Hintellektuellit Adriana Materin ensi-iltaan!

Kaija Saariahon seuraava pimpelipompeliooppera Adriana Mater saa Suomen-kantaesityksensä lauantaina 23.2.

Kuinka moni hintellektuelli aikoo olla paikalla? :)

Adriana on nähty. Saariahon musiikki on tiheämpää, synkempää ja aggressiivisempaa kuin koskaan aiemmin. Tällaista rytmiikkaa toki oli jo Simonessa, mutta senhän Saariaho sävelsi heti Adrianan jälkeen. Sellarsin ohjauksissa on yleensä saman verran näkemystä kuin jumppavideossa, mutta nyt sellarsmainen käsienlevittely jäi pariin hetkeen. Lavastus on minimalistinen ja fiilikset vaihtuvat vain sinänsä onnistuneella valaistuksella.

Maaloufin kieli on vähän turhan pikkusievää, eikä jutun kuljetuksesta synny draamaa intensiteetin nousuineen ja laskuineen. Koko jutusta jäi jotenkin tasapaksu vaikutelma. Ooppera seisoo Saariahon musiikin varassa, ja haluaisinkin kuulla tästä kunnon levytyksen. Ja erityisesti jonkun muun ohjaajan kuin Sellarsin "näkemyksen".

Istuinpa itsekin Suomen-kantaesityksessä. Itseni ja puppelini lisäksi paikalla näkyi olevan muukin valtakunnan kerma ;>

Ensimmäisen näytöksen olisi voinut typistää viimeiseen 10 minuuttiin. Aivan jonnonjoutavaa plimplomia, ennen kuin vähäinen action kehittyi ja siihen oli sitten jo päässyt - yllättäen - mukaan himpun verran musiikkia muistuttavia elementtejä. Kaiken maailman "äänimaisemat" eivät ole oopperaa ja kuorolle varattu näyttämön takaa silloin tällöin kuuluva aaaaa aaaaa aaaaaa eivät tee pläjäyksestä musiikkia.

Väliajan jälkeen biisi alkoi yllättäen hiukan muistuttaa musiikkia ja jopa oopperaa. Pitkäveteistä edelleen, mutta varsinkin Yonaksen roolissa oli hiukan potkua ja Tuomas Katajalan metallinen tenori sopi äkäisen nuoren miehen uhmaan. Monica Groop ja Pia Freund osaisivat asiansa, jos olisi asiaa, mitä esittää.

Peter Sellars on ihme tyyppi, joka heilui helmissään lavalla oopperan jälkeen.

Jo vain näimme Adrianan, oli tämä ainakin mielenkiintoisampaa musiikkia kuin L'Amour de Loin, sinne kun meinasi heti alkuun nukahtaa :) Ja solistit, etenkin Groop, osasivat kyllä hommansa.

Hesarin tämänaamuinen "arvostelu" on hauskaa luettavaa. Bändi ja solistit olivat ok - niin kuin olivatkin. Teoksesta kuvaillaan stoori. Biisistä ei sanaakaan. Eipä juuri voisi olla rivien väleissä enempää tuomiota ;>

Hauskoja tekstinpätkiäkin löytyy: "Kuoro ulvoo usein pedon äänenä, ja siinä soi myös ajaton huokausten meri." Siis kuoron käyttämässä partituurissa luki "aaaaaa, aaaaaa, aaaaaa." :D

Olenko siis ymmärtänyt oikein, että on olemassa ihmisiä, jotka vapaaehtoisesti suostuvat kuuntelemaan Kaija Saariahon musiikkia? Miksi??

Parituntinen Saariahon musiikin sietäminen on pieni hinta siitä, että aiheesta voi keskustella jälkeenpäin moninkertaisen ajan...

Olen ostanutkin Saariahon levyjä, jopa useita. Viime vuosina olen käynyt myös konserteissa kuuntelemassa lähes aina kun on tilaisuus.

Ehkä ongelma on vain minussa, mutta aina kun kuulen Saariahon musiikkia niin minulla alkaa särkeä päätä, huimaamaan ja alan voida pahoin. Samanlaisen reaktion aiheuttaa Radioheadin Kid A. En kykene ottamaan kantaa siihen Saariahon musiikki hyvää tai huonoa, koska en voi kuunnella sitä riittävän pitkään oksentamiseltani.

Kannattaa varmaan doupata migreenilääkityksellä ennen musiikkielämystä...

Noh, kaikki eivät pidä vihreistä kuulista tai hanhenmaksapalleroista. Emmekä me kaikki syö possua tai nautaa. Joidenkin mielestä ne taas ovat suurta herkkua. Makunsa kullakin sanoi koira kun...

Tämän päivän Hufvudstadsbladetissa (siis nykyisin HBL) on Lena von Bonsdorffin kirjoittama arvio teoksesta ss. 22-23. Se on ylistävä. Eniten palstatilaa saavat neljän roolin esittäjät ja heidän - onnistuneet - roolisuorituksensa. Tarinasta kerrotaan melko paljon ja sehän onkin varmasti jälkikeskustelua herättävää.
Mitä tulee musiikkiin -

Lainaan:
"Orkestern inte bara backar upp sångarnas karaktärer, färgar dem genom att knyta dem till specifika instrument och egna tempi. Adriana omges av en lugn stråkmatta och en ivrig klarinett. Hennes syster Refka följs av flöjttoner, sonen Yonas av ettriga bläckblåsare och ett hetsigt tempo. Det är också i orkestern alla inre konflikter bearbetas både nyanserat och ogenerat utdraget. Och det är där hjärtslagen gör sig påminda.
Orkestern använder Kaija saariaho den här gången med större kontraster än i L'amour de loin. Bleck och slagverk slår till med brutala attacker allt som oftast. Klangvärlden är överlag betydligt grällare, men också bländande ljus vid behov. Och kören är insprängd som en del av orkesterkroppen, sitter konkret nere i orkesterdiket bakom instrumenten och sjunger mest olika stavelser och utrop. Ibland kommenterar den upprört, ropar kraftiga nej, nej, nej under våldtäkten ... [som]och skildras av orkestern i hackande attacker. ibland ger kören utlopp för sorg och bedrövelse i upprepade klagande tonslingor. Orkester och kör klingade ypperligt..."

Myös näyttämökuva ja ohjaus saavat arvionsa.

Jos ei pidä modernista musiikista, niin mikä pakko sitä on ängetä kuuntelemaan. Ehkäpä Tsaikovsk & Petipa eivät okseta, niidenkin kanssa voi ihan tarpeeksi näkyä ja nauttia väliajoista.

Tätä teosta en ole nähnyt, mutta moni Saariahon biisi on upea.

Herra varjelkoon, Krister. Ei kai sinne oopperaan nyt ensi-iltana mitään oopperaa mennä katselemaan eikä balettia kuuntelemaan. Sehän on sosieteettitapahtuma par excellence ja nuo Saariahon pläjäykset vain häiritsevät parempien ihmisten ensi-iltaa ;D

No en todellakaan aio ängetä kuuntelemaan Saariahoa. Kun kirjoitin ko. musiikin aiheuttavan minulle päänsärkyä ja huonovointisuutta niin se ei ollut kiertoilmaisu sille, että Saariahon musa on ihan sontaa vaan tarkoitin sillä, että nimenomaan Saariahon musiikki aiheuttaa minulle päänsärkyä ja huonovointisuutta. Kirjaimellisesti. Ei kuvainnollisesti.

Minä taas saan renin kuvaamia oireita Tshaikovskista ja Puccinista. Enempi tulee kyllä vaan uni. Mutta jostain kumman syystä jopa pidän Rossinista.

Rossinista??? Se on todella kumma, Geschwitz! ---

Nii-in, Rossinista. Kaikki kaveritkin hihittää tälle mieltymykselle, se ei kai tunnu sopivan muuhun linjaan :((

Hienoa, täällä taas listattu kuka on päässyt SUOMEN kantaesityksen ensi-iltaan. Vanha juttu, kauan sitten jo nähty Pariisissa

Eiks sinne pääse kaikki, kun vaan maksaa lipun. Vai onks ne vaan kutsuvieraille?

Itse en ymmärrä ollenkaan saariahon tai midenkaan nykysävletäjein musiikkia. Voi todellakin sanoa, etten ymmärrä se ei ole minusta huonoa tai hyvää minulla ei riitä kapasiteettia arvioida sitä. Siksipä en sitä kuuntele, paitsi jos satun kuulemaan.

Sanotaan, että sitä voi oppia kuuntelemaan ja arvostamaan ja tietysti arvostelemaan. Minulta ainakin puuttu halu, oopperassa tai baletsisa käydessäni minulle sopii klassinen ohjelmisto oikein hyvin, vaikka enkaikkiruokainen ole senkään suhteen.