Kristinuskon pimeä puoli - s/m-hipat

Kristinuskossa on aineksia, joista on saatu rakennettua oikein kunnolliset verijuhlat. Yksi sellainen on tietenkin pääsiäinen. Silloinhan muistellaan oikein hartaudella ja nautiskellen, kuinka veri lensi joskus parituhatta vuotta sitten.

Hesari (4.12.2009) kertoo Holy Land Experience Jeesus-teemapuistosta Orlandossa Yhdysvalloissa. 35 dollarin lipulla pääsee jonottamisen jälkeen katsomaan realistista "Jeesuksen" ristiinnaulitsemista. Ilmeisesti lapsetkin pääsevät oppimaan erästä kuuluisaa teloitusmenetelmää.

Totean vain jutun luettuani, että ehtaa sadomasokismia, jolla vieläpä rahastetaan.

Viitisen vuotta sitten tehty elokuva, jonka ohjaajana harras katolilainen Mel Gibson revitteli Jeesus-nimisen hahmon 12 viimeisen tunnin kärsimyksillä, nousi joissakin piireissä huimaan suosioon, ja arvelen että sitä katsellaan koko perheen voimin DVD:nä yhä uudestaan ja uudestaan, vähintään joka pääsiäisenä.

Eräs arvio elokuvasta "maailman fiksuimman elokuvakriitikon" kynästä:
http://www.colesmithey.com/capsules/2009/04/the-passion-of-the-christ.html

Kyllähän tuo välillä tuntuu siltä, että on masokismia olla kristitty (ympäristön taholta) :/ Luulen, että Pääsiäisen sanoma ei aukea monellekaan. Mel Gibsonin elokuvasta en erikoisemmin pitänyt, jossa se Pääsiäisen ilosanoma hukkui tuohon liialliseen väkivaltaan. En saa kohdallani mitään s/m-seksuaalisia tuntemuksia Pääsiäisen aikaan. Kenties ei-kristityt saavat? Nykyhomona ateismi olisi in.. ja nautiskella tämän maailan menosta ilman mitään rajoja.. niin minnehän se häpeä hävisi länsimaista ;)

"... että ehtaa sadomasokismia, jolla vieläpä rahastetaan." -Ei taida olla ei...joskin "ehdassa sadomasokismissa" voidaan käsitellä tuotakin sessiona.

JA Turhia, leimaavia rinnastuksia olisi hyvä välttää saitilla joka ilmeisesti pyrkii edistämään suvaitsevaisuutta?

Saint Judy

*Aina*, kun joku sanoo, että tästä ei pitäisi keskustella, asiassa on jotain mätää :)

Minusta Juhanin keskustelunavaus on mitä mielenkiintoisin. Minä en ole koskaan ymmärtänyt, kuinka jonkinlainen pelastus tulisi kaikille sen takia, että muutama tuhat vuotta sitten joku heppu on (ehkä) teloitettu barbaarimaisella tavalla. En tietenkään ole mikään teologi, mutta haloo... Niinpä Juhanin esittämä ajatus, varsinkin nykyhöyrähtäneiden katselijain tarkoitusperiä ajatellen kuulostaa hyvinkin todelliselta.

>Minä en ole koskaan ymmärtänyt, kuinka jonkinlainen pelastus tulisi kaikille...<

Eihän se pelastus tulekaan kaikille. Vain niille, jotka uskovat Pääsiäisen tapahtumiin ja kristittyinäkin tunnustavat sen (Jeesus Kristus on ylösnoussut Herra).. Tämä on kristillinen näkemys.

Resander

Keskustelua en suinkaan ole kieltämässä.

Saint Judy

"turha leimaava rinnastus" kyllä kuulostaa vähän siltä. Kuka meistä on määrittämään, mikä on turha tai leimaava? Monasti keskustelu nytkähtää mukavasti eteenpäin, kun joku vähän kärjistää tai tuo mielenkiintoisen näkökulman.

Tietysti keskustelu nytkähtää mukavasti eteenpäin kun joku vaikka rinnastaa s/m seksin ja "kristinuskon pimeän puolen". Sitä kai sanotaan provokaatioksi...Onko sille tarvetta?

Aivan hyvin on tarvetta. Jos siltä suunnalta ammutaan jatkuvasti homoja päin, ei ole lainkaan pahitteeksi nostaa esille monien kirkkokuntien symbolien ja tapojen pimeät puolet.

Henkilökohtaista uskoa ja jonkin kirkko-organisaation meininkejä pidän kahtena täysin eri asiana.

Tarvetta ampua (*takaisin) kahteen suuntaan..? -jos väännän vielä.

s / m - hipat on ehkä aika voimakas ilmaisu vaikka sille jonkinlaiset perusteet ehkä löytyy. Symbolilla herkuttelua sanoisin. Jeesuksen kärsimys elävöitetään näytelmällä joka näyttää realistiselta vaikka se sitä ei ole vaan on näyttelemistä. Kuvan (elävän) ja kertomuksen yhdistäminen luo voimakkaan vaikutuksen joka ei jätä mielikuvitukselle mitään varaa. Siitä joko pidetään tai sitten se tuntuu vastenmieliseltä.

Itse symbolista tulee tärkeä ja se mihin se viittaa jää hämärän peittoon, kenties unohtuu kokonaan. Uskonnot ovat täynnä symboleja koska kertovat asioista joita ei konkreettisesti voi näyttää. Liikutaan mielen alueella jossa tunteilla on oma vaikutuksensa.
Miettimään jäin mitä tuollaisesta jää mieleen ja miten se edistää itse sanomaa. Muistutettakoon samalla että tuossa elämysnäytelmässä näytettiin muutakin Jeesuksen elämään liittyvää mutta tietäen miten rapakon takana halutaan Hollywoodilaisella tavalla tehostaa vaikutuksia luulisin että päällimmäiseksi muistoksi näytelmästä jää ne dramaattisimmat kohtaukset.

Minusta näyttää siltä että pyrkimyksenä on enemmän lisätä tiettyjen piirien vaikutusvaltaa kuin levittää itse sanomaa. Tämä siis oma käsitykseni tutustuttuani annettuun laajaan aineistoon ja tutkittuani sitä tieteellisesti MUTU-menetelmää käyttäen.

Pari viikkoa sitten näkemäni näyttely espanjan katolisen kirkon tilaamasta taiteesta 1600-1700-luvuilta vahvistivat minun käsitystäni siitä, että kristinusko on vallinnut pelolla ja kärsimyksellä, joka sitten lopulta kirkastaa. Teokset kuvasivat vaihetta ennen kirkastusta niin hyvin, että minulle tuli paha olo.

"kristinusko on vallinnut pelolla"

Pelkoa on käytetty kautta aikain ja käytetään edelleen pitämään "laumaa" koossa kaikenlaisissa yhteisöissä ei vain uskonnollisissa.

Minusta on aika outoa että kristilliseksi yhteisöksi laskevat käyttävät pelotteita koska esikuvansa nimenomaan taisteli sellaista vastaan ja lupasi elämää ilman pelkoa.

Edellisessä viestissä olisi tietysti pitänyt lukea "Espanjan katolinen kirkko" eikä "kristinusko". Jos jotakuta kiinnostaa, näyttelyn intron voi katsastaa täältä:
http://www.nationalgallery.org.uk/whats-on/exhibitions/the-sacred-made-real

En ainakaan näyttelyn perusteella vakuuttunut siitä että katolinen kirkko olisi 1600-luvulla viestinyt Jeesuksen sovitustyöstä kovinkaan ahkeraan, vaan ideaali on mieluummin ollut munkki joka elää jätteillä ja ruoskii itseään tasaisin väliajoin.

Mielestäni on SM-ihmisten halventamista verrata heidän taipumustaan kristinuskoon.

Kristinuskostako on kysymys vai katolisesta? Jos oltaisiin pidedetty kiinni katolisen kirkon perusopeista, ei olisi koskaan ollut tilaa noille kaikenlaisille vaarallisille pimeitä valtoja palvoville lahkoille (sitä tarkoittaa eka käskykin ....).
Koko jujun takana on käsittääkseni uskonnon tarjoama mystiikka, eikä missään tapauksessa sen syvällisempi uskonnollinen taipumus saati teologinen ajatuskuvio.
Kaikki tehköön kotona mitä huvittaa (piiskatkoot toisiaan vaikka ristin alla, jos se sitä varsinaista suoritusta parantaa), jos siihen molemmat/kaikki suosutuu, eikä henki/terveys ole vaarassa. Oma ja ehkä väärä mielipide on (...koska ei ole vieläkään kokemusta asiasta), että nämä uskonnolliset SM-asiat ansaitsevat jo lääkintäpuoleista MT-hoitoa.

Arto T:n kohdalla voitaneen henkisessä mielessä kenties jopa puhua s/m-hipoista (kristittyjen homojen/lesbojen "ylevä" vastustaja). Itselleni kristillisyys ja usko ovat voimaa antava elementti jokapäiväiseen elämääni: ei s/m-mielessä.. Kenties kannattanee täällä olla hiljaa omasta kiristillisyydestä..? Tulee vielä leimatuksi SM-harjoittajiin ;))

Ja valitettavasti tuota "leimaa" halutaan pitää yllä.
Mahtaa olla ristiriitaista että toisaalla ihaillaan ToF -nahkamiehiä kun samalla tuo alakulttuuri lienee valtaväestölle vahvimpia homoja tiettyyn, ei toivottavaan ja leimaavaan käyttäymismalliin viittaava kuvasto.

Ristiinaulitseminen oli kuolemanrangaistus - S/M aktissa ketään ei sentään kiduteta hengiltä (vaikka joku possu nyt saattaakin kärsiä syntiensä takia*). Toisaalta sitä voi löytää yhteneväisyyksiä uskonnon harjoittamisen ja S/M aktin välillä; nöyrtyminen ja polvistuminen toisen eteen. Se että antaa "elämänsä" toisen käsiin. Kaipa tuo toimii jollakin samalla psykologisella tasolla (?) ,varsinkin jos olet katolinen tai vain Madonna-fani. Aika monille, kuten Madonnalle, ensinmäinen puolialaston mies lienee ristillä roikkuva Jeesus. Siitäkö johtuu tämä homojen ja uskonnon välinen ristiriita? Vai tuoko on syy että "Madonna" lienee kautta aikojen suurin homo "ikoni"...? *
Kuvittelisin kuitenkin että S/M väki on vastuullisempaa ja toimistaa tietoisempaa kuin joku seurakuntansa kurissa ja nuhteessa pitävä saarnamies tai satunnainen nettipalstaälähtelijä.


*hymiö näihin kohtiin (..ja muutamaan muuhun)

Otsikon aiheeseen liittyen:

Edesmenneestä paavi Johannes Paavali II:sta kirjoitetussa kirjassa kerrotaan paavin ruoskineen itseään säännöllisesti "jäljitelläkseen Kristuksen kärsimyksiä". Paavi nukkui myös kovalla lattialla asketismia osoittaakseen.

Eikö tuollaisessa ole oikeasti jotakin täysin kummallista? Kirkon korkea johtaja harrastelee sm-juttuja? Kaiken huipuksi asiasta tehdään yksi osa pyhäksi (pyhimykseksi) julistamisen prosessia. Toki asia voisi olla yksityisasia ja yksityisnautinto, mutta nyt sitten tämä prosessi!

Asiasta uutisoi Hesari:
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Kirja+edesmenneest%C3%A4+paavista+kertoo+katumusharjoituksista+ja+asketismista/1135252429712

Asian tekee kummalliseksi vain kun Paavin katumusharjoituksita tehdään S/M hippoja. En millään osaa ajatella Johannes Paavali II nyt "sillai"...mutta joku kai voi?

Suomessa ei ole ajatuspoliisia. ;-)

Kykyä katsoa asioita uusista näkökulmista voidaan kutsua myös luovuudeksi.

Jos joku leikkii lasten kanssa, voi olla luova, ja katsoa kyseessä olevan pedofilian.

Jossain sketsiohjelmassa joskus joku viisas oli oivaltanut jotain tärkeää ajastamme ja nauratti sillä minua. Sketsissä näytettiin erilaisia, mitä älyttömimmin tavoin käyttäytyviä ihmisiä, ja kaveruksia joista toinen katsoi käytöstä ihmetellen. "Se on seksiä", selitti toinen ja ensimmäinenkin näytti heti oivaltavan ja nyökytteli ymmärtäväisenä päätään.

Niinpä niin. Jos itseruoskinta on seksiä, se menee vapaan seksuaalisuuden piikkiin ja on kritisointivapaalla vyöhykkeellä. Muista syistä saman tekeminen on hullua.

Minusta tämä yhtälö ei oikein toimi.

Jos ennen annettiin tuhmalle lapselle "piiskaa", mitä se oli?