Homoseksuaalisuuden symboliarvoista
Toisessa keskustelussa pohditaan parhaillaan puskaseksin arvoja ja merkityksiä. Jatkan aiheesta hieman laajemmalle.
Homoihin ja homoseksuaalisuuteen on ulkopuolelta lyöty vahvoja kielteisiä leimoja. Sellaisia ovat vaikkapa synti, sairaus, hiv ja pedofilia. Meillä ei mielestäni pitäisi olla tarvetta lisätä itse noita kiielteisiä leimamerkkejä ja symboleja.
Psyke ry toimi maan alla tilassa, joka aikaisemmin oli jonkinlainen varasto. Homot olivat tuolloin maan alla siis kirjaimellisestikin. Seta toi homot maanpinnalle. Kävin äskettäin Tampereen Setassa. Se sijaitsee tyylikkäällä kävelykadulla, rakennuksen toisessa kerroksessa. Tilat ovat miellyttävät ja siistit. Niihin on mukava tulla ja siellä olla. Helsingin Gay Pride tuo myös homoseksuaalisuudelle myönteisen symboliarvon ja merkittävästi näkyvyyttä. 2500 ihmistä oli ilmaisemassa, että on täysin OK olla myös homo.
Minulle, juuri kaapista varovaisesti ulostulleelle homomiehelle tarjoiltiin aikanaan Psykessä kaikenlaisia tarinoita. Ensimmäisiä tarjoiltuja asioita oli kommentti: "Täällä kaikki naivat kaikkia". Varsin pian sain kuulla pömpeleistä ja ulkoalueista, joissa homomiehet naivat toisiaan. Kävin kurkistamassa Olympiastadionin lähellä ollutta pisuaaria, jota myös Jennyn teehuoneeksi nimitettiin. Löyhkä oli kesäaikaan kuvottava ja mustalla piellä päällystetyt pinnat olivat luotaan työntäviä. Yksi vierailu riitti.
Tarinat Psykessä tarkentuivat henkilökohtaisiksi kertomuksiksi. Mieleeni on lähtemättömästi jäänyt yksi sellainen. Juuri tuossa kuuluisassa Satadionin pömpelissä mies oli ollut toisen kanssa anaaliyhdynnässä. Itsensä tyydytettyään hän vetäytyi. Seksikumppanilla sattui olemaan ripuli. Kertoja oli saanut täyden ulostesuihkun housuilleen ja kengilleen.
Hymylehti kävi monia kertoja homojen kimppuun. Yhdessä jutussa kerrottiin Kaivopuistossa sijainneesta pömpelistä, jonka väliseinässä oli reikä. Tuon reiän kautta miehet harrastivat keskenään täydellisen anonyymiä seksiä.
Päätin vakaasti, että tuo maailma ei ole minun maailmani. Haluan pysyä kaapista ulkona.
Ohjasin Psyke ry:ssä kaksi vuotta keskusteluryhmää. Joukko homomiehiä halusi välttämättä tulla ryhmään jakamaan puska/pömpeliseksikokemuksiaan. Ilmoitin heille tavanomaisten kerhoiltojen voivan olla niille paikka. Ryhmä on tarkoitettu rakentavammalle keskustelulle. Siitä nousi aikamoinen meteli. Pidin kuitenkin kiinni periaatteestani. Haluan mieluummin tukea myönteisiksi kokemiani symboliarvoja.
Nuorelle kaapista ulos uskaltautuneelle homomiehelle on tänä päivänä tarjolla muitakin vaihtoehtoja, kuin anonyymi puskaseksi. Niin on hyvä. Englannissa voivat mielestäni maisemoida kruisailupaikan puskat alas.
JuhaniV kirjoitti:
> "Homoihin ja homoseksuaalisuuteen on ulkopuolelta lyöty vahvoja kielteisiä leimoja. Sellaisia
> ovat vaikkapa synti, sairaus, hiv ja pedofilia. Meillä ei mielestäni pitäisi olla tarvetta lisätä itse
> noita kiielteisiä leimamerkkejä ja symboleja."
Miten puistoseksi liittyy tähän kielteiseen symboliikkaan?
Jos se on jonkun (sinun?) mielestäsi jotenkin kielteisesti leimattu, ei se tarkoita, että se olisi kaikkien mielestä sitä. Ei edes kaikkien heteroiden.
> "2500 ihmistä oli ilmaisemassa, että on täysin OK olla myös homo."
Tuskin se oli noiden ihmisten AINOA viesti, sillä esim. minä olin kyllä siellä ilmaisemassa - myös homoille - että kaikki homot eivät ole siististi pukeutuvia monogaamisia epäseksuaalisia yhteiskunnan lemmikeitä. On OK olla pervo, fettari, puistoseksiä harjoittava, promiskuiteettinen kirkossakäymätön nahkahomo.
On aika mielenkiintoista, että yrität avata tätä keskustelua nyt. 90-luvun alun Seta muuttui osaltaan järjestöksi, jossa oli tilaa marginaalin marginaaleillekin. 80-luvun lopun "ollaan normaalimpia kuin heterot" -vaiheesta päästiin eroon ja erilaiset ihmiset tulivat kaapeistaan ulos. Tuo oli koko GLTBI-maailman rikkaus: puhuttiin SM-lesboista, metsien miehistä, erilaisista fettareista, bi-seksuaaleista, trans-ihmisistä... Nykyinen GLBTI-ihmisten näkyvyys kumpuaa siitä, että erilaiset GLBTI-ihmiset aktivoituivat tuolloin.
Kirjoituksestasi tulee mieleen vahvasti 80-luvun lopun Seta. Silloin meidän (muka) piti olla parempia kuin heterot, jotta olisimme yhteiskuntakelpoisia. En usko, että itsetuntomme olisi todellakin niin matalalla kuin tuolloin.
Kerrot myös tuon "ripulit kengille" -kommentin. Onko tuon kertomuksen tarkoitus osoittaa, että puistoseksi on erityisen vastenmielistä? Sopiihan kertomus mielen manipuloimiseen... uloste - vieläpä ripuli - kun on monen mielestä vastenmielinen ajatus, ja taitava kirjoittaja osaa valita tuollaisen mukaan kun puistoseksiä on syytä tehdä epämiellyttäväksi. Kuitenkin ihan vain tiedoksi: tuollaista voi sattua kyllä ihan kotioloissakin, ei siihen mitään ulkotapaammispaikkaa tarvita. Kyseinen kertomus kun oli anaaliseksistä.
Kerrot myös pömpelistä, jossa oli väliseinässä reikä. Tuohan on ihan yleinen osa homojen seksikulttuuria maailmalla edelleen. Ja näitä paikkoja löytyy Suomestakin. Jopa sellaisia, joiden olemassaolo on ihan hyväksyttyä toimintaa. Kamalaa, eikö olekin ;-)
Jos jollekin metsissä käynti on tärkeä harrastus, niin sitten se on sitä hänelle. Minusta sinä kirjoitat niin, että tämä metsässä kävijä tuhoaisi homojen mainetta. Olisiko homopoliittisesti parempaa, että hän kävisi diskossa ja pokaisi sieltä joka ilta uutta porukkaa?
Minusta homojen on syytä ottaa oma tilansa tässä yhteiskunnassa, elää omaa elämäämme. Ikäväksesi voin kertoa, että kuulun edelleenkin ryhmään "homo" vaikka olen paljon muutakin, mm. puistoseksin puolestapuhuja. Homot eivät ole jokin siisti ryhmä vaikka kuinka sinä ja moni muu niin haluaisivat.
> "Nuorelle kaapista ulos uskaltautuneelle homomiehelle on tänä päivänä tarjolla muitakin vaihtoehtoja, kuin
> anonyymi puskaseksi. Niin on hyvä. Englannissa voivat mielestäni maisemoida kruisailupaikan puskat alas."
Ainahan niitä vaihtoehtoja on ollut. Selibaatista lähtien. Mutta miksi kaikkien pitäisi elää ja olla vain yhdellä tavalla? Sillä, jonka sinä määrittelet?
Annat ymmärtää, että et kaipaa takaisin 70-luvulle, mutta kirjoituksesi on juuri sieltä.
Mä luulen aika monen homon tuntevan erilaiset seksuaalisuuden toteuttamistavat uhaksi niiden syntisen leiman vuoksi. Helposti tulee ajateelleeksi, että puskaseksi on valinta käyttäytyä moraalittomasti. Mutta miten pitkälle se todella on valinta? Tietenkin jokainen teoriassa päättää aina, harrastaako seksiä vai ei, ja jos niin missä, miten ja kenen kanssa. Homona pitäisi toisaalta ymmärtää sekin, että se, mistä ja kenestä pitää ei ole mikään suora valinta, vaan siihen vaikuttavat paljon monimutkaisemmat tekijät. Valinta on ainoastaan se, toteuttaako halujaan vai eikö toteuta. Eikä ihan yksinkertainen valinta ole sekään. Selibaatti ei kertakaikkiaan sovi kaikille. Tai miksi kieltäytyä jostain, mitä oikeasti kaipaa, jos sen toteuttaminen ei loukkaa kenenkään oikeuksia?
Puskaseksiä voivat käydä harrastamassa sellaisetkin miehet, jotka vain kaipaavat seksiä ja kokevat sen helpoksi tavaksi. Sellainen ihminen todella valitsee, sillä jokin toinenkin paikka tai tapa voisi olla hänelle aivan samanarvoinen. Toisaalta on aina niitäkin, jotka pitävät nimenomaan seksistä ulkona, nimenomaan ryhmäseksistä, nimenomaan anonyymistä seksistä, ja jotka valitsevat vain sen, toteuttavatko itseään vai pidättäytyvätkö. Joillekin pidättäytyminen voi olla oikea vaihtoehto, jollekin se voi aiheuttaa samanlaista angstia kuin itsensä kieltäville kaappihomoille aiheutuu julkihomoista.
Kun olen itse ollut elämästäni sinkku vain muutaman kuukauden sen jälkeen kun kasvoin seksuaalisuuteeni, olisi helppo tuomita irtoseksin harrastajat moraalittomina. Pitää sitä syntisyytenä, johon Minä en Koskaan Sortuisi. Mutta eihän se olisi totta. Mä elän parisuhteessa, koska nimenomaan tahdon elää parisuhteessa, ja sitä haluani oon toteuttanut niin estottomasti, etten ole ehtinyt sinkkuna vanheta. Elän parisuhteessa myös siksi, että mulla on käynyt hyvä tuuri ja olen aina vetänyt puoleeni nimenomaan sitoutumishaluisia kundeja. Mutta siitähän mun pitää olla kiitollinen, ei ylpeilevä. Kun kaikista sitoutumishaluistani huolimatta oon ehtinyt sänkyyn kuitenkin ihan riittävän monen kanssa, en edes uskalla ajatella, miltä seksitilastoni näyttäisivät, jos olisin koko tämän ajan ollut sinkku. Tai miltä ne näyttäisivät kymmenen vuoden kuluttua, jos en vieläkään olisi löytänyt ketään. Miltä minä näyttäisin, jos olisin sinkkuna toteuttanut itseäni yhtä estotta kun olen toteuttanut parisuhteessa?
Jotkut ihmiset voivat elää seksittä helposti, joillekin se on valtavan vaikeaa. Tärkeintä on tunnistaa se, mitä todella haluaa ja mitä todella tarvitsee. Olisi paljon enemmän väärin sitoutua monogamiseen parisuhteeseen siksi, että niin on "oikein" tehdä, vaikka oikeasti ei muuta haluaisi kuin olla villi, vapaa ja etsiä kokemuksia. On paljon parempi, että vapaudenkaipuuta kokevat vapautuvat keskenään, kuin pakottaa heitä parisuhteeseen. Silloin uhreja olisivat suhteen molemmat osapuolet.
Yleiseen puskaseksin ihailuun en usko. Sellaiseen, joka ajaisi vastaavasti pusikoihin ne, jotka eivät sinne emotionaalisesti sovi. Jokainen voi kuitenkin todella tuntea vain itsensä, siksi ulkopuolinen ei voi tuomita kenenkään toisen tekoja. En minä voi tietää, kuka on pusikossa silkkaa moraalittomuuttaan, kuka vapauden huumassa ja kuka siksi, että se on hänen todellinen luontonsa, valitsematon ja pyytämättä itseen kasvanut.
Se, että mun haluni ja himoni ovat aika peruskamaa, ei tee musta erityisen moraalista. Sehän tekee musta nimenomaan estottoman omien halujeni toteuttajan, jonka pitäisi ymmärtää sama muissa. Jostakusta samoin käytös voi tehdä moraaliin uskovan kieltäytyjän, mutta eikö muiden tuomitseminen siitä, mitä itsekin haluaisi, mutta ei voi itselleen sallia, ole lopulta pelkkää kateutta ja estoisuutta?
Ja ottamatta sen suuremmin kantaa puskaseksiin, sen puolesta tai vastaan, heitän vaan kysymyksen tähän keskusteluun... :)
Samalla tavallahan monen (homonkin) mielestä julkinen pussailu / tunteiden osoittaminen on kauhistus?
Monotonisuus ja normatiivisuus eivät millään tavalla edistä moniarvoisuutta ja sallivuutta. Jos pyrimme saavuttamaan tasavertaisuuden osoittamalla olevamme juuri samanlaisia kuin valtavirta emme tosiasiassa muuta mitään. Viemme itsemme valtavirran kieltojen vankilaan ja elämme siellä. Jos pystymme muuttamaan siinä ohessa sitä mitä pidetään normaalina se laajentaa vankilaa, mutta ei pura sitä. Tärkeämpää on pyrkiä nimenomaan purkamaan normaaliuden vaatimusta ja osoittaa että erilaisinakin olemme samanarvoisia. Kaikenlaisille ihmisille ja tarinoille täytyy olla tilaa.
Normatiivisuus on hirveän ongelmallista. Minun ymmärrykseni mukaan normaali on museoitu metrin malli, eikä moni tauluviivotinkaan varmaan ole normaali. Normaalius on täsmällistä ja kapeaa ja määrittää aina epänormaalin laajemmaksi joukoksi kuin normaalin. Ihmisillä normaali tuppaa vielä samaistumaan minään ja minunkaltaisiini ja ne muut on erilaisia ja epänormaaleja. Sosiaalinen normaali on siis subjektiivista eikä ollenkaan täsmällistä. Lopulta se subjektiivisuus palautuu epä-älylliseen valintaan siitä kenestä mä tykkään ja kenestä en. Yhteiskunnallinen normi ei voi perustua subjektiiviseen eikä edes puhtaaseen enemmistövaltaan (demokratia).
Yhteiskunnallisen normin täytyy olla pienin yhteinen nimittäjä, niin perustasolle menevä, että se saavuttaa Maailman etiikan periaatteet ja perusoikeudet. Yhteiskunnallisen vaikuttamisemme pitää siis pyrkiä purkamaan esteitä ei soluttamaan meitä itseämme sisällä normiin, jättäen muita vielä ulkopuolelle. Minusta loistavia esimerkkejä ovat kolmi- ja neliapilaperheet ja polyamoristit. Kolmi- ja neliapilaperheiden asemahan ei tule tunnustettua vaikka saisimme sukupuolineutraalin avioliittolainkin läpi. Se ei myöskään parane avaamalla adoptio mies- ja naispareille. Lapsella kun voi suomalaisen käsityksen mukaan olla täsmälleen kaksi biologista vanhempaa joiden juridinen yhteys lapseen on katkeamaton. Meillä uskotaan vielä verisukulaisuuteen ylitse kaikken sosiaalisen. Vastaavasti polyamoristit taistelevat yksiavioisuus normia vastaan mutta hyvin eri tilanteessa.
Ongelmallisuus irtoseksin ja erilaisuuksien suhteen nousee korostetusti esiin siksi, että kaikki homot leimataan niin usein niiden harrastajiksi. Mulla ei ole mitään promiskuitettisia ihmisiä tai fetisistisiä ihmisiä vastaan, vaikka en pidäkään siitä, että homouteni yhdistetään jollain tapaa muihin erilaisuuksiin, koska sehän ei mene niin. Homous tarkoittaa pelkkää homoutta. En mä toivo homoutta osattavan erottaa muista erilaisuuksista siksi, että kokisin erityisen loukkaavaksi jos mut ajatellaan myös muun vähemmistön edustajaksi, toivon sitä vain siitä yksinkertaisesta syystä, että se on eri asia.
Vähemmistöön voi kuulua monella eri tavalla. Ihminen voi olla homoseksuaalinen, ihminen voi olla bdsm-harrastaja, fetisisti, tai miljoonaa muuta eri asiaa. Pointti on siinä, että ne ovat kaikki eri asioita, vaikka sama ihminen voikin edustaa yhtä aikaa useampaakin vähemmistöä. Toisiin homoihin häntä yhdistää silti vain homous. Fetisismi yhdistää hänet toisiin fetisisteihin, jotka voivat edustaa yhtä hyvin heteroutta kuin bi- tai homoseksuaalisuuttakin. Vaikka toki esimerkin homo fetisisti valitsee kumppanikseen muiden fetisistien joukosta bi- tai homomiehen, tai bi- ja homomiesten joukosta fetisismiään tukevan.
Puolustaessaan kaikkea erilaisuutta yhtä aikaa, Seta saa helposti aikaan mielikuvan, jossa kaikki erilaisuudet niputetaan yhdeksi ryhmäksi, jonka vastapuolena on normaalius. Juuri niin asian ei pitäisi olla. Jos suuri osa homoista tahtoo elää parisuhteessa, eikä ole kiinnostunut erikoisesta seksistä, sitten asia on niin, eikä sen kertominen ole millään tapaa virheellistä. Fetisistit taas ovat oma ryhmänsä, joista valtaosa tiettävästi on heteroseksuaalisia. Samoin bdsm-harrastajista. Juuri niputtamista pitää välttää, jos tahdotaan osoittaa, että täydellinen normaalius on varsin epätavallista, melkein oma vähemmistönsä, sillä erilaisia erikoisuuksia on niin paljon.
Joskus tuntuu siltä, että patologisimpien tyyppien kerääntyminen meikäläisten ympärille tai sitten sen puuttuessa niiden aktiivinen hakeminen antaa hyvin wanhakantaisen kuvan yhteiskunnasta ja sen asemasta. Meitä ympäröivät emeleukset ja Närpiön kirkkoherrat, Räsäset ja kaiken maailman netissä turhaumiaan purkavat seppolehdon kopioijat.
Mutta ne eivät ole koko totuus vaan sitten on tämä sankarimatkailijan Kuopio, matkaillaan sankarihaudoille naimaan, huh. Mutta tuollaiset ihmiset eivät "ilmoittaudu" meikäläisille mitenkään saatika tee numeroa tekemisistään.
Minusta on tullut kukkahattutäti enkä tykkää siitä.
Onko naiminen kaupungin puistoissa ja muissa yleisissä tiloissa homojen "tilan ottamista" yhteiskunnassa? Eikö tuollainen "tilan ottaminen" juurikin vahvista stereotyyppistä mielikuvaa homomiehistä irstailevina, hedonistisina, piittaamattomina ja vastuuttomina seksimaanikkoina? Eikö anonyymi (puska)seksikulttuuri muka olekaan osaltaan johtanut mm. HIV-tartuntojen määrän nopeaan kasvuun juuri homomiesten keskuudessa?
Miksi ulkona harrastettu seksi olisi erityisen irstailevaa, hedonistista, piittaamatonta tai vastuutonta? Suojaamaton ja anonyymi seksi vaarantavat varmasti harjoittajansa turvallisuuden, mutta eivät vaaranna yhtään suojattua parisuhdehomoilijaa. Miksi siis olla tuomitseva? Järkevämpää olisi ihmisten valistaminen heidän omissa ympyröissään, kuin ympyröiden tuomitseminen.
Naiminen kaupungin puistoissa ei ole homojen tilan ottamista. Varmasti se vahvistaa stereotypioita. Silloin niiden, jotka eivät stereotypiaan sovi, on syytä ottaa omaa tilaa, eikä kieltää stereotyyppejä olemasta kaltaisiaan. Ei yksikään homo ole yksilönä vastuussa kaikkien homojen maineesta, vaan homot saavat elää kukin niin kuin haluaa. Sen sijaan heterot ovat itse vastuussa kaikista omista yleistyksistään ja epäjohdonmukaisuuksistaan olettaessaan ihmisestä jotain pelkän homouden perusteella.
Kukkahattutätinä kieltäisin puistoissa naimisen lisäksi myös julkijuomisen, julkitupakoinnin, julkipornografian ja julkkikset. Kannatan sen sijaan seksiä peiton alla, kaappitissuttelua, piilosauhuja, tiskinaluspornografiaa ja valtakunnan virallista kommentaattoria.
Vaatii aikamoista kanttia mennä ulos rinkiin runkkaamaan.
Olen vähän kielteisellä kannalla noihin paikkoihin, koska ne pönkittävät yhteiskunnan kaksinaismoralismia ; nyt ne ovat henkireikä kaksoiselämää viettäjille.
Joillekin se on ainoa keino saada seksiä. Muistan yhden miehen, joka kertoi kuinka se oli pakkomielteenomainen asia päästä joka viikonloppu Stadikan kentällä olevalle muurille. Joku hohto siinä kai sitten on.
Ei sellaiseen pysty puuttumaan, koska ne ilmestyvät kuitenkin jonnekin.
Aika monet ihmiset miettivät sellaisia asioita jotka eivät oikeastaan kosketa heitä millään lailla...
Jukka kirjoitti: "Miten puistoseksi liittyy tähän kielteiseen symboliikkaan?"
Kummallista, ettet sitä havaitse.
Kuulen toistuvasti nimenomaan homomiesten käyttäytymiseen liittyviä ennakkoluuloja. En yksinkertaisesti pidä siitä, että minut liitetään heteroiden mielikuvissa pusikoissa juoksentelevien "takatuuppareiden" joukkoon. Missä ovat muuten heteroiden "pusikot"?
Voidaksemme elää tasavertaisina tässä yhteiskunnassa, näistä negatiivisista leimoista on syytä päästä eroon silläkin uhalla, että pieni joukko homomiehiä kokee, ettei heidän seksiharrasteitaan yleisesti arvosteta.
Esimerkki noista tiukasta elävistä mielikuvista. Pidin äskettäin luennon seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asioista joukolle nuoria. He kirjoittavat ohjaajansa pyynnöstä etukäteen kysymyksiä luennoijalle. Olen ilmoittanut ohjaajille, ettei kysymyksiä saa mitenkään sensuroida. Yleensä kysymykset ovat erittäin asiallisia, kuten milloin huomasit olevasi homo, kuinka vanhempasi suhtautuivat jne. Usein mukaan mahtuu yksi taikka kaksi ennakkoluuloista kysymystä. Viimeksi sellainen oli: "Onko peppuseksi kivaa?" Vastasin jotenkin niin, että jotkut siitä pitävät, mutta kaikki homomiehet eivät harrasta anaaliseksiä. Kerroin joidenkin heteroidenkin pitävän anaaliseksistä. Kysymyksestä päästiin sujuvasti seksuaalihygieniaan ja turvaseksiin.
Jukka, kerropa millä tavalla puistorunkkarit ovat parannelleet homojen yhteiskunnallista tilannetta? Minusta he elävät 40-lukua ja haluavat siellä tiukasti pysyäkin.
Millä tavalla puistorunkkarit - mainittua aktiviteettia harrastavat kai heterotkin - ovat estäneet tasavertaisuuden toteutumista?
Jos ei itse pidä pusikkoseksistä, sen voisi suosiolla jättää asianharrastajille ja huolehtia omasta käyttäytymisestään. En ottaisi itse niskoilleni sitä, että joku samanlaiset seksuaaliset mieltymyksen omaava ihminen tekee jotain pikkuporvarillisesta seksuaalimoraalista poikkeavaa. Tosin yksi sen ilmenemismuoto on saianmukainen kauhistelu: siinä saa saarnan ja tirkistelyn ilot samalla kertaa.
Koetko "Onko peppuseksi kivaa?" -kysymyksen mielestäsi ennakkoluuloiseksi...?
Onko homoseksin harrastaminen ylipäätään "negatiivinen leima" josta on päästävä "eroon"...tuupattiin sitä missä tahansa takaapäin? "Heterotkin pitävät anaaliseksistä" on aika heikko puolustus. Miksi homo ei "voi pitää siitä"? Jos sinua häiritsee "heteroiden mielikuvat" noin paljon niin mieleen tulee vain että et ole kovinkaan sinut seksuaalisuutesi tai itsesi kanssa..?
Tom of Finland aloitti "puistorunkkarina" 40-luvulla...vai jo sitä ennen?
ToF teki toki muutakin kuin puistorunkkaili. ;-)
Aika ulkopuolisena huomautan vain, että eikös puskaseksi ole hyvin LUONNOLLISTA. Ja heteroiden pusikko on joka pusikko (nimim. "teininä" testaillut), homojen sitten kai joka kymmenes.
Ennakkoluulojen pitäisi olla vain ennakkoluulijoiden ongelma. Kuka fiksu oikeasti olettaa, että kaikki epäheterot naivat puskissa? Tai että ne, jotka niin tykkäävät tehdä, olisivat jotenkin kierompia kuin muut? Jos yhtään a-jat-te-lee . . . !
Kun ei rakennettaisi itsellemme uusia aitoja, muuria ja kaappeja (puut ja pensaat on valmiiksi).
...kuten myös toinen "klosetti-romantikko" joka yllätettiin housut kintuissa Beverly Hills poliisin toimesta. Julkaisi puoli vuotta myöhemmin "Outside" hitin (...) joka kehoitti kultaansa siirtymään keittiön pöydältä ulos pitämään hauskaa...Biisi oli George Michaelin suurimpia ja sen katsottiin olleen pikemminkin "kansainvälinen sympatian osoitus..".
http://en.wikipedia.org/wiki/Outside_(George_Michael_song)
"Seksuaalisista perversioita kummallisin on siveys"
"Kuulen toistuvasti nimenomaan homomiesten käyttäytymiseen liittyviä ennakkoluuloja. En yksinkertaisesti pidä siitä, että minut liitetään heteroiden mielikuvissa pusikoissa juoksentelevien "takatuuppareiden" joukkoon."
Tuohan on täysin yleistäjien ja sinut pusikoissa juoksentelevien takatuuppareiden joukkoon liittävien ihmisten vika, ei niiden ketkä siellä pusikoissa juoksentelevat.
Vähän sama asia on olla homojen adoptio-oikeuksia vastaan sillä perusteella että homoperheisiin adoptoitavia lapsia varmasti tultaisiin kiusaamaan.
Napalmian kommentti (11) on mielenkiintoinen:
> "Olen vähän kielteisellä kannalla noihin paikkoihin, koska ne pönkittävät
> yhteiskunnan kaksinaismoralismia ; nyt ne ovat henkireikä kaksoiselämää viettäjille."
Metsissä käy tosiaankin paljon naimisissa olevia miehiä. Itse en halua heidän kaksoiselämäänsä tuomita ainakaan suoralta kädeltä. Joidenkin miesten vaimot tietävät miestensä harrastuksista ja sallivat sen kun kyseessä on vain anonyymi seksi.
Homoyhteisön kannalta asia on ehkä monimutkaisempi. Mutta yksinkertaista ei ole myöskään näiden miesten elämä.
Hyvä pointti kuitenkin.
JuhaniV kirjoitti:
> "Kuulen toistuvasti nimenomaan homomiesten käyttäytymiseen liittyviä ennakkoluuloja.
> En yksinkertaisesti pidä siitä, että minut liitetään heteroiden mielikuvissa pusikoissa
> juoksentelevien 'takatuuppareiden' joukkoon."
Miksi syytät homojen alaryhmää mieluummin kuin yleistäjiä?
Minusta kommenttisi on täydellinen esimerkki homon huonosta itsetunnosta.
Ehkä sinä voisit julistaa - muuallakin kuin täällä - että kaikki homot eivät käy puistoissa runkulla? Tämä tuskin kuitenkaan olisi yllätys kovinkaan monelle kuulijalle, mutta ehkä sinä saisit kaipaamaasi hajurakoa näihin metsien miehiin.
Se hajurakohan tässä on tärkeintä, eikö totta? Että kaikille tulisi selväksi, että kunnon yhteiskuntakelpoiset homot eivät harrasta puistoseksiä!
> "Voidaksemme elää tasavertaisina tässä yhteiskunnassa, näistä negatiivisista
> leimoista on syytä päästä eroon silläkin uhalla, että pieni joukko homomiehiä
> kokee, ettei heidän seksiharrasteitaan yleisesti arvosteta."
Ja mikähän ryhmän siivoiaisit seuraavaksi pois pilaamasta julkisuuskuvaa? Nahkamiehet? Fettarit? Nyrkkinaijat? Neitimäiset homot? Transvestiitit? Rumat ja vammaiset?
Ennen kuin julkaiset listan, niin yksi kysymys: Oletko ajatellut, että negatiivinen leima voisi olla lähinnä omassa ajatusmaailmassasi?
Minusta sinä näet ongelmana asian joka todellakaan ei ole ongelma. Kukaan hetero ei ole *koskaan* valittanut minulle sitä, että homot käyvät metsissä runkulla. Heterot harrastavat samaa - olen tämän nähnyt itse useamman kerran - ja he myös tietävät tämän.
> "Usein mukaan mahtuu yksi taikka kaksi ennakkoluuloista kysymystä.
> Viimeksi sellainen oli: 'Onko peppuseksi kivaa?' "
Miten tämä on mielestäsi ennakkoluuloinen kysymys? Joku todellakin voi haluta tietää onko peppuseksi kivaa. Onko homoa syyttävä sormi taas ollut vain omassa mielikuvitusessasi?
> "Jukka, kerropa millä tavalla puistorunkkarit ovat parannelleet
> homojen yhteiskunnallista tilannetta? "
Käsittääkseni esim. Tampereen Seta on saanut alkunsa puistojen miesten toiminnasta. Enkä usko, että Helsingin tilanne olisi tässä suhteessa kovin erikoinen. Muistaakseni asiasta puhuttiin Homosuomen historia -dokumentissa.
Yksilöille asialla on vielä isompi merkitys. Monelle on aika paljon helpompi mennä käymään ulkotapaamispaikkaan kuin homokapakkaan. Muutaman vuoden päästä useat näistä miehistä ovat kuitenkin hyväksyneet itsensä niin pitkälle, että myös homoyhteisöön siirtyminen tuntuu turvalliselta. Metsässä käyntiä ei silti kuitenkaan tarvitse jättää pois jos siitä pitää.
Miten erakkoina elävät homot ovat parantaneet homojen yhteiskunnallista tilannetta?
Olisiko heissä seuraavan ristiretkesi kohde?
Minäkään en ymmärrä, miksi kysymys peppuseksistä olisi ennakkoluuloinen. Eiköhän kaikki isot pojat jo tiedä, että monet homot siitä tykkää. Pelkkä homous ei takaa, että Juhani on alan asiantuntija, mutta jos on kouluttamassa ihmisiä homoasioista, niin voi musta olettaa ihan huoletta, että silloin niistä jotain tietää. Edes teoriassa.
Heteroiden harrastaneisuus on asia ihan erikseen. En ymmärrä, miksi homojen väliset teot olisivat jollain tavalla hyväksyttävämpiä, jos heterotkin sitä tekee. Sekö antaa hyväksytyn leiman pebapanoille tai pusikkorunkkaukselle, että heterotkin panee ja käy puskassa? Miksi niin? Musta rittävän hyväksyttävää on kaikki, mitä ihmiset tekee omasta halustaan ja sulassa sovussa, tekivät muut sitten ihan mitä vain.
Entä jos kysyjä olisi itse ollut kiinnostunut kokeilemaan ja tahtoi siksi tietää?
kesäpoika kirjoitti:
> "En ymmärrä, miksi homojen väliset teot olisivat jollain tavalla hyväksyttävämpiä, jos heterotkin sitä tekee."
Juuri asian ytimeen!
Se, että haluaisin "tilaa" meille homoille tarkoittaa minulle meidän ajattelumaailmaamme. Kaikkea ei tarvitse kopioida heteroiden puolelta. Jos me pidämme joistain asioista, niin me voimme tehdä niitä ilman, että kysytään heteroilta "Onko tämä teistä ok?" tai "Harrastattekohan tekin tätä samaa?".
Näiden kahden asian kohdalla (peppu- jA puistoseksi) ajattelen lähinnä, että kyse ei ole todellakaan mistään homo/hetero -kuviosta. Ja vaikka olisikin, niin harrastuksille ei tarvitsisi anoa heteroiden hyväksyntää.
Minusta ketjun aloitusviesti jotenkin hönkii (Gay)Pride -ajatuksen unohtamista.
Jos meitä tahdotaan jakaa ryhmiin perverssioiden perusteella, niin ei homoudella ole todellista negatiivista kaikua, mutta miehenä olemisella on. Heterot miehet kun tahtoisivat toteuttaa kaikkia samoja halujaan kuin homot miehetkin toteuttavat, mutta koska naiset eivät ole siihen yhtä halukkaita, he ovat siirtyneet pakottamisen tielle. Ja myymisen ja ostamisen tielle.
Homojen seksitapoja arvostelevat heterot saa nopeasti ymmärtämään ryhmän leimaamisen typeryyden, kun alkaa vastaavasti penätä heiltä selitystä oman viiteryhmänsä sisällä rehottavalle seksiorjuudelle, pakkoprostituutiolle ja naiskaupalle. Eikö niin suurista ongelmista omassa ryhmässään vaikeneva, mutta vapaaehtoisesti puistoon menneiden keskinäistä fyysisyyttä arvosteleva ole lopulta hyvin tekopyhä, ja hyvin väärässä?
Mä tykkään tosi paljon siitä, että mielipiteet osataan ulottaa oman tunnekokemuksen ulkopuolelle. Jos Matista ajatus homosaunasta tuntuu ällöttävälle, pitää Matin kuitenkin ymmärtää, ettei se tee homosaunan asiakkaista ällöttäviä. He kun tuskin kokevat lainkaan samoin. Heteromiehestä homoseksi voi tuntua ällöttävälle, mutta olisi toivottavaa, että hän ymmärtäsi, ettei se tee meistä ällöttäviä, vaan että homoilu herättää meissä samoja tunteita kuin heteroilu aiheuttaa hänessä. Ei toisten ihmisten haluja ja tuntemuksia voi tuomita omien tunteiden perusteella.
Ehkä vertailu ei vain kertakaikkiaan ole ollenkaan mielekästä.
Hieman aiheeseen liittyen linkki Iltalehteen:
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/200807147946135_lz.shtml
Nyt pitäisi heteroiden puolelta nousta esiin ihminen, joka vaatisi: "Nuorelle kaapista ulos uskaltautuneelle heterolle on tänä päivänä tarjolla muitakin vaihtoehtoja, kuin anonyymi puskaseksi. Niin on hyvä. Englannissa voivat mielestäni maisemoida kruisailupaikan puskat alas."
Näin ajattelevan heteron pitäisi myös valittaa: "Kuulen toistuvasti nimenomaan heteroiden käyttäytymiseen liittyviä ennakkoluuloja. En yksinkertaisesti pidä siitä, että minut liitetään homojen mielikuvissa pusikoissa juoksentelevien "takatuuppareiden" joukkoon."
---
Siellä on myös äänestys. 66% nyt 4060 vastanneesta on harrastanut seksiä julkisella paikalla.
On suorastaan sydäntälämmittävää huomata miten heterotkin ovat löytäneet puskanussimisen salat. Nyt saa ainakin osittain huokaista helpotuksesta ja todeta ennakkoluuloisille moittijoille, että kyllähän ne heterotkin.. Muuten, rupeaakohan heteroidenkin HIV- ym. tautitartunnat nyt sitten lisääntymään?
No, jokatapauksessa tämä ei mitenkään muuta mielipidettäni siitä, että seksin harjoittaminen julkisilla paikoilla on sivullisille häiritsevää. Kuten jo toisessa keskustelussa totesin: jos sukulaislasteni kanssa puistossa vierraillessa törmäisimme hässivään pariskuntaan niin olisi se varsin kiusallista ja epätoivottavaa, olisipa asialla sitten homo- tai heteropari. Jos kerran sitä seksiä on pakko julkisilla paikoilla harrastaa niin menkäätten sitten sinne syvimpään korpeen sitä harrastamaan, ja muistakaa siivota jälkenne. Kortsut ja spermapaperit saattaa olla luonnossa hajoavia, mutta ei niitä ole kyllä mikään ilo katsella ja korjata syrjään lasten leikkien tieltä.