Istuttiin käräjiä
» Lue lisää: HeSetan kavallusoikeudenkäynti jatkui
Hesetan kavallusoikeudenkäynti päättyi tänään. Tässä muutama hajamiete.
Kun käy harvoin oikeustalossa, ei aina muista, että ovella on turvatarkastus. Rahapussiin jäänyt kynsileikkuri aiheutti pientä hämmennystä. Oikeustalo on kuin Ruotsinlaiva. Myymälät ja ravintolat puuttuvat. Matka neljänteen kerrokseen. Mutta, oho, hissi lähtikin kellariin. Kun kellarissa ovet avautuivat, siellä oli tv-kuvaajien kaaderi ottamassa kuvia hissistä tulijoista. En tiedä, mitä kellarissa käsiteltiin. Näytti talouselämän vaikuttajilta.
Varsinainen oikeuskäsittely alkoi. Vasemmalla kolme lautamiestä, joista jollain oli aluksi ongelmia silmien auki pitämisessä. Käsiteltävä asia oli nimittäin erittäin kuivaa kuunneltavaa. Kaksi tuntia puhuttiin siitä, mitkä asiapaperit pitäisi julistaa salaisiksi. Esim. kaikki ne pöytäkirjat, joissa oli Hesetan jäsenten nimiä, tulivat salaisiksi. Lain mukaan ei saa paljastaa yhdistyksen jäsenten toimintaa yhdistyksessä. Virkailijoiden (hallituksen) asema on tietenkin toinen. He ovat asettuneet julkisempaan asemaan.
Keskellä istui (nais)tuomari. Oikealla oli sihteeri, joka kirjoitti muistiin. Mikrofoneissa paloi punainen valo. Nauhoitettiinko kaikki?
Ensin luettiin syytekirjelmä. Siitä sai kuvan, mitä oli tapahtunut. Sivuja oli 1061, joten pelkät kopiointikustannukset ovat melkoiset. Oikeuslaitos on kallis laitos. Vasemmassa sivustassa istui syyttäjä. Oikealla puolella mahdolliset todistajat. Ja me yleisö olimme takarivissä. Oikeudenistunto on julkinen tilaisuus. Monesti aikonaan mietin töihin mennessä, kävisinkö kuuntelemassa oikeustalossa päivän rikoksen. Jotkut tuodaan paikalle käsiraudoissa. Nyt ei ollut sellaisesta kysymys.
Yksi maallikolle erikoinen juttu paljastui, kun mietittiin päivien ohjelmaa. Oikeusavustajilla oli monenlaisia kiireitä. Yhden piti mennä silmälääkäriin, toisen hoitamaan jokin lähestymiskielto, yms. Tuomari yrittää selviytyä tässä yksittäisten intressien viidakossa.
Keskeisiksi kysymyksiksi muodostuivat Hesetan juhlien pääsylipputulot ja kävijämäärät. Tilaisuus antoi hyvän kuvan Heseta toiminnasta. Heseta voisikin järjestää uusille jäsenille varjo-oikeudenkäyntejä nimellä "Heseta tutuksi -kurssi". Siinä oppii sen, miten järjestö toimii.
Todistajien piti vannoa vala Jumalan tai omantunnon nimissä. Kaikki halusivat vedota omaantuntoon. Mistähän se mahtaa kertoa? Jumala ei kelvannut.
Hieman häiristi se, että toisena päivänä alettiin kiirehtiä. Nyt on saatava nopeasti kaikki hoidettua, kun on niitä silmälääkäreitä ja muita tapaamisia. Miten käy oikeudenmukaisuuden, kun pitää yrittää hoitaa kaikki nopeasti? Hesetan avustaja toi lisäpapereita. Se aiheutti närästystä tuomarissa. Mutta jos tulee keskustelussa uusia asioita esiin, eikö ole itsestään selvää, että niihin asioihin hankitaan yöllä lisäselvitystä.
Entä vastaajan asema? Lehdistöä tapaus ei kiinnostanut. Sen sijaan tämä meidän gay-media oli paikalla. Heräsi ajatus siitä, onko tämä vastaajalle ylimääräinen rangaistus. Gaymedia kertoo tarkasti, mitä on tapahtunut. Joutuuko vastaaja (syytetty) kärsimään ylimääräisen julkisuusrangaistuksen?
Vaeltajan kanssa samaa mieltä hänen huomioistaan. Olin nimittäin aamupäivällä jonkin aikaa paikalla. Massiivisen paperipinot pistivät myös minun silmiini. No, enpä tiedä siitä julkisuusrangaistuksesta. Eihän syytetyn nimeäkään ole täällä mainittu, saatikka valokuvaa esitetty. Enpä usko oikeuden mitenkään vakuuttuvan syytetyn väitteestä rahallisen tuen saamisesta elämänkumppaniltaan, joka ei uskaltanut tulla kertomaan asiasta oikeudelle. Hänen tuskin olisi pitänyt kuitenkaan todistaa valaehtoisesti kumppaninsa asiassa.
Toisinajattelua tuosta oikeustapauksesta.
Rutikuivaa oikeuskäsittelyä seuratessani ajatukset lähtivät samoilemaan. Pidän toki todella pahana asiana yhteisesti hankittujen varojen käyttämistä henkilökohtaisiin tarkoituksiin. Toisaalta ajattelin HeSetan hallituksen vastuuta siitä, että oli laskettu varainhoito löperösti vain yhden ihmisen hyppysiin, joka käytti tilaisuutta omaksi hyödykseen. Eikö hallitus ole tässä kohden myös osasyyllinen syntyneeseen tilanteeseen huonon tai jopa olemattoman talousvalvonnan vuoksi? Minä veikkaan, että oikeus katsoo päätöksessään pahalla tuota löperyyttä syytetyn hyväksi.
Vaeltajan mainitsema HeSeta tutuksi -kurssi toteutui juuri tässä oikeuden istunnossa. Monta huseeraajaa järjestössä on ollut ja tulos sen mukainen. Syntyi kuva, että suuria summia rahaa liikkui, mutta kukaan ei tuntunut kantavan huolta niiden todellisesta kohtalosta. Taitamattomuus ja ymmärtämättömyys olivat vallitsevia. Tulipa vain mieleeni presidentti Kekkosen eräässä tämänkaltaisessa tilanteessa lausuma: "Saatanan tunarit". Mielestäni noita hallituksia voisi tässä yhteydessä hieman kovistella. Rahoja tuskin tullaan koskaan saamaan takaisin syytetyltä. Se on yleinen tapa. En tarkistanut, mutta mahtoiko syytetty saada jopa ilmaisen oikeudenkäynnin? HeSeta joutuu maksamaan ainakin oikeusavustajansa palkan, joka ei varmasti irtoa tuomitulta. Enpä usko, että HeSetalla oli oikeusturvavakuutusta, joka tässä tilanteessa olisi ollut erittäin hyödyllinen. Yritykset ovat tämän oppineet. Liiketoimintaa vastaan Suomessakin kanne voidaan keksiä vaikka mistä syystä. Pakko on puolustautua ja siihen tarvitaan nykyisin ehdottomasti lakimiestä, muuten käy huonosti.
Juhanin edellisestä viestistä voisi myös johtaa, että murrossa voisi pitää huonoa lukkoa lieventävänä asianhaarana. Jos joku väärinkäyttää asemaansa, se tuskin on organisaation vika.
Peter, voisiko sanomastasi johtaa sellaisen ajatuksen, ettei HeSetan hallituksella ole osaa eikä arpaa koko jupakassa, vaan homma oli vain ja ainoastaan taloudenhoitajan vika? Ei se mielestäni näin yksinkertaista ole.
Kyse on ollut useammista hallituksista. Väki on vaihtunut. Ainoa varsinainen jatkuvuus on ollut taloudenhoitaja. Asiat toki olisivat voineet alkaa selvitä aiemmin, jos hallitus ei olisi automaattisesti luottanut sille esitettyihin dokumentteihin, jotka ovat enemmän tai vähemmän kriteerit täyttäviä. Tai jos useampi ihminen olisi määrätietoisesti perehtynyt yhdistyksen talousasioihin - ja nostanut isommin meteliä mahdollisesti huomaamistaan kummallisuuksista tai puuttuvasta avoimuudesta.
Mutta nyt on myöhäistä jossitella.
Lähtökohtaisesti kuitenkin rikokseen ryhtynyt on itse ja yksin syyllinen.
Vakuutusyhtiö voi olla nihkeämpi korvausten kanssa jos ovi ei ole ollut lukittuna, mutta kassakaapin omaan kassiin tyhjentäneen syyllisyyttä se ei voi eikä saa vähentää.
Yhdistyksen hallitukset vaihtuvat. Hyvä esimerkki oli yksi todistaja. Pöytäkirjassa vuodelta 2004 luki, että rahastonhoitajalle maksetaan palkkio. Onko tällaista päätetty, arvoisa todistaja? Todistaja pyöritteli päätään ja valitteli: Hän oli ensimmäisessä hallituksen kokouksessaan. Hän ei tarkkaan tiennyt, mistä puhutiiin. Oli tilitoimistoa ja oli rahastonhoitajaa. Ja kuka vastaa mistäkin ja mistä oikeastaan kokouksessa puhutaan.
Olen itse ollut joissakin hallituksissa vuoden, pari, ja ymmärrän tuon tilanteen täysin. Menee monta kuukautta, ennen kuin pääsee jyvälle, miten se kokonaisuus toimii ja mitä ovat ne asiat, joista puhutaan. Mitä enemmän väki vaihtuu, sitä epävakaampi tilanne on. Mutta se kuuluu demokraattisten yhdistysten luonteeseen. Hallitukseen tulee joka vuosi uusia ihmisiä ja toiset väistyvät. Ikävää on, että joku käyttää tätä tilannetta hyväkseen.
Heseta on kavallettu jo kaksi kertaa. MSC taidettiin kavaltaa kolme kertaa. Tampereen Setan tapauksessa tuomio tuli helmikuussa. Jokaisen kavalluksen jälkeen muutetaan sääntöjä paremmiksi, mutta myös kavaltajat keksivät parempia kikkoja.
Tässä on juuri kauhulla katseltu Destian, valtion firman, korruptioepäilyjä. Siellä on hallitus, jolle maksetaan huomattavat summat kokouspalkkioita joka vuosi. Kuullaan vihje väärinkäytöksistä. Kutsutaan pääjohtaja kertomaan tilanteesta ja hän saa puhtaat paperit. Vasta a-studio paljastaa kaiken taustalla olevan petollisuuden ja pääjohtaja eroaa. Ministeri kiemurtelee hämmennyksestä. Mistä valtionyhtiön hallitukselle maksetaan, jos se ei huomaa näin törkeitä väärinkäytöksiä.
Hesetassa hallitus ei ole saanut minkäänlaisia kokouspalkkioita.
Omassa kannanotossani (2) taustalla ovat työelämän periaatteet. Työnantajan valvontavelvollisuuden laiminlyöminen tai edes sen vajaus katsotaan riitatilanteessa työntekijän eduksi. Joillakin työntekijöillä on jopa virheellinen käsitys siitä, että työntekijä voittaa oikeudessa aina työnantajan.
Kyllä mielestäni HeSetan hallitukset olivat jonkinasteisessa vastuussa vahingosta. Mitä tekoa heillä muuten hallituksessa olisi yleensäkään? Se ei vähennä mitenkään rikoksen vakavuutta. Kuinka oikeus tulkitsee tilanteen, vaikka tässä ei olekaan varsinaisesti kyse työsuhteesta, se tullaan näkemään tämän kuun lopussa.
En omaa juridista tietämystä yhdistyslainsäädännöstä ja sen tulkinnoista. Voipi jopa olla niin, ettei niitä tässä rikoksessa edes voida käyttää päätösten perustana.
Tapahtumia sen tarkemmin tietämättä, mutta äskettäin vastaavanlaisesta tapuksesta lukeneena, kommenttini sisältää tuon toisen - vastaavanlaisen oikeuden käynnin sisällöstä sen verran, että yhdistyksen hallitukselle/-ille ei myönnetty vastuuvapautta valvontavelvollisuuden laiminlyönnin perusteella - tämä tuotiin ilmi myös oikeudessa.
Joten kavaltajan lisäksi syytteen saivat myös hallituksen jäsenet...
Tässä tapauksessa kyseinen taloudenhoitaja oli (yhdistyksen jäsenten valitsemana) hallituksen jäsen, ja käsittääkseni suuren osan ajasta myös pitkäaikaisin jäsen. Taloudenhoitaja oli siis luottamustehtävässä. Muu hallitus oli aika pitkälti taloudenhoitajan välittämän tiedon (enemmän tai vähemmän todellisen) varassa talousasioissa - ja kun näennäisesti kaikki oli kunnossa, niin eivät sitten hälytyskellot ilmeisesti soineet, ennen kuin maksamatta jääneistä laskuista alkoi tulla isompaa haloota.
En ole missään tekemissä HeSetan kanssa enkä tunne tätä tapausta. Kuitenkin erään yhdistyksen hallituksessa istuvana olen tutkinut Yhdistyslakia ja sen pohjalta olen JuhaniV:n ja Arkadasin kanssa samoilla linjoilla hallituksen vastuusta. Seuraavat tähän asiaan oleelliset lakitekstin otteet on otettu
http://www.finlex.fi -palvelusta.
Lain mukaan yhdistyksen "hallituksen on lain ja sääntöjen sekä yhdistyksen päätösten mukaan huolellisesti hoidettava yhdistyksen asioita." "Yhdistyksellä on oltava vähintään yksi tilintarkastaja ja varatilintarkastaja."
Hallituksen vahingonkorvausvastuusta sanotaan:
"Hallituksen jäsen ja yhdistyksen toimihenkilö on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka hän on toimessaan tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttanut yhdistykselle. Sama koskee tätä lakia tai yhdistyksen sääntöjä rikkomalla yhdistyksen jäsenelle tai muulle aiheutettua vahinkoa. Työntekijän asemassa olevan vahingonkorvausvelvollisuudesta on voimassa, mitä siitä erikseen säädetään. (28.10.1994/941)
Vahingonkorvauksen sovittelusta sekä korvausvastuun jakautumisesta kahden tai useamman korvausvelvollisen kesken on voimassa, mitä vahingonkorvauslain (412/74) 2 ja 6 luvussa on säädetty.
Kanne yhdistykselle aiheutetun vahingon korvaamisesta voidaan nostaa myös yhdistyksen kotipaikan tuomioistuimessa."
Yhdistyksen kokouksissa yhdistyksen jäsenet päättävät mm. seuraavasta asiasta hallituksen toimintaan liittyen:
"5) tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä; sekä..."
Yhdistyksen hallitus ja jäsenet tekevät päätöksensä aina saatavilla olevien tietojen perusteella. Mm. tilintarkastajien kertomusten pohjalta, jotka nekin pohjautuvat viime kädessä saatavilla olevaan tietoon yhdistyksen tileistä ja kuiteista. Tarkastus ei välttämättä ole "kuitti-per-kuitti" -pohjaista, vaan voi käsittääkseni olla myös yleisemmällä tasolla tehtyä kunhan kokeneelle tilintarkastajalle selviää tilinpidon laatu- ja oikeellisuustaso. Asia myös tuodaan esille tilinpäätöskertomuksessa.
Jos paljastuu väärinkäytöksiä, myöhemmin voidaan vahingonkorvausvastuita mietittäessä punnita oliko hallitus ja tilintarkastajat tehneet riittävästi varmistaakseen, että syntyvä tieto päätöksien taustaksi oli ollut luotettavaa. Eli tehdään vahingon tuottamuksellisuusarvio. Jos joku on tehnyt selkeän rikoksen ja se pysytään näyttämään toteen, saanee hän sitten asiasta rangaistuksen erikseen. Yhdistyksen hallitus ja jäsenet eivät nimittäin voi vapauttaa ihmisiä rikosvastuusta lain edessä. Niinikään yhdistys ei voi luoda sääntöjä, jotka olisivat lain vastaisia.
Hesetan tapauksessa tilintarkastuskertomukseen oli väärennetty nimet. Hallituksella ei ollut mitään erityistä syytä epäillä tällaista väärinkäytöstä. Kun ensimmäisen kerran tuli ilmi, että käteisrahoja (biletuottoja) ei ole maksettu tilille, tilitoimisto huomautti ja sai nähdäkseen tiliotteen maksusta, mutta sekin oli väärennetty. Hallitukselle kerrottiin kaiken aikaa, että tilitomisto hoitaa paperiasiat. Hallituksella ei ollut erityistä syytä epäillä tätä asiaa. Kenellekään ei tullut mieleen ihmetellä, että tilitoimistolle ei ollut maksettu palkkiota.
Hallituksissa olisi voinut olla yksi vastakarvaan ajatteleva "epäilijä", joka epäilee kaikkea. Silloin tämäkin aisa olisi voinut paljastua aikaisemmin. Mutta sellainen pahasuinen epäilijä on raskas taakka hyvin toimivalle hallitukselle. Kun tehdään vapaaehtoistyötä, epäluulon ilmapiiri myrkyttää mielet.
Aivan ensimmäiseksi vaeltajan vala vai vakuutus -ihmettelyyn: kysymyshän on siitä, että me jotka voisimme pyyhkiä Raamatulla perseemme ilman omantunnon vaivoja jos olisi vähän parempaa paperia annamme vakuutuksen omantuntomme kautta kun emme satuolentoja tunnusta. Suomen lainsäädännössä asia on muodollistettu siten, että vain kristilliseen kirkkoon kuuluva voi vannoa ja muiden on annettava vakuutus.
Sitten itse tapaukseen: Kavallukset yhdistyksissä eivät ole mitenkään harvinaisia. Ollessani ylioppilaskunnan pääsihteerinä kollegaverkostossa kuultiin joka vuosi jostain päin maata epäily tai todettu epäselvyys jonkin opiskelijajärjestön taloudessa. En yhtään ihmettele tilannetta kun omalla pienellä kampuksellammekin toimi kolmattakymmentä yhdistystä. Juuri nuo opiskelijajärjestöt ovat niitä ensimmäisiä hiekkalaatikoita, joilla yhdistystoimintaa opetellaan. Vaikka se ei erityisesti ole ylioppilaskunnan tehtävä, koska se palveli jäsentemme etua, pyrimme tarjoamaan osaamistamme järjestöjen käyttöön. Ylioppilaskunnathan tukevat myös opiskelijajärjestöjä alueellaan eri tavoin. Meillä tuohon tukemiseen sisältyi myös hakumenettelyiden kautta kannustimia suunnitelmallisuuteen ja tiettyjä kontrolleja siitä, että tärkeimmät asiat tehtäisiin taloudessakin oikein. Anekdoottina mainittakoon, että olen nähnyt myös yhdistyksen kokouksen hyväksymän ja maallikkotilintarkastajan tarkastaman tilinpäätöksen, jonka taseessa päät eivät kohdanneet. :-)
Yhdistyksille taloushallinnon järjestäminen onkin melkoinen haaste. Pienellä yhdistyksellä ei ole varaa ammattilaiseen jos sellaista ei satu omasta piiristä löytymään. Vielä pikkuisen suuremmissakin yhdistyksissä käytetään maallikkotilintarkastajia ja tilintarkastuksen osalta osa yhdistysosaajista pitää henkeen ja vereen kiinni tästä oikeudesta. Minusta kuitenkin kohtuullinen panostus taloudenhoitoon sekä kirjanpidon järjestämisen että tilintarkastuksen muodossa on yhdistykselle pitkällä aikavälillä kannattavaa. Suunnitelmallisuus ja huolellisuus taloudessa maksavat itsensä takaisin. Ongelmallista on kuitenkin se, että kirjanpitoalan yrittäjät ja yritykset tarjoavat usein yhdistysten saavutettavaan hintaan vain ylläpitopalvelua, jossa maksuliikenteen, tiliöinnin, palkat ja tilinpäätöksen joutuu vielä laatimaan yhdistys itse tai ostamaan ne kalliilla erillispalkkioilla. Toisaalta, talousasiat koetaan vaikeiksi, eikä varsinkaan ruohonjuuritason tekemisestä kiinnostuneita monestikaan kiinnosta raha. Yksi haastavin tehtävä yhdistyskouluttajana minulle on aina yhdistyksen taloudenhoidon esittäminen perustason koulutuksessa mielenkiintoisesti ja helposti. En ole itsekään alan ammattilainen ja yksityiskohdat ovat minulle vieraita, mutta jo perusperiaatteiden ymmärtäminen on monille vaikeaa. Toisaalta, koko järjestelmähän on luotu voittoa tavoittelevaan toimintaan pitkälti sijoittajia ja valtiota silmällä pitäen, joten se on varsin raskas voittoatavoittelemattomalle harrastusorganisaatiolle. Yksi kiistämätön asia on kuitenkin, että hoitipa hallitus miten tahansa yhdistyksen taloudenhoidon, se vastaa siitä kollektiivina. Tästä syystä korostan aina koulutuksissani sisäisen valvonnan tarvetta: joka ikisen maksutapahtuman pitää kulkea aina vähintään kahden toisistaan riippumattoman henkilön käsien kautta. Tätä sisäisen valvonnan ajatusta yhdistysaktiivien on vielä vaikeampi ymmärtää ja sitä pidetään tarpeettomana byrokratiana. Se on kuitenkin yksi asia, johon ammattitilintarkastaja kiinnittää huomiota.
HeSetan tapaukseen liittyen olen kuitenkin sitä mieltä, että vaikka hallitus ei ehkä olekaan hoitanut asioita ihan parhaan huolellisuuden mukaan, on kavalluksessa myös poikkeuksellisen törkeitä ja suunnitelmallisia piirteitä, jotka yksinkertaisista sisäisen valvonnan menettelyistäkin lorahtaisivat läpi. Siinä vaiheessa kun kavaltaja alkaa väärentää asiakirjoja hallitukselle ja toimia omavaltaisesi ohi hallituksen päätösten, on hallituksenkin vastuu vähentynyt: ei sen tehtävä kuitenkaan ole lähtökohtaisesti epäillä kaikkia epärehellisiksi.
Suomalaisesta oikeusjärjestelmästä vielä: Ne asiakirjapinothan ovat suomalaisen oikeusjärjestelmän kulmakivi. Meillä on hyvin pitkälle asiakirjaoikeus ja suurta oikeussalidraamaa ei Suomessa päästä useinkaan näyttelemään. Asiat ratkaistaan pitkälle kirjallisten lausuntojen pohjalta. Lausuntoja antavat epäillyt/syytetyt, todistajat ja virka- ja valaehtoiset asiantuntijat. Arjessa suomalaiset monesti kuvittelevat homman toimivan edes samoilla päälinjoilla kuin televisiosarjat. Ja kirjoittelevat viranomaisille meneviin hakemuksiin huolimattomia lauseita, jotka sitten voivat joskus tulla oikeudessa eteen: onko tämä sinun allekirjoittamasi hakemus todenperäinen?
Jälkiviisaana teen johtopäätöksen ja tosiseikat tietäen, HeSetan olisi ollut erittäin kannattavaa palkata ammattitalousihmiset rahoja hoitamaan.
Vapaaehtoistyöpohjalta harvemmin kai _palkataan_ paljon mitään tai ketään, ei edes tuollaisen jälkiviisauden pelossa, vaikka syytä jälkiviisaasti olisikin ollut.
Oikeastaan ei pitäisi _luottaa_ keneenkään, mutta meillä ihmisillä on taipumusta luottaa toisiimme. Eikö niin?
Eikö niin?
Rokkihomo kirjoitti: "Oikeastaan ei pitäisi _luottaa_ keneenkään, mutta meillä ihmisillä on taipumusta luottaa toisiimme."
Talousasioissa tämä on vaarallinen tapa. Seuraavassa Taloussanomien uutinen esimerkkinä siitä, että sattuu sitä paremmissakin piireissä.
- Hakukoneyhtiö Google on joutunut miljoonahuijauksen kohteeksi Ruotsissa. Yhtiön taloushallintoon palkatun naisen epäillään puhaltaneen Googlelta jopa 15 miljoonaa kruunua (1,34 miljoonaa euroa). Asiasta kertoo ruotsalaislehti Expressen.
- Epäillyn yritys oli jättänyt tilittämättä Googlen ja muutaman muun ruotsalaisyrityksen työnantajamaksut verottajalle. Sen sijaan rahat kuluivat konkurssiin menneisiin huonekaluyrityksiin ja naisen omistaman linnan korjaamiseen.
http://www.taloussanomat.fi/talous/2009/06/05/yrittaja-huijasi-googlelta-miljoonia-ruotsissa/200913909/133Edellisestä esimerkistä huomaamme, että ammattitalousihmiset rahoja hoitamassa eivät ratkaise ongelmaa. Ammattimaisuus ei ole rehellisen luonnon tae. Mitä osaavampi tekijä, sitä paremmat keinot on hallussa tehdä asioita siten, ettei jää kiinni.
Kyllähän HeSetan tapauksessakin tilinpidosta huolehtivat ammatti-ihmiset, mutta taloudenhoitaja lopetti lystin omatoimisesti.
Olen neljännesvuosisadan ajan ollut turhankin usein selvittämässä sekä yhdistyksissä että työelämässä tehtyjä kavalluksia. Päällimmäisenä kysymyksenä on useimmiten ollut: ”miksi?”. Kavalletut summat ovat monesti olleet varsin mitättömiä ja kavalluksen tehneet ihmisiä, joilla ei ainakaan päällisin puolin olisi pitänyt olla varsinaisesti pikkurahan tarvetta. Noloin kohdalleni sattunut tapaus oli silloisen kansanedustajan poika, joka lainaili oppilaskunnan kahvikassan tileiltä rahoja omaan käyttöönsä ja kuvitteli selviävänsä sillä, ettei kirjanpitoa ollut lainkaan ja pankin tiliotteet oli hävitetty – kokonaissumma oli säälittävät alle tuhat markkaa silloista rahaa. (HeSetan ja Mixein tapauksissahan kavalletut summat olivat suuria!).
Usein kavallusten yhteydessä on tullut esille leväperäisyyttä valvonnassa ja/tai seurantajärjestelmissä. Tero jo suosittelikin kaikkien maksujen käsittelyä kahden toisistaan riippumattoman ihmisen kautta. Tällaista järjestelmää suosittavat myös pankit yhdistysten tileille. Joissakin yhdistyksissä kaikki vuoden tilitapahtumat käydään vuoden lopussa yksitellen läpi koko hallituksen voimin ennen tilien luovuttamista tilintarkastajille.
Maallikkotilintarkastajien osaaminen on monesti mitä sattuu. Yhdistyksen tilintarkastamista pidetään useissa yhdistyksessä pelkkänä muodollisuutena ja tilintarkastajan virkaa kunniavirkana. Olen pelottavan useasti ollut eri yhdistysten hallituksen jäsenenä osallisena tilintarkastuksissa, joissa tilintarkastajan ainoa tilejä koskeva kysymys on ollut ”mihin kohtaan minä laitan nimeni?” sen enempää tilejä tai tilinpäätöstä ja tasetta silmäilemättä. Sekin on usein tullut vastaan, että tilintarkastajat muuten huolellista työtä tehdessään ovat jättäneet kokonaan tarkastamatta, että tilien avaus on tehty edellisen vuoden tasetta vastaavasti. Ei tarvitse olla kummoinenkaan neropatti oivaltaakseen, miten paljon tileiltä saa hävitettyä rahaa päättävässä taseessa, jos avaavan taseen saa keksiä omasta päästä. Se, että pankkitilien edellisen vuoden lopetussaldo on sama kuin seuraavan vuoden aloitussaldo, ei ole tae siitä etteikö rahaa olisi kadonnut. Enkä selvitä tätä yhtään yksityiskohtaisemmin, ettei taas joku valopatti joudu kiusaukseen kokeilla käytännössä.
Ei sinänsä kauhean ihmeellistä, jos vapaaehtoispohjalla toimivissa yhdistyksissä valvonta aina silloin tällöin pettää. Valvonta pettää välillä myös ammattilaisilla. Eräässä suuressa ravintolayrityksessä löytyi aikanaan norsunmentävä aukko rahaliikenteenseurannassa aivan vahingossa. Ao. yrityksessä pidettiin tarkkaa kirjanpitoa pelikoneiden tyhjennyksistä (aivan kuten RAY vaatii). Samoin seurattiin tietysti tarkasti sitä, että tilitykseen kirjatut automaattitulot tulivat täysimääräisinä pankkiin. Kukaan vain ei seurannut kirjattiinko kaikki automaattityhjennyksiin kirjatut summat tilityksiin. Ilmeisesti tuon aukon keksi vuosien varrella useampikin ihminen kunnes yksi jäi kiinni osittain omaa ”rehellisyyttään”. Huolestuttavinta tuon aukon löytämisessä oli, etteivät sitä löytäneet / käsittäneet ao yhtiön laskentatoimesta vastanneet päälliköt sen enempää kuin sisäiset tarkastajatkaan.
Lienee siis kohtuutonta edellyttää, että yhdistysten hallituksissa istuvat maallikot joutuisivat vastuuseen, jos rahavastuullinen heitä tietoisesti harhauttaa ja esittää väärennettyjä kuitteja ym. Henkilökohtaisesti suosittelisin yhdistyksille tilintarkastuksen teettämistä jollakin tilitoimistolla, vaikka varsinaista kirjanpitoa ei olisikaan varaa ulkopuolisella teettää, eikä usein myöskään tarpeellista. Yhdistysten käyttöön löytyy netistä ilmainen ja helppokäyttöinen kirjanpito-ohjelma ”Tappio”
http://www.lahdenniemi.fi/jussi/tappio/.Irokeesi kirjoitti: "Olen pelottavan useasti ollut eri yhdistysten hallituksen jäsenenä osallisena tilintarkastuksissa, joissa tilintarkastajan ainoa tilejä koskeva kysymys on ollut ”mihin kohtaan minä laitan nimeni?” sen enempää tilejä tai tilinpäätöstä ja tasetta silmäilemättä."
Lopetti minun lyhyen urani kirjanpidossa. Minä en kerta kaikkiaan voinut hyväksyä yhdistyksen vuosikertomusta enkä kirjanpitoa, koska työllistämistukirahat oli pistetty läpimenoerinä palkoiksi maksamatta omaavastuuosuutta työntekijöille (joille kuului työehtosopimuksen mukainen palkka). Tällainen on kuitenkin "maan tapa", toiminnanjohtaja kehotti vielä soittamaan Työ & toiminta ry:een ja kysymään, miten heillä. Tilintarkastajat kuitenkin hyväksyivät tilinpäätöksen. Masennuin siitä melkoisesti.
Riikka Kaihovaaran MOT-ohjelmassa taannoin puututtiin tähän laittomaan "maan tapaan".