Hurskas mielikuvitus ja hurskas valehtelu
Eräässä keskustelussa nk. uskonnollisista ihmeistä vilahtivat otsikon sanonnat. Nuo käsitteet tuovat mielestäni uskonnollisen käytöksen heidän sfääreistään alas meidän tavallisten ihmisten käytökseksi. Siis asioiden kaunistelu ja suoranainen valehtelu on myös uskovaisten maailmaa.
Hurskas mielikuvitus ja hurskas valehtelu kuuluvat mielestäni homojen vastustajien perusvarustukseen kautta maailman!
Alan ymmärtää, että muuhunkin uskonnolliseen keskusteluun mahtuu hyvin tällainen tapa.
Ovatko muut törmänneet syvemmin tähän asiaan?
Uskovainen = V A L E H T E L I J A . . . . ?
Olen minä kyllä siihen törmännyt, että ihmiset osaavat kyllä valehdella - oliko se pääministeritär, ulkoministeri, naapurin kakara. Toisaalta en pysty kuvittelemaan, että pappi olisi saarnatuolilla valehdellut. Tahaton totuuden muokkaaminen oman katsomuksen mukaisesti on luonnollista lähestulkoon kaikille, tahallinen monelle.
En ole sitä mieltä, että kirkko olisi vastustamassa homoja, he eivät hyväksy homoilua ja se tapahtuu hyvin selkeän teologisen ajatuskaavan mukaan.
Ja koska lausunnot homoista koskee homoja, he siinä näkevät niitä pieniä eroja, joita he pitävät valheina. Onhan monessa aktivistihomossa sitä taistolaisluonnetta, joten kiivas kirkon vastustaminen on selvä juttu. Kyllä se evlutkirkko osasi Suomen historian aikana käyttäytyä monella eri tavalla, joskus hyvin inhimillisellä, joskus aivan kamalalla. Kansallisilla kirkoilla (katoliseen verrattuna) on taipumusta tulla vallassa olevalle taholle tulla vastaan ja tukea sitä. Silloin kristilliset perusperiaatteet saavat kärsiä usein.
En oikein pääse sisälle sinun ajatukseesi. Tarkoitatko esim. homojen/lesbojen parantamisyrityksiä tai "parantumisia" joksikin muuksi ihmeinä. Jos vähän tarkentaisit, niin voisi jatkaa keskustelua hurskaasta mielikuvituksesta ja valehtelusta.
"Hurskas mielikuvitus ja hurskas valehtelu kuuluvat mielestäni homojen vastustajien perusvarustukseen kautta maailman!"
Tästä saa nyt sen käsityksen, että uskonto olisi ainoa lähtökohta vastustaa homoja. Kyllä meikäläisiä vastaan on hyökätty maailman sivu ihan maallisistakin syistä.
No otetaan toinen esimerkki kristillisestä uskosta. Uskova ajattelee, että Jeesus ei valehdellut.. ja sinä ajattelet, että Jeesus.. ?
"Alan ymmärtää, että muuhunkin uskonnolliseen keskusteluun mahtuu hyvin tällainen tapa.
Ovatko muut törmänneet syvemmin tähän asiaan? "
Vaikkapa S/M/aluskasvillisuus/tatuointi/lävistys- henkisissä keskusteluissa Ranneliikkeen palstoilla...
Must kirkkojen taistelu homoseksuaaleja vastaan on tekopyhää, koska tiedetään et suuri osa työntekijöistä on homoja ja lesboja. Katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa on paljon homomiehiä pappeina, mut ne ei koskaan myönnä tätä, mikä on valheellista.
Seksuaalinen halu on erittäin vahva voima, joten selibaatissa eläminen käy homoseksuaaleille, joilta seksi on kielletty ja tabu, kun ei voida eikä haluta mennä avioliittoon. Ennen vanhaan se oli ainoa hyväksytty syy elää yksin eli elää elämänsä ns. kutsumuksessa ilman seksiä.
Olenkohan saanut tartunnan näihin käsitteisiin samasta lähteestä kuin Juhanikin? Suoli 24:n Kreationismi ja älykäs suunnittelu -palstalla on nimittäin muutama äärimmäisen lahjakas keskustelija, joiden teksteistä ainakin itse olen lukenut nuo käsitteet. Kerronpa muutamalla sanalla, mitä ne minulle merkitsevät. Erikseen on kai syytä mainita, että oman pietistisen taustani vuoksi minulla on myös nk. insider-näkemys.
Monilla ihmiselämän sektoreilla uskovia ei juuri erota ateistista tai panteistista tai agnostikosta eikä kenestäkään muustakaan. Niin yliottaen he elävät, syövät, paskovat, ajavat autoa, argumentoivat, yhtyvät, onanoivat, keittävät kahvinsa ja käyvät nukkumaan kuten ihmiset yleensäkin.
Oikeastaan tein edellisessä kappaleessa virheen ja sieltä pitäisi poistaa eräs sana, nimittäin "argumentoivat". Se nimittäin pitää paikkansa vain osittain. Jos kyse on mistä tahansa muusta kuin uskonnosta, argumentointi toimii vielä, mutta kun siirrytään uskonnon alueelle, argumentointi siirtyy tapaan, jota voidaan kuvailla Juhanin aloituksessaan esiin nostamilla käsitteillä. Tämä koskee erityisesti sitä, mitä Jumalan ajatellaan, toivotaan, luullaan tai halutaan tekevän tai halutaan olleen tehnyt.
Olen itse omin korvn kuullut, miten piinkova lestadiolainen yritysjohtaja, joka on säälimättä saneerannut vastalauseita kuulematta taloudellisin perustein satoja ihmisiä, hyväksyy silmää räpäyttämättä, kun eräs mummo kertoo miten Jumala pelasti hänen kissansa jäämästä auton alle kun "hän sattui paikalle ja huusi täysiä niin kissa sen kuuli ja kääntyi pois ajotieltä". Muuan toinen saarnaaja oli kertonut miten Jumala "ehkä kuitenkin oli rakastanut perhettä ottamalla pois heidän esikoisensa tästä pahasta maailmasta kärsimästä ja joutumasta syntiin". Lapsi oli ollut muuten ilmeisesti terve mutta kuoli nk. kätkytkuoleman.
Jumalan piikkiin ollaan siis laittamassa kaikki mitä voi kuvitella ja vielä osa siitä, mitä ei voida kuvitella, ja vielä siten, että mikä on tapahtunut on ehdottomasti oikein koska se on läpäissyt Jumalan seulan (oma ilmaisuni). Ja tämä kaikki tapahtuu niin kritiikittömästi, että jos samat henkilöt hyväksyisivät asioita yhtä löysin perustein jokapäiväisessä elämässään, he pääsisivät hullun kirjoihin saman tien, ja aivan syystä.
Tämä koski siis hurskasta mielikuvitusta.
Hurskaaseen valehteluun taisi viitata Markus Hirsilä mainiossa tutkimuksessaan "Jumala tekee ihmeitä ilman määrää". Hän tutki, mitkä helluntaisten piirissä liikkuvista runsaslukuisista parantumislegendoista ovat nk. varmoja ihmeitä, siis sellaisia, joita ei missään tapauksessa voi selittää millään muilla paranormaaleilla menetelmillä. Tutkimus on sen verran laaja, että se pienistä puutteistaan huolimatta kelpaisi hyvinkin gradun pohjaksi. Tyypillistä ihmeille oli se, että mitä lähemmäksi jutun todellista lähdettä tultiin, sitä pienemmksi juttu kutistui. Oli tapahtunut ilmiö, joka tunnetaan monista kansantaruista ja leikeistä (mm. "rikkinäinen puhelin"): juttu oli kasvanut liioittelun myötä mittoihin, joissa alkuperäinen kertojakaan ei sitä enää tunnistanut. Uskovaisten piirissä, jossa yleisesti tuomitaan valehteleminen, ei tavallisesti pidetä lainkaan pahana, jos Jumalan kunniaa oletetusti lisäävään kertomukseen lyö hiukan lisää löylyä - tarkoitushan on mitä parhain.
Tällaisia ajatuksia ja havaintoja itselläni on hurskaasta melikuvituksesta ja hurskaasta valehtelusta.Olen aikanaan syyllistynyt niihin itsekin, mutta nyt ateismini myötä nuo ovat tulleet minulle synniksi, joten yritän välttää niitä.
Tulipa vielä mieleeni:
Juhani yhdisti hurskaan mielikuvituksen ja hurskaan valehtelun jotenkin siihen, miten uskonnot kohtelevat homoseksuaalisuutta. Vaikka en ole mikään grandpapa joka keinutuolistaan kertoo miten asiat on ymmärrettävä, totean kuitenkin, että MINUN mielikuvassani hurskas mielikuvitus ja h. valehtelu ovat siinä mielessä 'positiivisia' että ne pyrkivät toimimaan uskonnon ja Jumalan puolesta mutta eivät mitään nimettyä tahoa vastaan.
Ilmiöllä ei siis niissä puitteissa kuin miten sen tunnen ja olen kohdannut, ole mitään suoraa tekemistä homoseksuaalisuuden kanssa.
EUR kirjoitti: "Uskovainen = V A L E H T E L I J A . . . . ?"
Kyllä, jotkut heistä, mutta eivät tietenkään kaikki. Minusta on vain kovin vastemielistä, kuulla ainakin eräiltä uskovaisiksi itseän kutsuvilta, kuinka he elävät totuudessa. On monet kerrat osoittautunut, että se "totuus" on vain heidän määrittelemänsä totuus. Me muut normaalin eettisen normiston omaavat saatamme pitää heidän totuuttaan silkkana valheena. Miksi jokin uskonto antaisi erioikeuden etiikan määrittelyyn.
Gayfin huomautti mielestäni perustellusti väitteeni homouden erityisestä kohtelusta liioitteluksi. Täysin samaa mieltä en hänen kanssaan kuitenkaan ole. Lisäargumentteja tähän kohtaan vielä pohdin.
"Me muut normaalin eettisen normiston omaavat saatamme pitää heidän totuuttaan silkkana valheena. Miksi jokin uskonto antaisi erioikeuden etiikan määrittelyyn."
En kuitenkaan haluaisi lähteä määrittelemään eettistä normistoa ilman noita Raamatun kymmentä käskyä (ja Jeesuksen antamaa rakkauden "käskyä"). Miten kukin ne sitten mieltää? Miksi? Koska ainakaan kohdallani en löydä parempaa eettistä normistoa. Jokainen voi kehitellä tietysti omansa... kunhan se ei sodi Suomenkin lakia vastaan.
Homous/lesbous ja sen toteuttaminen on dekriminalisoitu ja poistettu sairausluokituksesta jo monta vuosikymmentä sitten (kiitos pioneerityöntekijöille). Ympäristön suhtautumisessa voi olla vielä parantamisen varaa hlbtiq-ihmisiä kohtaan.. mutta aikanaan. Epäkohdat on tuotava myös julki; kuten uskonnollisten ääriliikkeiden harjoittamat "vainoamiset" ja muut epäeettiset tavat toimia.
Jos ja kun ajattelen , että Jumala on oikeudenmukainen, hän saattaa jokaisen ihmisen vastuuseen myös omista teoistaan, jos ei vielä tässä maailmassa niin tulevassa.. tämä nyt lohduttaa kenties vain tiettyä osaa ihmisistä.. mutta jättää tietyt "turhat pohdinnat" vähemmälle; eikä tarkoita sitä, etteikö oikeiden asioiden puolesta pitäisi "taistella".
Esim. U.S.A:ssa on vielä muutamissa osavaltiossa käytössä kuolemanrangaistus mm. murhista, jota uhrin omaiset ovat/olivat "kostoajatuksin" katsomassa (vieläkö käytännössä?).. mielestäni sairasta. Ketä se enää auttaa. Saavatko omaiset siitä jotakin lohtua.Tuskin.
"siinä mielessä 'positiivisia' että ne pyrkivät toimimaan uskonnon ja Jumalan puolesta mutta eivät mitään nimettyä tahoa vastaan"
Esimerkiksi Ugandassa nimenomaan kristilliset piirit (kansanedustajat) ajavat lakia, jonka mukaan osa homoista teloitettaisiin ja loput tuomittaisiin 20 vuodeksi vankilaan, ja kahdeksi vuodeksi, jos ei ilmoita poliisille tietoonsa tulleesta homoudesta. Lakia perustellaan Raamatun käskyillä ja kristillisten perhearvojen suojelemisella, suuri osa argumenteista on peräisin maassa seminaareja pitäneiltä amerikkalaisilta evankelistoilta. Eikö laki todellakaan ole ketään vastaan? Entä perhearvot: miten homojen laittaminen vankilaan vähentäisi uskottomuutta, moniavioisuutta tai avioeroja? Mielestäni tämä 'perhearvot' argumentti on joko todella suurta hurskastelua ja ajattelun puutetta tai sitten pelkkää demagogiaa, valehtelua.
Krister, en tarkoittanut lainaamaasi kohtaa muuhun kuin juuri alkuperäisen otsikon mukaiseen asiaan, eli meille tutun hurskaan (kristillisen) mielikuvituksen ja hurskaan valehtelun teemaan. Se mitä sitten tapahtuu esim. Ugandassa on sitten toinen juttu enkä suinkaan kiistä sitä. En vain alunperin puhunut siitä eikä tunnu kivalle että irrotat lainauksen asiayhteydestään ja sijoitat sen tarkoittamaan jotain ihan muuta.
Gayfin, en halua laittaa sanoja suuhusi enkä tietystikään tiedä tarkemmin, mitä näistä asioista ajattelet.
Keskustelun otsikkoon viitaten, en voi olla ihmettelemättä sitä hurskastelua ja valehtelua, tai ainakin silmien ummistamista tosiasioilta, mihin eri kirkkojen johtajat ja uskovaiset syyllistyvät. Se myös ihmetyttää, miksi niin monet krikkojen johtajat tarttuvat erityisesti homokysymykseen, niin katoliset, ortodoksit kuin eri evankeliset ryhmät. Miksi juuri homot ja homous koetaan uhkana?
En edelleenkään ymmärrä, miten homouden kriminalisointi tai avioliitto-oikeuden kieltäminen auttaa heteroperheitä. Estääkö se avioeroja ja uskottomuutta tai lasten hyväksikäyttöä? Kuitenkin useimmat kirkolliset johtajat ratsastavat perhearvoilla, vaikka monesti on kysymys nimen omaan homojen ja lesbojen oikeudesta perustaa perhe ja saada lapsia ja valtion ja uskonnollisen yhteisön tunnustus sille.
Voin ymmärtää, että jotkut uskovaiset ottavat tietyt raamatun kohdat homoista kirjaimelllisesti todella vilpittömästi uskoen, että asiassa on kyse jostain jumalan tahdosta yms. Se ei kuitenkaan selitä sitä, miksi juuri homot nostetaan kirkonmiesten puheissa esille ennen monia muita asioita. Joku voi myös tietysti aidosti olla myös sitä mieltä, että ehkäisy on 'syntiä' eikä siis kondomeja tule käyttää. En voi kuitenkaan kuin ihmetellä, miten joku voi väittää muka tosissaan, että kondomien käyttö levittää adisia.
Kun puhutaan uskovaisista ja kirkonmiehistä, heidän sanomisensa ovat tietysti jo määritelmän mukaan 'hurskaita'. Milloin on kyse vilkkaasta mielikuvituksesta ja tietämättömyydestä ja milloin valehtelusta, sitä on tietysti ulkopuolisen vaikea sanoa.
Entisenä uskovaisena ymmärrän hyvin tuon homokammon ja pakon pelastaa kaikki ympärillä olevat. Fundiksia sitovat muutamat keskeiset raamatun käskyt, kuten "Menkää kaikkeen maailmaan ja tehkää kaikki kansat opetuslapsikseni ja kastakaa heitä..." sekä "Enemmän tyulee kuulla Jumalaa kuin ihmisiä". Erilaisia muitakin, asia- ja kulttuuriyhteydestään mielivaltaisesti irrotettuja lauseita käytetään oikeuttamaan henkistä ja hengellistä väkivaltaa.
Uskovien mielestä muut kuin uskovat ihmiset (ja tietysti vain samalla tavalla uskovat, ja samaan jumalaan) eivät ymmärrä omaa parastaaN. Mutta kun heidät saadaan ymmärtämään se, he kiittävät ja ylistävät pelastajiaan kärsivällisyyestä ja Krituksen inspiroimasta rakkaudesta. Tämä on siis uskvien märkä unelma. He masturboivat jonkun eritysen haasteellisen ihmisen pelastamisella. Se on todellakin hengellistä käteen vetämistä - siinä saadaan hengelliset orkut: ejakulaationa on mielikuva siitä että tämä homo-, areisti- tai välinitämätön naapuri kiittää jumalaa ja tietysti epäitsekästä pelastajaa yletyin käsin.
Olen itse tämän kokenut joten ihan turha sanoa etten tiedä mistä puhun.
Tuosta mieleeni tulee muistuma eräästä amerikkalaisesta elokuvahurmurista, joka sai aidsin epidemian alkupuolella. Siihen hän kuoli. Samalla tuli julki miehen olleen todellisuudessa kaapissa homoutensa kanssa.
Uskovaispiireissä kiiri riemuitseva tarina siitä, kuinka tuo mies oli saatu käännytetyksi uskoon viime hetkillään ennen kuolemaansa. Surkea homo saatiin uskisten mukaan käännytetyksi pois synnistä.
Minulle tuo riemuviesti oli tarina itsekkään raakalaismaisesta kuolevan ihmisen kohtelusta ja hädänalaisen ihmisen hyväksikäytöstä.
Aivan samanlaisesta tapauksestahan kerroin Ranneliikkeessä muutamia vuosia sitten syöpään menehtymässä olleesta kaveristani, jonka kimpussa erään uskovaisryhmän jäsenet innokkaasti hääräsivät.
Gayfinin suorasukainen kommentti on varsin hyvin paikkansa pitävä myös minun näkemykseni mukaan.
Todellisuudessa voi käydä niin, jos mummo on kovasti tuputtamassa omaa uskoaan lapsenlapsilleen, se saattaa hajottaa avioliiton. Se nyt ei varmala ole Jumalan tahto. Tiedän tällaistakin eikä sellainen ole hyvä kenellekään, kun menee bänät.
