Belgradin Pride peruutettiin, koska poliiisi ilmoitti ettei pysty takaamaan osallistujien turvallisuutta. Oliko tämä vain viranomaisten tekosyy, kuten ilmeisesti monesti Venäjällä, vai rehellinen tosiasioiden tunnustaminen? Tietysti yhteiskunnassa pitäisi pystyä takaamaan rauhanomaiseen ja lailliseen mielenosoitukseen osallistuvien turvallisuus, mutta jos se onnistu, eikö ole oikein vetää siitä johtopäätökset.
Serbia
Äärijoukot uhkasivat tuhota kaupungilla valtion omaisuutta ja varmaan olisi poltettu autoja ja tehty muutakin vahinkoa. Kaikki tämä oli lehtijuttujen mukaan osana turvallisuusongelmaa.
Homoparaati olisi pitänyt siirtää sivummalle puistoalueelle, jossa käy vain koirankusettajia. Aikaisemmin Milosevicin aikakaudella opposito sai järjestää mielenosoituksiaan vain siellä puistossa Tonavan rannalla. Vaihtoehtoiseksi paikaksi tarjottiin hallituskompleksia ja sen edessä olevaa aluetta, jossa tavalliset ihmiset eivät käy.
Homoparaati olisi pitänyt siirtää sivummalle puistoalueelle, jossa käy vain koirankusettajia. Aikaisemmin Milosevicin aikakaudella opposito sai järjestää mielenosoituksiaan vain siellä puistossa Tonavan rannalla. Vaihtoehtoiseksi paikaksi tarjottiin hallituskompleksia ja sen edessä olevaa aluetta, jossa tavalliset ihmiset eivät käy.
Olisiko sittenkin ehkä kannattanut siirtää Pride jonnekin syrjemmälle viranomaisten ehdotuksen mukaan? Eikö silläkin tavalla olisi voinut osoittaa ylpeyttään (pride) ja saada näkyvyyttä. Ei minulla ole riittävästi tietoa tapahtumista ja taustoista, jotta voisin perustellusti kritisoida järjestäjien päätöstä, mutta silti mielestäni Pridea sivukadulla olisi voinut harkita. Kuvastaako päätös hieman tällaista "kaikki mulle heti" asennetta, eli jos ei päästä pääkadulle, niin sitten ei leikitä ollenkaan? Riikassa pridit on järjestetty monen vuonna suljetussa puistossa turvallisuusongelmien takia, eikä se ole pahasti menoa haitannut.