Varusmiespalvelukseenko vai eikö?
Pitkästä aikaa kirjoitan ranneliikkeen keskustelufoorumiin taas, kohta tulee iso 18 täyteen joten tulee tuo armeijaan meneminen kutakuinkin ajankohtaiseksi kysymykseksi, siittä nyt kirjoittaen sitten:
Tietenkään nykyään sen ei pitäisi olla iso ongelma kun voi mennä siviilipalvelukseen jos tuntuu ettei armeija välttämättä toimisi, mutta minä haluaisin kovasti käydä armeijan. Tietenkin oma isä painostaa sen käymään, etenkin koska toinen poika perheestä ei käynyt armeijaa niin kauhea pelko että kummatkin pojat "epäonnistuvat". No enhän minä sitä tietenkään isän takia, mutta olisi se upea olla se onnistunut armeijan käynyt kunnon poika kahdesta vaikka olenkin niistä samalla se homo isän harmiksi ;)
Ja kyllä muutenkin haluaisin sinne mennä, on sellainen kiinnostus aseisiin ja armeijaan aina ollut jonkin asteinen ja ei se voi myöskään nykyään olla niin kauhea paikka, jos verrataan mitä se on edellisillä sukupolvilla ollut, ja varmasti se on nykyäänkin yhtälailla homoille ja heteroille jännittävä uusi paikka aluksi mennä.
Tässä siis se ongelma tulee siinä etten usko että tulen muitten varusmiesten kanssa siellä toimeen, pelkään jääväni ulkopuolelle tai jotenkin hylkiöksi, ihan kuin joku koulun ylä-aste uudestaan. En ole kirkkaasti homo, minua ei huvita kaikille koittaa elein ja sanoin viestittää että olen homo. Ihmisten seurassa olen normaali itseni, mutta se normaali itseni vaan on vähän hintahtava, ja juu minulla on söpöt pyöreät kasvot ja nyt kun olen 1½ vuotta ollut avoimesti homo ja vikan puolikkaan suhteessa niin olen saattanut tottua olemaan varomatta mitään mitä nyt saatettaisiin pitää homona käytöksenä, Käsieleet ja iloiset tyttömäiset naurahdukset ja niin edelleen, poikaystävän kanssa niitä nyt leikilläänkin kotona tehdään kaiken aikaa :D Kyllähän sen joistakin päältäpäin näkyy, enemmän tai vähemmän en tiedä sitten kuinka se minusta näkyy, sieltä väliltä.
Tästä tuleekin se toinenkin ongelma ja pelko, vaikkei kukaan inttämällä koittaisi kysellä ja selvittää olenko homo niin minua inhottaisi olla se mitä kaikki epäilee että se on varmaan perätuuppari tai se jota katotaan vähän pitkään ku koitan jonkun kaa jotain juttelua saada aikaiseksi. Olla juuri se joka ei ole niinkuin kaikki muut vaan se erilainen, onko se vai eikö, mikä se on..
Jos menen varusmiespalvelukseen niin en minä aikoisi seksuaalisuuttani kertoa, minulla ei ole intoa ruveta armeijassa koittamaan muuttamaan ihmisten mielipiteitä ja selvittään asenteita.
Ja sitentoten olisi kysymys ja etenkin se teidän oma kanta asiaan tai miten uskoo tai kokemuksen kautta uskaltaa epäillä että voisi käydä niin kertokaa :)
Onko totta että siellä kutsunnoissa kysellään kysymyksiä joilla koitetaan näitä homoseksuaalisia piirteitä löytää? Rakastatko isääsi ja haluaisitko omistaa kukkapaupan, tälläisiä olen ainakin kuullut. Jotenkin vaan en pystyisi uskomaan että nykyään ja vielä niinkin sivistyneessä maassa kuin Suomessa oltaisiin moisesta kiinnostuneita.
Kiitoksia paljon etukäteen vastauksista ja mielipiteistä, pahoittelut mahdollisista kirjoitusvirheistä, en pysty omalla koneella tarkistamaan tekstin oikeinkirjoitusta, en jaksa selittää miksi :)
Ja toivottavasti juuri tämän kalibeerin keskustelua ei ollut jo olemassa, koitin hakea keskustelufoorumilta mutten löytänyt, vaikka onko sitten uudestakaan keskustelusta välttämättä haittaakaan.
Se floristikysymys palikkatestissä ei ole homokysymys, sillä oli jotain muita merkityksiä. Ja "olen joskus miettinyt millaista olisi olla nainen" tms. on valheenpaljastus, oletuksena on että kaikki ovat jossain vaiheessa kuvitelleet millaista olisi olla toista sukupuolta...
Ja aika pitkälle siellä taidetaan mennä sillä don't ask don't tell linjalla, eipä kai niitä kauheasti kiinnosta...ja tuttavapiirissä on kyllä ihmisiä jotka ovat käyneet armeijan ja siihen kai ihan niin positiivisesti suhtautuneet kuin siihen nyt voi suhtautua, sellaisia ihmisiä joista voi kolmen sekunnin kuluttua tapaamisesta sanoa että se on varmaan homo :)
Kyllä sinne aina lisää tykinruokaa kelpuutetaan oli sitten homo tai hetero.
Muuten en kyllä tietenkään suosittele armeijaa, itse lähdin sieltä pois hyvissä ajoin kun se oli sen verran tyhjänpäiväistä "tehdään asioita että olisi jotain tehtävää, ei siksi että sillä olisi jotain tarkoitusta" juoksentelua. Jos huvittaa laittaa aivot narikkaan kuudeksi kuukaudeksi niin siitä vaan.
Koska en tunne sinua, kysyn mikä on fyysinen kuntosi. Se on tärkeämpi seikka kuin nuo tuossa edellä pohtimasi asiat.
Olen juhanin kanssa samoilla linjoilla, kunto on merkitsevä. Kyllähän se siellä sitten kasvaa kuntokin, jos vain kroppa muuten terve ja kestää normaalia rasitusta. Kuntokoulu se paikka ei ole, niin en sanoisi, vaikka sitä hoetaankin.
Itse olen sivari.
Sanoisin, että kyllä siellä on koko yhteiskunnan kirjo edustettuina, niin homot kuin juntit kuin kristityt kuin insinööritkin. Joka porukasta löytyy se, jota ivataan ja kiusataan. Homous ei nähdäkseni ole mitenkään erikoisessa asemassa noiden syiden joukossa, miksi pientä "veljellistä" härnäämistä ilmenee.
Joten jos fysiikka ja pää kestää, kyllähän siitä selviää helposti. Sivariuskin on hyvä vaihtoehto kyllä.
Ja ei sen isän mielipiteen kannata liiaksi antaa määrittää omaa päätöstä.
Jos varusmiesajasta on jotain hyvää sanottava, niin ainakin se kehittää kykyä sietää erilaisia ihmisiä joukossa, jonka jäseniä ei voi itse valita. Kaikille tätä kykyä ei tietysti kehity koskaan, ja toisilla se on selkäytimessä. Siitä taidosta on kyllä epäilemättä hyötyä myös siviilielämässä.
Omana inttiaikanani (heti kivikauden jälkeen) joukkoon mahtui melkoisia neitejäkin, joiden seksuaalisesta suuntautumisesta en kuitenkaan ole lainkaan varma. Selviytymisessä auttaa vahva itsetunto, päätös että minä olen minä eikä muilla ole siihen nokan koputtamista. Anteeksipyytelevällä suhtautumisella ei pärjää. Itse vedin matalaa profiilia - tiesin kyllä mikä olen, mutta homouteni oli aika lailla teoreettisella pohjalla vielä siihen aikaan, enkä muista että kukaan olisi missään vaiheessa minkäänlaisia epäilyksiä edes ääneen esittänyt. Tuolloin homous ei ollut enää rikos, mutta yleinen asennoituminen siihen oli täysin kehittymätöntä nykytilanteeseen verrattuna.
Mä hain aiemmin erikoisjoukkoihin, ja siellä tehdyissä kyselyissä oli yks selkee homokysymys: "Tunnetko vastenmielisyyttä vastakkaista sukupuolta kohtaan?"
Pidin kysymystä turhana, vanhanaikaisena ja vastenmielisenä. Vaikka en ole homo, tuli loukkaantunut ja inhottava olo tollasesta vainoamisesta. Ilmeisesti siinä laitoksessa ei asenteiden tarkistukseen oo tarvetta. Muita seksuaalisuuteen liittyviä piirteitä en todennu ainakaa niissä testeissä.
Sen tietysti voi varmaksi sanoa, että homomaisuus tai edes homomyönteisyys on yks viimesimmistä piirteistä, mihin noheva inttihenkinen skappari haluaa leimautua.
Mitä inttiin muuten tulee, mä pidän sitä osittain totalitarisena poliittisen vakauden takaajana - eräänlaisena poliittisen ideologian turvamiehenä. Mun mielestä jokainen armeijan riveissä toteutettu tappo on poliittinen murha, ja jokainen sotilas on omalta - mahdollisesti hyvin pieneltä - osaltaan vastuussa sodasta. Siksi en suosittele armeijaa kenellekään.
Tietysti jos luottaa siihen, että kaikissa tilanteissa armeijan komentajat ja poliitikot ovat moraaliltaan kestävällä asialla ja uskoo, että meidän poliittinen ja yhteiskunnallinen järjestelmämme on paras mahdollinen ja siksi asein puolustettavissa, inttiin lienee luontevaa mennä. Eikä homouden takia välttämättä tarvi inttiä jättää väliin.
Yhdyn lisäksi edelliseen puheenvuoroon: älä nyt pelkästään isääs kuuntele.
Itse kolme vuotta sitten kotiutuneena sanoisin, että mikäli olet kaikinpuolin terve ja motivoitunut koittamaan asepalvelusta, niin mene ihmeessä. Itselläni motivaationa toimi se, että saan koko homman mahdollisimman nopeasti alta pois. Mielestäni kunto ei ole mikään este, sillä ainakin meillä miehiä jaettiin alussa fyysisen suorituskyvyn mukaan, jota lähdettiin sitten tasoittain kasvattamaan. Ja ainakin omasta puolestani voin sanoa, että kyllä se ihan kuntokoulustakin kävi. Koululiikunnasta en erityisemmin pitänyt, mutta armeijassa opin nauttimaan liikunnasta.
Myöskään homous ei ainakaan meillä ollut mikään ongelma. Joukkueessamme oli muutamia tosi neitimäisiä tapauksia, mutta ei heitä kiusoiteltu sen enempää kuin muitakaan, kenelle sitten mistäkin vittuiltiin. Itse olin avoimesti homo noin kolme vuotta ennen armeijaa, mutta en armeijassa, ja minulle naljailtiin ihan muista jutuista kuin mahdollisesta homoudesta. Armeijassa huomasin sen, että niitä joita oli kiusattu jo koulussa, alettiin jostain syystä ajan kuluessa kiusata myös armeijassa. Porukkaan mahtuu aina niitä, jotka purkavat omaa heikkouttaan muihin ja niitä, jotka kiusaajat jostain syystä tuntuvat aina löytävän.
Kaiken kaikkiaan kokemus oli erittäin opettava ja kasvattava - minulle. Itselleni tuo aivojen narikkaan laittaminen nimittäin tarkoitti ihan päinvastaista, sillä armeijassa, jos missään on aikaa ajatella, ajattella ja ajatella. Kun tuon 6 - 9 - 12 kuukautta käyttää oman toimintansa, ajattelunsa, tulevaisuutensa, ryhmädynamiikan, maailmantalouden, ihan minkä vain pohtimiseen, on paljon enemmän hyödyksi kuin vain miettimällä kuinka paskaa kaikki on. Yhteiskunnan kannalta lienet kuitenkin hyödyllisempi, mikäli menet motivoituneena jonnekin hyödylliseen sivaripaikkaan.
Itselläni alkua helpotti huomattavasti se, että hyväksyin mahdollisuuden vaihtaa koska vain siviilipalvelukseen. Pakko lakkasi olemasta, jolloin jokainen tuleva päivä oli lähempänä sitä, että pääsee eroon koko hommasta. Ja meillä ainakin tuettiin toisiamme, sekä fyysisesti että henkisesti, välillä taidettiin halatakin. Miehisesti toki.
Itse voin varusmiespalveluksen hiljattain käyneenä sanoa, että jos inttiin tahdot, go for it. Jos asenne palvelusta kohtaan on alusta alkaen hyvä ja tahdot kokeilla rajojasi, niin ei kannata jättää kokemusta väliin. Perusterve ihminen pärjää aivan mainiosti. Kaikki palvelukseen astuneet ovat alussa sen verran pihalla, että toisten auttaminen ja me-hengen rakentaminen muodostuuvat aika nopeasti välttämättömyyksiksi. Itsekkyys lentää melko nopeasti romukoppaan. Tämä on siis oma kokemukseni.
Voin vain kompata, että armeijassa on sen kerran kirjavaa ja erikoista väkeä, ettei yksi homo oikeasti ihan hirveästi pistä silmään. Itsekin sain välillä kulla leikkimielistö kuittailua joistakin maneereistani (enkä todellakaan ollut ainoa), mutta sellaiseen kannattaa suhtautua huumorilla ja kuittailla reilusti takaisin. Ennemmin tai myöhemmin törmää tietysti myös niihin oikeisiin kusipäihin, ja niiden kanssa on vain yritettävä tulla toimeen. Jos joku oikeasti kiusaa, on pidettävä puolensa ja tarvittaessa käännyttävä esimiehen/sosiaalikuraattorin/sotilaspastorin puoleen. Joka tapauksessa muiden silmissä on huomattavasti merkityksellisempää se, oletko hyvä tyyppi, kuin se, tykkäätkö tytöistä vai pojista. Ole oma itsesi.
Meillä ainakin palvelustovereiden välillä vallitsi hyvä henki enkä missään vaiheesssa aktiivisesti piilotellut suuntautumistani (ja kartoitin vaivihkaa muiden asenteita). Itse asiassa suurin osa kavereista antoi kotiutumiseen mennessä ymmärtää tietävänsä, että olen miehiin päin, eikä se heille mikään ongelma tuntunut olevan. Olin tosin 12 kk:n erikoisjoukoissa, joten voi toki olla, että porukka oli jo lähtökohtaisesti vähän valikoituneempaa ja valistuneempaa.
Tuota kukkakauppiasjuttua ei ole muuten persoonallisuustesteissä kysytty 15 vuoteen (toki sieltä löytyy monta muuta ratkiriemukasta kysymystä/väittämää esim. "Pahat henget riivaavat sieluani", "Käteni ovat suurimman osan ajasta sopivan lämpöiset" tms. :D). En muista missään virallisessa yhteydessä itseltäni kysytyn seksuaalisuudestani. Miksi se kouluttajia kiinnostaisi?
Summa summarum, positiivinen asenne ja terve itsetunto ja hyvä henki ratkaisevat paljon. Muistuttaisin myös, että sivarihakemuksenhan voi jättää koska tahansa, jos olo muuttuu turhan tukalaksi. :)
Ajan hukkaa. Tee jotakin muuta järkevämpää. Armeijasta ei ole sitten mitään hyötyä. Siellä joutuu jokatapauksessa olemaan kaapissa, jos ei halua turpaan. Armeijaan meneminen oli maailman tyhmin teko. Ei kannata.
Yhden komeen kantiksen näin alasti, jota sitten kuolaskin kaikki. Se itse yritti peitellä omia rintakarvojaan. Voi rassukka.
kähkönen 1 / 9
14.01.2010, 13:18
"Tietenkin oma isä painostaa sen käymään, etenkin koska toinen poika perheestä ei käynyt armeijaa niin kauhea pelko että kummatkin pojat "epäonnistuvat". No enhän minä sitä tietenkään isän takia, mutta olisi se upea olla se onnistunut armeijan käynyt kunnon poika kahdesta vaikka olenkin niistä samalla se homo isän harmiksi ;) "
Näytä isälle keskaria.
Asepuku miehellä on sama kuin burkha naisella, se vie persoonallisuuden.
Ole oma itsesi, tee oma valintasi. Anna sotilasjohdon sotia omat sotansa, ota kanta rauhan puolesta!
"on sellainen kiinnostus aseisiin ja armeijaan aina ollut jonkin asteinen ja ei se voi myöskään nykyään olla niin kauhea paikka"
Kestätkö henkisesti? Siellä on mielenohjausta, sinulta viedään yksilöllisyys. Äänenmurroksesta kärsivä pentu huutaa sinulle käskyjä niin kuin koiralle.
"minua inhottaisi olla se mitä kaikki epäilee että se on varmaan perätuuppari tai se jota katotaan vähän pitkään ku koitan jonkun kaa jotain juttelua saada aikaiseksi."
No, sinulla on sekä ase että koulutus, mitä odotat?
Kähkönen, oletpa saanut erinomaisen valikoiman näkökulmia esittämääsi kysymykseen. Jatkan vielä omaa kommenttiani.
Sukulaispoikani lopetti vuosi sitten varusmiespalveluksensa. Hänen fyysinen ja henkinenkin kuntonsa olivat alkujaankin hyvät. Motivaatiokin oli kohdallaan. Hänelle oli varsin alusta lähtien hyötyä siitä, että oli hyvässä kunnossa. Hän sai ylimääräisiä kuntoisuuslomia jne. Lomathan ovat armeijassa varusmiehen halutuin asia.
Itse en päässyt armeijaan ensimmäisellä yrittämällä. Olin liian laiha. Minut määrättiin kutsuntoihin uudelleen kolmen vuoden kuluttua. Sain ohjeen lihoa. Sisuunnuin ja ryhdyin sekä syömään enemmän, että harrastamaan judoa kunnon kohentamiseksi, mutta myös itsetunnon lisäämiseksi. Kolmen vuoden kuluttua paino ei ollut lisääntynyt, mutta kunto kylläkin. Pääsin oitis sillä kerralla läpi.
Seikka, joka minua alokasaikana häiritsi, oli välillä kamala kiire odottamaan jotakin tehtäväksi. Sen jälkeen ei mitään tekemistä pitkään aikaan. Alokasajan jälkeen olikin ohjelmassa tiivistä teknisten asioiden opiskelua ja laboratoriomittausten pöytäkirjojen kirjoittamista iltakaudet. Se oli oivallista koulutusta. Loppuajan piirtelin esikunnassa kytkentäkaavoja tueksi kouluttajille. Metsässä olin tasan yhden yön.
Jos varusmiespalveluun haluat, sinulla on ilmeisesti vielä aikaa kunnon lisäämiseen. Suosittelen sen hoitamista kunnolla. Hyvä fyysinen kunto parantaa myös henkistä kestävyyttä.
Codpiece kirjoitti: "Tuota kukkakauppiasjuttua ei ole muuten persoonallisuustesteissä kysytty 15 vuoteen (toki sieltä löytyy monta muuta ratkiriemukasta kysymystä/väittämää esim. "Pahat henget riivaavat sieluani", "Käteni ovat suurimman osan ajasta sopivan lämpöiset" tms. :D). En muista missään virallisessa yhteydessä itseltäni kysytyn seksuaalisuudestani. Miksi se kouluttajia kiinnostaisi?"
Eep, muistutit siitä kuinka kauan tuosta on, oli vielä silloin kun itse tein testin olikosenyt 1996 (ja kun kerran se ajatus on joskus kulkenut mielen läpi ja olin jopa myynyt kukkia torilla, niin tottakai vastasin rehellisesti myöntävästi).
Mutta tosiaan, sittemmin ovat psykologitutut maininneet että ei se ole mikään "no ei tänne ainakaan mitään kukkakauppiaita haluta, saatana!" kysymys.
Muttajoo. isän mielipiteiden perusteella päätöstä ei kannata tehdä, siitä ei seuraa kuin harmia jos omaa elämäänsä alkaa elää sillä perusteella että miellyttääkö se vanhempia tai muita vastaavia (kokemusta on). Armeijaan voi mennä jos siltä itsestä tuntuu, ja jos ei tunnu niin sitten jotain muuta.
Joo, voipi olla että tuo ajankohta ei ole ihan vuodelleen kohdallaan. Joka tapauksessa kysymys poistui kutakuinkin samoihin aikoihin kun vapaaehtoinen asepalvelus avattiin naisille, tai myöhemmin. :P
Vähän ohi aiheesta, mutta en oikein ymmärrä, miten kukkakaupan pitäminen eroaa mistä muusta tahansa kaupan pidosta, raakaa bisnestä siinä missä vaikkapa vesiviljely- piippu- tai käsiaseputiikin omistaminen.
Tosin tavara on helposti käsiin vanhenevaa sorttia, joten tavallista tarkempana saa olla mitä tilaa ja miten sen saa kaupaksi ajoissa.
Tuore alikersantti tässä.
Armeijalla on pelottava maine, mutta todellisuudessa se on vain osa tätä yhteiskuntaa. Muut varusmiehet ovat sitä aivan samaa porukkaa, jonka kanssa kävit koulua ja jonka kanssa tulet toimeen joka ikinen päivä: Homous ei ole nykynuorisolle ongelma siviilissä, miksi se olisi armeijassa?
Itse jouduin olemaan avoin alusta lähtien, sillä tupakaverini oli tuttu jo koulusta. Saatoin olla ensimmäinen avoimesti homo, jonka monet tapasivat, joten jouduin vastailemaan moniin tyhmiltä tuntuviin kysymyksiin (miltä perseeseen ottaminen tuntuu, miten tajusin olevani homo, olenko koskaan ollut tytön kanssa jne.). Joskus koin, että minut nähtiin enemmän homojen edustajana kuin yksilönä. Tämä kesti muutaman viikon, ja kun tutustuimme paremmin, alettiin minut ottamaan individuaalina yksilönä, eikä vain universaalina homona. Homous oli vain piirre muiden joukossa: se ei vaikuttanut enää, ja aidot henkilöpiirteeni painoivat enemmän.
Armeijassa monelle pelottavaa on se, että yksilöllisyyden puku riisutaan päältä: Kun "omaa" identiteettiään ei enää pysty tuomaan esille vaatteilla tai värjätyillä hiuksilla, moni huomaa, ettei niin yksilöllinen ollut alun perinkään. Armeija antaa arvokkaan tilaisuuden nähdä itsensä alastomana, tasa-arvoisena satojen muiden rinnalla: armeija on tilaisuus nähdä, millainen todellisuudessa, ilman ulkokuorta, on.
ChowS kirjoitti: "armeija on tilaisuus nähdä, millainen todellisuudessa, ilman ulkokuorta, on."
Tuo on perin järkyttävää, etenkin kun on nuori ja täynnä kaksikymppisen narsismia.
Siksi se on niin kasvattavaa.
Phoh...
Mietin pitkään, pitäisikö tähän asiaan jotakin kommentoida, mutta näin Ranneliikkeen residenttimilitanttina ja julkihomona evp ammattiupseerina se kait täytyy nyt tehdä.
Intti on ihan oikeasti tasavertaistava systeemi.
Sitä samaa saatanan raskasta kranaatinheitintä/tykkiä/kranaattikonekivääriä raahaavat niin vastavalmistuneet ylioppilaat, lääkärit, insinöörit, opettajat kuin työttömät työnhakijatkin.
Tutkia ja radiomastoja raahaavat sitten kyllä jo IT -alalle jo siviilissä koulutetut. Ihan yhtä vitun raskaita ne ovat silti...
Siinä vaiheessa kun raahattava esine on juuri sillä hilkulla, että se pääsee sen mäen päälle mihin se kuuluukin ja itku tulee silmästä ja räkä nenästä rimpuillessa sen saatanan mötikän kanssa, ei kukaan kyllä kysele sukupuolista suuntautumista...
No niin. Itse palvelin yhteensä 15 vuotta. Olin kait niin hidasoppinen, kun muut pääsivät max. 12 kuukaudella... Olin loppuvaiheessa muutaman vuoden täysin avoimesti homo.
Siis ammattiupseerina. Yksikön päällikkönä, kouluttajana, jne. Vieläpä silloisessa "the toughest of the toughest", eli sotilaspoliisissa, kriisiaikana terrorismin ja vihollisen erikoisosastojen torjuntaan erikoistuneessa porukassa. (nyttemmin ne on kyllä lällyyntyneet :( )
Jos minulla ei ollut ongelmia ammattilaisena, enpä usko, että sinullakaan on varusmiehenä. Mene sinne, ja näytä, kuinka homppeli sotii!! Aleksanteri Suuren ja Kaarle XII:n jalanjäljille siis!
Maanpuolustusterveisin:
Pete
P.S. Harkitse sitä myös erittäin hyvänä duunivaihtoehtona. Kuinka monessa muussa duunissa maksetaan opiskelusta siihen? (kadettikoulu)
Minä aikoinani kävin armeijan eikä se ollut mitenkään vaikeaa eikä tiukkaa. Ei siellä kukaan toisen seksuaalisuutta jaksanut kysellä eikä taustoja kartoittaa. Hyviä ystäviä sain paljon ja joihinkin tulee yhteyttä pidettyä vieläkin, vaikka aikaa on mennyt jo 16 vuotta.
Joku tuossa jo kommentoikin sitä, kuinka armeijassa on läpileikkaus koko yhteiskunnasta. Se siinä olikin mielenkiintoisinta; nähdä, kuinka monimuotoinen Suomi on ja kuinka erilaisten ihmisten kanssa täytyy ja voi tulla toimeen.
Juolahtipahan vielä mieleeni...
Tämä matsku on kyllä ollut jo toisellakin threadilla, mutten muista missä, joten lisään nämä nyt tähänkin.
Elikkä pari otetta uudesta YlPalvO:sta (siviileille siis Yleinen Palvelusohjesääntö, Puolustusvoimien "raamattu").
77. Henkilöiden eriarvoiseen asemaan asettaminen ja syrjintä sukupuolen, iän, etnisen ja kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon,
vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen ja muun henkilöön liittyvän syyn perusteella on kiellettyä.
84. Kasarmialueella ja palveluksessa huomiota tai pahennusta herättävät julkiset hellyydenosoitukset ja sukupuolinen kanssakäyminen eri sukupuolta tai samaa
sukupuolta olevien välillä on kiellettyä. Sukupuolten keskinäisellä käyttäytymisellä ei saa vahingoittaa kotimaassa eikä ulkomailla joukkoon ja sen johtajiin kohdistuvaa
sisäistä ja ulkoista luottamusta, uskottavuutta ja yhteishenkeä.
Asian vierestä, mutta anekdoottina mainittakoon, että tuo samaa sukupuolta olevien välisiä hellyydenosoituksia koskeva kieltohan lisättiin ihan hiljattain ja löytyy vain uusimmista YlPalvO:ista (eli ilmeisesti tähän asti on saatu halia ja pussailla aivan estoitta :D).
Eikö olisi ollut alusta pitäenkin näppärämpää laittaa yksinkertaisesti "Kasarmialueella ja palveluksessa huomiota tai pahennusta herättävät julkiset hellyydenosoitukset ja sukupuolinen kanssakäyminen on kiellettyä."?
Kähkönen anna palaa !
Intti on siitä jännä paikka, että se on erittäin demokraattinen laitos. Kuulostaako paradoksaaliselta sen perustehtävä huomioiden? Siellä oli köyhiä ja rikkaita, kouluja käyneistä maistereista Pohjois-Karjalan peräkammaripoikiin. Oli röyhkeää hesalaista ja juroa lappalaista ja kukaan ei kysynyt taustoista. Oleellista oli se, miten puhalsit yhteiseen hiileen. Pakko oli pärjätä porukassa taustoista riippumatta. Pidän edelleenkin tätä seikkaa armeijan parhaana puolena. Nykyään kait puhutaan "tiimityöstä".
Olin itse inttiaikaan kaapissa myös itseltäni, ts. en ollut vielä tajunnut mikä olen miehiäni. Toki naisista puhuttiin eivätkä homot tulleet kaapista (oletan että heitä oli joukossa, tämä on jo tilastollisesti todenäköistä). Toisaalta ei sitä seksuaalisuutta tai suuntautumista sen erityisemmin korostettu. Omasta inttiajasta on jo 23 vuotta joten ajat ovat taatusti muuttuneet ja moniarvoisuus on varmasti lisääntynyt merkittävästi.
Yhden asian haluaisin kertoa. Olen työskennellyt suljetussa laitoksessa nuorten parissa. Tuolloin vanhemmat kouluttajat sanoivat, että nuoresta iästään johtuen monilla on sukupuoli-identiteetti vielä hieman hakusassa ja koko aihealueeseen littyý heillä usein epävarmuutta. Siksi moni voi suhtautua "poikkeavuuteen" jyrkästi, ehkä jyrkemmin kuin tarkoittaisivatkaan. Intissä saattaa esiintyä samoja piirteitä nuorten miesten joukossa. Ehkä tätä taustaa vasten voisi olla hyvä ainakin lähtökohtaisesti pysytellä kaapissa ja vähän tarkkailla mistä tuulee. Kenenkään ei pitäisi joutua olemaan kaapissa, muta ehkä tässä tilanteessa se voisi olla paras lähtökohta.
Suosittelen ehdottomasti inttiä jo elämänkokemuksen takia. Ja loppuun se aina ajankohtainen klishee: "Suomi on puolustamisen arvoinen maa".
Toi tasavertaisuuden ylistys ei vain pidä paikkansa. Eiköhän niitä lääketieteen alan koulutuksen omaavia pistetä sinne alan paikkoihin jatkoon ja sama on muussakin jatkokoulutuksessa, jos olet akateemisesti koulutettu, pääset helpommin upseerikoulutukseen?
Armeija on hyvä, jos haluaa alan kautta vaikkapa lentokapteeniksi tms., mut niist paikoista kilpaillaan kovasti.
Muistan vaan, kun oli niitäkin jotka alko heti jankuttamaan, et mun isä oli sitä ja tätä ja ne sai mitä halusivat ( vaikka; mun faija oli lentäjä ...mäkin haluun )
Ja sitten on vielä me hullut, jotka menemme armeijaan siksi, että haluaa olla kykenevä puolustamaan maataan jos niikseen on joskus tarvis. Ainakin itse tunnustaudun menneeni niinkin ylevästä syystä armeijaan.
Intissä itse toteutin kysyttäessä vastataan -periaatetta. En siis itse ottanut seksuaalisuuttani puheeksi, mikäli joku ei sattunut asiaa suoraan kysymään. Yleensä asia ei ihmisiä kiinnostanut (kuten ei muiden heteroseksuaalisuuskaan), mutta niissä tapauksissa, jolloin asia tuli esille, oli vastaanotto lähinnä vain uteliasta. Erään lestadiolaisen pappiskokelaan kanssa piti kylläkin väitellä pitkään aiheesta voiko oman seksuaalisuutensa tukahduttaa ja olla selibaatissa lopun elämäänsä, mutta kun vastapuolelta loppuivat argumentit heti alkuunsa, oli tilanne lähinnä hupaisa.
Ja hyvä että tuli oltua armeijassa vielä siihen aikaan, jolloin YlPalvOssa ei oltu halimista ja pusimista kielletty. Eräs viikonloppu kasarmilla meni siksi ihan eri merkeissä kuin mitä olisin odottanut...
Kiitos paljon monista vastauksista noinkuin JuhaniV tuossa huomasikin on asiani saanut monta näkökulmaa, Kiitos niistä :)
Mukava huomata kun ei ole muutamaan päivään tarkistanut että on tullut paljon vastauksia
Niin Kyllä fyysisen kunnon puolesta uskoisin oleva ihan aremijaan sopiva, hieman tukeva, en paljoa ja kohtalaisen hyvä peruskunto, ammattikin mihin opiskelen vaatii kohtalaisen hyvää kuntoa.
Kiitoksia Petelle kukkasista ;)
Ja lisää näkökulmia ja omiakin kokemuksia jos joku vielä haluaa jakaa.
Jos ei ole varma, miten haluaa kansalaisvelvollisuutensa suorittaa, suosittelen ehdottomasti armeijaan menemistä: sieltä voi tarvittaessa vaihtaa sivariin, mutta toisin päin ei homma onnistukaan.
...onnistui ainakin jokin aika sitten, tosin ei jojotus, eli yhden vaihdon suuntaan ja toiseen voi tehdä, mutta ilmeisesti jos vaikka on ensin ollut armeijassa ja sitten aloittaa sivarin niin ei voi enää hakea armeijaan uudestaan.
Huh. Minä taas sanon, että vältä kuin ruttoa. Ajattelevana yksilönä en nähnyt koko laitoksessa mitään järkeä ennen sinne menoa ja vielä absurdimpi paikka se oli, kun sinne joutui. Totta on, mitä jo ketjussa aikaisemmin sanottu. Siellä on koko kansan kirjo. Myös ne ihmiset, joiden kanssa et olisi siviilissä tekemisissä missään tapauksessa. Liian rankkaa minun herkälle sielulle katsella sitä idiotismia.
millikan, tietääkseni varusmiespalvelukseen ei voi siirtyä enää siinä vaiheessa, kun on sivarin suorittamisen aloittanut. Toki hakea voi sivariin ja tulla sitten toisiin aatoksiin ennen varsinaista palvelusta.
Myös jojottelu onnistuu ainakin siten, että aloitettuaan varusmiespalveluksen hakee sivariin, mutta palaakin myöhemmin uudestaan suorittamaan varusmiespalvelusta. Ehtona tietysti, ettei ole aloittanut siviilipalvelusta.
Pete: "Henkilöiden eriarvoiseen asemaan asettaminen ja syrjintä sukupuolen, iän, etnisen ja kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon..."
Vrt. maailman paras koululaitos, josta valmistuu maailman parhaita oppilaita. Jostain kumman syystä näitä jokeloita ja kauhajokia kuitenkin esiintyy. Suomessa on hirmuisesti kieltoja ja sääntöjä, mutta niitä ei valvota. Viimeksi kiinnitin asiaan huomiota kauppamatkalla, kun huomasin teini-ikäisen parin, joka sauhutteli kaikessa rauhassa tupakointikieltomerkin alla... Mietin tässä juuri, poistuisikohan lukutaidottomuus ja köyhyys maailmasta, jos ne vain yksinkertaisesti kiellettäisiin :)
Well, veli Ransom...
Aiheessa pysyäkseni, niin ainakin toinen näistä Jokelan ja Kauhajoen "sankareista" (vai olikohan peräti molemmat?) pantiin intistä pihalle ilmeisesti koska Puolustusvoimat katsoi, ettei moiselle sekopäälle paree ladattua asetta käteen antaa. (paikallinen polliisipiällikkö sitten kyllä lupia antoi, kun niinkin kiltti poika kyseli...)
Samoin kuulemma tämä "Espoon Sellisti" Ibrahim S. kin oli yrittänyt muistaakseni Albanian armeijaan ja/tai Kosovon vapautusarmeijaan, mutta häntä ei oltu hyväksytty.
Jos Albanian armeija (ja Kosovon terroristit) ei jokseenkin tervettä, lukutaitoista ja molemmilla käsillä ja jaloilla varustettua miestä hyväksy, niin kyse on kuin siitä, ettei Pelastusarmeija hyväksyisi hiton hyvää raitista rumpalia. Jokin täytyy mättää...
Viittaanpa nyt mielenvirkistykseksi vaan siihen, mitä olen jo aika monta kertaa täällä toitottanut, eli että yleinen asevelvollisuus on hyvä asia. Sieltä saadaan ainakin hörhöt karsittua pois. Mutta tällaiset aseita rakastavat albaanit/jokelalaiset/kauhajokisethan jonottaisivat värväystoimistojen ovilla makuupusseissa 24 tuntia ennen niiden avautumista kuin Harry Potterin ensi-iltaa, mikäli Suomeen ammatti-armeija pykättäisiin.
"Maailman parhaasta koululaitoksesta" kyllä riittäisi sitten aika paljonkin kommentteja, mutta ne jääkööt jonnekin tulevaisuuteen ja omalle threadilleen...
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/02/tutkija_asevelvollisuus_tulee_suomelle_kalliiksi_1461134.html
Asevelvollisuuden näkymättömät kustannukset Suomelle ovat samaa suuruusluokkaa kuin puolustusbudjetti, arvioi kansantaloustieteen professori Panu Poutvaara. Valtio menettää verotuloja, koska armeija lyhentää nuorten työuria.
Poutvaara on kansantaloustieteen professori Helsingin yliopistossa. Hän on tutkinut asevelvollisuuden kansantaloudellisia vaikutuksia lähes vuosikymmenen. Hän sanoo, että vastoin yleistä käsitystä asevelvollisuus on Suomen taloudelle kallis järjestelmä.
- Valtion budjetissa näkyvien menojen tuijottaminen ei riitä. Kansantaloudellinen kokonaishinta on suuri, koska nuorten työurat viivästyvät, Poutvaara selventää.
Poutvaara on ulkomaisten kollegojensa kanssa haarukoinut asevelvollisuuden näkymätöntä hintaa eri menetelmin.
- Eri lähestymistavat antamat hieman eri lukuja, mutta 1-2 prosenttia bruttokansantuotteesta on se suuruusluokka, Poutvaara sanoo.
Suomi käyttää puolustusmenoihin 1,5 prosenttia bruttokansantuotteestaan, mikä on vähemmän kuin esimerkiksi armeijaansa supistaneella Ruotsilla. Jos tähän lisättäisiin yksikin prosentti, Suomi nousisi EU:n eniten maanpuolustukseen sijoittavien maiden joukkoon.
Poutvaaran mukaan puolustusmenoja voitaisiin asevelvollisuudesta luopumisen jälkeen nostaa, ja kansantalous jäisi silti voitolle.
- Vaikutukset valtiontalouteen näkyisivät tietenkin viiveellä, joten lamalääkkeestä ei ole kyse. Yksilöt saisivat hyödyn toki saman tien, Poutvaara sanoo.
"Sinnemäen ehdotus hyvä, SDP:n huono"
Professori Poutvaara kannattaakin työministeri Anni Sinnemäen (vihr.) ehdotusta siitä, että paljon puhuttuja työuria pidennettäisiin yleisestä asevelvollisuudesta luopumalla.
Vastaavasti SDP:n heitto pakollisesta palveluksesta myös naisille on tutkijan mielestä huono idea.
- Se olisi selvä askel väärään suuntaan. Kun työura viivästyy nyt noin puolella ikäluokasta, siiinä tapauksessa näin kävisi lähes koko ikäluokalle, Poutvaara sanoo.
Taloustieteilijöiden näkökulmasta asevelvollisuus on työnä kerättävää veroa. Jos asevelvollisuudesta nyt luovuttaisiin, ja maanpuolustus katettaisiin normaalilla verotuksella, palveluksen jo suorittaneet joutuisivat periaatteessa maksamaan oman osuutensa kahteen kertaan.
- Kansantalous voittaa siinä kuitenkin niin paljon, että se olisi vanhempienkin ikäpolvien etu. Nuoret ikäluokat maksavat silloin elämässään enemmän veroja, ja niistä kustannetaan terveydenhuolto ja eläkkeet, Panu Poutvaara sanoo.
Korkeaoja suhtautuu epäillen
Eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Juha Korkeaoja (kesk.) epäilee tutkijoiden tuloksia.
- Kyllä kyse on laskuvirheestä. Näissä lähdetään aina siitä, että palkka-armeija olisi kovin pieni, Korkeaoja sanoo.
Hän epäilee myös, että talouden tuijottaminen on liian kapea näkökulma.
- Voidaan kysyä, tuottaako asevelvollisuus myös muuta yhteiskunnallista hyvää. Sille pitäisi minusta laskea jokin arvo, Korkeaoja sanoo.
Professori Poutvaara myöntää, että moni hyötyy armeijan käymisestä. Kansantalous kuitenkin kärsii, koska palvelukseen ovat velvoitettuja nekin nuoret miehet, joille palveluksesta ei ole hyötyä.
- Vapaaehtoisessa järjestelmässä ne hakeutuisivat edelleen palveluksen, jotka siitä hyötyvät, Poutvaara uskoo.
YLE Uutiset / Matti Tyynysniemi
Tämä malli tulisi ottaa käyttöön myös miehillä:
Naiset voivat hakea vapaaehtoiseen asepalvelukseen kaikkiin varusmieskoulutusta antaviin joukko-osastoihin. Edellytyksenä on 18 - 29 vuoden ikä, Suomen kansalaisuus sekä terveydentilan ja muiden ominaisuuksien sopivuus sotilaskoulutukseen.
Hakemus liitteineen on toimitettava 1. maaliskuuta kuluessa siihen aluetoimistoon, jonka alueella kotikunta sijaitsee. Hakeutua voi hakuvuoden heinäkuun erään ja seuraavan vuoden molempiin eriin. Naiset voivat hakea vuoden 2011 tammikuun 10. päivänä ja heinäkuun 11. päivänä aloittaviin saapumiseriin. Vuoden 2010 valinnat on pääosin tehty, mutta pieni osa hakijoista voidaan sijoittaa heinäkuun 12. päivän saapumiserään.
Naisten asepalvelus toteutetaan kaikissa puolustushaaroissa ja aselajeissa. Mitään sotilastehtäviä ei jaeta sukupuolen mukaan, vaan eri tehtäviin valitaan soveltuvuuden perusteella. Naisilla ja miehillä on myös näyttöjen perusteella yhtäläiset mahdollisuudet päästä aliupseerikurssille tai reserviupseerikurssille ja myöhemmin sotilasuralle.
Vapaaehtoisen asepalveluksen suorittaneista naisista noin 60 prosenttia saa johtajakoulutuksen, miehistä vajaa kolmannes.
Asepalvelukseen hakeutuvien naisten määrä on viime vuosina vakiintunut noin viiteen sataan vuodessa. Reserviin on koulutettu vuodesta 1995 noin 4000 naista.
http://www.mil.fi/varusmies/naisten_vapaaehtoinen_asepalvelus.dsp
http://www.mil.fi/varusmies/naiset.dspProsentuaalisesti muuten hirviän suuri osa varusnaisista palvelee sotilaspoliisissa. Näin vanhana sotakoirana itsekin oletan, että kyse on naisten hyvästä soveltuvuudesta asiakaspalvelutehtäviin sekä enemmän empaattisesta suhtautumisesta asiakkaisiin kuin miespuolisilla kollegoilla. Lisäksi taustalla saattanee olla selkeä tavoite siviilissä, eli Poliisiammattikorkeakoulu, johon spol -puolelta ropsahtaa huomattavan mukavasti lisää pisteitä pääsykokeisiin...
Tuo riippuu ihan kulttuurikontekstista. Englannissa ja Ranskassa on tapana laittaa merkintä armeijan suorittamisesta mutta arvo ei ole kiinnostava jos on kotiutunut rivimiehenä. Saksassa kuten aina - don't mention the war.
Ainakin itse olen kuullut Ranskasta täysin päinvastaista: armeijan käynyttä, erityisesti siellä upseeriksi ylennettyä, pidetään täysin pimeänä, erityisesti jos vielä kehtaa kyseisen yksityiskohdan myöntää omassa ansioluettelossaan. Näin siis hyvin pienellä otannalla.
Oma otanta on myös suhteellisen pieni. Tämän korjausehdotuksen sain paremmalta puoliskoltani, joka katselee CV:tä lähinnä pankkiirin rilleillä.
Minä sanoisin, että valinta riippuu paljon omasta luonteenlaadusta. Kannattaa kuvitella itsensä sinne ja miettiä, viihtyisikö siellä vai ahdistaisiko. Kähkösen viestistä tunnistan omakohtaisesti kiusattuna olemisen yläasteella. Tunsin oloni aina ulkopuoliseksi isossa joukossa, jossa oli voimakkaita hahmoja ja jouduin usein kiusatuksi. Jos on sellainen luonne, että mieluummin viihtyy kahdestaan tai pienessä porukassa kuin isossa miesporukassa, suosittelen sivaria.
Pidän itseäni usein liiankin kilttinä, mutta pomottelusta ja siitä, että neuvotaan vierestä, miten joku asia pitää tehdä, poltan totaalisesti päreeni ja voin sanoa suorat sanat. Siinä oli minulla yksi vahva syy, miksi valitsin sivarin. Todennäköisesti olisin jossakin vaiheessa huutanut naama punaisena jollekulle, joka olisi määrännyt tekemään jotain täysin typerää.
Homokavereistani noin puolet on suorittanut armeijan. Yksi on entinen partiolainen, toinen erittäin vahva persoona, joka tekee kaiken säntillisesti niin kuin neuvotaan. Molemmat sopivat varmasti armeijaan hyvin.
Ulkopuolinen painostus on todella ikävää. Suosittelisin unohtamaan kaikki ulkoiset vaatimukset ja tekemään sellaisen valinnan, joka itsestäsi tuntuu hyvältä.
2.3.2010 12.47 - STT (Päivitetty 2.3.2010 16.20)
Naisten vapaaehtoisen asepalveluksen suosio on hieman kasvanut viime vuodesta. Nyt hakemuksia jätettiin 555, kun vuotta aiemmin niitä oli kolmisenkymmentä vähemmän. Eniten hakijoita oli jälleen Kainuun Prikaatiin, jonne halusi 71 naista. Seuraavaksi suosituimmat olivat Karjalan Prikaati (63), Panssariprikaati (58) ja Porin Prikaati (52).
Valintatilaisuudet pidetään aluetoimistoissa huhtikuussa, jolloin naiset määrätään palvelukseen pääasiassa ensi vuoden tammi- tai heinäkuun saapumiseriin. Osa hakijoista voidaan sijoittaa myös tämän vuoden heinäkuun saapumiserään. Seuraava haku naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen päättyy 1. maaliskuuta 2011. Erikoisjoukkoihin naiset voivat hakea kunkin joukon omien hakuaikojen ja ohjeiden mukaisesti.
Reserviin on tähän mennessä koulutettu liki 4 600 naista.
Vertailun vuoksi Tanskan tapahtumia:
Julkaistu: 30.7.2009
Søren Gade.Tanskassa kiistellään siitä, saavatko musliminaiset käyttää huivia univormunsa kanssa armeijassa ja kodinturvajoukoissa. Asiasta kertoo Politiken-lehti. Kiista alkoi, kun kodinturvajoukot antoi Maria Mawlalle luvan käyttää huivia univormunsa kanssa. Kodinturvajoukot myös julkisti asiasta kannanoton internetissä. Mutta oikeistopuolue Dansk Folkeparti älähti tästä, minkä seurauksena kodinturvajoukot perui kantansa. Mawlalle sanottiin, ettei hän ole enää tervetullut huivin kanssa.
Nyt asiaan on ottanut kantaa Tanskan puolustusministeri Søren Gade. Hän on vastannut parlamentille kirjallisesti, että huiveja ei pidä sallia armeijassa eikä kodinturvajoukoissa. Gade perustelee linjausta sillä, että asejoukkojen asut on oltava yhdenmukaisia ja heidät on helposti voitava erottaa siviiliväestöstä. Myös turvallisuusnäkökohdat ovat yksi peruste huivikiellolle.
http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/67453-huivi-paassa-armeijassa-%E2%80%93-musliminainen-aiheutti-kiistan-tanskassaAsevelvollisuuslaki ja naisten vapaaehtoista palvelusta koskeva laki ovat saaneet pieniä tarkennuksia. Tärkeimmät muutokset koskevat asevelvollisen terveydentilaa koskevien tietojen luovuttamista, vapautusperusteisiin vetoamista kahden valtion kansalaisen asevelvollisuuden suorittamisen osalta sekä ulkomailta palvelukseen tulevan matkakorvauksia. Muutokset astui voimaan 15.3.2010.
Asevelvollisuuslakia on tarkistettu tietojen luovuttamista koskevien säännösten osalta niin, että lääkäri voi saada asevelvollisen terveydentilaa koskevia tietoja suoraan toiselta lääkäriltä tai esimerkiksi mielenterveystoimistolta. Edellytyksenä on, että tiedot ovat välttämättömiä asevelvollisen palveluskelpoisuuden määrittämiseksi. Tiedon saa antaa myös oma-aloitteisesti. Aikaisemmin tiedonvaihto tapahtui sotilasviranomaisen välityksellä.
Kahden valtion kansalainen, joka on asunut pitkään ulkomailla, voi saada vapautuksen asevelvollisuuden suorittamisesta. Sääntelyä on täsmennetty niin, ettei vapauttamisperusteeseen voi vedota enää sen jälkeen, kun henkilö on aloittanut varusmiespalveluksen tietoisena vapauttamisperusteesta.
Ulkomailta palvelukseen tultaessa tehtyä matkaa ei korvata ilman erityisen painavia syitä, jos matka on alkanut aikaisemmin kuin neljä viikkoa ennen palveluksen alkamista tai se tehdään yli neljä viikkoa kotiutumispäivän jälkeen.
Muutoksenhakua koskevaa sääntelyä on täydennetty siten, että myös joukko-osaston päätöksestä haetaan muutosta kutsunta-asiain keskuslautakunnalta. Valitusta edeltävän oikaisuvaatimusmenettelyn käyttöala on myös laajennettu.
http://www.mil.fi/paaesikunta/tiedotteet/5905.dspKukaan ei maininnut sitä armeijan hienoa etua, että siellä oppii tupakoimaan. Ainakin omista tuttavista suurin osa tutustui tähän suomalaiseen lasten kulttuuriin leikkikoulussa ollessaan ja tehden työtä jolla on tarkoitus keräämällä senttejä vyötärölleen.
Satunnaisena tupakoitsijana en polttanut armeija-aikana yhtään savuketta... Eikä kukaan muukaan tuttavani ole aloittanut tupakointia armeijassa.
Fancy that. Varmaan vaihteele paikan ja otannan mukaan, kuten kaikki muukin.
Valistunut homo ei mene armeijaan.
Miten niin valistunut homo ei mene armeijaan?
Armeija on maailman heteronormatiivisimpia paikkoja. Mä oon käyny sen ja koko ajan vaan mietin et mitä helvettiä mä siellä teen. Tyhjänpäiväistä. Ajan vois käyttää hyödyllisemminkin. Kapiaiset pentuja, tyhmiä tolloja. Mun suvussa on useita kantiksia ja todellakin on niin et kun muualla ei pärjää, mennään inttiin.
Mahdoitkohan tarkoittaa "kapiaisilla" varusmiesjohtajia (alik, kers ja upskok)? Jotkin heistä saattavat todella olla palvelukseen monesti lykkäystä saanutta alokasta nuorempia.
"Kapiainen" slangisanana tarkoittaa kylläkin kantahenkilökuntaan kuuluvaa ammattisotilasta, joka oman varusmiesaikansa jälkeen on käynyt kahdesta kuuteen vuotta (sotilasarvosta riippuen) erilaisia sotakouluja. Heistä taisit käyttää myös nimitystä "Kantis", joka kylläkin valitettavasti taas on erittäin vanhahtava slangisana kanta-aliupseerille, joiden nimi muuttui toimiupseeriksi ja sittemmin vielä opistoupseeriksi, ennen kuin lakkasi ammattiryhmänä olemasta jokunen vuosi sitten. Kanta-aliupseerit nykyisessä järjestelmässä ovat aika usein suoraan varusmiespalveluksen jälkeen vakinaiselle neljän vuoden pestille jääneitä, täydennyskoulutettuja ammattikouluttajia tai erikoismiehiä/naisia.
Ei siis kannata pennuiksi haukkua. (Pennut kyllä haukkuvat, mutta ne ovatkin koiria...)
EDIT: Valtion väkivaltakoneiston kahdessa ammattiryhmässä on kaksi erilaista sanontaa: "Rupesi sotilaaksi, kun ei päässyt poliisiksi" ja "Rupesi poliisiksi, kun ei päässyt sotilaaksi". Taidan itse olla epäonnistumisen perikuva, koska olin sotilaspoliisi :-(
Pete: "Viittaanpa nyt mielenvirkistykseksi vaan siihen, mitä olen jo aika monta kertaa täällä toitottanut, eli että yleinen asevelvollisuus on hyvä asia. Sieltä saadaan ainakin ..."
No mutta Pete, haluaisitko kenties kommentoida tapaus Murasta (
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mika_Muranen)? Puolustusvoimien rynnäkkökivääri ja ammukset tulivat ilmeisesti tarpeeseen? Sen lisäksi alokkaan ongelmainen tausta oli Wikipedian mukaan selvillä jo ennen Puolustusvoimiin "pääsyä", eli se siitä hehkuttamastasi seulasta.
Wikipedia ei maalaa tämän tapauksen kohdalla hääviä kuvaa Suomen Puolusvoimien "värväämisestä" ja miksi pitäisi, koska kansasta koostuva armeija on lähtökohtaisesti sellainen luonteeltaan, että sinne pakotetaan koko ikäluokka, oli ongelmia tai ei. Jokainen kynnelle kykenevä halutaan mukaan. Kansanarmeijan kohdalla pitää olla toinen jalka haudassa vähintään, jos ei kelpaa ja sittenkin epäillään lusmuilua. Ihmettelen edelleen, miksi armeijan suorittamista pidetään urotekona. Saman logiikan mukaan peruskoulun päättötodistuksen saaminenkin on sellainen? Errh...
Ymmärrän aloittajan todellisen ongelman liittyvän siihen, että hän pitää armeijaa initiaatioriittinä miehuuteen; siinä suhteessa Arto Jokisen kirjoittama kirja Panssaroitu maskuliinisuus ei jätä paljoa arvailun varaan; armeija on osaltaan syyllinen suomalaisten väkivaltaisuuteen. Se legitimoi ja ylläpitää asenteita. Muualla Euroopassa yleinen asevelvollisuus alkaakin olla ulkomuseotavaraa ja hyvinpä nuo näyttävät käyvän siitä huolimatta miehistä. Ei homous ole mikään osoitus "rikkinäisyydestä", jota pitää korjata kliseisillä maskuliinisuuden pönkityksillä (
http://vallankumous.blogsome.com/2008/05/25/miehiset-vakivaltatehtaat/).
Alkuperäinen pointti oli muuten se, että suvaitsevaisuuksista on turha jauhaa, jos ei ole mitään tapaa - tai edes välttämättä kiinnostusta - valvoa tavoitteiden toteutumista. Suomi on täynnään sääntöjä ja tavoitteita, joiden toteutumista kukaan taho ei valvo. Se, mitä seisoo paperilla ja mikä on käytäntö, ovat tasan kaksi eri asiaa. Puolustusvoimat varsinkin osaa markkinoinnin jalon taidon; onhan propagandan levittäminen osa sodankäyntiä. Mediakritiikkiä kannattaa kuitenkin harjoittaa.
"No mutta Pete, haluaisitko kenties kommentoida tapaus Murasta (
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mika_Muranen)? Puolustusvoimien rynnäkkökivääri ja ammukset tulivat ilmeisesti tarpeeseen? Sen lisäksi alokkaan ongelmainen tausta oli Wikipedian mukaan selvillä jo ennen Puolustusvoimiin "pääsyä", eli se siitä hehkuttamastasi seulasta."
Joopa joo... Opiskellaan koko maailmanhistoria Wikipediasta, sieltähän se totuus aina löytyy (ihan niinkuin Nostradamukseltakin). Kyseistä artikkelia ei Wikipediasta edes löydy.
"Alokas Mika Murasen mahdollinen psyykkinen sairaus ei ollut kutsuntalautakunnan tiedossa, koska joko häntä ei oltu missään vaiheessa diagnosoitu tai hänen siviilipuolen diagnoosinsa ei koskaan saavuttanut puolustusvoimia, josta syypäänä lienee siis siviilin psykiatrisen hoidon puolustusvoimille tiedonvälittämisen epäonnistuminen." Sanoo kaverini silloisesta Kotkan Rannikkopatteristosta.
Mika Muranen muuten käytti myös jalkajousta.
Lue Wikipediasi paremmin tai hanki tietoa jostain muualta.
Armeijan käynti muuten mielestäni ON initiaatioriitti miehuuteen. Perisuomalainen sellainen ja täysin sukupuolisesta suuntautumisesta piittaamaton.
Pete: "Sanoo kaverini silloisesta Kotkan Rannikkopatteristosta..."
No siinähän tulitkin myöntäneeksi olennaisen; armeijalla ei ole mahdollisuuksia karsia joukosta tapauksia, mikäli nämä eivät sitä itse halua. Tuolla edellä väitit ihan jotain muuta :D
Pete: "Lue Wikipediasi paremmin tai hanki tietoa jostain muualta."
Tähän asti on toiminut oikein loistavasti. En toki kieltänyt jalkajousen olemassaoloa, mutta kyllä sille armeijan rynnäkkökiväärillekin löytyi käyttöä.
Pete: "Armeijan käynti muuten mielestäni ON initiaatioriitti miehuuteen."
Mutta sittenhän arviolta - tietysti maasta riippuen - about 33-90% Euroopan miespuoleisesta väestöstä ei täytä sinun määritelmääsi aikuisesta miehestä, eihän? Ai kauheeta, miten ne tulevatkin toimeen ilman aseenkäyttötaitoa.
Setan puheenjohtaja kolmen vuosikymmenen takaa:
Presidentti Tarja Halosen mukaan sotilaallisista konflikteista kärsivät usein eniten naiset ja tytöt. Valenciassa Espanjassa naisseminaarissa puhunut Halonen sanoi, että juuri heidän ihmisoikeutensa ovat sotien aikana vaarassa, sillä monet naiset joutuvat raiskausten ja julman väkivallan uhreiksi.
Halonen puhui Valenciassa Naiset paremman maailman puolesta -seminaarissa. Hän totesi, että rauhanprosesseissa naiset jäävät liian usein sivustakatsojiksi.
- Myönteisiäkin esimerkkejä löytyy Afrikasta ja Lähi-idästä, missä israelilaiset ja palestiinalaiset naiset ovat yhdessä ponnistelleet rauhanprosessin tukemiseksi, huomautti Halonen.
Halonen piti erityisen merkittävänä sitä, että YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon on päättänyt nimittää erityisedustajan valvomaan naisten kohtaamaa seksuaalista väkivaltaa sodissa ja konflikteissa. Halonen sanoi olevansa erittäin iloinen siitä, että tehtävään nimitettiin ruotsalainen Margot Wallström.
Halonen korosti myös, että ilmastokysymys on hyvin suuressa määrin sukupuolten tasa-arvoon liittyvä kysymys.
- Ilmastonmuutoksen seurauksista kärsivät eniten maailman köyhät, joista 70 prosenttia on naisia, Halonen sanoi.
http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2010/03/halonen_naiset_ja_tytot_karsivat_sodista_pahimmin_1565479.htmlIlman varusmiespalvelua voi aivan hyvin olla. Sitäpaitsi suomalainen armeija on liian kallis.Mun mielestä on jollain tavaa sekä perverssiä että sadistista laitta iso läjä kundeja samaan paikkaan moneksi kuukaudeksi leikkimään sotilasta. Kaikkihan me tiedetään, mitä on todellisuus. Olisi mukava tietää, millaista on YK-soltuilla Afganistanissa? Sitäpaitsi sodankäyntiä on monenlaista, kuten näimme mitä Moskovassa tapahtui.
Sorry Xius. Ilmiannoin sut ylläpidolle juuri äsken, koska viestilläsi ei ollut yhtikäs mitään tekemistä sen kummemmin homojen varusmiespalveluksen kuin sateenkaariasioiden yleensäkkään kanssa. Jos keskustellaan jostakin asiasta, niin keskustellaan sitten siitä, eikä ihan muualta taivaanrannalta. Kommenttisi aiheeseen kuin aiheeseen ovat kyllä olleet useimmiten hyviä ja asiallisia ja erittäin "tietopohjaisia". Nyt vaan riekut mielestäni ihan väärällä alueella. Suomalaisen varusmiespalveluksen yhdistäminen yleismaailmalliseen naisten sodissa kokemaan kärsimykseen on mielestäni vähintäänkin outoa.
Sorry minun puolestani, Pete.
En nimittäin koe vaikeuksia nähdä yhtäläisyyttä varusmiespalveluksen ja sodankäynnin välillä. Jos asioista ei voi esittää mielipiteitä yhdistämällä näennäisesti toisistaan kaukanakin olevia asioita, keskustelusta tulee aika puisevaa. Jos joku mielipide on omasta mielestä "väärä", sen voi toki kumota osoittamalla toisen epäloogisuus tai tuomalla vasta-argumentteja.
Nykyisten suomalaisten varusmiesten tulevat palvelustehtävät eivät enää ole mitenkään takuuvarmasti sidottuja meikäläisen itärajan tuntumaan, vaan meneillään olevan kehityksen jatkuessa käsky voi kenties piankin käydä minne päin maailmaa tahansa (siis ainakin niiden osalta, jotka haluavat luoda varusmiespalveluksen jälkeen pitkä- tai lyhtyaikaisempaa uraa alalla).
...ja oletusarvona on, että tositilanteessa presidentti luovuttaa ylipäällikkyyden puolustusvoimien komentajalle:
128 §
Puolustusvoimien ylipäällikkyys
Tasavallan presidentti on Suomen puolustusvoimien ylipäällikkö. Presidentti voi valtioneuvoston esityksestä luovuttaa ylipäällikkyyden toiselle Suomen kansalaiselle.
...entäpä, jos ei luovutakaan =)
Muumimamma johtaa ylväät suomen korpisoturit pyhään sotaan maatamme joka suunnalta uhkaavia vihulaisia vastaan; maassa, merellä ja ilmassa - ehkä jopa virtuaalimaailmassa.
Suomessa on tositilanne päällä niin pitkään, kun puolustusvoimien ylläpito katsotaan tarpeellisiksi.
http://www.mil.fiHelsingin hovioikeus hylkäsi torstaina kolmesta murhasta tuomitun Mika Murasen anomuksen vapauttamisesta. Muranen surmasi kolme ihmistä Kotkassa 1994. Hän ampui kaksi ihmistä jalkajousella ja yhden rynnäkkökiväärillä.
Muranen tuomittiin elinkautiseen vankeuteen, ja hän on istunut tuomiotaan 16 vuotta. Elinkautisesta vankeudesta voi vapautua Helsingin hovioikeuden päätöksellä tai kuten kaikista muistakin rangaistuksista tasavallan presidentin armahduksella.
Hovioikeus julisti päätöksen perustelut salaisiksi 60 vuodeksi.
17. huhtikuuta 1994 tuolloin 22-vuotias Muranen karkasi varuskunnasta ja vei rynnäkkökiväärin mukanaan. Vanhempiensa kanssa asunut Muranen ampui seuraavan päivän iltana jalkajousella naapurinsa ja tämän liikuntakyvyttömän vaimon.
19. huhtikuuta yöllä hän ampui rynnäkkökiväärillä kotiinsa palaamassa olleen lehdenjakajan.
Muranen jäi kiinni 20.huhtikuuta mittavan poliisioperaation päätteeksi.
Vuonna 2006 Alibi-lehden haastattelussa Muranen vakuutti olevansa valmis siviilielämään.
- Kyllä, ehdottomasti. Olen suorittanut omaa tuomiotani nuhteettomasti ja ilman rikkeitä, Muranen sanoi Alibille.
Hän oli jo tuolloin ollut pari vuotta avovankilassa.
Helsingin hovioikeus hylkäsi Murasen edellisen vapautushakemuksen 2008. Myös tasavallan presidentti on suhtautunut kielteisesti Murasen armonanomuksiin.
http://www.mtv3.fi/uutiset/rikos.shtml/arkistot/rikos/2010/03/1090808Humalaiset varusmiehet ovat ajaneet luvatta käyttöön ottamansa armeijan kuorma-auton ojaan myöhään eilisiltana Maskussa Varsinais-Suomessa. Auto suistui tieltä Kustavintiellä ja jäi kiinni lumipenkkaan.
Poliisi tavoitti auton läheltä maastosta kolme parikymppistä varusmiestä. Heidät pantiin telkien taakse tapauksen selvittelyä varten. Miehet puhalsivat alkometriin lukemat, jotka vaihtelivat puolesta promillesta puoleentoista.
Miehiä epäillään rattijuopumuksesta, liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja moottorikulkuneuvon käyttövarkaudesta.
Varusmiehet olivat Porin prikaatista Säkylästä. Prikaatin tiedottajan kapteeni Matti Vihurilan mukaan autonkuljettajaksi koulutettu varusmies oli saanut kevyen kuorma-auton käyttöönsä perjantaina antamalla varuskunnan autohallin varusmiespäivystäjälle harhaanjohtavia tietoja.
Harhauttamalla käyttöön saatu Puolustusvoimien ajoneuvo oli kevyt kuorma-auto, jota nimitetään lähettiautoksi. Lavapakettiauton tyyppisessä autossa on lava ja kolmen hengen ohjaamo. Auto ei vaurioitunut ojaanajossa.
Varusmiesten poissaolo havaittiin Säkylässä vahvuuslaskennassa noin kello 21. Auto löydettiin ojasta Maskussa noin kello 23. Poliisi sai auton luota poistuneet varusmiehet kiinni maastosta puolilta öin.
http://www.mtv3.fi/uutiset/rikos.shtml/arkistot/rikos/2010/04/1092892Karjalan Prikaati on yksi Suomen suurimmista varuskunnista. Vekaranjärvelle palvelukseen astui viimeisimmässä saapumiserässä ennätysmäärä islamin uskoon kuuluvia varusmiehiä. Myös ortodoksien määrä on kasvanut.
Karjalan Prikaatin esikuntapäällikkö eversti Reima Helminen kertoo islamilaisten määrän olevan nyt suurempi kuin koskaan aiemmin.
- Viimeisimmässä saapumiserässä heitä oli 30. Muistelen, että määrä on ollut ennen noin puolet tästä.
Ortodoksien määrä on myös kasvanut. Heitä astui palvelukseen alkuvuonna 20. Helminen sanoo erilaisten taustojen tuovan rikkautta kasarmille.
- Tämä on osa sitä kansainvälistymiskoulutusta, mikä on jo kouluissa aloitettu. Se kuuluu nykypäivään, että opitaan ymmärtämään erilaisten taustojen omaavia kansalaisia. Samalla se lujittaa tällaista sotilasyhteisöäkin.
Rukoushuone ja omat eväspussit
Reima Helmisen mukaan eri uskontokuntiin kuuluvat varusmiehet eivät aiheuta suuria ponnisteluja varuskunnissa. Säännöt ovat kaikille samat.
- Eivät ne asiat koulutukseen tai kasarmielämään vaikuta. Perusyksiköissä on tehty tiettyjä järjestelyjä, kuten varattu yksi oma huone, jossa voi näitä uskonnollisia asioita hoitaa.
Rukoushetkien lisäksi huomioon on otettava muslimien ja juutalaisten ruokavaliot.
- He eivät voi syödä sianlihaa ja se pyritään huomioimaan. Esimerkiksi metsäleireille heille toimitetaan omat ruokapussit. Kaikessa ruuassa ei tietenkään sianlihaa ole, toteaa Karjalan Prikaatin esikuntapäällikkö eversti Reima Helminen.
Jumala ompi linnamme?
Paraateihin kuuluvien virsien laulukäytännöistä eversti Reima Helminen ei osaa tarkkaan kertoa, mutta valatilaisuuteen on selkeät toimintaohjeet.
- Silloin, kun on valaparaati, niin eri uskontokuntiin kuuluvat antavat sotilasvakuutuksen.
Papin oppitunnit kuuluvat varusmiesten peruskoulutuskauteen ja ensimmäinen tunti on kaikille pakollinen.
- Sen jälkeen selvitetään miten jatkossa toimitaan, kaikille pyritään järjestämään omaan uskontokuntaan kuuluvaa koulutusta.
http://yle.fi/alueet/etela-karjala/2010/04/armeijan_harmaissa_yha_enemman_muslimeja_1633928.htmlXius, Sulla tuntuu noi sun jutut olevan vähän tolleen usein asian vierestä ja vaan uutisia tai faktatietoo, en tie musta se on vähän ärsyttävää lukea noita
Varusmiespalvelukseen meneminen tai menemättömyys on syytä ratkaista faktatiedon pohjalta. Huru-ukkojen pelotteluja tai luulotteluja ei pidä ottaa johtotähdeksi.
Xius, ymmärrän pointtisi, mutta eiköhän tämä ole enne kaikkea keskustelufoorumi. Mitä keskustelua se on, että referoit tänne uutisia, jotka jokainen joukkotiedotusvälineitä vähääkään seuraava kykenee löytämään aivan omin avuin? Puolillakaan noista postauksistasi ei oikeasti ole mitään tekemistä sen kanssa, kannattaako varusmiespalvelukseen mennä ja onko koko hommassa mitään itua. Veikkaisin, että kähköstä kiinnostaisi ennen kaikkea kulla muiden henkilökohtaisista kokemuksista.
Xius - jatka vaan referointiasi. Varsinkin väestörekisterikeskuksen ja tilastokeskuksen uutiset ovat mielenkiintoisia eikä niitä kukaan viitsi itse kaivaa.
Codpiece, nämä uutissivustot ovat siitä kivoja, että voit kauhean helposti hypätä yli sellaisita uutisista, jotka eivät Sinua kiinnosta.
Minusta olisi jo vihdoinkin aika antaa kaikkien kukkien kukkia ja lopettaa tämä ainainen narina siitä, mitä ja kuka saa kirjoittaa. Älkää herranen aika lukeko uutisia, jotka eivät teitä kiinnosta!
Perkele!
Internetissä on tilaa rajattomasti kirjoitella mitä haluaa. Jos seurassa vie suunvuoron muilta, siitä on aiheellista huomauttaa, mutta kyllä tänne mahtuu kaikkien kaikki tekstit. Yksikään kirjoitus ei vie tilaa toiselta.
Puolustusvoimien Ruotuväki-lehti viiden vuoden takaa: keskimäärin varusmiespalvelus lihottaa viisi kiloa. Tämä sama ongelma oli olemassa jo 1980-luvulla (!) ja siitä kirjoitettiin jo tuolloin laajasti sanomalehdissä. Tilanne lienee sama vuotta 2010 elettäessä. Armeijan vaikutus nuoren miehen miehistymiseen on tältä(kin) osin keskimäärin degeneroiva.
Hyvä nimimerkki Xius.
Kun olet kerran niin innokas kirjoittaja, niin miksi et kirjautuisi käyttäjäksi? Silloin sinunkin kommenttisi olisivat mustalla eivätkä sinisellä, ja uskottavuutesi ehkä paranisi...
P.S. Näin vanhana militaristina sinun uskottavuutesi minun silmissäni ei kyllä parane mihinkään ;-)
Joskus kauan sitten varusmiehet painostettiin ryhmäpaineen ja kolmen päiväannokseen kuuluvan tupakan avulla tupakoitsijoiksi. Nyt on jo yhden sukupolven ajan ollut käytössä lihottaminen munkin ja pizzan avulla:
Sotilaskodissa on oma leipomo, joka valmistaa jokaisena arkipäivänä suussasulavia munkkeja, viinereitä ym. makeata kahvileipää. Sotilaskodissa on myytävänä mm. suklaata, karamellejä, virvokkeita. Myös kinkku- ja makkarasämpylöitä sekä usein pizzaakin on myytävänä tiskissä. Myymälä on itsevalintaperiaatteella toimiva ja käytettävissä on neljä kassaa ruuhkien tasaamiseksi.
Grilli-Pizzeria: Grillistä saa monenlaisia grillituotteita valintalistan mukaan. Pizzeriassa on tilattavissa 8 erilaista pizzaa. Tuotteet voi nauttia joko alakerran baaritilassa tai viedä yksikköön.
http://www.mil.fi/maavoimat/joukot/kaipr/sotilaskoti.dspJa juuri kun satuin juttelemaan taas vanhempien kanssa armeijaan meno kysymyksestä niin eilen tulikin teemaan sopivasti Suomen Puolustusvoimilta postia.
Poikaystävän harmiksi ja minun hyväksi luettuani vihkoiset ja paperit olen enemmän ja enemmän fiiliksissä mennä armeijaan kuin sivariin. on mukava saada vähän selkeyttä näihin miettimisiin. Ja minulla loppuu koulu tässä loppu kesästä ja sen jälkeen en ole mitään hanttihommia/siwan kassaa suurempia suunnitelmia tehtynä niin voi olla että se on sit ensivuonna jo sinne . Kauhee ku toi eilen tullu posti teki tästä kysymyksestä ihan todellisen :D Aikaisemmin mietin vaan että sitten kun joskus, en oikein tajunnut että sehän on siis oikeasti kohta.
Nyt pitää soittaa uutta aikaa, puolustusvoimat on varannut ajan terveydenhoitajalta keskeltä englannin matkaa :)
