Olisi kiva kuulla, mistä olette löytäneet tyttöystävänne. Olen tähän mennessä kokeillut vain nettiä, aika huonolla menestyksellä.
Missä olette tutustuneet kumppaniinne?
Minä en ole kokeillut nettiäkään. Menestykseni on ollut varmasti vielä huonompi. Odotan, että toivo lopulta kuolee ja minä sen mukana.
Kylläpäs täällä nyt ollaan synkein mielin! Häntä pystyyn hei! :-) Kyllä se siitä vielä!
Mulla ei varsinaisesti oo mitään oikeetaoikeeta, pidempää suhdetta takana (vaikka katoinki just leffan, jossa väitettiin, että lesbojen aika lasketaan koirien vuosissa, niin että kuukausi lesbosuhteessa vastaa seittemää kuukautta heterosuhteessa, jolloin munkin tilanne alkais jo kuulostaa huomattavasti paremmalta), mutta lähes kaikki tähänastiset lyhyempi- ja pidempiaikaset säädöt/suhteet on kyllä löytyneet baarista. En sitten tiedä voisiko tämä olla myös osasyynä siihen, että jutut ovat myös lyhyempiaikaisiksi jääneet, mutta toisaalta, missä sitä sitten voisi tyttö löytää tytön, ellei paikassa, jossa tietää olevansa muiden kuin heteroiden ympäröimänä, ja tällaisia paikkoja ei mulle ainakaan nyt tuu mieleen muita kuin tietyt baarit tai jotkut setan bileet, niin valitettavaa kuin se onkin. Helppohan se on heteroiden törmätä toisiinsa vaikka opiskelu- tai työympyröissä. Lesboja kun nyt ei vaan joka oksalla kasva, ja ennen kuin uskaltaa luoda toiseen vilkaustakaan "siinä mielessä" täytyisi jotenkin pystyä varmistamaan tykkäisikö toinenkin mahdollisesti omasta sukupuolestaan, mikä ainakin mun tutkalla on usein osoittautunut varsin vaikeaksi tehtäväksi.
Mulla ei varsinaisesti oo mitään oikeetaoikeeta, pidempää suhdetta takana (vaikka katoinki just leffan, jossa väitettiin, että lesbojen aika lasketaan koirien vuosissa, niin että kuukausi lesbosuhteessa vastaa seittemää kuukautta heterosuhteessa, jolloin munkin tilanne alkais jo kuulostaa huomattavasti paremmalta), mutta lähes kaikki tähänastiset lyhyempi- ja pidempiaikaset säädöt/suhteet on kyllä löytyneet baarista. En sitten tiedä voisiko tämä olla myös osasyynä siihen, että jutut ovat myös lyhyempiaikaisiksi jääneet, mutta toisaalta, missä sitä sitten voisi tyttö löytää tytön, ellei paikassa, jossa tietää olevansa muiden kuin heteroiden ympäröimänä, ja tällaisia paikkoja ei mulle ainakaan nyt tuu mieleen muita kuin tietyt baarit tai jotkut setan bileet, niin valitettavaa kuin se onkin. Helppohan se on heteroiden törmätä toisiinsa vaikka opiskelu- tai työympyröissä. Lesboja kun nyt ei vaan joka oksalla kasva, ja ennen kuin uskaltaa luoda toiseen vilkaustakaan "siinä mielessä" täytyisi jotenkin pystyä varmistamaan tykkäisikö toinenkin mahdollisesti omasta sukupuolestaan, mikä ainakin mun tutkalla on usein osoittautunut varsin vaikeaksi tehtäväksi.
Mä menin käymään pikkusella kotipaikkakunnallanni baarissa, kun nyt satuin siellä päin joulun aikaan tulemaan. Siinä sitten yllättäen näin lapsuusaikasen kaverin, jota en ollu ainakaan 15 vuoteen nähny, ja juteltiin siinä illan aikana hetkinen. Kohta on kymmenen vuotta jatkettu juttua saman katon alla...
En olis Ikinä kuvittellu siitäkän paikasta tuollasta löytäväni. Joten silmät auki vaan; mitä kummallisemmissa paikoissa!
En olis Ikinä kuvittellu siitäkän paikasta tuollasta löytäväni. Joten silmät auki vaan; mitä kummallisemmissa paikoissa!
Netistä löytyi kohta viisi vuotta sitten. Nyt asuttu reilu vuosi yhdessä ja ollaan jo päätetty hääpäiväkin :)
Kyllä se oma rakas on jokaisella, toisilla vain vähän enemmän piilossa. Kotoa se ei varmasti kaapista löydy, jotain tarttee tehdä. Mutta silmät auki, jossain oikealla hetkellä se eteen tulee.
Kyllä se oma rakas on jokaisella, toisilla vain vähän enemmän piilossa. Kotoa se ei varmasti kaapista löydy, jotain tarttee tehdä. Mutta silmät auki, jossain oikealla hetkellä se eteen tulee.
"Kotoa se ei varmasti kaapista löydy, jotain tarttee tehdä"
Heh, siinähän se ongelma sitten olikin :)
Joo, tuo eilinen viestini lähentelee angstailun huipentumaa. Joskus vain tuntuu siltä, että kaikki olisi niin paljon helpompaa, jos vain voisi lopettaa toivomisen ja haavelemisen. Jos ei olisi näin hemmetin rakkaudenkipeä (ja samalla saamaton ja arka). Mutta olen kääntänyt mielessäni sanonnan "niin kauan kuin on elämää, on toivoa" muotoon "niin kauan kuin on toivoa, on elämää". Enkä ole vielä valmis ryömimään johonkin kivenkoloon odottamaan kuolemaa. Katsellaan nyt..
Heh, siinähän se ongelma sitten olikin :)
Joo, tuo eilinen viestini lähentelee angstailun huipentumaa. Joskus vain tuntuu siltä, että kaikki olisi niin paljon helpompaa, jos vain voisi lopettaa toivomisen ja haavelemisen. Jos ei olisi näin hemmetin rakkaudenkipeä (ja samalla saamaton ja arka). Mutta olen kääntänyt mielessäni sanonnan "niin kauan kuin on elämää, on toivoa" muotoon "niin kauan kuin on toivoa, on elämää". Enkä ole vielä valmis ryömimään johonkin kivenkoloon odottamaan kuolemaa. Katsellaan nyt..
Tapasin hänet Unionin bi-naisten kahvilassa Helsingissä. Yhdessä olemme olleet marraskuusta 2006.
Yläasteella. Olimme rinnakkaisluokilla. Ensin kavereita, sitten pientä kiinnostusta ja sitten myöhemmin seurustelumielessä. Nyt olemme olleet yhdessä 1 ja ½ vuotta. Toivon mukaan yhteen muutto edessäpäin.
Prideilla tapaa kivasti paljon ihmisiä! Suosittelen lämpimästi ;) Sieltä löysin myös oman kullan...
Me pupun kanssa tavattiin netissä. Nyt takana reipas kolme vuotta. Yöksi jäin jo ekalla kerralla ja virallisesti yhteen muutettiin puolenvuoden jälkeen. Kihlat vaihdettiin 2½ vuoden jälkeen ja niin. Naikkarit odotettavissa varmaan muutaman vuoden sisällä, kiirettä ei kuitenkaan ole. :)
Ihan työympyröissä tavattiin ja molemmat kyllä heti aistivat toistensa identiteetin.
Pari ensimmäistä tyttöystävääni olen löytänyt vastaamalla lehti-ilmoitukseen, aikaa ennen nettiä.
Muuten kyllä ihan elävässä elämässä töissä tai ystäväpiirissä, ei koskaan baarissa tai siis netissä.
Pari ensimmäistä tyttöystävääni olen löytänyt vastaamalla lehti-ilmoitukseen, aikaa ennen nettiä.
Muuten kyllä ihan elävässä elämässä töissä tai ystäväpiirissä, ei koskaan baarissa tai siis netissä.
Neljä vuotta sitten lähes "sattumalla" löytyi MTV:n chatistä kultani. Hän vastasi piruuttaan minun sinne laittamaani viestiin jossa purnasin flunssassa yksinäisyyttäni... Siitä lähti juttumme ja kun livenä näimme niin se oli lovee :)
Me tutustuimme uuden rakkaani kanssa yhteisen tuttavan häissä :).
Itse en ole kenenkään kanssa ollut yhtään mitenkään, mutta Nalan viestiä haluaisin kommentoida kysymällä, että eikö lesbojenkin olisi mahdollista löytää suhde työpaikalta tms., jos vain pitää jotenkin oman seksuaalisen suuntautumisensa kaikkien tiedossa niin, että joku voisi rauhallisin mielin ihastua sinuun?
Tosin se, että saisi kaikki tietämään tällaisesta asiasta alleviivaamatta sitä ärsyttävästi saattaa olla vaikeahkoa, mutta mikäpä tässä maailmassa helppoa olisi?
Joinain päivinä kyllä haluaisi omata sellaisen laserkatseen, että löytäisi omaa vähemmistöään muiden joukosta... ;)
Tosin se, että saisi kaikki tietämään tällaisesta asiasta alleviivaamatta sitä ärsyttävästi saattaa olla vaikeahkoa, mutta mikäpä tässä maailmassa helppoa olisi?
Joinain päivinä kyllä haluaisi omata sellaisen laserkatseen, että löytäisi omaa vähemmistöään muiden joukosta... ;)
Mä oon löytäny naiseni joko harrastusten parista, siis partiosta ja spr:stä ja sit viimesimmän netistä!
Ihan heterobaarissa, näin pienellä paikkakunnalla kun ei edes homokapakkaa ole.
Yhteinen tuttumme osasi kertoa, että en ihan heteron kanssa ole tekemisissä (jokseenkin tarpeetonta, koska nykyinen kultani oli jo ehtinyt flirtata, tarjota juomista ja pyytää numeroani).
*epäselvän korrelaatin korjailu*
Yhteinen tuttumme osasi kertoa, että en ihan heteron kanssa ole tekemisissä (jokseenkin tarpeetonta, koska nykyinen kultani oli jo ehtinyt flirtata, tarjota juomista ja pyytää numeroani).
*epäselvän korrelaatin korjailu*
Yliopistolta. :) Naistutkimus rules ;)
Olen kutsunut treffeille myös Facebookin kautta... siellä voi hyvin kurkkia kuka on lesbo-henkisissä yhteisöissä mukana... ja kuvankin näkee, helppoa ku heinänteko!
Olen kutsunut treffeille myös Facebookin kautta... siellä voi hyvin kurkkia kuka on lesbo-henkisissä yhteisöissä mukana... ja kuvankin näkee, helppoa ku heinänteko!
Oman naiseni tapasin ollessani Lahdessa sijaitsevassa taideharrastuskoulussa kun olimme 12.v :D Siinä meni pari vuotta että saimme kerrottua tunteistamme toisillemme ja ollaan nyt oltu yhdessä kohta 3.v, kihloissa vuosi.
Se oli täysin sattumaa että tapasimme. Mutta onneksi kävi näin :>
Se oli täysin sattumaa että tapasimme. Mutta onneksi kävi näin :>
setan bileissä. eipä tarvinnut ainakaan arvailla että onkohan kiinnostunut naisista...;) se oli suurta ihastumista ensi silmäyksellä. muutenkin on tullut tavattua samanhenkisiä ihmisiä muissakin baareissa.
Tiesin yläasteella kultani suuntautuneisuudesta. Olimme kavereita ja uskottelin siihen aikaan viel olevani hetsku.
Ja. . . pienen itsetutkistelun jälkeen käsitin, kuka oikeastaan olen ja muistin sen avoimesti lesbon entisen kamuni.
Otin uudestaan yhteyttä ja tässä sitä ollaan...
Välillä tuntuu, että meitä seksuaalivähemmistöjä oikeastaan ON joka nurkan takana- sen tunnustaminen vain vaatii häpyä.
Eli joskus kaapista ulos tulollaan voi saada tyttöystävän... Julkilepakoksi ryhtyminen tosin tuo muita erinäisiä rasitteita.
Mutta se on vaihtoehto. Silti.
Ja. . . pienen itsetutkistelun jälkeen käsitin, kuka oikeastaan olen ja muistin sen avoimesti lesbon entisen kamuni.
Otin uudestaan yhteyttä ja tässä sitä ollaan...
Välillä tuntuu, että meitä seksuaalivähemmistöjä oikeastaan ON joka nurkan takana- sen tunnustaminen vain vaatii häpyä.
Eli joskus kaapista ulos tulollaan voi saada tyttöystävän... Julkilepakoksi ryhtyminen tosin tuo muita erinäisiä rasitteita.
Mutta se on vaihtoehto. Silti.
Netistä on kaikki löytyneet :) En kehtaa baareissa lähestyä vieraita naisia kun kaatokännissä ja sattumoisin en pelaa sählyä :D Niin ja naistutkimuskaan ei auttanu. Olen vähän säälittävä :P
tapasimme netissä tyttöystäväni kanssa. Juttelimme siellä ja mesessä ehkä n. kuukauden ja sovimme sitten tapaavamme. Ensin luulin ettei häntä kiinnosta tippaakaan, mutta olin vallan väärässä! =) Alkukankeus johtui vain jännityksestä. =P
Lepakkolaakson tapaamisessa : )
Ja olin vielä kahden vaiheella, että jaksanko edes raahautua koko tapaamiseen.. no se kuitenkin kannatti!
Ja olin vielä kahden vaiheella, että jaksanko edes raahautua koko tapaamiseen.. no se kuitenkin kannatti!
Tapasin entisen tyttöystäväni töissä:)
Hmm no onkohan tiedossa jotakin hyvää treffauspaikkaa netissä? Alkaa tänki "ämmän" elo olla vähän yksinäistä :P
Qruiser on musta ihan jees paikka : > Itse tapasin kultani siellä.
Liittomme kehkeytyi työpaikkaromanssista elikkä töissä.
Koulussa tutustuttiin, oltiin samalla linjalla sellanen viitisen vuotta sitten.. alettiin olemaan varsinaisesti vuosi tutustumisemme jälkeen. Siitä asti olemme yhtä pitäneet. (: