Watchtower Library -08 "aarteet"

Minulla on tätä ennen ollut vain WT library 1995 englannin kielellä. Tein aikoinaan koosteen kaikista homoseksuaalisuutta käsittelevistä jutuista. Tekstiä tuli 110 sivua. Tähän keräilen siis uudelta rompulta löytämiäni "aarteita". Siinä on Jehovan todistajien kirjallisuutta monen vuosikymmenen ajalta sekä viiteraamattu, Jehovan todistajien käännös. Arvostan erityisesti sitä Raamattua. Tämän teoksen saaminen Jehovan todistajilta on *hieman työlästä*.

Pitemmittä pulinoitta, aloitetaanpa Jesajan 56. luvusta:
3 Älköönkä Jehovaan liittynyt vierasmaalainen sanoko: ’Jehova epäilemättä erottaa minut kansastaan.’ Älköönkä liioin eunukki sanoko: ’Katso! Minä olen kuiva puu.’”
4 Sillä näin on Jehova sanonut eunukeille, jotka pitävät minun sapattini ja ovat valinneet sen, mihin olen mieltynyt, ja pitävät kiinni liitostani: 5 ”Minä jopa annan heille huoneessani ja muurieni sisällä muistomerkin ja nimen, poikia ja tyttäriä paremman. Ajan hämärään asti pysyvän nimen minä annan heille, nimen jota ei karsita pois.

Eunukit saavat ajan hämärään asti pysyvän nimen
8 Eunukille ei annettu Israelin kansakunnan täysjäsenyyttä, vaikka hän olisi syntynyt juutalaisvanhemmille (5. Mooseksen kirja 23:1). Joissakin pakanakansoissa eunukeilla oli Raamatun aikoina erikoisasema ja osa sotavangeiksi otetuista lapsista oli tapana kuohita. Eunukkeja nimitettiin virkamiehiksi kuninkaiden hoveihin. Eunukki saattoi olla ”naisten vartija”, ”sivuvaimojen vartija” tai kuningattaren palvelija (Ester 2:3, 12–15; 4:4–6, 9). Mikään ei viittaa siihen, että israelilaiset olisivat noudattaneet tällaisia tapoja tai että eunukkeja olisi varta vasten etsitty israelilaiskuninkaiden palvelukseen.
9 Sen lisäksi että Israelin kirjaimelliset eunukit saattoivat palvoa tosi Jumalaa vain rajallisesti, he kantoivat suurta häpeää sen vuoksi, että he eivät voineet saada lapsia, jotka olisivat säilyttäneet heidän sukunsa nimen. Miten lohduttavia ennustuksen seuraavat sanat siksi ovatkaan! ”Näin on Jehova sanonut eunukeille, jotka pitävät minun sapattini ja ovat valinneet sen, mihin olen mieltynyt, ja pitävät kiinni liitostani: ’Minä jopa annan heille huoneessani ja muurieni sisällä muistomerkin ja nimen, poikia ja tyttäriä paremman. Ajan hämärään asti pysyvän nimen minä annan heille, nimen jota ei karsita pois.’” (Jesaja 56:4, 5.)
10 Tulee tosiaan aika, jolloin ei enää ole mitään estettä sille, että kirjaimellinenkin eunukki voidaan hyväksyä Jehovan palvojaksi sanan täydessä merkityksessä. Tottelevaisilla eunukeilla tulee olemaan ”muistomerkki” eli paikka Jehovan huoneessa ja nimi, joka on poikia ja tyttäriä parempi. Milloin tämä tapahtuu? Vasta Jeesuksen Kristuksen kuoleman jälkeen. Vanhan lakiliiton tilalle tuli silloin uusi liitto ja lihallisen Israelin tilalle ”Jumalan Israel” (Galatalaisille 6:16). Siitä lähtien kaikki ne, jotka ovat osoittaneet uskoa, ovat voineet palvoa Jumalaa otollisella tavalla. Fyysinen eroavuus tai tila ei ole enää vaikuttanut asiaan. Niillä jotka pysyvät uskollisina, tulee olemaan ”ajan hämärään asti pysyvä nimi – – jota ei karsita pois”, ovatpa he fyysisesti millaisia tahansa. Jehova ei unohda heitä. Heidän nimensä tulevat olemaan kirjoitettuina ”muistokirjaan”, ja Jumalan määräaikana he saavat ikuisen elämän. (Malakia 3:16; Sananlaskut 22:1; 1. Johanneksen kirje 2:17.)
-----------------------------------------

Kun tämä on Jehovan todistajien kirjoissa, millä perusteella Jehovan todistajat voivat erottaa transihmisiä?

Tässä selitetään sanat "arsenokoites" ja "malakos":

Homoseksualistien nykyinen ”vapaus”
ENGLANNISSA homoseksualismi oli vuoteen 1861 asti rikos, josta rangaistiin kuolemalla. Itse asiassa mahdollisuus joutua vankilaan homoseksualistisista teoista poistettiin siellä vasta vuonna 1967. Monilla muilla länsimailla on samanlainen historia.
Kuitenkin lait ja asenteet ovat muuttuneet suuresti viime vuosina. Esimerkiksi Kaliforniassa eräs San Franciscon pormestariehdokas lupasi nimittää homoseksualisteja kaupungin virkakoneistoon suhteessa heidän osuuteensa väestöstä, mikä arvioitiin noin viideksitoista prosentiksi. Sen johdosta homoseksualistit antoivat äänensä tälle naisehdokkaalle.
Julkisuuden henkilöt, miehet ja naiset, voivat nykyään olla homoseksualisteja täysin avoimesti. Monet papit ovat julkisesti myöntäneet olevansa homoseksualisteja, ja he kannattavat avoimesti sellaista elämäntapaa. Monien mielestä homoseksualismilla ei ole enää sitä poltinmerkkiä, joka sillä aiemmin oli. Se on alkanut nauttia jonkinlaista ”arvonantoa”.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen kristikunnan pappien ja papiston valta on asetettu kyseenalaiseksi. Ihmiset eivät enää halua hyväksyä epäilyksettä sitä, mitä kirkkokunnat sanovat. He ovat vaatineet suurempaa vapautta varsinkin moraaliasioissa.
Eräänä päämaalitauluna on ollut kirkkokuntien perinteinen homoseksualismia vieroksuva asenne. Nykyään sanotaan usein, etteivät Raamatun lausunnot tästä asiasta sovellu 1900-luvulle. Monet uskonnolliset johtajat ovat antautuneet paineen alla, hylänneet Raamatun ja toivottaneet tämän ’uuden moraalin’ avoimesti tervetulleeksi.
Kanadan anglikaanisen kirkon arkkipiispan suhtautumistapa on tyypillinen tässä mielessä. Hän sanoi: ”Me emme ole muuttaneet Raamattua. Me olemme yrittäneet ymmärtää sitä syvemmin. . . . Homoseksualistinen suuntautuminen ei ole syntistä paitsi siinä mielessä, että se on voinut kehittyä syntisen maailman piirissä.”
Miten suuri ”vapaus”
Eikö olisi aika poistaa täysin kaikki uskonnolliset rajoitukset ja repiä juurineen yhteiskunnan taholta tuleva arvostelu? Monet ovat tätä mieltä ja pyrkivät vapauttamaan miehet ja naiset siitä, mitä he pitävät henkilökohtaiseen elämäänsä tunkeutumisena. Homoseksualistien vapautusliikkeet ovat syntyneet tällaisessa muutoksen ilmapiirissä, ja se on ravinnut niitä.
Mutta monille tämä hiljattain löydetty vapaus on lyhytaikainen. Sen ”siunaukset” ovat sekalaisia, ja sen lupaama onnellisuus on harhakuva.
Erään Montrealissa Kanadassa vaikuttavan pienen riippumattoman evankelisen kirkkokunnan kirkkoherra Francis Cormier teki yhteenvedon elämästään homoseksualistina. Nykyään hän toimii homoseksualistien neuvojana ja hän myönsi, että ”useimmat homoseksualistit eivät ole onnellisia ja tasapainoisia, kuten jotkut väittävät, vaan ovat valtavan onnettomia ihmisiä”. Hän jatkoi: ”Monet tekevät jopa itsemurhan.”
Englannin roomalaiskatolisen kirkon julkaisemassa homoseksualistien sielunhoitoa koskevassa suosituksessa tuetaan näitä havaintoja ja sanotaan näin: ”Homoseksualistit kärsivät yleensä sellaisesta itsekunnioituksen puutteesta ja yksinäisyydestä, jota heteroseksuaalisten on vaikea ellei peräti mahdoton käsittää. Homoseksualistit tuntevat olevansa muukalaisia tavallisessa moniarvoisessa yhteiskunnassa.” Ja edelleen: ”Monet homofiilit pitävät elämänsä yksinäisyyttä taakkana.” Tällainen tasapainottomuus on varmasti kaukana siitä ”vapaudesta”, jota niin innokkaasti tavoitellaan. – An Introduction to the Pastoral Care of Homosexual People.
Miksi homoseksualisti?
Miksi sitten ihmisistä tulee homoseksualisteja? Mistä heidän lukumääränsä jatkuva valtava kasvu johtuu? Tuskin mistään asiasta on kiistelty yhtä kiivaasti viime vuosina.
Edellä mainitussa roomalaiskatolisessa raportissa sanotaan: ”Useimmat nuoret näyttävät kokevan vaiheen, jolloin homoseksualistinen suuntaus on vallitseva; mutta tunneperäinen kasvu voidaan pysäyttää tähän vaiheeseen.” Teini-iän vuodet ovat vaikeita vuosia. Nuorten poikien ja tyttöjen on usein vaikeaa olla yhteydessä toistensa kanssa hämmentymättä tänä elämän aikana. Niinpä me näemme usein tapahtuvan jakautumista kahdeksi ryhmäksi – ryhmiksi, jotka koostuvat yksinomaan pojista tai tytöistä.
Useimmat kykenevät tekemään tarvittavat korjaukset ja saavuttamaan tasapainon sukupuolielämässä. Mutta valitettavasti on olemassa monia salahautoja. Englantilaisen Responsible Societyn sihteeri sanoi joistakin näistä salahaudoista seuraavasti: ”Me olemme hyvin huolissamme siitä, että homoseksualismin sotaisat esitaistelijat koettavat räikeästi käännyttää teini-ikäisiä puolelleen. Amerikkalaisten Mastersin ja Johnsonin tutkimus tarjoaa ylenpalttisesti todisteita siitä, että homoseksualismi on opittua käyttäytymistä.”
Oppikoulut ja yliopistot ovat luontaista maaperää tällaiselle kehitykselle. Oxfordin yliopiston opiskelijoille annettavassa kirjasessa sanotaan näin: ”Monien homoseksuaalisuus tulee ilmi vasta yliopistossa. Kodin jättäminen kenties ensi kerran merkitsee usein pakoon pääsyä tietystä paineesta ja odotuksista. Sitä paitsi opiskelijat ovat helposti suvaitsevaisempia ja ennakkoluulottomampia homoseksualisteja kohtaan ainakin pinnallisesti.” – The Little Blue Book.
Skotlantilaisen Glasgown yliopiston jakamassa ilmaisessa homoseksualistien seksioppaassa (Gay Scene) tarjotaan seuraavia neuvoja: ”Jos huomaat tuntevasi seksuaalista vetoa ihmisiin, jotka ovat samaa sukupuolta kuin sinä, on parasta hyväksyä se.” Erään suuttuneen lastenkasvattajan kerrotaan sanoneen: ”On monia nuoria opiskelijoita, jotka tällainen aineisto voi turmella.” Toisin sanoen – homoseksualismi voidaan ehkäistä aivan samoin kuin se voidaan oppia.
Tosiasioiden myöntäminen
Homoseksualismissa on vielä eräs piirre, joka usein työnnetään taka-alalle. Se liittyy sukupuolitautien esiintymiseen homoseksualistien keskuudessa. Miten vakava tämä ongelma on?
Englannin sukupuolitautiklinikoilla käy yllättävän paljon homoseksualisteja. Eräs terveystarkastaja sanoi: ”Luulen sen johtuvan siitä, että he ovat vähemmän valikoivia ja että heillä on enemmän tilapäisiä suhteita kuin muilla ihmisillä.” Tämän osoittaa maailmanlaajuiseksi ongelmaksi se, että vuonna 1977 New Yorkissa 55 prosenttia tapauksista, joissa oli kysymys tarttuvasta kupasta, oli homoseksualistisia miehiä. Riippumaton amerikkalainen lääketieteen alan toimittaja Terry Alan Sandholzer kertoi: ”Jopa 50 prosenttia suurkaupunkien ja noin kolmasosan koko maan ilmoitetuista kuppatapauksista on arvioitu olevan homoseksualistisia miehiä.” Se on varmasti kallis hinta maksettavaksi seksuaalisesta ”vapaudesta”.
Koska homoseksualismi on tullut esiin piilosta, sen harjoittamisesta on koetettu yhteisvoimin antaa uusi kuva. Sanaan ”homoseksualisti”, jossa paino on ”seksillä”, on suhtauduttu paheksuen. Siksi homoseksualistit käyttävät siitä mielellään jotakin muuta nimeä, joka ei tunnu yhtä karkealta tai suoralta, kuten ”homofiiliä” tms.
Jos joku aikoisi astua homoseksualistien maailmaan, silloin hänen olisi viisasta katsoa rehellisesti sitä, mikä osuus sukupuolitaudeilla on tuossa maailmassa.
Raamatun esikristillinen osa
Voiko Raamattu auttaa meitä lainkaan? Voidaanko se ottaa huomioon nykyisessä elämässä ja muuttuvissa moraalikäsityksissä? Koska monet yhä kunnioittavat sen arvovaltaa, katsokaamme, mitä sillä on sanottavaa.
Mooseksen laki on yksiselitteinen. Homoseksualismi (ja samassa yhteydessä sukurutsaus ja eläimiin sekaantuminen) kielletään selvästi kaksi kertaa 3. Mooseksen kirjassa. 3. Mooseksen kirjan 18:22 kuuluu: ”Älä makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan; se on kauhistus.” The Living Bible -käännöksessä tämä sama jae on mukailtu näin: ”Homoseksualismi on ehdottomasti kiellettyä, sillä se on kauhea synti.”
Millä tästä rikoksesta rangaistiin siihen aikaan? Luemme jälleen 3. Mooseksen kirjasta: ”Heidät rangaistakoon kuolemalla, he ovat verivelan alaiset.” (3. Moos. 20:13) Käsitellessään lähemmin sanaa ”kauhistus”, jota usein käytetään tämän jakeen sanatarkoissa käännöksissä, The Amplified Bible -käännös esittää vaihtoehtoina ”– kieroutunutta, luonnotonta, inhottavaa ja iljettävää”.
Näistä kahdesta viittauksesta ilmenee, että homoseksualismi ymmärrettiin täysin lähes neljä tuhatta vuotta sitten ja että sitä harjoitettiin silloin. Ne osoittavat myös sen, että Jehova Jumala vastusti sitä voimakkaasti tosi palvonnan yhteydessä. Se ei ole ollut koskaan Jumalan hyväksymä elämäntapa.
Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten antama todistus
Millaisen kannan varhaiskristillinen seurakunta otti tässä tärkeässä asiassa? Apostoli Paavali oli rehellinen ja suora puhuessaan homoseksualismista. Näin hän sanoi 1. Korinttolaisille 6:9–11:ssä: ”Ettekö tiedä, etteivät epävanhurskaat peri Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät haureelliset, eivät epäjumalanpalvelijat, eivät avionrikkojat, eivät luonnottomia tarkoituksia varten pidetyt miehet [kreikaksi malakos], eivät miehet, jotka makaavat miesten kanssa [kreikaksi arsenokoites], eivät varkaat, eivät ahneet, eivät juopot, eivät herjaajat eivätkä kiristäjät peri Jumalan valtakuntaa. Ja kuitenkin jotkut teistä olivat sellaisia.”
Malakos juontuu kantasanasta ’pehmeä’. Kuvaannollisesti se tarkoittaa ’naismaista’ ja ’tässä huonossa merkityksessä’ se viittaa sukupuolisen irstauden muotojen harjoittamiseen, kuten W. E. Vinen teos Expository Dictionary of New Testament Words osoittaa. On kiintoisaa, että nykykreikassa malakia tarkoittaa ’masturbaatiota’.
Paavali käyttää jälleen sanaa arsenokoites kirjoittaessaan Timoteukselle 1. Timoteuksen kirjeen 1:10:ssä. Käännökset luonnollisesti eroavat tulkinnoissaan – esimerkiksi ”homoseksuaalisuuden harjoittajat” (Elävä uutinen), ”miestenturmelijat” (Uusi testamentti nykysuomeksi) ja ”harhaviettiset” (The New English Bible). Ei ole epäilystäkään siitä, että varhaiskristityt suhtautuivat hyvin vakavasti tällaisiin homoseksualistisiin ja lesbolaisiin poikkeavuuksiin. Lopuksi viittaamme siihen, mitä Paavali kirjoitti Rooman kristityille, sillä se selittää varhaiskristittyjen jyrkän asenteen.
”Sen vuoksi Jumala jätti heidät häpeällisten sukupuolisten himojen valtaan, sillä sekä heidän naisensa vaihtoivat luonnollisen käyttönsä luonnonvastaiseen että myös miehet jättivät samoin naisen luonnollisen käytön ja syttyivät kiihkeästi himossaan toisiinsa, miespuoliset miespuolisiin, suorittaen sitä, mikä on rivoa, ja saaden itseensä vastineeksi täyden palkan, joka heidän erheestään oli tuleva.” – Room. 1:26, 27.
Eräässä Englannin valtionkirkon paljon kiistellyssä homoseksualismia käsittelevässä raportissa (Homosexual Relationships) sanotaan tästä näin: ”Se, mitä Paavali tarkoittaa ’luonnottomalla’, on ’luonnotonta’ ihmiskunnalle Jumalan luomiskaavassa. Kaikki homoseksualistinen käytös on poikkeamista Jumalan luomissuunnitelmasta, ja kuten eräs kirjailija sanoi, ’luomisen yhteyteen sijoitettuna kaikki homoseksualistiset suhteet ovat luonnottomia suhteita’.”
Raportissa sanotaan lopuksi näin: ”Todisteet näyttävät selvästi tuomitsevan homoseksualistisen käytöksen. Monien mielestä se ratkaisee asian. Koska Raamattu osoittaa niin selvästi, ettei Jumala hyväksy sellaista käytöstä, he uskovat, että sen täytyy olla väärin kaikissa olosuhteissa ja varsinkin kristittyjen tapauksessa, jotka pitävät Raamattua henkeytettyjen kirjoitusten kokoelmana, joka antaa arvovaltaista opastusta ihmisten käyttäytymistä varten.”
Raamattu on hyvin selkeä. Vaikka monet koettavat puolustaa homoseksualistista elämäntapaa, raamatulliset tosiseikat puhuvat puolestaan. Eikö ole johdonmukaista, että ihmisen Luoja tietää, mikä on hänelle parasta? Eikö meidän pitäisi kääntyä elämän Lähteen puoleen oppiaksemme elämään häntä miellyttävällä tavalla?
Jehovan todistajilla on ollut vuosien mittaan etu auttaa huomattavan monia homoseksualisteja onnellisemman elämäntavan omaksumiseen ja käyttäytymään tavalla, jonka Jumala hyväksyy. Sinuakin voidaan auttaa samalla tavalla.

Kun tuossa edellisessä oli itsemurhasta, niin:

Lukijoiden kysymyksiä
Onko kristityn sananpalvelijan suositeltavaa pitää hautajaispuhe, jos vainaja on tehnyt itsemurhan?
Kristityn sananpalvelijan täytyy itse päättää, voiko hän pitää hyvällä omallatunnolla hautajaispuheen sellaisen henkilön hautajaisissa, joka näyttää tehneen itsemurhan. Päätöstä tehdessään hänen tulisi miettiä seuraavia kysymyksiä: Miten Jehova suhtautuu itsemurhaan? Aiheuttiko henkilö todella itse kuolemansa? Laukaisiko tunneperäinen tai mielenterveyshäiriö halun itsemurhaan? Miten itsemurhaan suhtaudutaan paikkakunnalla?
Kristittyinä meitä kiinnostaa Jehovan näkemys itsemurhasta. Jehovalle elämä on kallisarvoinen ja pyhä asia (1. Mooseksen kirja 9:5; Psalmit 36:9). Itsensä tappaminen tahallaan on murha, ja siksi Jehova pitää sitä vastenmielisenä (2. Mooseksen kirja 20:13; 1. Johanneksen kirje 3:15). Olisiko siksi sopimatonta pitää muistopuhe itsemurhan tehneen henkilön hautajaisissa?
Luodaanpa silmäys Israelin kuninkaan Saulin tapaukseen. Saul tajusi, ettei hän tulisi selviytymään viimeisestä taistelustaan filistealaisia vastaan, ja koska hän ei halunnut antautua vihollistensa häpäistäväksi, hän ”otti miekan ja heittäytyi siihen”. Kun filistealaiset löysivät hänen ruumiinsa, he kiinnittivät sen Bet-Sanin kaupungin muurille. Jabes-Gileadin asukkaiden saatua tietää, mitä filistealaiset olivat tehneet, he veivät ruumiin pois ja polttivat sen. Sitten he ottivat Saulin luut ja hautasivat ne. He jopa pitivät surumenoja ja paastosivat seitsemän päivää israelilaisten perinteen mukaan. (1. Samuelin kirja 31:4, 8–13; 1. Mooseksen kirja 50:10.) Kun Daavid, Jehovan voideltu, sai tietää Jabes-Gileadin asukkaiden menettelystä, hän sanoi: ”Jehova siunatkoon teitä, koska osoititte tätä rakkaudellista huomaavaisuutta herraanne Saulia kohtaan hautaamalla hänet. Ja osoittakoon nyt Jehova teitä kohtaan rakkaudellista huomaavaisuutta ja luotettavuutta.” (2. Samuelin kirja 2:5, 6.) Raamatussa ei kerrota, että Jabes-Gileadin asukkaita olisi moitittu siitä, että he pitivät eräänlaiset hautajaiset kuningas Saulille. Tässä on selvä ero sellaisiin tapauksiin verrattuna, joissa hautajaiset evättiin joiltakuilta väärinteon vuoksi (Jeremia 25:32, 33). Kristitty sananpalvelija voi miettiä tätä kertomusta Saulista harkitessaan, voiko hän pitää hautajaispuheen itsemurhan tehneen muistotilaisuudessa.
Sananpalvelija haluaa ehkä ottaa huomioon myös hautajaispuheen tarkoituksen. Toisin kuin sielun kuolemattomuuteen uskovat ihmiset Jehovan todistajat eivät kuvittele erheellisesti saattavansa hautajaisissa vainajaa toiseen maailmaan. Puhetta ei siis pidetä kuolleen auttamiseksi, vaan sen ensisijainen tarkoitus on lohduttaa surevia ja antaa läsnäolijoille todistusta kuolleiden tilasta (Saarnaaja 9:5, 10; 2. Korinttilaisille 1:3–5). Toinen tärkeä syy sen pitämiseen on auttaa kaikkia läsnäolijoita pohtimaan elämän lyhyyttä (Saarnaaja 7:2). Saavutetaanko nämä tavoitteet, jos puhe pidetään itsemurhan tehneen henkilön muistotilaisuudessa?
On totta, että jotkut saattavat ajatella henkilön riistäneen hengen itseltään tahallaan, täysin tietoisena siitä, että hän teki syntiä Jehovaa vastaan. Onko kuitenkaan aina mahdollista vahvistaa tällaista ajatusta? Onko teko ehkä tehty hetken mielijohteesta? Jotkut itsemurhaa yrittävät alkavat katua eivätkä viekään tekoaan loppuun saakka. Kuoleman jälkeen ihminen ei voi katua tekoaan.
Huomionarvoista on myös se, että monesti itsemurhaan liittyy tunneperäinen tai mielenterveyshäiriö. Joidenkin tilastojen mukaan 90 prosentilla itsemurhan tehneistä oli jonkinlaisia henkisiä tai tunneperäisiä ongelmia tai jokin riippuvuus. Antaako Jehova itsemurhan anteeksi niille, jotka ovat olleet sen tehdessään häiriintyneessä mielentilassa? Emme pysty sanomaan, onko vainaja syyllistynyt Jehovan silmissä anteeksiantamattomaan syntiin. Pohtiessaan hautajaispuheen pitämistä kristitty sananpalvelija ottaa kenties huomioon itsemurhan tehneen henkilön olosuhteet ja sen, millainen hänen terveytensä on ollut.
Lisäksi on otettava huomioon, miten paikkakunnalla suhtaudutaan itsemurhaan ja kyseiseen kuolemantapaukseen. Tämä tieto on erityisen tärkeä vanhimmille, sillä he ovat kiinnostuneita paikallisen Jehovan todistajien seurakunnan maineesta. Vallitseva mielipide itsemurhasta ja erityisesti juuri kyseisestä tapauksesta voi saada vanhimmat päätymään siihen, etteivät he tue hautajaisia julkisesti tai pidä muistopuhetta valtakunnansalissa.
Jos kristittyä sananpalvelijaa pyydetään puhumaan tällaisissa hautajaisissa, hän saattaa kuitenkin ajatella voivansa yksityishenkilönä tehdä sen. Mikäli hän päättää pitää puheen, hänen tulisi varoa tahdikkaasti sanomasta mitään varmaa henkilön mahdollisuudesta saada ylösnousemus. Vainajan tulevaisuudenodotteet ovat Jehovan käsissä, eikä kukaan ihminen kykene sanomaan, saako hän ylösnousemuksen vai ei. Sananpalvelija voi keskittyä välittämään kuulijoille Raamatun totuuden kuolemasta ja lohduttamaan surevia.
-------------------------------------------------

Tässä kiemurrellaan selkeästi tuon ylösnousemuksen kanssa. Kun minä olin 1997 itsemurhamietteissä, niin Jehovan todistajien vanhin sanoi, että "Jehova kyllä antaa anteeksi". Tämä artikkeli on kirjoitettu 2002, joten kantaa on tarkistettu sen jälkeen. Jos siis olisin mennyt luottavaisesti tappamaan itseni 1997, niin viisi vuotta sen jälkeen ei oltaisikaan oltu niin varmoja ylösnousemuksesta.

Itsemurhan tehneen surunkin keskellä Jehovan todistajilla tärkeintä on Jehovan todistajien maine paikkakunnalla. Kyllähän se asettaa kummalliseen valoon puheet "maailman onnellisimmasta kansasta".

"Malakos" Vinen kirjan mukaan http://www2.mf.no/bibelprog/vines?word=%AFt0000861
&lt1,,3120,malakos>
"soft, soft to the touch" (Lat., mollis, Eng., "mollify," "emollient," etc.), is used (a) of raiment, Matt. 11:8 (twice); Luke 7:25; (b) metaphorically, in a bad sense, 1 Cor. 6:9, "effeminate," not simply of a male who practices forms of lewdness, but persons in general, who are guilty of addiction to sins of the flesh, voluptuous.