Miten muuttaa maailmaa?

Mitä enemmän maailmasta kuulee, sitä enemmän pelottaa ja suututtaa. Tuntuu pahalta vain lukea maailman sateenkaariväen kamalasta kohtelusta pystymättä vaikuttamaan asiaan ja oikeasti auttamaan ihmisiä. Kaipaisin siis neuvoja maailman parantamiseen! Mitä keskivertovinokas voi Suomesta käsin tehdä? Miten maailmaa muutetaan? Miten voin vaikuttaa vallanpitäjiin ja osoittaa tukeni hankalammissa oloissa eleleville lajitovereille? Intoa riittää, mutta tietoa ja taitoa kaipaisin lisää. Tähän mennessä olen lähinnä yrittänyt ottaa sateenkaariasiat huomioon vaaleissa ehdokastani valitessani (mistä muuten löytäisin lisätietoa esim. EU-vaaliehdokkaiden näkemyksistä?) ja lähetellyt Obamalle postikortteja Join the Impact -webbisivun (http://jointheimpact.com/) ja ihanan Dan Savagen (http://www.thestranger.com/seattle/SavageLove?show=blog) innoittamana. Mutta mitä muuta voitaisiin tehdä?
jennam kirjoitti: " Mutta mitä muuta voitaisiin tehdä?"

Nyt katsot kauas. Olisiko mahdollista, että hetken katsoisit myös lähelle omaa elämänpiiriäsi? Mitä olisi sellaista jossakin lähelläsi, jolla "voisit osoittaa tukesi hankalammissa oloissa eläville lajitovereille"? Läheltä aloitettaessa tuloksia voi syntyä tuota pikaa ja ne voit myös helpommin havaita.
Katson kauas, koska suomalaisen pikkukaupungin kasvattina lähipiirissäni ei paljon muita homoja tai lesboja ole. Asenteet ovat sen mukaiset, mutta en oikein tiedä, miten niitä muuten muuttaisin kuin olemalla oma itseni ja puhumalla asiasta mahdollisimman avoimesti. Olen kyllä paikallislehden yleisönosastolla asti tuonut asiaa esiin, ihan omalla nimelläni, mutta mielelläni tosiaan katsoisin vähän kauemmaskin. Suomessa kun asiat kuitenkin ovat kohtuullisen hyvällä mallilla, rekisteröity parisuhde on olemassa ja adoptio-oikeuksista ja sukupuolineutraalista avioliitosta ainakin keskustellaan. Parhaat (ja toistaiseksi pitkälti ainoat) lesboystäväni ovat amerikkalaisia ja muutan itsekin pian ulkomaille, joten kansainvälinen suuntaus on jo ihan valmiiksi minuun ohjelmoituna. Tarttis jotain tehrä.
Kerrot muuttavasi ulkomaille. Seuraava ajatukseni on sinulle jo kenties itsestään selvä, mutta sanon sen kuitenkin. Oma kokemukseni on, että olisi hyvä perehtyä tuon maan kulttuuriin etukäteen. Tieto ja kulttuurinen herkkyys helpottavat kanssakäymistä ja vähentävät yhteentörmäyksiä ja väärinkäsityksiä. Se mitä tuossa maassa aiot muiden hyväksi tehdä, onnistuisi alkuun varmaan parhaiten jonkin organisaation kautta. Niissä yleensä tiedetään missä apua tarvitaan ja millaista.

Opiskelin joskus Münchenissä suomalaisen ryhmän mukana. Otin etukäteen yhteyttä paikalliseen gay-organisaatioon. Sain välittömästi sieltä ystäviä. Yhteisiä aktiviteetteja löytyi sitten jopa liialtikin. Kielen taitaminen oli yksi tärkein seikka. Toinen tärkeä seikka minulle oli pysyä erossa suomalaisista porukoista, joissa lähinnä viina maistui ja synkät pilvet olivat aina matalalla.
  • 6 / 20
  • Pora-liike
  • 10.5.2009 8:10
Ongelma on valta ja kasvoton valtakoneisto. Valtakoneiston uhreja olemme me kaikki. Koska ihmiset ovat riistettyjä, he purkavat epätoivoaan näkyviin kohteisiin oli kysymys sitten roskalaatikon tai homon potkimisesta. Me voimme tietysti kampanjoida ettei tämä viha kohdistuisi nimenomaan meihin, mutta sitten viha siirtyy vain jonnekin muualle, nyt on muotia vihata ulkomaalaisia tai köyhiä. Mutta jos on vaikka ulkomaalainen tai köyhä homoseksuaali, niin se tietää vain että vihan painopiste siirtyy yhdestä ominaisuudesta toiselle.
Tämä mätä järjestelmä ja siihen kuuluvat hierarkiat tule kumota ja kehittää aitoa, anarkistista ruohonjuuritason demokratiaa ja yhdessäolemista.

Minusta hierarkioiden syy on uskonto. Joukko tyhjäntoimittajia keksi tehdä ammatin, jossa jumalten palveleminen eli siis sen huolehtiminen, että aurinko nousee joka aamu, kuuluu vaan tietylle hierarkiselle organisaatiolle kun taas muilta edellytetään kovaa raatamista pellolla tai alemmuutta kotona. Liiton arkkiin koskemisesta tai edes katsomisesta seurannut kuolemanrangaistus oli osoituksena siitä kuinka tarkasti papisto vaali loisasemaansa. Jumalaahan, ken sellaiseen uskoo, ei lainkaan kiinnosta kuinka hänen palvontansa on organisoitu ja kuka on ylipappina yhtä vähän kuin aurinkoon vaikutti auringon palvominen.

Vaikka ihmiset eivät usko oikein kunnolla Jumalaan, meillä elää sellainen käsitys, että kristilliset arvot ovat hyviä. Eivät ne ole. Kristinusko on paska uskonto. Se kannattaa hierarkiaa ja pitää henkisesti yllä alistamisen valtakoneistoa.

Vastusta kristinuskoa.
Vastusta kapitalismia.
Vastusta valtaa. Kyseenalaista valta. Elä niin kuin valtaa ei olisikaan kunhan et satuta muita. Joitain ajatuksia on CrimethIncin kirjassa "Days of War, Nights of Love", jota saat ilmaiseksi netistä. Mutta älä kopioi kenenkään toisen ideologiaa, tee omasi, juuri sinulle sopiva.

Minun tapani toimia ovat olleet vetää sateenkaarilippu taloyhtiön salkoon, viedä sateenkaarilippu vappumarssille, iskeä veitsi Z-lehden oveen sanastosensitiivisyysvaatimusten kanssa, järjestää kirjekampanja. Kaikki ovat herättäneet keskustelua. On kiva nähdä oman työnsä tulos siinä, että sanastollinen sensitiivisyys on levinnyt käytännöksi, jota ihmiset osaavat vaatia.
Jennam, kannattaa auttamaan aikoessaan myös miettiä omia motiivejaan. Mitä minä saan taikka haluan saada auttaessani muita? Onko se oikeasti pyyteetöntä vai odotanko vastapalveluksia? Entäpä jos autettava ei olisikaan kiitollinen. Olisinko edelleen valmis häntä auttamaan? Olenko varmistanut myöskin, että autettava oikeasti hyväksyy auttamiseni?

Mielestäni auttaminen on silloin pyyteetömintä, jos kohde ei tule tietämään avun antajasta mitään. Yksi tällainen auttamisen tapa on lahjoittaa rahaa vakavasti auttamisen parissa toimiville järjestöille. Esimerkkinä vaikkapa Punainen Risti ja Amnesty.
Dragon-85 ja Pete, mitkä ovat teidän tekonne yhteisten etujen eteen muuta kuin suunpieksentä sellaisia ihmisiä vastaan, jotka oikeasti tekevät jotain?
Ainakaan ette ole onnistuneet estämään minua ennen eikä jatkossakaan, se olkoon merkki siitä, kuinka tyhjänpäiväisiä teidän tekonne on. 2 x 0 = 0.
Suora toiminta on toiminut aina tehokkaammin kuin vakiintunut, hierarkinen ja byrokraattinen järjestötoiminta.

JuhaniV kirjoitti: "Jlahjoittaa rahaa vakavasti auttamisen parissa toimiville järjestöille. Esimerkkinä vaikkapa Punainen Risti ja Amnesty."

Punainen Risti on homofobinen. Miten olisi Vapaa-ajattelijat? Ateismi on aina kannatettava ajatussuunta. Paljon energiaa haaskaantuu uskontokeskusteluun, mikä on todellista pseudokeskustelua, koska me olemme sitotutuneet debattiin pienen, uhatuksi olonsa tuntevan ja siksi äänekkään delusionaalisen porukan kanssa vain siksi että me "kunnioitamme" heidän harhojaaan. Se pitää sisällään sanattoman vastapyynnön kunnioittaa meitä, ikään kuin meidän asiamme olisi mitenkään verrannollinen uskonnollisiin harhoihin. Me ikään kuin pyytelemme anteeksi harhojamme, sen sijaan että vaikkapa iloitsisimme aidosti siitä, että Kristus on teloitettu ja Jumala vetäytynyt kiusaamasta ihmisiä. (Kristus on tosin satuolento niin kuin Jumalakin)
Vakiintunut, hierarkinen ja byrokraattinen järjestötoiminta on niitä kanavia, joilla estetään maailmaa luhistumasta kasaan ja ajautumasta anarkiaan, mikä taas ei olisi kivaa kenellekään (paitsi ehkä porikselle).
En näe, että Poriksen toiminta olisi mistään muusta maailmaa muuttavasta toiminnasta pois. Kukin tyylillään. Jos ei kukaan koskaan olisi toiminut vallitsevan järjestelmän vastaisesti (=anarkistisesti?) ja sallitun kritiikin sääntöjen ohi, niin mistä sitä tietää millä feodaalisella pellolla itse kukin raataisi.

Mun mielestä edes jotenkuten toimivan demokratian elinehto on sietää koko järjestelmään kohdistuvaa kritiikkiä. Maailma näyttäytyy sallivana paikkana niille, jotka eivät kolhi itseään sen vaatimien muottien reunoihin.

Kivien viskely on ihan hanurista, mutta mitä helvetin vikaa on byrokratian ohi ajavassa ruohonjuurirason yhdessäolossa?

Ja eivätkö kaikki tavat vaikuttaa, paitsi väkivalta, ole plussaa? Myös sisäsiisti järjestötoiminta.
Dragon-85
12.05.2009, 09:51 "Vakiintunut, hierarkinen ja byrokraattinen järjestötoiminta on niitä kanavia, joilla estetään maailmaa luhistumasta kasaan ja ajautumasta anarkiaan, mikä taas ei olisi kivaa kenellekään (paitsi ehkä porikselle)."

Olet deluusionaalinen tai sitten et tykkää katsella maailmaa, sillä tämä maailma todellakin "luhistuu kasaan" ja "ajautuu anarkiaan" ihan ilman että minä tai kukaan anarkisti olisi siihen vaikuttamassa. Anarkistit eivät aiheuttaneet finanssikriisiä. Anarkistien vika tuskin on myöskään maapallon ruokakriisi. Anarkistien ansioksi ei voi myöskään lukea ilmastokatastrofia. Kaiken kukkuraksi nämä ovat yhtä aikaa päällä. Lisäksi on tullut öljyhuippu. Kapitalistinen järjestelmä on tullut tiensä päähän.

Vaikka kuinka olisit änkyräkapitalisti, niin sinunkin pitäisi myöntää ettei keskiluokkaiseen elämäntapaan ole ympäristön kestokyvyn puitteissa enää varaa.

Tässä ei olla puhumassa siitä mikä on kivaa. Tämä orwellilainen paskakapitalismi pitää potkia nurin joko tänään tai sitten se romahtaa vielä tuhoisammin seurauksin huomenna. On parempi kaikille, että se ajetaan alas hitaasti.

On myös merkkejä siitä, että kapitalismin kärjistäessä luokkakonfliktia osa syrjäytetyistä tarttuu apokalyptisiin tuhokultteihin, kuten fasismiin tai uskonnollisiin fundamentalismeihin. Nämä ovat kansan tasolla ja kadulla anarkismin lähimmät vaihtoehdot.

Sinä voit tietysti rauhassa uskoa päättäjiin ja pistää pää pensaaseen ja kuvitella, että kaikki on hyvin. Niinhän Brezhnevinkin aikana tehtiin ja Kekkosen ja Nikolai II:n. Pidetään vain ulkopoliittisia, sisäpoliittisia ja seksuaalipoliittisia liturgioita ja kuvitellaan, että Suomi on jotenkin tapahtumista syrjässä ikään kuin Euroopan karttaa ei oltaisi lainkaan katsottu. Suomi on Euroopan keskellä, Suomen pitää ottaa myös tila olla tapahtumien ja kehityksen keskellä.

Unohdetaan kaikki mitä minä sanoin. Siitä huolimatta ja vääjämättä väestö Euroopassa vanhenee. Tästä tulee sellainen maailman vanhainkoti. Vanhainkodit ovat harvoin innovaation, keksintöjen ja edistyksen kärjessä. Koko meidän kulttuurimme taantuu ja aloite siirtyy nuorekkaammille etelän kulttuureille. Eurooppa vajoaa maailman periferiaksi ja täällä myydään vain jotain brändejä, Lacosten krokotiileja niin kuin venäläiset aikoinaan myivät emalisia rintanappeja Hietalahden torilla imperiuminsa kaaduttua. Tapahtumien keskipiste siirtyy muualle! Emmehän me ole kehittyneet helleenien ja Kalevalan ajoista vain ollaksemme jokin periferia! Siksi meidän pitää ottaa aloite ja luoda jotain uutta. Ateenan kaduilla ja Ranskassa ja Italiassa ja Suomessakin levitetään anarkismia. Me voimme nostaa demokratian ihan uudelle asteelle!

Anarkismi on yksinkertaisesti sitä, että sinä itse tiedät ilman holhousta, mikä sinulle itsellesi on parasta ja kunnioitat muiden oikeutta samaan. Mikä tässä on niin vaikeaa? Sinä taidat Dragon-85 oikeasti pelätä näitä fundamentalismeja ja fasismeja? Väkivaltio ei lainkaan hillitse niitä. Väkivaltion romahtaminen ei aja niiden asiaa.

Setalla on ollut 35 vuotta aikaa järjestää sateenkaarilippu Itä-Helsinkiin, ei ole tietääkseni onnistunut. Viime vuonna puhuttiin siitä, että olisi hyvä järjestää vaikka homofobian vastaisena päivänä mielenosoitus tai vastaava Itä-Helsingissä. Ei tapahtunut. Minä kiskoin lipun lipputankoon, se oli suoraa toimintaa ja kas noin: 2.5.2009 päättyi sateenkaariliputon kausi Itä-Helsingissä (ainakin minun tietääkseni, joku toinen on saattanut liputtaa yksityisesti aiemmin). Mitä väärää?
Minulle kaikki sanoivat, että sinä menetät lippusi, mutta tiukasti kyselemällä minä sain sen takaisin.

Tänään suomalaisuuden (etnisyys) päivän lippuna on sinivalkoinen (väkivaltion lippu). Siniset ovat järvet ja valkoinen on hanki. Suomessa on ollut käytössä myös punakeltainen lippu. Punainen on thaimaalaisen poimima mansikka ja keltainen on ruskakoivun lehti. Näinköhän. Ei, kun sinivalkoinen lippu on puoluelippu. Se edustaa kapitalismia. Valkoinen niin kuin valkosuomalainen, sininen niin kuin ruiskukankokoomuslainen. Punainen ja keltainen olivat myös puoluevärejä. Ei niillä ollut mitään tekemistä suomalaisuuden (etnisyys) kanssa, kysymys oli siitä, mikä ideologia täällä suomalaisia alistaa.
Tällaiset fasistiset, kansalliset ja väkivaltiolliset arvot pitää kyseenalaistaa ja tehdä näkyviksi. Se tehdään pistämällä jokin muu lippu sinne missä yleensä on totuttu Suomen väkivaltion puoluelippu näkemään.

Ottakaa vapaus itsellenne kunhan se ei ole muilta pois. Minulla repussa lukee esimerkiksi "male or female or something else" ja "What makes you think I am heterosexual?". Eikös ole tällaisia kivempi pitää päällä kuin naurettavia brändejä, ovat ne ainakin yksilöllisempiä. Sitä paitsi minulla Pride ei ole vain naurettava sateenkaareva oktoberfest jonka heterot voivat ahdistumatta ja mukavasti sivuuttaa. Jos Oras Tynkkysellä tai Sofi Oksasella olisi tällaisia merkkejä asusteissaan ei heitä tarvitsisi harmittaa se, että heitä koko ajan heteroutetaan.

Anarkistien jälkiä saattoi seurata vappuaattoisessa kolmoisdemossa. Anarkistit heittelivät maalipommeja pankkien ikkunoihin. Strassbourgissa taas esimerkiksi poliisi oli nähty pistämässä apteekkia säpäleiksi ja Ateenassa uusnatsit tuhosivat pikkuliikkeitä. Täälläkin ne tuhoavat pizzapaikkoja. Pankki, johon anarkisti kohdistaa iskunsa on niellyt loputtomasti veronmaksajien rahoja ja arvaa mitä ne tarjoilevat - tänään Tapiolassa tarjottiin luottoa ilman vakuuksia ja eilen töllössä lomamatkaa velaksi, ikään kuin mitään ei olisi luottokriisistä opittu! Helvetti, veronmaksajahan ne kaikki maksaa!
Dragon-85: "Vakiintunut, hierarkinen ja byrokraattinen järjestötoiminta on niitä kanavia, joilla estetään maailmaa luhistumasta kasaan ja ajautumasta anarkiaan, mikä taas ei olisi kivaa kenellekään (paitsi ehkä porikselle). "

Koska homojärjestön perustaminen ja pyörittäminen oli mahdotonta rikoslain aikana, sekin liikehdintä alkoi aivan muualta kuin kokouksista ja kabineteista. Tai ehkä vähän Karhukabinetista. Ja mitä anarkiaan tulee, ainakin taloutta on tietoisesti ajettu siihen tilaan uusliberalismin nimissä, eikä se näytä olevan kovin kivaa kenellekään.
Tulee vähän copypastea, mutta minusta tämä on hiennommin sanottu kuin mihin itse pystyn, etenkin tämän viimeinen lause:
-------------------------------------------------------------
Elämä on ikuisesti tässä hetkessä. Valinta on nyt. Kun elottomuus, johon tämä maailma on alistettu ja kuristettu, ympäröi meitä kaikkialla ja tunkeutuu nahkoihimme, ei elämän puolustajille jää muuta mahdollisuutta kuin nopeuttaa vanhan maailman rapautumista, niin että uusi voi syntyä sen tuhkasta. Älä pelkää tuhoa sen enempää kuin uuden luomistakaan. Tuli on elementtimme.

Miten saada tuli leviämään? Vanhan maailman kieli puhuu ylireagoinnista, taloustilanteesta, työllisyydestä, kansalaisista ja liikkeenomistajista, se puhuu tilanteen rauhoittamisesta, rautaisesta kurista ja järjestyksestä, ehkä myötätuntoisesti vähäosaisten auttamisestakin. Kontrolloitua mediaa seuraamalla voisi saada vaikutelman, että kaikki puhuvat tuota samaa kieltä, ettei mitään muuta kieltä ole olemassakaan. Kapinan kieli on toiminta, ja jos haluamme vielä joskus saada selville kuinka moni sitä oikeasti puhuu, meidän on tehtävä käytännön aloitteita nyt.

"Odottelemalla oppii odottamaan, toimimalla oppii toimimaan."
Nyt viikonloppuna yritettiin muuttaa maailmaa, muuttuiko se?

Riiassa onnistuttiin järjestämään lopulta hyvä paraati, kun tuomioistuin antoi sille luvan vastoin kaupunginvaltuuston venkoilua. Luulisin, että 600 ihmisen marssi antaa niillekin homoille, lesboille, transmiehillej a naisille, jotka eivät päässeet paikalle, lisää itseluottamusta. Lyhyellä aikavälillä ehkä homofobia jopa lisääntyy, kun ääriliikkeet pelkäävät menettävänsä asemiaan ja kun hlbti -vähemmistöt saavat lisää näkyvyyttä ja oikeuksia. Itse uskon, että hiljaisuus ja nöyristely on pitkän päälle paljon haitallisempaa. Oikeuden päätöksen pitäisi myös tehdä selväksi poliitikoille, että lain suomat, vähäiset, oikeudet kuuluvat kaikille.

Moskovan aktivistit saivat asialleen ainakin julkisuutta, ainakin lännessä. Ehkä jotkut meikäläiset 'viisuhomotkin' tajuavat, että se ei oikeutta saa, joka ei sitä itse yritä ottaa.

Suomessa Ranneliike onnistui sitomaan kirkollisen vaikuttajan entistä lujemmin ihmisoikeuksien ja tasa-arvon puolelle. Ehkäpä piispä Riekkinen on aktiivisempi kuin edeltäjänsä ministeri Stubb homofobian vastaisena lähettiläänä. Sisäministeriön kansaliapäälliköltä saatin yllättävän, siis tuon ministeriön kannaksi yllättävän myönteinen kannanotto viharikoksien torjunnasta. Ehkäpä siihen hieman vaikutti Ranneliikkeen tuomat puitteet ja julkisuus.

Itse olin tekemässä Amnestyn mielenosoitusta Riian ja Moskovan tueksi. 80 marssijaa, paljon lippuja ja plakaatteja, kirjeitä suurlähetystöihin. Muuttuiko mikään? Ainakin minä sain pientä tyydytystä siitä, että edes yritin jotain. Meidän osallistujien solidaarisuus ehkä kasvoi: ensi kerralla, missä tapahtuukin, meitä on enemmän ja olemme räväkämpiä. Saimme myös Latvian suurlähettilään kuuntelemaan ja keskustelemaan: ehkä hän osaltaan välittää viestiä, että Latvian hlbti-vähemmistöllä on tukijoita maailmalla.

Byrokratiaa vai anarkiaa? Kun lähettää kirjeen suurlähettiläälle, kannattaa huomioida tietyt muotoseikat ja protokolla. Piispoja ja ministeriöiden kansliapäälliköitä ei saa liikkeelle ihan mikä tahansa porukkka. Amnestykin on monesti raivostuttavan hidas päätöksenteossaan. Toisaalta esimerkiksi hlbti-ryhmässä voidaan ihan vapaasti kehitellä hassujakin ideoita; nyt päädyttiin perinteelliseen mutta epämuodikkaaseen mielenosoitusmarssiin.

Itse uskon viikonlopun tapahtumien jälkeen entistä lujemmin siihen, että maailma ei vain muutu, vaan sitä voi muuttaa. Jokaisen pitää löytää siihen vain omat keinonsa.
Kärsivällisyys on ainakin minulta loppunut Venäjän kanssa. Ei ole reilua, että homofobinen mielenilmaus sallitaan kun taas vastaavasti Pride kielletään. Sitä ei voida perustella järjestyssyillä, vaan se on selkeä ideologinen valinta.
On parempi kuolla vapaana kun elää elämänsä kumarassa.

Krister kirjoitti: "80 marssijaa, paljon lippuja ja plakaatteja, kirjeitä suurlähetystöihin. Muuttuiko mikään? Ainakin minä sain pientä tyydytystä siitä, että edes yritin jotain. Meidän osallistujien solidaarisuus ehkä kasvoi: ensi kerralla, missä tapahtuukin, meitä on enemmän ja olemme räväkämpiä. "

Aika vaisu siis. Ehkä sinua lohduttaa se, että solidaarisuusaktiona pidin sateenkaarilippua iltapäivän sosiaalikeskus Satamassa kyltin luona ulkona liehumassa. Lipun näkivät ainakin kuusi autollista poliiseja ja talolla järjestetyille markkinoille tulleet.
Minä katsoin samaan aikaan elokuvan Travel queeries. Lontoon pride oli hyljeksinyt mustapinkkiä blokkia ja kun he lähtivät työntämään uskovaisten fanaatikkojen kilpiä pois (rauhanomaisesti), poliisit eivät päästäneet heitä enää takaisin Pride-kulkueeseen.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa: http://photos-a.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-snc1/hs035.snc1/4324_1138669954390_1456628711_357304_4730257_n.jpg
  • 18 / 20
  • Kolmoisritti
  • 18.5.2009 20:13
Nyt voi äänestää vaikkapa Korhosta Europarlamenttiin. Minä taidan äänestää häntä, koska hän on ainoa julkisesti , tosin ei ehkä omasta tahdostaan, avoin oma itsensä. Pinkkidemarit eivät ole mua vakuuttaneet, koska niiden työ ei näy. Mun mielestä tehdastyöläistä homofoobisempaa miestä ei oo, tai joo uskovaiset ovat.
"Aika vaisua", kirjotti Pora. Ehkä, ei rikottu yhtään näyteikkunaa eikä potkittu autoja, ei ollut vastamielenosoittajiakaan (mitenkähän niitä saisi huokuteltua paikalle ulos kaapistaan?). Oli kuitenkin sateenkaarilippuja ja Amnestyn viirejä, plakaatteja suomeksi, englanniksi, venäjäksi, latviaksi ja arbiaksi. Kuinka moni meidät näki matkalla Kiasmalta Mannerheimitietä Eiraan, en tiedä. YLE huomio netissä. Käveltiin jalkakäytävää kuitenkin yhtenäisenä kulkueena; ajoradalle olisi menty tukkimaan liikenne, jos meitä olisi ollut vähän enemmän (ehkä ensi vuonna). Poliiseista meidät näki kaksi mustamaijaa ja yksi pienempi auto ja kaksi polkupyöräpoliisia (about 10 hlö), niin se komisario, jolle jätin ilmoituksen.

Toki vaikutus olisi ollut ehkä suurempi, jos jokainen meistä oli heiluttanut sateenkaarilippua omilla kotinurkillaan tai jossain muutaman tunnin, kuten Pora. Aplodit siis sinulle aktiivisuudesta, ihmettelen, että jaksat edelleen.
Tässä video siitä, kuinka ihmiset tulevat ulos kaapista homofobian vastaisen päivän kunniaksi ympäri maailmaa. Mukana viesti myös Irakista, Valko-Venäjältä niin ja täältä (ehkä tunnette kasvotkin):
http://www.youtube.com/watch?v=m2Rp8ep_ezE

Krister kirjoitti: "ei ollut vastamielenosoittajiakaan (mitenkähän niitä saisi huokuteltua paikalle ulos kaapistaan?)."

TBTN-mielenosoituksessa venäläiset miehet huusivat: "Nashi, nashi!". Sunnuntaina ehkä sopiva kohde hieman kärjekkäämmän mielenosoituksen paikaksi olisi ollut varmasti jossain Moskovan patriarkaatin kirkon luona.

"Toki vaikutus olisi ollut ehkä suurempi, jos jokainen meistä oli heiluttanut sateenkaarilippua omilla kotinurkillaan tai jossain muutaman tunnin, kuten Pora. Aplodit siis sinulle aktiivisuudesta, ihmettelen, että jaksat edelleen."

Elämän edellytys on vastustaa kaikin tavoin järjestelmää, joka kivettää ja kuolettaa ihmisen jähmettyneeksi ja tunteettomaksi möhkäleeksi televisioruudun ja sohvan väliin. Tulin juuri Tapiolasta, siellä on kaupunkisuunnittelijan valokuvanäyttely Tapiolasta. Se näyttää samalta kuin Pripjat, kaupunki kolme kilometriä Tshernobylin reaktorista: Kumisee tyhjyyttään. Rakennukset on ja luontokin, mutta ihmiset ovat poissa. Onko tämä moderni visio "kaupungista". :o Pois häiritsevät ihmiset ja hälisevä elämä. Kaikki "tunteminen" ja eläminen ahdetaan (maksullisiin) elämyspuistoihin tai matkustetaan ilmastooa tuhoten maihin, joissa elämää ei ole vielä katukuvasta siistitty pois. Mutta hei, konkurssipankit tarjoavat töllössä lainaa heppoisin ehdoin että pääsee lomalle Aasiaan, ikään kuin mitään ei oltaisi opittu pankkikriisistä. Tai ehkä lainalla on veronmaksajien takuu.

Edustuksellinen "demokratia" on jähmettänyt ihmiset niin, että he kysyvät minulta olenko pistänyt lippua salkoon 17.5. ikään kuin minä olisin heidän valittu ja valtuutettu sateenkaarilippuedustajansa sen sijaan että itse pistäisivät lipun liehumaan päivän kunniaksi. Ihmiset ovat niin kädettömiä, odottavat, että joku toimii heidän puolestaan. odottamalla oppii odottamaan ja toimimalla oppii toimimaan.