Johanna Korhonen ehdolle eurovaaleihin
Johanna on nyt saanut omat kampanjasivunsa:
http://johannaparlamenttiin.fi/
Minusta ovat sympaattiset ja selkeät. Blogista löytyy hänen vastauksensa monen kummastukseen puolueen valinnasta.
Käviköhän niin, että Kepu ehti esittämään kosinnan ensin? Hiukan minua edelleen harmittaa.
Pidän kuitenkin Korhosta monta vertaa parempana menemään Suomea edustamaan, kuin jotakin uimaria.
Tuomas Enbusken keskusteluohjelmassa Millainen EU kiinnostaisi kansalaisia? (54 min) Reino Paasilinna kertoo työskentelystä EU:n päätöksenteossa. Päätettävää on niin paljon, ettei yksittäinen edustaja ehdi millään perehtyä kaikkeen aineistoon. Ryhmillä on jonkinlainen "piiskuri", joka on valmistellut listat äänestyksistä ja hän näyttää, kuinka oman ryhmän pitää äänestää kussakin asiakohdassa.
Ohjelma on itse asiassa varsin mielenkiintoinen.
http://www.yleradio1.fi/yhteiskunta/tuomasenbuske/
Enbuske tekee laadukasta työtä. Samalta sivulta löytyy paljon muutakin kiinnostavaa kuunneltavaa. Ihan hauska ohjelma on "Miksei mikään ole enää vakavaa?" Se on esitetty 26.3.2009.
Minuakin harmittaa vielä hiukan.
Johanna Korhonen perustelee puoluevalintaansa sillä, että tällä tavoin Keskustaa voi muuttaa suvaitsevaisemmaksi sisältäpäin.
"Ajattelin myös, että jos haluaa tehdä suvaitsevaisuus- ja yhdenvertaisuustyötä, ei välttämättä kannata pyöriä vain niiden parissa, jotka ovat jo valmiiksi vakuuttuneita. Rohkeampaa on mennä niiden pariin, joista ainakin joillakuilla on asenteissa vielä kehittämistä", kirjoittaa Korhonen.
Ihan kaunis ajatus sinänsä, mutta jos hiukan kärjistän, samoilla perusteilla voisi sitten lähteä vaikkapa perussuomalaisten ja kristillistenkin listoille.
Minua hieman mietityttää, että millä tolalla mahtaa olla Korhosen asiantuntemus ja kokemus euroasioista sekä niihin liittyvästä päätöksenteosta. Olisiko hän ryhtynyt ehdokkaaksi joka tapauksessa myös ilman Alma Median sotkua vai onko ehdokkuuden taustalla nyt ainoastaan henkilön julkisuusarvo? Ei kai kukaan tule päteväksi edustamaan Suomea Euroopassa pelkästään sillä, että on tullut kaltoin kohdelluksi työhönottoprosessissa? Viime kädessä tietysti äänestäjäthän sen päättävät.
Must toimittajalla on hyvät valmiudet ja kielitaitoa löytyy. Ne varmaan pääsee joilla on jo ennestään kokemusta, mut jos miettii tuota ailahtelevaa Korholaa, joka näyttää melko muoviselta, niin Korhonen on must parempi. Onks parlamentissa yhtään suomalaista avointa homoseksuaalia? Ei oo.
Eurovaalien ehdokkaiden keski-ikä on noussut sitten viime vaalien. Vuonna 2004 keski-ikä oli hieman yli 45 vuotta, ja nyt se on kivunnut 48:aan.
Eläkeikäiset ovat innostuneet lähtemään ehdokkaiksi sankoin joukoin, kun taas alle 25-vuotiaiden ehdokkaiden määrä on laskenut rajusti: tähän ikäluokkaan kuuluvia on ehdolla vain 5, kun viime vaaleissa heitä oli 23. Sen sijaan 60 ikävuoden ylittäneitä on puolueiden riveissä yhteensä 55.
Nuorin ehdokasjoukko on vihreillä ja kommunistisella puolueella. Vanhimmat ehdokkaat on senioripuolueen riveissä.
Naisten osuus ehdokkaista on noussut hieman. Ehdokkaista naisia 42 prosenttia, mikä on 4 prosenttiyksikköä enemmän kuin viime vaaleissa. Puolueista ainoastaan vihreillä on ehdolla enemmän naisia kuin miehiä.
Eurovaalit järjestetään 7. kesäkuuta.
Kuuntelin Korhosta jokin aika sitten YLEn ohjelmassa, ja ainakin minut hän vakuutti tiedoillaan. Jos Korhonen olisi melkein minkä tahansa muun puolueen ehdokas, äänestäisin.
Sinällään jos hän on tekstianalyytikko, niin olisi kiva työntää hänen eteensä vaikka tämä median kiinnostus sukupuolen "vaihtamiseen" ja kysyä mitä se kertoo median asenneilmapiiristä.
Minä taas olen tottunut olemaan "kävelevä seksuaalinen suuntautuminen". Minä olen varmasti Johanna Korhosen mielestä "julkea". Minä olen varmasti ihan seiskalehtijulkkis-seiskalehtijulkea tavalla julkea, koska paitsi että olen julistava, niin minulla on omalta osaltani julistuksessa hyvin vähän sisältöä mitä tulee samansukupuolisiin parisuhteisiin. Minunkaltaisiani nettimaailmassa sanotaan että "puhaltaa kuumaa ilmaa". Mutta heterotpa aloittivat.
Hänen kaappipohdintansa on aika mielenkiintoinen. Olenkohan minä koskaan oikeasti ollut kaapissa? Minulla ei ole ollut koskaan sitä luksusta, että minua olisi luultu heteroksi, tai no, kerran luultiin.
Hänen puheensa siedätyshoidosta onkin varsin hyvä. Siksi minä olenkin ajatellut olla esillä esimerkiksi Sosiaalikeskuksessa, koska siellä on ollut mustalaisia, (mustalaisilla asenteet ovat minun kokemuksieni mukaan ihan perseestä), niin sitten he saavat tututstua taloon, jossa ainakin 17.5. liehui sateenkaarilippu ja oli varsin moninaista porukkaa sukupuoleltaan ja seksuaalisuudeltaan, mutta sitten tuli poliisi ja korjasi nämä ihmiset heidän omaan enklaaviinsa Rastilan leirintäalueelle. Siedätyksessä ei ollut ollut mitään ongelmia sitä ennen. Poliisi siis pakottaa ihmiset apartheidiin.
Tuo loppukommentti piilosymppaajista oli aika hyvä. Aika moni homofoobikko on sellainen varmasti koska tilanne tai seurapiiri pakottaa siihen.
Johanna Korhosella saattaisikin olla eväitä pohdiskella sanojen murskaamisen valossa sitä, miksi yleisesti puhutaan "vaihtamisesta" eikä "korjaamisesta". En tiedä, onko minulla. Itse kuitenkin kuvittelisin tämänlaisen sanankäytön johtuvan pikemminkin tietämättömyydestä kuin asenteesta. Miten voi olettaa sellaisten ihmisten, jotka eivät ole perehtyneet erikseen aiheeseen, pystyvän käsittämään hyvin henkilökohtaisen asian?
Monet ihmiset todella ajattelevat että kyse on ensisijaisesti muutoksesta. Niin ajattelin minäkin, ennen kuin perehdyin asiaan ja opin ymmärtämään sen, että on suurempi asia saada sellainen asia toiseksi jota ei voi käsin koskettaa kuin se jota voi koskettaa.
Minusta on hyvä, että Johanna Korhonen on ehdokkaana. Hänellä on nyt entistä parempi areena saada äänensä kuuluviin, myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä koskevissa asioissa. Häntä kuunnellaan. En tiedä onko hyvä että hän on Keskustan ehdokkaana. Enkä osaa arvottaa hänen mahdollista valintaansa.
smo 12 / 12
19.05.2009, 18:47 "Itse kuitenkin kuvittelisin tämänlaisen sanankäytön johtuvan pikemminkin tietämättömyydestä kuin asenteesta. Miten voi olettaa sellaisten ihmisten, jotka eivät ole perehtyneet erikseen aiheeseen, pystyvän käsittämään hyvin henkilökohtaisen asian?"
Ei voi olla. Ensinnäkin, toimittajan tehtävänä on tietää, toiseksi, toimittajan tehtävänä on käyttää hyvää suomen kieltä, kolmanneksi, asiasta on tiedotettu ad infinitum, ad nauseam.
Kysymys on siis asenneongelmasta, siitä, jota Johanna Korhosen mielkestä mediassa ei ole.
Toisaalta, tämä on asian tekemistä eksoottiseksi eli etäännyttämistä. Hän puhui julkilesbo vs. julkihetero. Sosiaalikeskus Sataman Ladyfestin queer-keskustelussa sanoin, että sanat "lesbo" ja "homo" ovat vieraan kielen lainasanoja, niitä ei ole hyväksytty normaaliin suomen kieleen, ne on aina ulkoistettu. Kaikkein omituisin sana on "transsukupuolinen", se kun on ulkomaisen etuliitteen ja suomalaisen sanan yhteenliittymä, jalka oven välissä suomen kieleen mutta ei ihan sisällä kuitenkaan....
Sanat tuskastuttavat loputtomasti, kun ne ovat aina vallankäytön taisteluareena. Siksi on hyvä heittää puheet romukoppaan ja ryhtyä toimintaan. Korhosen siedätyshoito on juuri sitä. Minun tapaani siedättää hän ehkä pitäisi julkeana.
Toimittajan tehtävä on pikemminkin osata kysyä ja kyetä välittämään oikeaa tietoa kuin tietää. On hyvä jos toimittaja työtään tehdessään oppii tietämään ja ymmärtämään. Tärkeintä olisi, että toimittaja työtään tehdessään oppisi esittämään oikeita kysymyksiä. Ja osaisi vielä tulkita saamansa vastaukset siten kuin ne on tarkoitettu ymmärrettäväksi. Vieläpä niin, että toimitetut asiat olisivat tavallisen ihmisen ymmärrettävissä.
Mitä tulee sukupuolivähemmistöihin liittyvistä asioista tiedottamiseen ja etenkin aiheeseen liittyvään termistöön, niin rohkenen väittää, että tiedottamisessa ollaan vielä alkumetreillä. He keitä asia henkilökohtaisesti koskee, ehkä kokevat että eikö tämä rautalangan vääntäminen jo riitä. Luulenpa, että esimerkiksi ristiriita sukupuolen kokemisen kohdalla on varsin vaikea asia käsittää käytännössä pelkän teorian valossa. Loppujen lopuksi olen hyvin vähän kohdannut ajatuksia esimerkiksi siitä, miltä tällainen ristiriita tuntuu jne. Minä ehkä tiedän ja tiedostan teoriassa, että sukupuoli korjataan, ei muuteta. En minä kuitenkaan osaa asettautua sukupuolenkorjausprosessia läpikäyvän ihmisen asemaan, vaikka luulen tietäväni että kehon ja mielen ristiriidan poistamisesta on kyse.
Sanat ja käsitteet ovat inhimillinen keino saada ympäröivä maailma tuntumaan hahmotettavalta ja hallittavalta. Mitä tutumpi ja arkisempi asia, sen selkeämpi ilmaisu sille löytyy ja sitä selkeämmän mielikuvan sana luo. Sitä yksinkertaisempi siitä on puhua. Moni on jo alkanut ymmärtää, että homo mies kiinnostuu toisista miehistä. Monen mielestä homot miehet yksinomaan köyrivät toisten miesten kanssa (eivätkä esimerkiksi kykene uskolliseen ja yksiavioiseen parisuhteeseen, vaikka joidenkin homojen miesten mielestä ei tätä seksuaalista puolta pidä kieltää, vaikka ei sitä yleensä kielletäkään, vaikka joidenkin mielestä kielletään kun... (niin, tämä ei ole nyt asian ydin)). Homot ovat tulleet ihmisille tutummiksi, pitkän tien kautta.
Sana homo - vieraasta taustastaan huolimatta - sopii suomen kielen äännerakenteeseen - onneksi - vaivatta. Siitä on ehkä ollut apua asioiden työstämisessä. Lesbo on vieraampi b-kirjaimen takia, mutta kaiketi sekin sopii kovan p-kirjaimen kanssa suomalaiseen suuhun. Mutta toden totta, "trans" kahdella alkukonsonantilla kuulostaa vieraalta ja lähinnä lääketieteelliseltä termiltä. Kun homo saa peräänsä seksuaalin, niin joo... nussintaahan se on. Ja kun trans saa peräänsä sukupuolen, niin varmaan jostain samasta on kyse.
Ja jotta ei lähdetä ihan vieraille vesille taas, niin otetaan tarinan alkuperäinen henkilö vielä esiin. Korhonen toivottavasti taitavana sanankäyttäjänä kykenee tuomaan nämä vaikeat asiat esiin siten että niitä on helpompi ymmärtää. Ja toivottavasti Johanna Korhonen osaa kysyä tarpeeksi.
Vieraillessaan puhujana Tampereen yliopiston Linna-kirjaston luentosalissa pian Lapin Kansa -episodin jälkeen Korhonen käytti itse asiassa itsekin kahdesti termiä "sukupuolen vaihtaminen" mainitessaan tilaisuuden loppuvaiheessa varsin ohimennen myös Imatran kirkkoherran tapauksen. Minua henkilökohtaisesti kyseinen moka kismitti sen verran, että menin varsinaisen puhe- ja kysymystenesittämisvaiheen jälkeen hänelle privaatisti asiasta mainitsemaan. Korhonen pahoitteli lapsustaan ja lupasi kiinnittää tulevaisuudessa tarkemmin huomiota termeihin.
Toisin sanoen Korhosen kiinnostus termien pohtimiseen on pelkkää paskapuhetta ja vaalipropagandaa.
smo 14 / 16
19.05.2009, 21:34 "Luulenpa, että esimerkiksi ristiriita sukupuolen kokemisen kohdalla on varsin vaikea asia käsittää käytännössä pelkän teorian valossa. Loppujen lopuksi olen hyvin vähän kohdannut ajatuksia esimerkiksi siitä, miltä tällainen ristiriita tuntuu jne."
Sukupuolivähemmistöjen parissa kiertää mainio Julia Seranon kirja "Whipping Girl", jota on myös ehdotettu suomennettavaksi. Myös sp-vähemmistöjen ulkopuoliset Stålström ja Aarnipuu ovat tutustuneet kirjaan ja pitävät siitä, koska se selittää asiat sillä tavalla että ulkopuolinenkin ne ymmärtää.
Minä olen sanonut (oikeakätisenä), että sukupuoliristiriita on sama kuin olisi kaksi oikeaa kättä. Oikea käsi kun on vahvempi ja tarkempi niin eikös se ole pelkästään myönteinen juttu. Mutta päässä on kuitenkin tunne, että tämä ei ole normaalia ja lopulta syntyy hirveä hinku saada itselleen vasen käsi kahden oikean sijasta.
Tällä minä tarkoitan sitä, että se fyysinen heikkous mikä liityy naispuolisuuteen on huono juttu. Miespuoliseen kehoon syntynyt ei "halua" olla nainen, se on heikompi, köyhempi ja usein seksuaalisesti haavoittuvampi. Totta puhuen olen kateellinen siitä, että miehet varsin vähäisellä kuntoilulla menevät minusta ohi. On harhauttavaa käsittää asia haluna.
Sen sijaan kysymys on ruumiinkuvasta. Kaksi oikeaa kättä tuntuu epänormaalilta. Se sotii ruumiin symmetriaa vastaan. Se synnyttää häpeää, salailua ja syrjäänvetäytymistä.
Mutta kun tarpeeksi kauan on elänyt yhdenmukaisessa sukupuolessa (gender congruency), unohtaa kokonaan miltä tuntuu kun on toisin. Sukupuoli on ihan särmätön ja kyseenalaistamaton. Mutta kaiken sen elämän historian valossa, pitäisikö näin olla. Eikö omaan sukupuoleensa voisi suhtautua leikkisästi tai kokeilevasti.
"Ja jotta ei lähdetä ihan vieraille vesille taas, niin otetaan tarinan alkuperäinen henkilö vielä esiin. Korhonen toivottavasti taitavana sanankäyttäjänä kykenee tuomaan nämä vaikeat asiat esiin siten että niitä on helpompi ymmärtää. Ja toivottavasti Johanna Korhonen osaa kysyä tarpeeksi. "
No, alku ei näytä lupaavalta.
Johanna Korhosta voi äänestää numerolla 150 joten siitä vaan,itse olen velvollisuuteni täyttänyt.
Pyydän, ampukaa minut jos joskus (presidentivaalit pois lukien) erehdyn kepua äänestämään... :P
pieni kommentti smolle. Ei toimittajan duunia ole tiedottaa asioista.
Pieni vastakommentti Geschwitzille: en kai missään ole sellaista väittänytkään?
Dragon-85 kirjoitti: "Pyydän, ampukaa minut jos joskus (presidentivaalit pois lukien) erehdyn kepua äänestämään... :P"
Hyvä, voisitko lisätä tuohon vielä ne presidentinvaalitkin, vai haluatko uuden Kekkosen?
Geschwitz kirjoitti: "pieni kommentti smolle. Ei toimittajan duunia ole tiedottaa asioista."
Information = in formation, kuten netistä saatava mainio kirja "Days of War, Nights of Love" sanoo.
Jos Johanna Korhonen näkisi sen, että koko nykyinen länsimainen maailmankuva on suuri huijaus ja sanoisi sen ääneen, hän ei olisi eurovaaliehdokas. Jos hän toisaalta ei sitä tajua, hän on pintaliitäjä toimittajaksi. Jos hän tajuaa sen, mutta ei kerro koska tietää ettei se menisi ikinä läpi sensuurista, hän sopii AlmaMedialle kuin nenä päähän.
Tuo "sukupuolenvaihdos" kertoo Johanna Korhosesta tarpeeksi. Menkööt kotiinsa kasvamaan.
Ei tämä ole huijaus - ei pieni eikä suuri. Tämä on todellisuutta. Siitä todellisuuspullasta kannattaa noukkia rusinoita. Sitä kutsutaan selviytymisstrategiaksi.
Pora-liike, lisää kekkosia ei kyllä tarvita. Pidän kuitenkin teoreettisesti mahdollisena että voisin jotakuta vähemään autoritääristä kepulaista presidentiksi äänestääkin, jos muiden puolueiden ehdokkaat eivät satu iskemään. Presidentinvaalit kuitenkin ovat ennen kaikkea henkilövaalit, ja kyllä kepulaisistakin hyviä yksilöitä löytyy.
Historiani ei ole aivan puhdas, äänestin aikoinani Esko Ahoa koska tuolloin ajattelin, että paras tapa protestoida järjestelmää vastaan on jättää protestiääni.
