata transihmistä, vähän niin kuin Auschwitz juutalaisille.
Joillakin se "entinen" sukupuoli on ollut täysin elinkelvoton, ennen vanhaan näistä puhuttiin primääreinä eli "Priima Donnina", mutta tämä ei ole enää poliittisesti korrektia puhetta, jotkut toiset, joita ennen pidettiin "sekundäärisinä" eli "sekundoina" onnistuivat luomaan kohtalaisesti toimivan kulissin. Yhteistä kummallekin on kuitenkin että kun hoidot ovat ohi, entinen unohdetaan. On syytäkin unohtaa, sillä hormonit saavat ajan mittaan merkittäviä muutoksia aikaan kehossa, enemmän kuin mitä silmä kertoo.
Media kuitenkin haluaa kantaa menneisyyttä riippakivenä. Se johtuu siitä, että heillä on ideologia, jonka mukaan sukupuoli olisi "vaihdettavissa". Se on paljon raflaavampaa kuin sukupuolen korjaaminen. Jokainen joka on viettänyt aikaa peilin ääressä on jollain tavoin korjannut omaa sukupuoltaan, puhumattakaan niistä, jotka hankkivat silareita tai hiuslisäkkeitä.
Yksi suuri ongelma on pornoistuminen ja transihmisten näkeminen jonkinlaisina esineinä, hyväksikäytettävinä fetisseinä, jotka voidaan heittää kylmästi sivuun sen jälkeen kun on runkattu. Se johtuu matkailusta maihin, joissa on voimakas transihmisten prostituutiokulttuuri/pornokulttuuri. Trans-tyyppiset hakusanat tuottavat lähes 100% pornoa. Jos porno vaikuttaa negatiivisesti kasvavaan naiseen vaikka naiskuvia on muualla kuin pornossa, niin kuinka sitten transnaiseen kun lähes koko maailmankuva keskittyy transihmisten pornoistamiseen ja esineellistämiseen?
Prostituutiokulttuurin ja huonon valistuksen takia transnaisista on suurkaupungeissa kolmanneksella HIV. Suomessa on onneksi toisin, tiedän vain neljä possaria, mutta sekin on suhteessa aivan liian paljon. Porno/prostituutiokulttuuri ei ole täällä niin paljon esillä kuin jossain muualla, koska tällä hetkellä hoitojärjestelmä edes joten kuten toimii. Suomalaisista transnaisista aika moni on työnarkomaani ja firmoissa on vähintään luettu lakia niin ettei sukupuolenkorjauksen takia tule potkujakaan niin kuin ennen, sekin on vähentänyt prostituutiota.
=> ME EMME OLE ESINEITÄ, MEILLÄ ON IHMISARVO JA TUNTEET!
Mitä enemmän transkasvoja on mediassa, sitä korkeammalle menee rima sille, että transihmistä pidettäisiin täysivaltaisena oman sukupuolensa edustajana. Näin on käynyt paikoissa, jossa transihmisiä on paljon, kuten esimerkiksi Yhdysvaltojen länsirannikon suurissa kaupungeissa. Syntyy tavallaan "kolmas sukupuoli". Suuri osa transihmisistä ei kuitenkaan halua kuulua tähän kolmanteen sukupuoleen.
Suomessa on ollut viitteitä tästä. Pohjanmaalla on kaksi tapausta, jossa cisnaista, siis naista, jolla ei ole transtaustaa, on pahoinpidelty raa'asti kun on luultu, että hän on transsukupuolinen.
Transihmisiä nyppii se, että cissukupuoliset pitävät omaa sukupuoltaan, joka siis tulee karvoja nyppimällä, ajamalla, silarit asentamalla, hiuslisäkkeillä ym. toimenpiteillä jotenkin aidompana ja luonnollisempana kuin transihmisten sukupuolta. Tätä asennetta kuvaa röyhkeä termi "luomunainen", itse asiassa jopa "biologinen nainen" saa karvat pystyyn.
Pornokulttuurin lisäksi on kaikki muut yliseksualisoinnit, joita on harrastettu Suomessakin. Tällainen karkeasti leimaava laki oli esimerkiksi vuoteen 2003 kastroimislaki, jolla nöyryytettiin transihmisiä. Siinä sanotaan: "on syytä otaksua, että hänelle hänen sukuviettinsä takia aiheutuu vaikeita sielullisia kärsimyksiä tai muita vakavia haittoja". Transihmisillä ei ole kuitenkaan ongelmia seksuaalivietin kanssa muuten kuin että sitä on useimmiten liian vähän, laki kuitenkin leimasi transihmiset puskissa runkkaaviksi perversseiksi. Ne harvat, jotka leikkauspöydille päätyivät ennen vuotta 2003 joutuivat siis antamaan väärän tunnustuksen.
Kastroimislain historiaa tässä: http://209.85.129.132/search?q=cache:vzYUCue3MAsJ:www.helsinki.fi/rpol/medibio/Luentosarja%2520sl%25202007/Burrell07.ppt+kastroimislaki&cd=7&hl=fi&ct=clnk&gl=fi&client=opera
Kastroimislaki pohjaa siis eugeniikkaan. "Luonnoton sukuvietti" suuntautumisen tai voimakkuuden perusteella tuli perusteeksi 1935. Homojen silpomisen aloittamisen allekirjoitti siis presidentti Svinhufvud, tuolloin ei vielä transihmisiä leikelty. Vuonna 1950 voimaan tuli kastroimislaki, jonka allekirjoitti presidentti Paasikivi. Transihmisiä leikeltiin lähinnä vuoden 1970 kastroimislain jälkeen.
Suomessa siis kasvatettiin väestöä pitkään siihen, että "munat pois ja linnaan", on vaarallisia puskissa väijyviä perverssejä ja vajaaälyisiä, joita sitten kastroitiin. Vasta historiallisesti äskettäin tämä perinne on kumottu. Ei siis ihme, että väestön syvissä riveissä transihmiset (ja homot) ovat seksuaalisesti yliaktiivisia ja vaarallisia lapsille ja aikuisillekin.
Muuallakin on heiluttu saksien kanssa: "In 1779, Thomas Jefferson proposed a law that would mandate castration for gay men and mutilation of nose cartilage for gay women. But that's not the scary part. Here's the scary part: Jefferson was considered a liberal.".
Julia Serano on kirjassaan luetellut useita sudenkuoppia, joista jotkut on mainittu hänen kotisivullaan: http://www.juliaserano.com/whippinggirl.html
On kohtuullista sanoa, että Julia Serano on suomalaisten transnaisten keskuudessa hyväksytty, ehkä jopa idoli. En ole koskan tavannut ketään joka merkittävämmin kritisoisi häntä.
Transtukipisteen kirjastosta sen sijaan Seranon kirja puuttuu. Seranoa ei olla suomennettu.
Nyt sitten omin sanoin niihin transtiedottamisen periaatteisiin.
Transsukupuolisuus henkilöllä on verrannollinen teini-ikään. Aivan niin kuin kehenkään aikuiseen ei viitata entisenä teininä, kukaan transnainen ei ole "entinen mies" tai vastaavaa. Tämä "entinen" sukupuoli on vain eksoottinen tapa kiduttaa ja kiusata transihmistä, vähän niin kuin Auschwitz juutalaisille.
Joillakin se "entinen" sukupuoli on ollut täysin elinkelvoton, ennen vanhaan näistä puhuttiin primääreinä eli "Priima Donnina", mutta tämä ei ole enää poliittisesti korrektia puhetta, jotkut toiset, joita ennen pidettiin "sekundäärisinä" eli "sekundoina" onnistuivat luomaan kohtalaisesti toimivan kulissin. Yhteistä kummallekin on kuitenkin että kun hoidot ovat ohi, entinen unohdetaan. On syytäkin unohtaa, sillä hormonit saavat ajan mittaan merkittäviä muutoksia aikaan kehossa, enemmän kuin mitä silmä kertoo.
Media kuitenkin haluaa kantaa menneisyyttä riippakivenä. Se johtuu siitä, että heillä on ideologia, jonka mukaan sukupuoli olisi "vaihdettavissa". Se on paljon raflaavampaa kuin sukupuolen korjaaminen. Jokainen joka on viettänyt aikaa peilin ääressä on jollain tavoin korjannut omaa sukupuoltaan, puhumattakaan niistä, jotka hankkivat silareita tai hiuslisäkkeitä.
Yksi suuri ongelma on pornoistuminen ja transihmisten näkeminen jonkinlaisina esineinä, hyväksikäytettävinä fetisseinä, jotka voidaan heittää kylmästi sivuun sen jälkeen kun on runkattu. Se johtuu matkailusta maihin, joissa on voimakas transihmisten prostituutiokulttuuri/pornokulttuuri. Trans-tyyppiset hakusanat tuottavat lähes 100% pornoa. Jos porno vaikuttaa negatiivisesti kasvavaan naiseen vaikka naiskuvia on muualla kuin pornossa, niin kuinka sitten transnaiseen kun lähes koko maailmankuva keskittyy transihmisten pornoistamiseen ja esineellistämiseen?
Prostituutiokulttuurin ja huonon valistuksen takia transnaisista on suurkaupungeissa kolmanneksella HIV. Suomessa on onneksi toisin, tiedän vain neljä possaria, mutta sekin on suhteessa aivan liian paljon. Porno/prostituutiokulttuuri ei ole täällä niin paljon esillä kuin jossain muualla, koska tällä hetkellä hoitojärjestelmä edes joten kuten toimii. Suomalaisista transnaisista aika moni on työnarkomaani ja firmoissa on vähintään luettu lakia niin ettei sukupuolenkorjauksen takia tule potkujakaan niin kuin ennen, sekin on vähentänyt prostituutiota.
=> ME EMME OLE ESINEITÄ, MEILLÄ ON IHMISARVO JA TUNTEET!
Mitä enemmän transkasvoja on mediassa, sitä korkeammalle menee rima sille, että transihmistä pidettäisiin täysivaltaisena oman sukupuolensa edustajana. Näin on käynyt paikoissa, jossa transihmisiä on paljon, kuten esimerkiksi Yhdysvaltojen länsirannikon suurissa kaupungeissa. Syntyy tavallaan "kolmas sukupuoli". Suuri osa transihmisistä ei kuitenkaan halua kuulua tähän kolmanteen sukupuoleen.
Suomessa on ollut viitteitä tästä. Pohjanmaalla on kaksi tapausta, jossa cisnaista, siis naista, jolla ei ole transtaustaa, on pahoinpidelty raa'asti kun on luultu, että hän on transsukupuolinen.
Transihmisiä nyppii se, että cissukupuoliset pitävät omaa sukupuoltaan, joka siis tulee karvoja nyppimällä, ajamalla, silarit asentamalla, hiuslisäkkeillä ym. toimenpiteillä jotenkin aidompana ja luonnollisempana kuin transihmisten sukupuolta. Tätä asennetta kuvaa röyhkeä termi "luomunainen", itse asiassa jopa "biologinen nainen" saa karvat pystyyn.
Pornokulttuurin lisäksi on kaikki muut yliseksualisoinnit, joita on harrastettu Suomessakin. Tällainen karkeasti leimaava laki oli esimerkiksi vuoteen 2003 kastroimislaki, jolla nöyryytettiin transihmisiä. Siinä sanotaan: "on syytä otaksua, että hänelle hänen sukuviettinsä takia aiheutuu vaikeita sielullisia kärsimyksiä tai muita vakavia haittoja". Transihmisillä ei ole kuitenkaan ongelmia seksuaalivietin kanssa muuten kuin että sitä on useimmiten liian vähän, laki kuitenkin leimasi transihmiset puskissa runkkaaviksi perversseiksi. Ne harvat, jotka leikkauspöydille päätyivät ennen vuotta 2003 joutuivat siis antamaan väärän tunnustuksen.
Kastroimislain historiaa tässä: http://209.85.129.132/search?q=cache:vzYUCue3MAsJ:www.helsinki.fi/rpol/medibio/Luentosarja%2520sl%25202007/Burrell07.ppt+kastroimislaki&cd=7&hl=fi&ct=clnk&gl=fi&client=opera
Kastroimislaki pohjaa siis eugeniikkaan. "Luonnoton sukuvietti" suuntautumisen tai voimakkuuden perusteella tuli perusteeksi 1935. Homojen silpomisen aloittamisen allekirjoitti siis presidentti Svinhufvud, tuolloin ei vielä transihmisiä leikelty. Vuonna 1950 voimaan tuli kastroimislaki, jonka allekirjoitti presidentti Paasikivi. Transihmisiä leikeltiin lähinnä vuoden 1970 kastroimislain jälkeen.
Suomessa siis kasvatettiin väestöä pitkään siihen, että "munat pois ja linnaan", on vaarallisia puskissa väijyviä perverssejä ja vajaaälyisiä, joita sitten kastroitiin. Vasta historiallisesti äskettäin tämä perinne on kumottu. Ei siis ihme, että väestön syvissä riveissä transihmiset (ja homot) ovat seksuaalisesti yliaktiivisia ja vaarallisia lapsille ja aikuisillekin.
Muuallakin on heiluttu saksien kanssa: "In 1779, Thomas Jefferson proposed a law that would mandate castration for gay men and mutilation of nose cartilage for gay women. But that's not the scary part. Here's the scary part: Jefferson was considered a liberal.".