Iltarukous.. tai muu rukous..

Rukoilen oman versioni iltarukouksissani.. ei siis muodollinen. Joskus se on pelkkä ajatus, huokaus Luojalle ja joskus pitempi hahmoteltu "rauhoittumisriitti". Ainakin minulle se toimii unilääkkeen tavoin. Voi jättää omat ja lähimmäisten huolet/ongelmat Korkeamman kannettavaksi. Onko sinulla iltarukousta.. tai muuta rukousta, josta on tullut tapa.

Mä rukoilen toisinaan "kostorukouksia", ennen niitä sanottiin kait kirouksiksi. Mulla on paha silmä.

Kolmoisritti: Rukoilen puolestasi, koska näen, että sinulla on paha olo. Toivon helpotusta elämääsi.

Esirukouspyyntöäni Sana-lehteen ei näköjään hyväksytä (lehti tullut minulle 4 kertaa rukouspyynnön jälkeen). Rukous on tarkoitettu niille kristityille ihmisille, jotka eivät voi hyväksyä erilaista seksuaalisuutta. Joten laitoinpa sinne uuden: Tässäpä tämä.. katsotaan, josko aikanaan Sana-lehti sen hyväksyisi. Asiaa en esittänyt suoraan, mutta sen voi lukea rivien välistä. Ihmettelen, että vanhempien rukouksia homo/lesbo-lastensa "parantumisen" puolesta, lehti kyllä julkaisee ihan noilla sanoilla.

Esirukous, jonka lähetin:
"Pyydän rukoilemaan eräiden henkilöiden puolesta, jotka eivät pysty hyväksymään erilaisuutta uskonsisarissa ja -veljissä. Herramme Jeesus, avaa heidän sydämensä rakkaudella näkemään nämä henkilöt tasavertaisina Jumalan edessä. - Jumalan avulla erilaisuuteen eheytynyt".

Haluaisin tietää, että pitääkö homon ollakseen kunniallinen ihminen käyttäytyä kuin pyhäkoulussa ? Meitä potkitaan päähän koko elämämme ajan. Meitä ei mainita edes perustuslaissa. Me emme ole tasa-arvoisia emmekä saa sen mukaista kohtelua. Miksi minun tulisi maksaa verot valtiolle, joka ei hyväksy minua muuten kuin b-luokan kansalaiseksi? Eikö sellainen ole hyväksikäyttöä?

Jos vedetään turpaan, niin pitääkö sellaisesta kiittää? Ei tietenkään, mutta poliisilta ei välttämättä saa apua eika asiallista suhtautumista, jos joutuu väkivallan uhriksi: olen sen itse kokenut. Täälläkin tehtiin vasta viime vuonna kysely, miten homot kokevat poliisilta saaman virka-avun. Asioiden muuttumiseen menee yleensä 30 vuotta eli poliisien toiminta on muuttunut suvaitsevammaksi tästä 30 vuoden päähän eli 2040.

Ajatelkaa vähäpätöinen esirukouspyyntö sivuutettiin, koska se ei ollut uskovaisten mielen mukainen. Se lähtee "pienistä ketuista", pienistä teoista tai laiminlyönneistä. Joka päivä.

Varmaankin myös taloudelliset aspektit vaikuttavat siihen, mitä lehti julkaisee. Kristillinen Sana-lehti haluaa pitää yllä imagoaan; Ja näin ottaa huomioon kristittyjen ihmisten yleisen mielipiteen. Ei ole viisasta mennä julkaisemaan asioita, jotka voivat huonontaa lehden menekkiä ja sitä pelkoa, että homot/lesbot "valtaavat" lehtitilaa saadessaan jalansijaa siellä: Eli tietynlainen rajaus on tehtävä.

Onneksi he julkaisivat kuitenkin Hynnisen homopojan tarinan ja isän surun pojan kuolemasta. Mutta esirukous oli mielestäni kyllä aika hyvin muotoiltu, niin että se tuskin olisi loukannut montakaan ihmistä. Tuskin moni/jos kukaan olisi irtisanonut lehtitilauksensa.

Mä rukoilen usein kun puhkun kiukkua ja olen vihainen jolle kulle. Se on ensimmäinen askel anteeksiantamista kohti, kun haluaisi kyetä anteeksiantoon, vaikka suhteessa siihen asiaan tai ihmiseen ei vielä ollenkaan kykene.

Mä en ole rukoillut, koska olen ajatellut, että jos joku suurempi voima on olemassa, niin kyllä se tietää ajatukseni ja toiveeni vaikkein rukoilisikaan.

Itse en usko Jumalaan "persoonana" ja siksi on vaikea mieltää kenelle rukoukseni olisi osoitettu jos rukoilisin, paitsi minulle itselleni. Miellänkin rukouksen lähinnä ihmiselle hyväksi hetkeksi hiljentyä ja pohtia asioita ja arvoja hieman syvällisemmin, ja sikäli positiivisena asiana. Eräänlaisena meditaation muotona siis.

Yhteydenottoni jälkeen Sana-lehti on julkaissut rukouspyyntöni, jonka rukouksena oli erilaisuuden hyväksyminen (myös niiden osalta, jotka ovat "vähemmistönä" hlbti-ihmisiä: tämä ei tule selkeästi esille rukouspyynnössä). Niin iloitsen siitä..

Säkeistö eräästä virrestä!
En omista virsikirjaa, joten en muista numeroa, mutta mitekähän se nyt taas menikään... "Oi herra luoksein jää, jo ilta tullut on"
Tätähän me varmaan kaikki joskus olemme veisanneet ;-)

Mä ainakin uskon rukouksen voimaan .

Monta kertaa on tullut rukoiltua niin ilossa kun surussakin ja monta kertaa olen saanut vastauksiakin .

Milloin toivomallani tavalla milloin sitten jotenkin muuten .

Mutta kaikesta tästä huolimatta , minä ainakin luotan ja uskon siihenettä jossain on joku meitä suurrempi voima joka kuulee pienimmätkin huokauksemmme , niin ilon kun surunkin kerskellä .

Ellei Jumala aina annakkaan sitä mitä haluamme , antaa Hän silti aina sen mitä kulloinkoin tarvitsemme .

Uskaltaisinko laittaa esirukouspyynnön Sana-lehteen rekisteröityjen homo/lesbo-parisuhteiden kirkollisen siunaamisen puolesta..? no rukouksissa joka tapauksessa.