Jorma Hynninen puhuu Sana-lehden haastattelussa poikansa kuolemasta

Oopperalaulaja Jorma Hynnisen poika kuoli äkillisesti aivokalvontulehdukseen. Pojan seksuaalinen identiteetti on ollut uskovaiselle Hynniselle kova paikka. Poikaa oli yritetty jopa eheyttää heteroksi, mutta toimi epäonnistui. Nyt Hynninen on antanut jälleen haastattelun. Tällä kerralla Kansan Raamattuseuran aviisiin nimeltä Sana.

Hynninen toistaa haastattelussa nykyisen kantansa homoseksuaalisuuteen:
– Mielestäni homoseksuaalisuus on joidenkin ihmisten kohtalo, heidät on luotu sellaisiksi. Kun ihminen ei voi päättää itse asiaa, ei lähimmäiselläkään ole oikeutta tuomita. Meidän täytyy myös käyttää järkeämme ja ottaa huomioon nykyinen tieteellinen tietämys asiasta.

Hynnisen haastattelu on otsikoitu: "Isän tehtävä on puolustaa lapsiaan".
http://www.sana.fi/ihmiset/haastattelut/isan_tehtava_on_puolustaa_lapsiaan_/

Aikaisemmin Ranneliikkeessä tästä aiheesta käyty keskustelu:
http://ranneliike.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=42&thrdid=8047

En oikein ymmärrä, että kuoleman jälkeen tehdään tällainen ulostulo. Olisi ollut parempi, että pojan eläessä olisi uskaltanut. Annan pisteitä vain 5.

Minusta tuo on juuri sitä oikeaa isän huolehtimista pojastaan, jota han on tehnyt myös tämän pojan elossa olessakin. Tämän asian julkisuuteen tuominen oman surun keskellä on rohkea teko, kun vielä tietää, että äärilaidoilta voi tulla tuomitsemista. Tällaisen isän rakkauden luulisi myös vaikuttavan ihan tavallisen uskovan heteronkin käsityksiin. Ja sitähän tässä on lähdetty hakemaan. Isä tekee surutyötään, eikä hän varmaan tarvitse enää lisälastia ainakaan "meidän" taholta. Hän on rukouksissani!

Tässä taas nähdään se tosiasia että maailma olisi paljon parempi ilman uskontoja!!!!!! Käsittämätöntä että noinkin "sivistynyt" ihminen sallii lapsensa viemisen ehetyshoitoihin. Eikä vaan rakasta ja tue häntä.
No nyt on sitten aika kärvistellä asian kanssa....

Niksu: "Käsittämätöntä että noinkin "sivistynyt" ihminen sallii lapsensa viemisen ehetyshoitoihin." Poika halusi itsekin tätä, koska hänellä oli haave papin ammatista, ja noihin aikoihin ilmapiiri oli paljon suvaitsemattomampi kuin tänä päivänä. Olen lukenut Sana-lehdestä tuon Jorma Hynnisen kirjoituksen: lukekaa se ennenkuin tuomitsette tuon isän. Toisaalta tuohon aikaan heterot uskosta/tai uskonnottomuudesta riippumatta olivat homovastaisempia. Ajat muuttuvat ja niin on hyvä!

Niksu, koetapa asettua Hynnisen kenkiin hetkellä, jolloin hän tuli tietämään poikansa olevan homo. Vaikutelmani on, että hän oli vanhempana tuossa hetkessä hukassa ja neuvoton. Tarjolla oli kenties uskonsisarilta ja veljiltä "apua". Uskoteltiin Hynniselle, että löytyy terapia, jolla tuosta sairaudesta pääsee eroon.

Ymmärrän varsin hyvin Hynnisen tilannetta pitkin hänen taivaltaan tämän asian kanssa. Isä kehotti aivan vastaavassa tilanteessa minua hakeutumaan psykiatrin hoitoon. Tein niin. Mitään muutakaan vaihtoehtoa ei ollut. Onneni oli, ettei tuo viisas mies yrittänyt minua parantaa, vaan kuunteli. Se sinällään oli nuorelle hätääntyneelle mielelleni turvallisuutta luovaa ja tasapainottavaa.

Käsittääkseni taisi tapahtua abb. 80-90 llukujen vaihteessa? ei silloinkaan homous ollut mikään tabu ja tutkismustietoa oli kyllä tarjolla. Yhä sanon että maailma olisi paljon parempi ilman uskontoja!!!
Jäisi niin monta homon/lesbon turhaa kuolemaa tapahtumatta.

Olenpa lukenut, että tämänkin päivän isät voivat veivata homopoikansa kotoa pois, eikä sillä ole mitään tekemistä uskon/uskonnon kanssa.. Ei löydy kaikilta sitä isän rakkautta. Minun isäni oli kristitty (nyt kuollut) ja oli paras tukeni, kun tulin kaapista ulos ja ihan ilman tuomioita mistään! Lienenkö ainut?

Hyvä että on rakastavia uskovia isiä, mutta harvassa ovat tai sit silmät aukeaa kun on jo myöhäistä...
Kauheasti uskonnot mainostaa rakkautta, anteeksiantoa ym. Mutta missähän on vaikka lestadiolaisten homojen-ryhmän yhteystiedot? tai muslimien? ei taida olla..ei.

Niksu kirjoitti: " maailma olisi paljon parempi ilman uskontoja!!! "

Jos ollaan tarkkoja, niin ei ole uskonnon vika, että sitä käytetään väärin. Voisi sanoa niin, että hyvä idea, mutta jätkät pilasi sen. ;-)

Miehekkään ritarillinen kommenti JuhaniV :) Naiset ovat yleensä suvaitsevaisempia, vai ovatko mistensä taluteltavina (siis heteromaailmassa)?

Aiheesta on tehty monenlaisia johtopäätöksiä ja tässä yksi lisää. Jorma Hynninen ei ole henkilökohtainen tuttu minulle vaan ainoastaan esiintymisistään ja levytyksistään/nauhoituksistaan taiteilijana tutuksi tullut. Siksi tämä asia jossa hän puhuu henkilökohtaisesti perhettään koskevista asioista julkisesti antaa toisen näkökulman ihmiseen. Se luo kuvan ihmisen inhimillisestä puolesta jota ei muuten tulisi ajatelleeksi.

Mielestäni hän on kertonut selkeästi omasta suhtautumisestaan asiaan ja pyrkimyksistään toimia vastuullisesti ymmärryksensä mukaa. Hän on kuitenkin joutunut arvioimaan kantaansa perusteellisesti eikä se ole tapahtunut kivuttomasti. Suurta rakkautta mielestäni osoittaa se että hän on kyennyt kuuntelemaan sydäntään eikä pelkästään ”katsonut kirjasta” ja toiminut sitten pykälien mukaan. On mielestäni väärin kritisoida häntä toimistaan koska on näyttänyt että hänkin voi muuttua ja nähdä että rakkaus on se joka kestää ja jolle rakennetaan ja menee vahojen näkemysten ja tulkintojen edelle.

En ole samaa mieltä että julkitulo olisi nyt myöhässä kun poikansa on jo kuollut ja kuopattu. Tuskin olisi ollut poikaa kohtaan oikein nostaa hälyä ja huomiota jota tämä tuskin eläessään toivoi. Mutta nyt jälkeen päin hän ei anna oman 'maineensa' tai 'perheensä kunnian' estää tuomasta esille asiaa jota pitää tärkeänä. Tärkeäksi hän näkee näkemyksen ”älkää tuomitko”. Näin sen ymmärsin.
On hyvä että tällainen tunnettu henkilö kiihkottomasti tuo asian esille. En voi kuvitella että tämä ulostulo jäisi vaikuttamatta mihinkään edes piirun verran suvaitsevampaan suuntaan.

Varmaan oman uran takia homous vaiettiin. Nyt kun on kohta 70 lasissa ja eläkkeellä, voi puhua menettämättä tulojaan. Koko juttu kertoo häpeän, vaikenemisen ja torjumisen kulttuurista. Tässä tulee vain isän näkökulma. Pojan homoudestahan oli kysymys, mutta hänen näkökulmaansa emme saa enää. Must tuo on kieroa.

Moni suomalainen on kiero kuin korkkiruuvi. Monille voisi lähettää korkkiruuvin postissa.

Pojan seksuaalisuus ei varmasti olisi vaikuttanut oopperalaulajan uraan sitä eikä tätä. Ritti voisi miettiä omia ennakkoluulojaan ennen kuin sylkee ne näppäimistölle.

Peter

Hynninen oli aikanaan änkyräuskiksena tunnettu. Hänellähän oli suuria ongelmia laulaa maallista oopperaa itselläänkin kun kanttorina vai minä uskistyyppnä nyt oli aloittanutkaan. Hänellä oli dramaattisia ongelmia poikansa homouden kanssa eikä hän tuolloin 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa edes yrittänyt tukea poikaansa tämän etsiessä paikkaansa maailmassa.

Samaa mieltä siitä, että lähisukulaisen homoseksuaalisuus ei vaikuttaisi kenenkään oopperalaulajan uraan sitä eikä tätä.
Isän henkilökohtaiset uskomukset ja asenteellinen vakaumus, jotka ovat muuttuvaisia kun tarpeeksi tiukka paikka tulee, ovat aivan eri asia kuin muka urakeskeiseen ajatteluun perustuva kaksinaismoralismi.

Pe, erinomainen kiteytys.

Voisikohan Jorma Hynnisen kohdalla arvioida hänen käyneen läpi maanpäällisen kiirastulen ja kypsyneen ihmisenä näkemään lopulta asioiden todellisen luonteen.

Kannattaa yleisesti muistaa, että julkkisperheistä tiedämme kuitenkin vain lopultakin osatotuuden, olivat nämä esitelleet vaatekaappinsa sisällön kuinka monessa naistenlehdessä tahansa. Tavallisesti julkisuuteen myös annostellaan kaunisteltuja totuuksia.

Yleisellä tasolla ajattelen, että on onnettomuus syntyä pyrkyrijulkkisperheeseen. Koko perhe voi joutua palvelemaan yhden perheenjäsenen tavoitteita. Naistenlehdistä voi katsella pakotettuja hymyjä valokuvissa "onnellisesta julkkisperheestä". Välillä tunnen surua tuollaisen julkkiksen perhettä kohtaan.

Puhun tässä myös kokemuksesta, jouduttuani seuraamaan erittäin läheltä yhtä tuollaista perhettä. Julkiset kiiltokuvat ja perheen todellisuus olivat kaksi täysin eri asiaa.

Miks asioita sitten pidetään kaapissa, omien vainoharhaisten ajatustenko takia?

Mä satun mahdollisesti tietämään, minkälaisia asenteita ns. menetyneissä piireissä on. Siellä osataan olla julmia. Huipulla tuulee ja jokaista asiaa käytetään oman uran pönkittämiseen.

Kuinka moni muistaa minkälaista oli elää 80- luvulla, kun hesassakin oli rohkeeta pitää yhtä vaivaista korvanappia?

Resander, Hynnisellä varmasti oli hyvänä pitämänsä syyt siihen että veti mattoa oman poikansa alta. Minä olen sitä mieltä, että ne syyt eivät olleet ammatillisia (kuten Kolmoisritti esitti) vaan pohjautuivat nimenomaan kieroon uskonnolliseen vakaumukseen.

Hynninen oli uransa huipulla hieno laulaja, mutta ihmisenä ja kollegana erinomaisen änkyrä. Tätä mieltä oli lähisukulainen, joka oli suhteellisen korkeassa asemassa Sln:n Oopperajuhlilla ja joutui tekemään Hynnisen kanssa töitä.

Huh.. miltähän minusta tuntuisi, jos asioitani ruodittaisiin tällä tavalla, vaikka en olekaan julkisuuden henkilö, puolesta ja vastaan. Muuten oman mielipiteeni olenkin jo esittänyt. Kaipa myös "änkyrä" Hynninen, minkä hän tuossa Sana-lehden jutussa itsekin mainitsee rehellisessä haastattelussaan (savolaisen jäärän perintö), voi lukea tätä palstaa.. No hänhän on tottunut julkisuuden henkilönä ottamaan vastaan vaikka minkälaista palautetta. Mutta voihan se myös satuttaa. Ja tämäkin sananvapauden nimissä.

Jokainen käyttää sananvapauttaan niissä rajoissa kuin itse sopivaksi katsoo - ja mitä seurauksia arvelee siitä itselle tai muille koituvan.

Kuitenkin henkilö, joka kertoo mediassa vapaaehtoisesti yksityiselämästään, ottaa aina riskin, että joku sitä myös kommentoi, usein hyvinkin kriittisesti. Toiset taitavat tällaista kriittisyyttä jopa hakea ulostuloillaan. Minustakaan ei olisi sopivaa repostella julkisesti sellaisen henkilön persoonaa, joka ei ole itse osoittanut minkäänlaista julkisuushakuisuutta.

Olen lukenut nämä viestit läpi ja mieleeni tulee, osoittamatta ketään erityisesti, että on kovin helppoa arviostella toisten motiiveja ja henkilöä vain kuulopuheiden j mutun mukaan.

Public eye kirjoitti: ”Kuitenkin henkilö, joka kertoo mediassa vapaaehtoisesti yksityiselämästään ottaa aina riskin,...”

Näinhän se on. Vaikuttimia julkituloon pohtiessani täyty kuitenkin muistaa missä meidiassa kyseinen juttu oli eli Kansan Raamattuseuran Sanassa. Eiköhän osoite viestille ollut aika selvä vaikka sitä täällä pohdimmekin.

Paitsi viestien lähettäjä niin siihen kuluu myös vastaanottaja jonka osuus asiassa on vähintään yhtä merkittävä. Vastaanottaja joko kuulee ja ymmärtää tai ei ymmärrä ja vääntää asian peräti vastaisekseen. Kuulijana (lukijana) meidän on myös ymmärrettävä miten omat ennakkoluulot ja asenteemme vaikuttavat asian ymmärtämiseen.
Minun mielestä median valinta Hynnisen tapauksessa kertoo ainakin minulle jotakin motiiveista (oma tulkintani). Kyseessä ei ollut valtamedia eikä viestiä osoitettu kenelle tahansa pulliaiselle. Minkälainen hän henkilönä muuten on vaikka kuinka änkyrä ei liene oleellista tässä tapauksessa.

Periaatteessa olen Jussin kanssa samoilla linjoilla.
En kuitenkaan ymmärrä, miten Kansan Raamattuseuran julkaisema Sana-lehti rajoittaisi jollakin tavalla viestin lukijakuntaa. Enkö esimerkiksi minä kuulu siihen siksi, että en ole Suomen evankelisluterilaisen kirkon jäsen?

KRS kertoo itse toimintansa perusajatuksesta näin:
* Kansan Raamattuseura on kristittyjen väliselle yhteistyölle avoin luterilainen evankelioimisjärjestö, joka toteuttaa osaltaan koko Kristuksen kirkolle annettua lähetyskäskyä (Mt 28:18-20, Mark 16:15). Erityinen kutsumuksemme on evankelioiminen (Ef 4:11, 2 Tim 4:5).
* Kansan Raamattuseuran tehtävänä on julistaa armon evankeliumia aina uudistuvin tavoin niin, että jokaisella on mahdollisuus oppia tuntemaan Jeesus Kristus henkilökohtaisena Vapahtajanaan.

Ei vaikuta kovin suppealle piirille suunnatulta toiminnalta. Myös KSR:n julkaisema media on media, eikä minun nähdäkseni rajoita sitä, millä tavalla mediassa julkaistua tekstiä tai siinä esiintyvää henkilöä saa kommentoida. Eri asia sitten on, miten yleensä julkisuuden henkilöiden tekemisiä tai ajatuksia on asiallista repostella.

Public eye kirjoitti:

"Enkö esimerkiksi minä kuulu siihen siksi, että en ole Suomen evankelisluterilaisen kirkon jäsen?"

En ajatellut rajoitteita tuossa mielessä. Ilmaisin itseni ehkä epäselvästi. Tulkintani oli se että Hynninen "valitsi" median siksi että se on juuri sitä mitä tuossa KRS:n perusajatuksessa sanotaan. Tarkoitus siis vaikuttaa niihin suoraan ja epäsuorasti jotka nimenomaan uskontoonsa vedoten tuomitsevat homoseksuaaliset suhteet.
Että julkiasua lukevat kirkkoon kuulumattomat tuskin on oleellista tässä tapauksessa.

En minä kiellä ketään kommentoimasta henkilöitä eikä se ollut tarkoitukseni. Mutta jos emme laisinkaan ota omia asenteitamme huomioon niin viestin ymmärtäminen vaikeutuu ja siihen luetaan sellaista mitä siinä ei ole. Marilyn Monroe on kuulema sanonut jossakin yhteydessä että "muistakaa kun osoitatte jotakuta sormella niin kolme sormea osoittaa itseänne". Myönnän että Hynnisen änkyräksi kutsuminen häiritsi minua. Oliko se tärkeää tietoa jääköön jokaisen itsensä arvioitavaksi.

Hyvä seikka tässä koko kuviossa on se, että Hynnistä kuunnellaan myös niissä piireissä, joihin meidän (homot) äänemme ei kuulu. Hynninen toimii tällä tavoin homoyhteisön puolesta.

Niiden tietojen perusteella, joita minulla on tällä hetkellä, vertaan Hynnisen julkituloja amerikkalaiseen Matthew Shepardin vanhempien toimintaan. Heidän poikansa murhattiin. Vanhemmat, muistaakseni erityisesti äiti, lähtivät ajamaan homoille tasavertaisia oikeuksia ja suojaa syrjinnältä. Äskettäin hyväksytty laki on nimetty murhatun pojan mukaan.

Tiedän yhdenkin perheen, missä äiti ei maininnut koskaan omasta homopojastaan sanaakaan, toisista lapsista kyllä. Aivan kuin lapsi olisi kuollut. Se on tällaista kuoliaaksi vaientamista. Perheessä on tällainen haamujäsen, jonka on parempi pysyä poissa.

Kolmoisritti, minä olen juuri tuollaisesta perheestä enkä ole edes ainoa haamujäsen.

Hynnisen persoonaan liittyvä kommenttini oli ajattelematon. Tulen pitkävihaisesta suvusta ja vaikka tapahtuneesta on mennyt jo useampi vuosi, sen aikaisen pelin likaisuus ei ole unohtunut.

Tarkemmin ajatellen, täytyy varmaan nostaa Hynniselle hattua. En olisi aikaisemman perusteella uskonut hänen pystyvän prosessiin, jonka tuloksena hän ottaa uuden näkökannan näin isoon asiaan.

Haamujäsen ilmoittautuu täälläkin. Ei ole minkäänlaista yhteyttä synnyttäjääni sitten sen jälkeen kun. Ja lähipiirissä on yksi, joka myös pantiin aikanaan terapiaan ja on nyt pysyvästi terapoitavana HYKS Psykiatriakeskuksen hoivissa. Toinen osapuoli ei ole kummassakaan tapauksessa onnistunut keskusteluissaan moraaliauktoriteettinsa kanssa päätymään ainakaan minkäänlaista lähentymistä mahdollistavaan ratkaisuun.