Anglikaanien riita ei osoita laantumisen merkkejä

Englannissa pääpaikkaansa pitävä anglikaanikirkko on vuosikymmenen verran tapellut raivokkaasti suhtautumisesta homoihin ja homopappeihin. Kirkko on periaatteessa hajalla, mutta ei jakaannu mielestäni siksi, kun kirkkorakennuksia ei voi sahata kahtia ;-)

Kirkkoherra Martin Dudley on toimittanut Lontoossa kahdelle virkaveljelleen kirkollisen seremonian. He ovat virallisesti rekisteröity miespari. Vastustajat väittävät sitä homoavioliittoon kirkolliseksi siunaamiseksi. Kirkkoherra väittää toisin ja että kirkon säännöissä on vain siunaukselle annettuja suuntaviivoja. Hän itse voi päättää, kuinka toimia.

Joka tapauksessa kirkkoherra Dudley joutuu asiassa kirkolliseen kuulusteluun ja antamaan selityksensä. Hän on ennenkin tehnyt varsin railakkaita tempauksia, eikä pidä kuulustelua itselleen vaarana.

Asian tekee mielenkiintoiseksi pappiparin siunauksen ajankohta. Tällä viikolla lähes 300 kovan linjan piispaa kokoontuu Pyhällä maalla erillisessä kokouksessaan pohtimaan kirkkonsa tilannetta ja suhdettaan homopappeihin. Asenne kaiken aikaa ollut jyrkän kielteinen ja jyrkentynyt vuosien kuluessa. Tämä on varjokokous anglikaanikirkon tärkeimmälle kokoukselle. Se pidetään vain joka kymmenes vuosi ja nyt tänä kesänä.

Anglikaanikirkon ylin johtaja, Canterburyn arkkipiispa Rowan Williams ilmoittaa olevansa "erittäin huolestunut" homoavioliiton siunaamisesta. Hän varoitti samalla liberaaleja kirkkoherroja toimimasta vastoin kirkon sääntöjä. Arkkipiispa Williams totesi rekisteröityjen parien julkisen siunaamisen olevan kirkon kiellossa, ja että asia on yleisesti tiedetty. Viime vuosina periaate ei ole muuttunut.

Tämän ketjun uutiset ovat Englannissa ilmestyvästä Telegraph-lehdestä.

Lehti on aikaisemmin kertonut arkkipiispan hankalasta asemasta tässä kysymyksessä. Kun yhdestä homoriidasta [kirkossa] on selvitty, jo seuraava riita odottaa. Raamatunkaan lukemisesta ei tunnu apua löytyvän.

Tämä homoparille toimitettu "vihkiseremonia" kuuluisassa Lontoon kirkossa, jossa kuvattiin mm. elokuva Neljät häät ja yhdet hautajaiset, on saamassa merkittävää julkisuutta ja raivoa. Kirkkoherra Martin Dudley ei ehkä sittenkään tullut ajatelleeksi ihan mihin kaikkeen seremonia voikaan johtaa. Anglikaanien johto pitää ajoitusta myös huonoimpana mahdollisena, juuri kun vastustajien liittoutuma on kohta pitämässä kokouksensa.

Kaikesta julkisuudesta on seurannut, että ihmiset saapuvat runsain joukoin kirkkoon häntä kuulemaan. Häntä luonnehditaan voimalliseksi saarnaajaksi, joka "pistää kirkon penkit täyteen".

Kirkkoherra tulee mitä ilmeisimmin saamaan kirkon johdolta erittäin vakavan varoituksen. Dudley tuntee kirkkolain erittäin hyvin ja tietää, ettei häntä voida erottaa papin tehtävästä muuten kuin erittäin vakavan syyn vuoksi. Hänellä on hallintaoikeus (freehold), (mitä se sitten oikeastaan kirkkolaissa tarkoittaakaan), joka estää erottamisen.

Guardianin tuore kirjoitus oli tämän uutisen pohjana.

Viimeinen tilaisuus estää hajoaminen


Anglikaanisella kirkolla on huippukokous Jerusalemissa tämän viikon ajan. Konservatiiviset kirkon johtajat sanovat, että tämä on viimeinen tilaisuus estää hajaannus homokysymyksen vuoksi. Nigerialainen Peter Akinola myöntää, että kirkossa on paha repeämä. Jerusalemin kokoukseen osallistuu 300 hengenmiestä.

Konservatiivit sanovat edustavansa 35 miljoonaa ihmistä. Kaikkiaan anglikaaneihin kuuluu 77 miljoonaa ihmistä. Tämän viikon kokouksessa on kuitenkin muitakin aiheita kuin homon vihkiminen piispaksi. Kyseessä on erilaisia riita-asioita raamatun tulkinnassa.

Ensi kuussa on Englannissa Lambeth-konferenssi, mutta sinne monetkaan konservatiivit eivät edes tule.

(Reuters)

Nigerian arkkipiispa Peter Akinola on ollut anglikaanikirkon sisäisen repeämän pääarkkitehti.

Anglikaanisen maailmanlaajuisen kirkon homoahdinko jatkuu. Canterbyuryssä pidetään ns. Lambeth-konferenssi, yhtenä aiheena homo piispana tai pappina. Paikalle on tullut myös amerikkalainen homopiispa Gene Robinson, vaikka häntä ei ole kutsuttukaan. Sunnuntaina hän lietsoi lisää helvetin liekkejä kertomalla, että lähivuosina myös Englanti saa oman homopiispansa. Hän itse on ollut New Hampshiren piispana vuodesta 2003. Kirkon konservatiivinen siipi, johon kuuluu likimain puolet kirkon 78 miljoonasta jäsenestä, pitää homopiispaa poikkeamana raamatun opetuksesta ja anglikaanisen kirkon perinteestä.

Robinson oleskelee Lontoossa ja on suunnitellut kokouksen aikana erilaisia esiintymisiä. Sunday Telegraf kertoi, että homopiispalla on tukijoita myös Englannissa. Lambeth-konferenssi alkaa keskiviikkona ja jatkuu elokuun 3. päivään. Noin 200 piispaa boikotoi, monet konservatiivisesta Afrikasta. He vastustavat kokousta johtavaa Canterburyn arkkipiispaa Rowan Williamsia. Lisäriidan aiheena on naisten kelpoisuus piispan virkaan.

PinkNews kertoo, että mielenosoittajat keskeyttivät Gene Robinsonin saarnan eilen illalla. Poliisi vei mielenosoittajat pois, mutta tv oli paikalla ja kuvasi tapahtumat.

Pari viikkoa kestänyt anglikaanikirkon Lambeth-konferenssi ei saanut ratkaisuja aikaiseksi kirkon vakavassa RISTIriidassa suhtautumisessa homoihin. Kirkon hengellinen johtaja Canterburyn arkkipiispa Rovan Williams vaati ettei homoja vihittäisi enää anglikaanikirkoissa piispan tehtäviin.

Kutsumaton vieras, amerikkalaisen kirkon homo piispa Gene Robinson, jota ei konferenssiin päästetty, on saanut julkisuutta paljonkin tultuaan kuitenkin paikkakunnalle. Hänen lausumiaan on julkistettu laajalti. Ilmeisesti vastauksena arkkipiispan toivomukselle Robinson kehottaa kirkon viroissa olevia homoja tulemaan julki. Hän kertoi: "Britanniassa on monia [homoja] kirkonmiehiä, jotka elävät yhdessä kumppaneidensa kanssa. Monet heistä ovat kaapista ulkona seurakunnalleen ja kaapista ulkona piispalleen, mutta kukaan ei halua sanoa sitä ääneen. Se ei ole epärehellisyyttä, mutta haluttomuutta olla rehellinen."

Robinson ilmoitti tulleensa paikalle antaakseen tukensa homokolleegoilleen, jotka haluaisivat olla avoimesti mitä ovat ja tuoda sen myös julki.

Olen täällä käymässä nyt ihan satunnaisesti, muutaman viestin olen joskus kirjoittanut. Oikeastaan syy miksi tänne kirjoitan on se että ihmiset valehtelevat siitä mitä Raamattuun on kirjoitettu. Ei ole tarkoitus hakata ketään Raamatulla päähän, mutta minusta valehdella ei saa vaan totuus pitää kertoa sellaisenaan. Minä olen uskovainen, mutta silti tiedän jotain Raamatusta 20 uskossaolovuoden jälkeen ja lukuisten kertojen jälkeen jonka olen sen lukenut läpi.

Eli on valtava pölynnostatus tälläkin osaalueella, valtavasti vedotaan siihen että jossakin osaalueella on erilaisia tulkintoja ja siksi kaikki on täysin tulkinnanvaraista, näin ei kuitenkaan ole, vaan tällainen ihmisten sumuttaminen lähtee ihmisen omasta tarpeesta muuttaa musta valkoiseksi ja päinvastoin. Eli omasta tarpeesta saada totuus halutunlaiseksi.

Minä en halua tällä tahallaan ärsyttää ketään enkä haastaa riitaa, mutta ihmisten on tiedettävä totuus kun he tekevät omiin uskonnollisiin kysymyksiinsä liittyviä ratkaisuja. 20 kymmenen vuoden lähes päivittäisen Raamatun lukemisen perusteella sanon, että Raamatun näkemys homoseksuaalisuuteen on täysin kielteinen, se on sitä jo Vanhan testamentin vanhimmissa vaikeaselkoisissa kirjoituksissa, että myös Uuden testamentin lähes kirjakielelle kirjoitetussa tektissä. Yhtään tapausta ei mielestäni ole Raamatussa, jossa homoseksuaalisuuteen olisi suhtauduttu myönteisesti. Siis kaikki väitteet että Raamattu muka hyväksyisi homoseksuaalisen käyttäytymisen ovat valetta. Sanon tämän siksi että ihmiset tietäisivät totuuden.

Kuitenkin vieläkin suurempi ero, mitä ei heti huomaa, on ideologiassa, Raamatun ideologia on täysin ristiriidassa nykyisin vallassa olevan vapaan seksuaalisuuden ideologian kanssa, tämä tulee vastaan kaikkialla Raamatussa lähes kaikissa kohdissa, joka vähänkään jaksaa lukea Raamattua huomaa tämän ristiriidan. Esim. Uuden Testamentin 1 luvun mittaisen Juudaan kirjeen lukemalla voi todeta nämä asiat, tarkoitus ei kuitenkaan ole tässä ketään hakata Raamatulla päähän, vaan puhua niille joita kiinnostaa ja jotka haluavat tietää tosiasiat omia ratkaisujaan varten.

Homoseksuaalisuuden hyväksyminen edellyttää Raamatun sanan hylkäämistä, siksi kirkon onkin niin vaikea hyväksyä homoseksuaalisuuden siunausta kirkossa. Jos se olisi löytänyt tälle raamatusta jonkun perusteen se olisi käyttänyt sitä jo. Jos joskus tulevaisuudessa kirkko siunaa homoavioliitot, niin se ei kyllä johdu siitä, että Raamatussa olisi se hyväksytty, vaan siitä että luopumus ja kirkon maallistuminen ovat edenneet jo hyvin pitkälle.

Ja sinun totuutesi on parempi kuin niiden muiden Raamattua tutkineiden totuus, koska....?

Muistathan mainita, että kyseessä on oma mielipiteesi ja tulkintasi lukemastasi, ei absoluuttinen totuus, niin keskustelut näillä foorumeilla onnistuvat paljon paremmin!

Public eye tuossa vastasikin itse asiaan. Minä puutun tyyliin.

Taas koulukirjaesimerkkejä metapuheesta, jolla otetaan lupa tehdä juuri sitä mitä väitetään ettei tehdä.

Arto T:
"Ei ole tarkoitus hakata ketään Raamatulla päähän, mutta..." ja sitten hakataan olan takaa.

"Minä en halua tällä tahallaan ärsyttää ketään enkä haastaa riitaa, mutta..." ja sitten ärsytetään ja haastetaan riitaa oikein kunnolla.

Se, että haluaa lukea tietyllä tavalla, perustuu uskoon asioiden ja ilmiöiden olemisesta tietyllä tavalla, erillisten asioiden ja ilmiöiden yhdistämiseen näkemyksensä pohjalta sekä leimojen lyömisen ulottamiseen tekstiin.

Jutusta päätellen toi Arto tuli varmaan tuuraamaan tänne sitä CR:ää, joka sai vissiin aika pahasti takkiinsa näissä keskusteluissa. No, toivottavasti ei ihan lataamolle asti joutunut. =\

#Lehti on aikaisemmin kertonut arkkipiispan hankalasta asemasta tässä kysymyksessä. Kun yhdestä homoriidasta [kirkossa] on selvitty, jo seuraava riita odottaa. Raamatunkaan lukemisesta ei tunnu apua löytyvän.#

-Aikaisemmin tässä keskustelussa Juhani V vihjailee että Raamatulla ei olisi näkemystä homoseksuaalisuuteen. Juuri tätä minä tarkoitan, että annetaan ihmisille käsitys, että Raamatulla ei muka olisi näkemystä asiaan. Vaikka todellisuudessa on monia kohtia jossa homoseksuaalinen käyttäytyminen on jyrkästi tuomittu Raamatussa. Siis miksi ihmeessä pitää valehdella ihmisille, sen takia minä tänne tulinkin.

Toinen tässä väittää että kyse olisi muka jostain tulkinnasta, jos monissa eri kohdissa, monina eri aikakausina lukee selvästi että ko. käytös ei ole Jumalan tahdon mukaista. Ja missään ei ole mainittu että se olisi Jumalan tahdon mukaista.

Kyse on siis sumuttamisesta, tietämättömyydestä ja toiveajattelusta, halutaan nähdä asiat toisin ja vielä sanotaan näin muille koska se edistää omaa asiaa. En minä halua luoda riitaa, mutta valehtelua minä en hyväksy, väitetään muka että asiat on Raamatussa niin tulkinnanvaraisia ,että tähänkään ei ole otettu kantaa, kun asia on päivänselvästi kirjoitettu Raamattuun.

Eli ihmisillä pitää olla oikeus tietää totuus tässäkin asiassa, jos taas joku katsoo että hänen ei tarvitse Raamatun sanoja noudattaa omassa elämässään, niin sehän on tietenkin hänen oma päätöksensä, mutta se että valehdellaan ihmisille että ei Raamatussa tästä asiasta mitään ole kirjoitettu, se on valehtelemista.

Mielenkiintoinen yhteensattuma. Kun CR esitti anteeksipyyntönsä mellastelustaan Ranneliikkeessä eräänä yönä, niin jo samana aamuna tämä nimimerkki Arto T jatkaa. Siis kun yhdestä päästiin eroon, niin eikö jo toinen astu päivystämään.

Olen asioita pohdittuani tullut siihen tulokseen, että väitteeni meistä narun päässä kuljetettavana olevista pässeistä pitää täysin paikkansa. CR oli laskujeni mukaan neljäs Ranneliikkeen historian aikainen raamattuväittelijä, jonka kanssa porukka (siis myös minä) ärsytettynä lähti kiivaasti keskustelemaan. Tyyppi ilmestyy kuin tyhjästä ja katoaa hetken väiteltyään, vahingoniloisesti naureskellen.

Mielenkiintoisin tapaus oli Helluntaikirkon pappi, joka tuli avoimesti pappina keskusteluun kertoen olevansa vain kiinnostunut homojen elämästä. Kun tiukkasin hieman lisää hänen periaatteistaan, eikö vain ollutkin ketunhäntä kainalossa. Hän vaikeni, mutta yritti parin kuukauden kuluttua uudelleen. Torppasin hänet silloin uudelleen. Eipä ole enää näkynyt.

Paras tapa suhtautua Arto T:n ja CR:n kaltaisiin väitteilijöihin on ohittaa heidän jankutuksensa. Odotan mielenkiinnolla, kuinka moni pystyy istumaan näppiensä päällä ja keneltä näpit lipsahtavat näppäimistölle Arto T:n tuhansia kertoja kuultuihin kommentteihin vastaamaan.

Juhani, minä näen asian toisin. Ranneliikkeen keskustelupalstan käytettävyyden kannalta olet oikeassa, sillä jos noille "päivystäjille" :D antaa mahdollisuuden mellastaa täällä, niin keskustelu ylipäätään mistään jää kyllä aika vähäiseksi.

Mutta tämän "uskonto ja homous" -keskustelun näen prosessina. On totta, että vastassa on aina tuore vänkääjä. Kansalaiskeskusteluissa niin on joka asian kohdalla. Yleinen mielipide koostuu yksittäisista mielipiteistä. Koska tätä jankkaamista on niin työläs jaksaa ja koska fundiksilta ei ruuti lopu asiassaan, he yleensä saavat äänensä kaikkialla hyvin kuuluviin. Sillä seurauksella, että tavallisen kadunmiehenkin käsitys Raamatun ilmoituksesta on se, minkä tämä Arto T:kin esittää. Se on kuitenkin vain yksi mielipide - ei suinkaan ainoa eikä varsinkaan ainoa totuus asiasta.

Tietysti voimme luottaa uskontojen yleisen merkityksen vähenemiseen ihmisten arvomaailmassa ja pitää koko väittelyä turhana ja epäoleellisena. Minä haluan kuitenkin enemmän, haluan käydä keskustelua Raamatun seksuaalimoraalia koskevista tulkinnoista. Minä pidän sitä oleellisen tärkeänä asiana. Ja myös selvänä, että keskustelussa tarvitaan nimenomaan homoseksuaalisuuden sisältä lähtevää ääntä. Kokemus on osoittanut, että ulkoa tulevat määritelmät ja analyysit homoudesta ovat olleet kautta historian vääriä, seksuaalivähemmistöjä vahingoittavia ja elämää laajemminkin hankaloittavia oli sitten kyse psykologiasta, lääketieteestä, lastenkasvatuksesta tai uskonnosta.

Vaikenemalla annetaan homovihamielisille tahoille lupa hallita yleistä mielipidettä yksipuolisella määritelmällään homoudesta. Vain me itse voimme muuttaa asioita, ja niin on tarpeen tehdä myös jokaisessa kohtaamisessa ihmisten välillä, vaikka se työläältä ja turhalta välillä tuntuukin.

Mitä tulee palstan keskusteluun, niin itse pitäisin helpottavana apuna sitä, että ketjuista siirrettäisiin viestit johonkin ikuisuusketjuun aina, kun Raamatulla melskaaminen ylittää tietyn (ja toivottavasti varsin matalan) ärsytyskynnyksen. Halukkaat voisivat jatkaa keskustelua uskonnosta ja homoudesta omassa ketjussaan. Tietenkin tämä vaatisi melko aktiivista moderointia ja työtä. Mutta tämän palstan avoimuus ei kärsisi eikä tarvitsisi noudattaa mitään kirjoittamattomia sisäpiirin sääntöjä.

Deli alleviivaa juuri sen, mitä itse pari-kolme tuntia sitten vastasin ensisijaisesti Juhanille, mutta miksei ehkä siinä sivutuotteena muillekin, tässä keskusteluketjussa.

Deliltä: "Juhani, minä näen asian toisin. Ranneliikkeen keskustelupalstan käytettävyyden kannalta olet oikeassa, sillä jos noille "päivystäjille" :D antaa mahdollisuuden mellastaa täällä, niin keskustelu ylipäätään mistään jää kyllä aika vähäiseksi."

Vastaukseni tähän aiheeseen siirrettiin osastoon "Sivustot ja ylläpito", jonne se sisällöllisesti kieltämättä sopiikin paremmin kuin tähän ketjuun. Tämä keskusteluhan alkaa nyt yleensäkin siirtyä anglikaaneista siihen, mitä mieltä tällä sivustolla on oltava ja mitä mieltä täällä ei saa olla.

Käypä parahin Deli Sivustot ja ylläpito -osastolla lukemassa alkujaan tällä paikalla ollut vastaukseni Juhanille tähän "päivystäjä" -asiaan.

Anglikaanisen kirkon kuulumisia


Anglikaaninen kirkko on ollut hajoamistilassa jo pitkään. Maailmanlaajuiseen kirkkoon kuuluu 70 miljoonaa ihmistä eri maissa. Erityisenä kompastuskivenä on ollut homopiispa Gene Robinson, jota konservatiiviset anglikaanit eivät voi suvaita.

Kesällä oli Canterberyssä viikkoja kestänyt ns. Lambeth-konferenssi, joka kokosi kirkon väkeä ympäri maailman. Mutta kolmesataa hengenmiestä ei saapunut. He halusivat osoittaa mieltään anglikaaanikirkon liian liberaalille menolle.


Tärkeä kysymys viime aikoina on ollut: hajoaako koko anglikaaninen kirkko kahteen leiriin. Toisessa olisivat konservatiivit ja toisessa liberaalit. Domradio kertoo, että nyt yritetään konservatiivipiireissä rakentaa kirkon sisälle omaa kirkkoa. Konservatiivit ovat kokoustaneet Lontoossa ja miettineet menettelytapoja. He yrittävät nyt rakentaa anglikaanikirkon sisälle oman kirkon omine pappeineen, omine pappisseminaareineen ja omine piispoineen.

Rochesterin piispa vaati, että anglikaanisen kirkon on pysyttävä suoraselkäisenä ja vastustettava liberaalisia suuntauksia. Uusi (kansan)liike on välttämätön. Konservatiivisille kirkonmiehille katkerinta on homojen ja naisten valitseminen piispoiksi. Viime kesän Lambeth-konferenssi torjui homopiispat ja homojen siunaamisen. Mutta asiasta ollaan erimielisiä. USAssa ollaan vapaamielisempiä, mutta sielläkin viime viikonloppuna New York Timesin mukaan teksasilainen Fort Worthin hiippakunta jakaantui kahtia. Syinä homopiispan valinta vuonna 2003 ja jotkut kirkon uudistukset. Hiippakunta liittyi etelä-amerikkalaiseen Southern Cone –kirkkoprovinssiin. Muttta kaikki seurakunnat eivät lähteneet mukaan. Erimielisyys kytee.