Miksi kovin ovat harvassa homosankarit ja homojen sankarit?

Katselin toimittaja Kimmo Saareksen haastatteluohjelmaa TunneMies. Tuossa jaksossa jääkiekkovalmentaja Erkka Westerlund kertoi mielipiteitään aiheesta sankaruus. Sinällään hyvä ja ajatuksia synnyttävä ohjelmasarja.

Pitäisi tietenkin määritellä mikä on sankari. Mielestäni se on henkilö, joka tahtoen taikka tahtomattaan on nostettu tolpan nokkaan. Häntä voidaan katsoa takakenossa ylöspäin ja tuntea hänen avullaan paremmuutta, todellista taikka vain luuloteltua.

Jäin miettimään sitä, että heteroille rakennetaan sankareita esimerkiksi jääkiekkokaukalossa. Sankarituotantoa voisi kutsua jopa teolliseksi toiminnaksi. Mihin heterot, erityisesti miehet tarvitsevat noin määrättömästi sankareita? Oman heikon miehisen itsetuntonsa tueksiko?

Miksi meillä homoilla ei juurikaan ole ikiomia sankareita? Milloin jostakusta tulee homosankari? Vasta kuoltuaanko kuten Harvey Milkistä?

Westerlund kertoi, että hänen mielestään monasti aivan eri henkilöt ovat julkisuuden/median sankareita, kuin joukkueen sisällä olevat omat sankarit. Hänen mielestään sankareita ovat erityisesti ne, jotka toimivat toisten hyväksi.

Emmekö mekin tarvitsisi omia sankareitamme? Kenestä olisi ainesta suomalaiseksi homosankariksi? Entäpä ketä tai keitä homot voisivat pitää sankareinaan?

Minä kyllä luokittelen omiksi homosankareiksini ne, jotka ovat uskaltaneet tulla julkisesti kaapista ulos olosuhteiden pakosta ja ovat sitä myöten saaneet valtaväestössä aikaiseksi jonkin asennenytkähdyksen parempaan päin. Nytkähdyksen ei tarvitse olla suuri. Riittää, että aikaisemmat negatiiviset ennakkoluulot muuttuvat pykälän verran neutraalimmiksi, jos valtaväestöön kuuluva ei sinänsä kovin paljon homoseksuaalisuutta ymmärtäisi, mutta havaitsee, että tavallisesta ihmisestä olikin kyse. Tällaisia sankariesimerkkejäni ovat mielestäni viimeisimpänä Johanna Korhonen ja Jari Sillanpää. Aikaisemmilta vuosilta esimerkiksi Juha Föhr. Yleensä en kyllä ole halukas ketään toista henkilöä sankariksi nostamaan.

Suoritesankareita jos etsitään, uskon, että jonkin jääkiekkotähden ihannointiin ei valtaväestöllä välttämättä liity mitään seksuaalista taustaa. Pelkkä hyvä pelisuorite ja pelin vaatima taktiikkasilmä riittää. Jos Suomen maajoukkueen avainpelaajana olisi ollut MM-kisoissa homoseksuaali pelaaja, ja tämä olisi ratkaissut Suomelle maailmanmestaruuden eikä istunut jatkuvasti jäähyllä, arvatenkin heteromiehet edelleen huutaisivat Kauppatorilla hintisti kuorossa "Ihanaa Leijonat, ihanaa...! Det Glider In Igen!"

Ryhdy itse omaksi sankariksesi, se löytyy sinusta itsestäsi kun etsit. Sankareiden ihaileminen on niiiiiin edustuksellista demokratiaa!

Jääkiekkohan ei ole mikään "straight only" juttu; itsekin seuraan sitä, ja olen homo. Mitä tulee homosankareihin, pitää tehdä ero homon sankarin ja homosankarin välille. Mannerheim on ensimmäistä kategoriaa, arvostettu homoseksuaali poliitikko. Hän ei kuitenkaan sankaroitunut homouden ansiosta, vaan (kehtaanko sanoa) siitä huolimatta. Homoutensa ansiosta sankaroituneita olisivat ne menneiden ajan pioneerit, jotka taistelivat homoille sen aseman, mikä meillä on nyt. Tälläistä sankaruutta _ei ole kuitenkaan rakennettu_! Ranneliikkeessä ja muissa homojulkaisuissa ei ole sarjaa "homot sankarit" koska seksuaalisen vallankumouksen aikaan ketään ei haluttu nostaa toisen yläpuolelle: koska kukaan ei sanonut "Minä olen Ensimmäinen Homo homojen joukosta!" meillä ei ole sellaista. Minä ehdotan: otetaan mannerheim.

Jee! Olen täysin samaa mieltä pora-liikkeen kanssa tässä. Olenkin oma homosankarini. Ja kyllä te muutkin saatte palvoa, toki, olen avokätinen ja maljani on ylitsevuotava.

Ainakin yksi toinen oma homosankarini on tuttu Ranneliikkeen lukijoillekin (vaikkei JuhaniV pitäisikään vastauksestani).
Minulle "Rakkauden monet kasvot" -kirjasta lähtien, joillekin aiemminkin: Olli Ståhlström.

Miksi homon sankarien pitäisi olla eri ihmisiä kuin heterojen sankarien? Eikö kyse ole siitä, minkä kokee sankarilliseksi, eikä siitä, mitä suuntautumista itse tai sankari edustaa? Vai ajettiinko tässä takaa homouden sankareita, vastauksista päätellen jotkut ainakin ovat kokeneet niin.

Homouden sankareita ovat minusta kaapittomat homot. Niinpä olen itse oma sankarini, samoin kuin moni teistä.

Homon ei tarvitse edes olla mukava ollakseen sankari kaapittomana. Tuleepahan ihmisille kokonaisempi kuva meistä ryhmänä, kun mukana on muutama öykkäri, juoppo ja erakkokin.

Jos kuka vain saa olla sankari, kukaan ei ole sankari.

Homoilla ei ole sankareita - homoilla on ikoneita? En sanoisi omaavani kumpiakaan mutta joku Quentin Crisp on aika kunnioitettava hahmo...noin aspektilla "homo" ja "ikoni".


**Jääkiekkoa ja muita joukkuemäenlaskupalloja ei liene suunnattu pääsäntöisesti heteroille...? Tiedän monia *Ei Heteroja* jotka katsoo jääkiekkoa...muutekin kuin videolta Jocks in the shower vol. 5.

Ette te nyt hirveesti arvosta pitkän linjan järjestöjyriä. Sit joku julkkis saa kaiken kunnian vaan tokasemalla et mä oon homo. Kyl mä katon et sankaris tulis olla ainesta. Mun mielest Jorma Uotinen on sankari sillä lailla et nousi vakavasti sairastuneesta yhdeksi valovoimaisimmaksi tähdeksi ja vaikutusvaltaiseksi guruksi.

Rokkihomo kirjoitti: " (vaikkei JuhaniV pitäisikään vastauksestani)....: Olli Ståhlström."

Rokkihomo, nyt olet ainakin yhden kerran väärässä. Tarkoitukseni oli ehdottaa keskustelun jatkuttua jonkin aikaa, yhdeksi homojen sankariksi Olli Stålströmiä. Minun näkökulmastani hän on väikkärillään ja muulla toiminnallaan tehnyt tyhjäksi nk. eheyttäjien yrityksiä vahingoittaa haavoittuvassa tilanteessa olevia homoja ja lesboja. On mahdollista, että hänen toimintansa on pelastanut jopa joitakin ihmisiä tekemästä lopullisia tekoja elämällään. Pelkästään tuo työ antaa mielestäni sellaisen tittelin.

Sankareita voivat olla myös hieman näkymättömämpiä tekoja homoyhteisön puolesta tehneet. Sellaisen tittelin ansaitsisivat mielestäni yksi naispari, joka nimismiehen kieltäydyttyä perheen sisäisen ajo-opetusluvan myöntämisestä, ryhtyivät määrätietoisesti vaatimaan sitä, että heitä on kohdeltava yhdenvertaisesti kuin heteroperheitäkin. Lopputulosta en muista, mutta tuo naispari pisti viranomaiset asiaa miettimään ja edistivät oman asiansa kanssa taistellen samalla myös homoyteisön tasavertaisuuden asiaa. Sankariteko sekin.

Arjen sankareita löytyy paljonkin - kaikki vain eivät kaipaa julkisuutta. Kuten joku tuossa aikaisemmin sanoikin, sankaruus ei ole julkkiksen julistautumista homoksi. Mielestäni se on muutamien julkkisten kohdalla ollut arvattavissa tai ennakoitavissa. Itse pidän arjen sankarina (-reina) juuri tuollaisia edellä mainittuja henkilöitä, kuten tuo naispari, joka sai viranomaiset miettimään...

JuhaniV, olen mielelläni väärässä joissain asioissa, heh, ja... pahoittelut että ns. sotkin suunnitelmasi.

Sanon toisen, aika ilmeisen, vielä: Pentti Holappa.

Maailman nautittavin hetki oli, kun jossakin ties missä keskusteluohjelmassa Finlandia-palkinnon jälkeen (2000) Holappa totesi Ilkka Kanervalle (niin...)
Ilen mumistua jotakin siitä miten Holappa on "sellainen", että: "Minä en anna sinulle oikeutta määritellä minua!"

Rock-n-roll!

Rokkihomo kirjoitti: "Holappa totesi Ilkka Kanervalle (niin...)
Ilen mumistua jotakin siitä miten Holappa on "sellainen", että: "Minä en anna sinulle oikeutta määritellä minua!"

Rock-n-roll!"

: D

Kanerva paraskin nimittelijä! Voi yök mikä paska. Tiiän siitäkin läskistä jotain. Painuis jonnekin siperiaan ja jäis sinne.

Itse kyllä pidän näkyvinä sankareina Holappaa ja Ståltsrömiä, molempia heidän kirjallisten meriittiensä johdosta. Teuvo Lomanin kaltaisia - ennalta arvattavia / tiedossa olevia - ulostuloja en pidä niinkään sankaruutena, enemminkin laskelmoituna. Mitä enemmän julkkis saa palstatilaa sensaatiolehdistössä, sen paremmin nimi säilyy ihmisten mielissä.

Arjen sankarit, ne joista tuskin koskaan kuulemme, tekevät ruohonjuuritasolla töitä asenneilmaston parantamiseksi. Omalla vaatimattomalla tavallaan he rikkovat heteroiden silmissä niitä stereotypioita, joita homoista heteroilla useinmiten on.

Sankaruus tulee epäitsekkäiden tekojen kautta, ei laskelmoidun "oman hyvän" etsimisen kautta.

Mun idoleita monen tutkijian ohella ovat kulttuurin tekijät Saisio ja Rekola

En ole Jorma Hentilältä kysynyt mitä mieltä hän olisi, jos häntä nimitettäisiin sankariksi. Hän on kuitenkin erittäin selvää sankarin ainesta. Hän on tehnyt vuosikymmenet työtä homojen ja lesbojen hyväksi monipuolisesti. Hän ei ole kuitenkaan tehnyt niistä eritystä numeroa. Työ kyllä puhuu puolestaan. Hänellä on hyvät verkostot ja yhteydet, joiden kautta hän saa asioita eteenpäin. Hän on valmis lausumaan kannanottoja julki medioissa omalla vakuuttavalla tavallaan.

Jorma Hentilä on ehdottomasti minulle sankari.

Arjen sankareista superankareihin;
Perry Mooren nuortenkirja "Hero" (2007) on alku (avoimesti) homolle superakari Thom Creedin tarinalle. Käsikirjoittaja ja Narnia elokuvien tuottajan kiitetty ja palkittu esikoinen kertoo yksinäisen ja syrjään vetäytyvän pojankasvutarinan supersankariksi jolla on salaisuus; hän on homo ja kykenee parantamaan muita. Parantajan kykyjen karttuessa Thom Greed pääsee osaksi ryhmään erikoisia supersankareita. Thomin isä kuului aikoinaan samaan ryhmään kunnes joutui epäsuosioon, tämän johdosta myös Thomin äiti katosi. Tarinan edetessä Thom rakastuu, paljastaa salaliiton supersankareiden eliminoimisesta ja selvittää vanhempiensa kohtalon.
Kirjasta on elokuva suunnitteilla.

http://perrymoorestories.com/content/hero.asp

*Kirjailijan sivuilta löytyy myös lista homosupersankareista kautta aikojen. Marvelilla on X-Men sarjassa ensinmäisenä homo supersankarina pidetty Northstar...jonka kohtaloksi oli sarjakuvassa joutua aivopestyn Wolverinen kynsiin...
(http://en.wikipedia.org/wiki/Northstar)

Minäkin kannatan Hentilää ja Ollia. Hentilää aivan käsittämättömästä aktiivisuudesta. Hän jaksaa aina vieläkin ilmaantua paikalle korjaamaan vääriä käsityksiä vaikka kuinka vähäpätöiseltä tuntuvaan väittelyyn. Ollia hänen kertakaiikkisen peräänantamattomasta työstään homoutta koskevien virheellisten argumenttien systemaattisessa avaamisessa ja korjaamisessa.

Lisäksi haluaisin nostaa esiin muutaman nimimerkillä kirjoittavan ja johdonmukaiseen ja rauhalliseen argumentointiin kykenevän henkilön, jotka myös jaksavat vuodesta toiseen tarttua kynäänsä eri foorumeilla, kun milloin missäkin yhteydessä homous nousee jollain tapaa ylitsevuotavan merkitykselliseksi asiaksi yhteiskunnallisessa, uskonnollisessa tai muussa heteroväestöä koskevassa kansalaiskeskustelussa. Eikä tietenkään sovi unohtaa niitä heterojakaan, jotka yhtä lailla näkevät asioiden ytimeen ja puolustavat sinnikkäästi vähemmistöjen oikeuksia kukin omalla tahollaan.

Se on kuin meren aallot rannalla, juuri kun on piirtänyt hiekkaan selkeän kuvion, tulee uusi aalto ja kaiken saa aloittaa alusta. Mutta pitkässä juoksussa huomaa, miten määrätietoisella työllä on paljonkin merkitystä. Yksilönvapaudet ja ihmisoikeudet eivät taida olla sellaisia, että kun ne kerran on saavutettu, voi huokaista helpotuksesta. Ne vaativat jatkuvaa tarkkailua ja "huoltamista".

Olli S ja Hentilä saa munkin äänet.

Kiva, että Ollia pudetään sankarina, joskus saa vähän toisenlaisen kuvan näistä keskusteluista.
Olli on jotenkin reilu. Kun sanoin tykkääväni Osku Pajamäen kirjoituksista hän piti minua ihan sekona, mutta sitten kutsui kahvittelemaan ja keskustelu jatkui Osku Pajamäen facebook-sivulla. Eli se, että on Ollin kanssa vahvasti eri mieltä ei johda kaveruuden katkeamiseen ja hän pystyy olemaan sellaisenkin kaveri ainakin facebook-tasolla jota hän pitää kansankiihottajana. Moni ei siihen pysty, ole samaa mieltä tai lähde kävelemään. : (

Transihmisistä sankarina pidän sitä yksilöä, joka sai Suomen leikkauskielteiseen linjaan muutosta kastroimalla itsensä ja sosiaaliturvatunnuksen muuttamiseen muutoksen menemällä morsiuspuvussa naimisiin toisen morsiuspukuun pukeutuneen kanssa muistaakseni jo 1980-luvulla.

Tuo jälkimmäinen operaatio oli yksi hauskimpia, joissa olen ollut mukana. Olin silloin Aids-tukikeskuksen ensimmäisiä työtekijöitä, vuosi oli 1987. Tukikeskuksen silloinen
toiminnanjohtaja Outi Lithéniin vedottiin, koska henkilö jonka sukupuoli oli korjattu miehestä naiseksi, ei ollut kuitenkaan saanut sosiaaliturvatunnustaan muutettua naisen tunnukseksi viranomaisten vastahakoisuuden johdosta. Olimme siihen aikaan varsin aktiivisia Outin kanssa, koska olimme toimineet yhdessä tiiviisti aids-kriisin kanssa. Outin aloitteesta keksimme ovelan tavan protestoida sitä vastaan, etteivät viranomaiset suostuneet muuttamaan ko. henkilön sotua.

Päätimme pistää viranomaiset mahdottomaan tilanteeseen. Henkilö, jonka sukupuoli oli tosiasiassa korjattu naiseksi, oli kutenkin virallisesti/juridisesti edelleen mies sosiaaliturvatunnuksensa perusteella.

Outin kanssa järjestimme vastalauseena häät, joissa nämä kaksi naista vihittiin morsiuspuvuissa virallisesti avioliittoon. Olihan heillä eri sukupuolta olevien sotut. Toisaalta samaa sukupuolta olevien väliset virallistetut parisuhteet tai avioliitot olivat silloin vielä mahdottomia. Saimme kovalla työllä järjestettyä mukaan viranomaisen edustajan, joka ymmärsi asian periaatteellisen tärkeyden ja suoritti seremonian. Järjestimme pienen siviilivihkimistilaisuuden maistraatissa ja todistajat tilaisuuteen sekä hääkahvit tilaisuuden jälkeen.

Tämä sai viranomaiset suuren hämmennyksen valtaan. Kieltäytymällä vaihtamasta sukupuoleltaan korjatun ihmisen sotua, he olivat ajaneet itse itsensä tilanteeseen, jossa kaksi naista oli virallisesti vihitty avioliittoon aikana, jolloin se ei ollut mahdollista. Tempauksemme sai aikaan myönteistä huomiota ja toi tämän epäkohdan yleiseen tietoisuuteen. Samalla se edisti transihmisten asiaa ja samaa sukupuolta olevien parisuhteen virallistamista.

Outi ansaitsisi ainakin transväen tempauspalkinnon.

Hei,

Täällä mainittu mtf- henkilö on saanut myös yhteisön sisällä hyvinkin negatiivista mainetta niin kutsutuista trans-X-filesista. Olen ne itsekin aikoinani nähnyt. En halua asiasta tarkemmin kirjoittaa mutta asioista jotain tietävät kyllä ovat sanoneet näiden tiedostojen olleen hyvinkin tuhoisia monien yksilöiden elämälle. Niiden todisteiden valossa, jotka itsekin olen nähnyt pudottaisin tämän ko henkilön aika alhaiselle tasolle sankareiden listallani. Sen sijaan nostan Poraliikkeen kissamaisista hännännostoistaan huolimatta listani kärkeen t-sarjassa, koska hän on pitkänlinjan vaikuttaja ja aktivisti, joka uskaltaa tuoda omia ajatuksiaan rohkeasti esille. Vaikkakin välillä ihmettelen Poriksen omituisia ajatuskoukeroita.

Mut täällä on jo mainittu hienojen ihmisten nimiä: Hentilä, Olli S jne ja yhdyn siihen, että he ovat todellisia sankareita. Paljon muitakin on. Ihania ja upeita miehiä ja naisia ja monia siltä väliltä.

Ihanaa kesää kaikille

Toivoo Mini

By the way,

oman elämän sankareista: Tulinpa valituksi jo toisena lukuvuotena perättäin koulumme parhaimmaksi maikaksi. Ja valinta kuulemma oli hyvin selkeällä erolla muihin suosittuihin opettajiin. He he nostinpa omaa häntääni.

Mini

Ps. Anteeksi nöyrästi itseni mainostaminen ;)

Mini-Mii kirjoitti: "He he nostinpa omaa häntääni."

Ei tuossa mitään pahaa ole, oman hännän nostamisessa. "Se, joka itsensä ylentää, alennetaan" on lähtöisin Raamatusta ja Raamattu on väline ihmisten alistamiseksi ja tuhoamiseksi. Itse asiassa Babylonian kuningas Nabu-kudurri-ulur, Nebukadnessariksi tai Nebukadressariksi väännelty, oli terveellä tavalla ylpeä omista saavutuksistaan, niin kateellinen Jahve, joka ei ollut itse saanut mitään rakennetuksi ja oli vainonnut babylonialaisten rakennusprojekteja aiemminkin (* pakotti tämän seitsemäksi vuodeksi syömään ruohoa ja asumaan villipetojen kanssa, paitsi ettei niin koskaan käynyt Nebukadressarille vaan Nabunaidille. ( http://www.chaldeans.org/wiki/index.php/Nebuchadnezzar_II_of_Babylon ) Raamatun kirjoittajiahan tällaiset pienet epätäsmällisyydet eivät ole haitanneet. Kehu itseäsi ja syö ruohoa. Minä antivegaanina koen kasvikset epäterveellisiksi niin silläkin uhalla rikon Raamatun käskyjä.

"Täällä mainittu mtf- henkilö on saanut myös yhteisön sisällä hyvinkin negatiivista mainetta niin kutsutuista trans-X-filesista.
Olen ne itsekin aikoinani nähnyt. En halua asiasta tarkemmin kirjoittaa mutta asioista jotain tietävät kyllä ovat sanoneet näiden tiedostojen olleen hyvinkin tuhoisia monien yksilöiden elämälle. Niiden todisteiden valossa, jotka itsekin olen nähnyt pudottaisin tämän ko henkilön aika alhaiselle tasolle sankareiden listallani. "

En tiennyt, että hän oli niiden takana, mutta Lapinlahdessa minulle mäjäytti psykiatri kansion eteen ilmiantoja ja sanoi, "vähän oudon kuvan tämä antaa teidän yhteisöstänne" enkä voinut olla muuta kuin samaa mieltä. Kansiota en päässyt tietystikään selaamaan.

Tämä on muuten täsmälleen se tapa, millä salainen poliisi on kautta aikojen murtanut ihmisiä: Kaverisi ovat ilmiantaneet, meillä on todisteet, olemme paljastaneet koko organisaationne, et voi voittaa enää mitään salaamalla jne.

Ollissa on kiva juttu se lähes kaikkiin muihin sankareihin verrattuna, että hän on avoin uudelle. Hän tuli kantamaan sateenkaarilippua vappumarssille viime vappuna (ei ollut ensimmäinen kerta hänellä), hän on kulkenut pink black blockin mukana, hän on lukenut Seranon, hän tutustuu Satamaan ja kuka ties mitä muuta.

*) sekoitti Baabelin tornia rakentaneiden kielet ilkeyttään. Toisen kerran hän sekoitti ihmisten kieliä helluntaina ja koko maapallo sai kristityt uskontuputtajat vaivakseen. Torneja ne eivät edelleenkään pysty rakentamaan, ovat rakentaneet pelkästään Barcelonassa torniaan toista sataa vuotta. Vartiotorniseurakaan ei ole saanut aikaiseksi ensimmäistäkään pystytettyä tornia. Jo Jeesus puhui keskeytyneestä tornin rakentamisesta, mutta Jeesushan oli juutalaisten käytännöllinen pila.

""vähän oudon kuvan tämä antaa teidän yhteisöstänne"

Jaksaa olla karsea tämä maailma.

Myös Teuvo Loman antaa oudon kuvan minun kuvitteellisesta yhteisöstäni.

Kuvat ovat korostuneen tärkeitä silloin kun ei voi olettaa, että ihmiset hankkisivat ensikäden tietoa meidän yhteisöstämme, mutta kuinkahan lienee nykyään on.
Tällainen kuvien antamiseen liittyvä politiikka johtaa samanlaiseen fasismiin, mitä perssuomalaisilla on, jotka edustavat "tavallista suomalaista".... minä kun en tunne yhtään tavallista suomalaista, joten perssuomalaisten politiikka täytyy perustua karkeaan yleistykseen tai stereoypiaan siitä, mikä tavallinen suomalainen on.

Kiva, että on Teuvo Loman. Toivottavasti hän on niin epäuskottava, että ihmisiltä katoaa luottamus toimittajiin ja he hankkivat tietonsa omakohtaisesti kokeilemalla tirkistelyn sijasta.

Taidan olla kyllä vähän jäävi kirjoittamaan tähän, mutta kun tuo Teuvo -pointti tuli esille...
Minä kun olin se toinen Iltalehdessä haastateltu.
Se, jota verrattiin Teuvoon.
En kyllä ihan suoraan sanottuna ymmärtänyt miten kovan kontrastin toimittaja halusi lopunperin hakea, ja siinä yllätyin, mutta siinä mielessä olen samaa mieltä, että en ole kuin Teuvo.
En ainakaan pyri hakemaan julkisuutta, vaikka sitä nyt on tullut noiden IL:n ja Hesarin juttujen myötä ihan liikaa. Onneksi kaikki kommentit (myös PV:stä) ovat olleet hyviä ja kannustavia.
Nyt lähden koiran kanssa koko kesäksi mökille grillaamaan ja saunomaan, ja luotan siihen, että viimeistään 1.8. kukaan ei enää muistakaan näitä artikkeleja.

Kukaan ei tähän mennessä ole hoksannut ehdottaa homosankariksi Tom of Finlandia. Hän on tehnyt Suomea tunnetuksi maailmalla taitavilla homoeroottisilla piirroksillaan enemmän kuin kukaan muu suomalainen taiteilija koskaan. Hänen kauttaan homoerotiikasta tuli myös salonkikelpoista. Mielestäni ToF on vaikuttanut taiteellaan myös asenteiden väljentymiseen homoja kohtaan suomalaisessa yhteiskunnassa ja miksei muuallakin maailmalla.

Tähän kerron ToF:in taiteeseen liittyvän hauskan episodin. Poliisilaitos esittäytyi Helsingin jäähallilla näyttävästi joskus toista kymmentä vuotta sitten. Moottoripyöräpoliisin toimintaa esittelevän osaston yläpuolella oli suurikokoinen ToF:n grafiikan kopio, muistaakseni täydessä nahkauniformussa olevasta todella komeasta miehestä. Siinä kohdassa poistuin sivuun nauramaan. Arvelen osaston pystyttäjien joko olleen täysin tietämättömiä kuvan tekijästä ja hänen taustoistaan, tai sitten jotkut tiesivät liiankin hyvin.

Salonkikelpoista...? Toivottavasti ei sentään mutta kumma kyllä; ToF luoma yliseksuaalinen/fetisoitu, natsiviitteitäkin sisältävä sterotyyppi homo ei näytä loukkaavan ketään ...ellei nyt sattumoisin kulje pers' paljaana paraatissa in your face? Niinh..onhan tuo "Kake" hiukan helpommin omaksuttavampi/ mairittelevampi roolimalli hyväksyä kuin jokin "Teuvo"...?
-Ja lähempänä todellisuuttakin...?
Kaikki kunnia ToFinskille...ja hänen elämäntyölleen MUTTA...en usko että hänen taiteensa ole tehnyt "senteiden väljentymiseen homoja kohtaan suomalaisessa yhteiskunnassa" juurikaan mitään. Tom of Finland nähdäkseni tuli suurempaan tietoisuuteen suomessa vasta Image lehden jutun/ Käytä Kumia -julisteen kautta. Tuolle sterotyypiksi muodotuneelle kuvalle (nahka)homosta oli jo opittu nauraamaan Poliisiopisto-elokuvista. Homomiesten keskuudessa kyllä...mutta siltikin ehkä enempi Amerikoissa kuin Euroopassa ylipäätään. Tosin saksalainen Taschen on kiitettävästi julkaissun Finlandia, juurikin ilmestyi massiivinen 666(!!) sivuinen retrospektiivi "Tom of Finland XXL".

Moi Pete (viesti nro 28)!

Yritin lähettää sulle yksityisviestin nikkisi takaa, mutta se ei toimi. Olisin vain tiedustellut missä IL:n numerossa mainitsemasi haastattelu oli. Tiedäthän kai että Yle Teema lähettää Homo-Suomen historian taas kesäkuun 9. päivästä lähtien?

Terveisin,

Olli

*...tahi kukaan ehdottanut sankariksi Tove of Muumilaakso?

SaintJudy kirjoitti: "Salonkikelpoista...?

Tom of Finlandin työt muuttuivat salonkikelpoisiksi sillä hetkellä kun hänen työnsä ripustettiin meidän salonkimme seinälle! ;-)

Nooh...salonkeja on monenlaisia, aivan kuin niitä emännöiviä isäntiä! ;-)

Etkö näe Tom Of Finlandin taiteen ihannoinnissa hiukka ristiriitaa täällä esittämiin mielipiteisiin esimerkiksi puskaseksistä? Tai miten "homot torpedoivat omia oikeuksiaan"? Eikö Mr Finlandin piirtämä kuvasto edusta juuri sitä "kellaria josta olemme päässeet ihmisyydessä eteenpäin"...vai miten tuo jälkinmäinen vertaus menikään? Tom of Finland ylistää seksiä..ja on synonyymi sille käyttäytymiselle jota tunnut paheksuvan?

"Tom of Finland on kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia kuvataiteilijoita. Tom of Finlandin piirrokset ovat luoneet käsitystä homoseksuaalisesta miehestä, joka on ylpeä itsestään ja lihaksistaan.Tom of Finlandin töissä rakennetaan myönteistä homoidentiteettiä alakulttuurille tyypillisen itseironian ja paikoin jopa camphuumorin sävyttämänä. "

Tom of Finland - Ennennäkemätöntä - Unforeseen; Berndt Arell, Kati Mustola, 2006, Like Kustannus

SaintJudy kirjoitti: "Tom of Finland ylistää seksiä..ja on synonyymi sille käyttäytymiselle jota tunnut paheksuvan?"

Mielenkiintoinen kommentti ja näkökulma. Piti ihan miettiä omaa suhtautumistani ToFiin taas kerran. En tiedä miksi Touko Laaksonen grafiikkansa alkujaan määritteli. Minulle ne näyttäytyvät myönteisinä ja iloisina homoerotiikan kuvauksina, joissa ainakin joitakin homomiehiä kiinnostavia elementtejä on liioiteltu taiteellisella vapaudella. Omassa päässäni en osaa yhdistää hänen tuotantoaan näkemykseen, jota sinä ehdotat.

Ehkä olisi aika arvioida Tom uudelleen ...ennenkuin tuo suomettuu (hih!) harmittomaksi kahvipöytäkirjallisuudeksi tai pölyttyy salonkien seinille? Tuo (nahka)kulttuuri itsessään näyttää nykyään hieman samalta kuin viidenkympin villityksessä aloitettu moottoripyörä harrastelu. Finlandin luoman kuvaston matka patjan alta kätköistä museoihin kertoo enempi yhteiskunnassa tapahtuneesta muutoksesta. Itse kuvien sisältö ei ole muuttunut, mutta niiden merkitys ja käyttötarkoitus kokonaan? Nykyään päivänvalossa, ja aikojen muuttuessa nuo voi nähdä jokseenkin hassuna, tai camppina ylistyksenä mieskauneudelle. Toki aika on kuluttanut tuota kuvastoa vielä rajumpien kuvien tullessa mutta Tom oli aikanaan vaarallisempi miltä se nykyään näyttää. Jo pelkästään kuvaamiensa fantasioiden kautta ja miten niin monet tuntuivat samaistuvan tuohon übermieheen; viimein oli lupa olla maskuliininen ja homo. Oli helpompaa kloonata itsensä ja olla "palomies" tai "poliisi" kun "effemite gay man" koettiin jokseenkin häpeälliseksi rooliksi edes tulla samaistetuksi. Ajattelumalli joka vieläkin on voimissaan. (**Tosin minulle Tomin kuvastossa tyypit näyttäytyvät oudon feminiinisiltä isoine tisseineen ja pyöreine takapuolineen; hieman samalta kuin Michelangelon kuvaamat naiset.)
Touko Laaksonen painotti jossain haastattelussa että hänelle on erittäin tärkeää että hänen kuvissaan esiintyvät hahmot hymyilevät ja näyttävät siltä että nauttivat tilanteesta. Ehkä siksi on niin helppoa katsoa aika äärimmilleen viritettyä S/M seksiä? Nuo kohtauksethan ovat aika hardcorea... Se että kuvat ovat piirretty eivätkä valokuvia Finlandista tekee näennäisesti harmittoman ja "turvallisen" katsoa. Ehkä tästä syystä Finlandin kuvat ovat vaarallisempia siitä miten luovat ruokkivat fantasioita, eivät pelkästään esitä niitä? 'These works are not conversation pieces, they're masturbation pieces' -Rob Meyer. Lainaus wiki sivuilta kuvastaa tavallaan tuota "kritiikittömyyttä" miten Finlandia vieläkin tarkastellaan vaikka tuo on "ylevöitetty" taiteeksi.
(**taide mielestäni ei ole mitenkään "ylevää" tai elämää suurempaa vakavuutta mutta tuo lienee toinen keskustelu).
Finland osasi vietellä mutta herkkyyttä kuvista saa etsiä (..ellei tuoksi luokitella orgasmin jälkeistä raukeutta?). Tom näyttää miehensä pelkästään seksuaalisessa kontekstissa ja fetissinä...oudon etäisinä, pintana. Jopa muotokuvat ovat "klooneja". Finland piirtää samaa saavuttamatonta miestä kerta toisensa jälkeen. Eivähän nuo oikeasti ole poliiseja...eihän? Mitä Tomin miehet tekevät työkseen? En muista nähneeni kertaakaan Finlandin piirustuksessa seksiä harrastettavan sängyssä. Yleisimmät viitteet ympäristöön näyttäisi olevan puisto (hyvin hoidettu sellainen; tuolla ei liiemmin näy aluskasvillisuutta) ja baari. Supermies ratsastaa harrikalla...ei Hästensillä?

"Kukaan ei piirtänyt uniformuja niinkuin Tom of Finland" -on sitten ihan oma lukunsa.

Olen viimeisessä bloggauksessani ottanut kantaa ihmisten nostamiseen tolpan nokkaan ihailtaviksi. Minä ainakin hyppään pois sen tolpan nokasta:

http://ranneliike.net/blogi.php?nick=Olli%20St%E5lstr%F6m

Lähden nyt pitkälle lomamatkalle Keski-Eurooppaan Jupeni ja Johannes Brahmsin kanssa enkä pääse kirjoittelemaan tänne viikkoihin.

Vlad Tepes -vainaakin se ennen muinoin nosteli ihmisiä tolppien nokkiin. Joskus tuhansia kerrallaan. Tämä turkkilaisiin erityisesti mielensä pahoittanut, joskus myös "Dracul"iksi kutsuttu valakialaisveijari kun harrasti niitä suurimittaisia ja summittaisia seivästyskinkereitä.

Tulipahan vaan mieleen, että onkohan noilla Ollin tarkoittamalla ja ja Vladin harastamalla tavalla paljonkaan eroa. Molemmat kun saattavat tehdä a.o. nostetavalle aika saatanan kipiää loppupeleissä. fyysisesti, psyykkisesti tai molempia...

Sankaruus. Sankari.

Aiemmissa viesteissä on ruodittu sankareita ja sankaruutta tosi monesta näkökulmasta. Hyvinkin kiinnostavia ajatuksia.

Itse en ole tottunut pitämään ketään sankarina. En pidä siitä, että joku nostetaan meitä muita ylemmäksi. Useimmat ihmiset ovat jossain vaiheessa elämäänsä tehneet isompia tai pienempiä sankarillisia tekoja. Toisaalta, kenenkään sädekehä ei liene täysin tahraton.

Yksi esimerkki tällaisesta jalustalla ratsastavasta sankarista on marsalkka Mannerheim. On selvä, että tämä on merkittävä valtiomies ja vaikuttanut ratkaisevasti siihen, että elämme vapaassa ja demokraattisessa maassa. Mutta, joka kerran kun puhutaan vaikkapa Marskin seksuaalisesta suuntautumisesta tai tämän kansalaissodan aikaisista toimista punaisia kohtaan, on tuloksena huohottavia puheenvuoroja, joissa vaaditaan suun pistämistä suppuun.

Sankari tai jalustalle nostettu ihminen on aina tietynlaisen suotimen takana, jonka takaa kriittinen suhtautuminen tämän tekoihin tai ajatuksiin on hankalaa. Mielestäni jonkun ihmisen kunnioittaminen ihmisenä on itsestäänselvää. Tämän tekojen arvostaminen on eri asia kuin saman ihmisen pitäminen sankarina. Näitä tekojakaan ei pitäisi julistaa pyhäksi, vaan niitäkin kohtaan pitäisi voida esittää kritiikkiä avoimesti, jos on aihetta. Mutta ei tietenkään leimaten tai pilkaten vaan asiallisesti ja perustellen.

Tai sitten... "Me ollaan sankareita kaikki / kun oikein silmiin katsotaan / me ollaan sankareita elämän / ihan jokainen".