Maailman AIDS-päivä 1.12.
Lisää luettavaa aiheesta:
» HIV ja AIDS -tietopaketti
Uutiset kertovat AIDS-päivän tapahtumien valmistelujen olevan loppusuoralla eri puolilla maailmaa.
Etsiskelin tietoja Suomen tapahtumista, löytämättä mitään mainintoja ainakaan Setan taikka HeSetan sivuilta. En törmännyt aiheeseen Ranneliikkeenkään sivuilla.
Aids-tukikeskus tiedottaa kuitenkin lipaskeräyksestä ja Helsingin Kampissa on infoteltta.
"Hiv- ja aids-työtä tekevien organisaatioiden telttatapahtuma, jossa jaossa ”punainen nauha” -heijastimia ja tietoa hivistä. Paikalla Aids-tukikeskus, Positiiviset ry, Suomen Punainen Risti ja Väestöliitto."
Voi olla, että olen tippunut kelkasta, mutta oma odotukseni on, että Seta olisi tavalla taikka toisella mukana. Ehkä se on poliittinen päätös etäännyttää homot koko aiheesta?
Tukarin tapahtumakalenterissa myös muiden paikkakuntien tapahtumatietoja.
http://www.aidstukikeskus.fi/sivut/index.php?option=com_content&task=view&id=81&Itemid=91Jukka oli äskettäin uutiselähetyksen jutussa kertomassa hiv-tilanteesta. Jukan osuus oli hyvä. Itse hiukan vierastin yhden otoksen taustaksi valittua Vanhankirkon puistoa.
CBS News On Logo kertoo videojutussaan, että New Yorkissa vuosina 2001-2007 seksiä miesten kesken harrastavilla hiv-infektioiden määrä alle kolmekymppisten ryhmässä kasvoi 33%. Ikäryhmässä 13-19 kasvu on ollut peräti 112%. Yli kolmekymppisillä lasku on ollut 22% samassa ajassa.
Tutkijat miettivät, miksi nuoret miehet ottavat näin paljon muista enemmän riskejä. Jutussa todetaan, että turvaseksivalistus nykyisessä muodossaan ei tavoita enää nuoria kunnolla.
Osaisiko joku kertoa Suomen tilanteesta?
Taisi olla arka kysymys tuo viittaus parisuhteen luottamukseen.
Minusta on vastuun kiertämistä, jos ei käy säännöllisesti testissä eikä suojaa itseään seksissä, vaan haluaa elää autuaan tietämättömänä ympäröivästä todellisuudesta( en tarkoita tällä Jukkaa)
Jos on sairas jollakin tavalla, niin terveydenhuoltohenkilökunnan tulisi ottaa sitä tyyppiä niskasta kiinni ja kertoa, mitä se asia meinaa käytännössä: mikä on vastuu? Se pitäisi käydä joka kerta läpi, kun on kontrolli ja tarkistaa oliko asia mennyt perille. Joka ikinen kerta se asia pitää käydä keskustellen läpi ja takoa umpiluuhun otsalohkoon. Muuten hiv-tilastot eivät pienene. " Kun olet hiv+, niin nyt sinun käyttäytymisesi on tämän suuntainen ja siitä ei saa lipsua, muista nyt jatkossa ".
En ole koskaan tullut ajatelleeksi, että olisi erillinen "hiv-kulttuuri".
Minua hieman häiritsi yhdessä vaiheessa, kun AIDS`ìa vähäteltiin vertaamalla sitä diabetekseen. Diabetes on kumminkin sairaus, joka voi tuhota näön ja ääreisverenkeirron ja- hermoston. Ihan kuin nuo tuollaiset asiat olisivat peanuts. Sairaus saattaa vaikuttaa toiminnallisuuteen monin tavoin. Sairaus tuo mukanaan stressiä, usein masennusta.
Kiitos, Jukka!
Napalmia kirjoitti:
>"Taisi olla arka kysymys tuo viittaus parisuhteen luottamukseen."
Lähinnä käyttäisin sanaa monimutkainen ja yksilöistä itsestään riippuva. Siksi piti miettiä kuinka perusteista ko. asiaa alkaa tuossa selittää. Aikaa kului siinä kun mielessään kelasi kuinka alkeista juttua pitää lähetä selittämään.
> "En ole koskaan tullut ajatelleeksi, että olisi erillinen "hiv-kulttuuri". "
Joo, oli vähän kökkö sanavalinta minulta, en tiennyt kysymyksiä etukäteen. Toivottavasti ihmisille kuitenkin aukesi, että yritin selittää sitä, miten täkäläinen kulttuuri on ylipäätään niin kaukana hiv:n olemassaolosta. Sitä ei täällä ole (muuta kuin ehkä "muilla" ja silloinkin iltapäivälehdissä). Ulkomailla oli jonkilainen "hiv-kulttuuri". Porukalla syömään mennessä piti miettiä mihin kellonaikaan se voitiin tehdä niin, että kaikki pystyivät ruokailemaan lääkkeidenoton aikatauluja noudattaen.
> "Diabetes on kumminkin sairaus, joka voi tuhota näön ja ääreisverenkeirron ja- hermoston. Ihan kuin nuo tuollaiset asiat olisivat
> peanuts. Sairaus saattaa vaikuttaa toiminnallisuuteen monin tavoin. Sairaus tuo mukanaan stressiä, usein masennusta."
Ehkä tuo vertaus on kuitenkin aika hyvä. Hiv tuhoaa edelleen joiltain hermostoa - tuhoja tulee elimistössä muutenkin, esim. rasvansiirtymisongelmat. Ja diabeteksen tavoin hiv tuo mukanaan stressiä ja aika moni hiv-positiivinen on myös masentunut. Eli ehkä se vertaus ei kuitenkaan ole niin huono kun vaikeaa asiaa yritetään selittää selkokielellä.
Toinen asia on se, että antaako tällainen mielikuva "hiv-hoito toimii hyvin" väärän turvallisuudentunteen ihmisille? Lisääkö se riskinottoa?
Napalmia kirjoitti: ---Minusta on vastuun kiertämistä, jos ei käy säännöllisesti testissä eikä suojaa itseään seksissä, vaan haluaa elää autuaan tietämättömänä ympäröivästä todellisuudesta----
Ihmiset eivät ole enkeleitä. Asiaan liittyy niin suuri ahdistus, että ymmärrän noita ihmisiä. Minäkin siirrän hammaslääkäriin menoa viimeiseen asti, vaikka se on todella pikku asia. Hankalaa mennä muilta vaatimaan vastuuta. Paras yrittää tuntea vstuuta itsestään ja suojautua.
Jukalla riittää siviilirohkeutta. Siitä kiitos. Minuun kolahti hyvin se, että "rakastuminen voi olla vaarallista". Se ilmaus teki asiasta konkreettisen, koska jokainen joskus rakastuu ja tietää tunteen.
Nyt minä en oikein ymmärrä, kun sanotaan, että " hankalaa mennä vaatimaan muilta vastuuta". Testiin meneminen aiheuttaa ahdistusta. Tietenkin, jos ei ole välittänyt käyttää kondomia ja suhteita on paljon. Ihan kuin "pikku Petteriä ahdistaa"- mutta ei paljon ahdista silloin, kun tiputtaa housunsa alas mennessään tuntemattoman miehen kanssa muhinoimaan! Silloinhan sen lantun pitää leikata: en tunne tuota miestä enkä tiedä hänen historiaansa. Ei saa luottaa, koska luottamukselle ei ole syntynyt perusteita, kun ei tunne eikä tiedä miehestä mitään.
Kyse on maailmanlaajuisesta epidemiasta, joka maksaa yhteiskunnille paljon. Miten yksinkertainen asia ei mene läpi: käytä kondomia!? Välinpitämättömyys maksaa ihmishenkiä ja tekee miljoonista kroonisesti sairaita.
Voi olla, että kondomin käyttäminen synnyttää sen verran ristiriitaisia tunteita, koska seksin olemukseen kuuluu läheisyys, pitämisen tunteet ja puhtaus mielikuvan tasolla. Kondomin käyttö tuo läheisyyteen erilaisen ulottuvuuden. Seksi voi olla " likaista", siitä voi saada tartunnan, voi sairastua eliniäksi ja kuolla. Kondomi saattaa etäännyttää tunnetasolla seksikumppanista, mikä taas voi olla omien toiveiden vastaista, kun halutaan tutustua ja rakastua.
Mikä on HIV-positiivisen vastuu? Tai sellaisen vastuu, joka ei tiedä omaa tilannettaan?
Eilen illalla olin kotinurkalla ylittämässä katua koiran kanssan suojatiellä. Kovaa vauhtia tuli kohti punainen pakettiauto. Se ajoi laajassa kaaressa vasemmalta ohi hiljentämättä. Näin että kuljettaja puhui puhelimeen. Mikä on kuljettajan vastuu? Hän rikkoo lakia ja puhuu kännykkään. Ja hän lähestyy suojatietä hiljentämättä vauhtia vaikka olemme jo astuneeet suojatielle. Mikä on pakun kuljettajan vastuu?l
Jos minä haluan säilyttää henkeni, minun on otettava vastuu itsestäni ja varmistua, etten jää alle. Totta puhuakseni, pelästyin aika paljon, mutta pakusta näin enää perävalot.
Die Welt -lehti tänään:
1990-luvulla seksuaaliseen aktiivisuuteen liitettiin kauhu nimeltä aids. Nyt se pääsee otsikoihin vain maailman aids-päivänä. Viime vuosina kuitenkin Euroopassa homomiesten keskuudessa HIV-tartunnat ovat lisääntyneet kovalla vauhdilla. Syynä on joko uusien tartuntojen lisääntyminen tai se, että tullaan testiin, koska on jo olemassa hoitokeinoja ja hoidot on aloitettava varhaisvaiheessa. HIVistä on tullut krooninen sairaus, jota hoidetaan lääkkeillä. Ongelmaksi ovat jääneet kehitysmaat, joissa ei ole varaa kalliisiin hoitoihin.
Lääkehoidossa yritetään estää virusten pääseminen CD4-soluihin, jotka ovat immuunijärjestelmän olennainen osa. Lääkkeillä voidaan myös estää viruksen monistuminen. Mitä useampia viruksen elinkaaren vaiheita pystytään häiritsemään, sitä tehokkaampia lääkkeet ovat. Uusia lääkkeitä tarvitaan jatkuvasti. Koska virus on muuntautumiskykyinen, se pystyy sopeutumaan lääkkeisiin. Potilaan kannalta on tärkeä, että lääkkeet otetaan aikataulun mukaisesti. Usein HIV-lääkkeiden kanssa joudutaan ottamaan muitakin lääkkeitä, ja se voi aiheuttaa yllättäviä sivuvaikutuksia, esim. HIV-lääkkeiden teho voi laskea. Jos hoidossa pidetään pausseja, se voi lisätä viruksen vastustuskykyä lääkkeitä vastaan. Lääkehoidon keskeyttäminen johtaa helpommin aidsiin, varoittavat aids-asiantuntijat.
Alkuaikojen lääkkeet aiheuttivat vahvoja sivuvaikutuksia, esim. munuaisten toimintaan, luuston kovettumiseen ja rasvakerrosten muodostumiseen. Rasva katoaa käsistä, kasvoista ja jaloista ja kertyy vatsalle ja niskaan. Siinä lisääntyy sydäninfarktin ja diabetesin vaara. Uusimmissa lääkehoidoissa asia alkaa olla paremmin hallinnassa. Kuitenkin HIV-potilaat vanhenevat nopeammin ja aikaisemmin. Jollain tavalla immuunisysteemi yliaktivoituu ja se johtaa eräänlaiseen jatkuvaan tulehdustilaan sisäelimissä, esim. maksassa ja munuaisissa. Hoidoilla siihen ei oikein hyvin pystytä vielä vaikuttmaan, ja se saattaa johtua siitä, että hoidot aloitetaan vasta, kun elimistö ei enää pysty itse vastustamaan virusta. Ensi vuonna aloitetaan laaja tutkimus, jolla selvitetään, pitäisikö hoidot aloittaa varhemmin.
Rokotuskokeilut ovat epäonnistuneet. Rokotteen kohde on immuunijärjestelmän "avainsolu", ja sen takia näyttää siltä, että rokotetoiveet siirtyvät hamaan tuntemattomaan. Mutta sellainen hoitava virus olisi ehkä mahdollinen, joka vähentäisi lääkkeiden nauttimisen tarvetta HIVin jo saaneilla. Kaksi kuukautta sitten keskeytettiin yksi rokotetutkimus, mutta tutkijat jaksavat vielä yrittää. Rokotteessa pitäisi olla jokin HI-viruksen ainesosa, joka saa immuunisysteemin hälytystilaan.
(Welt)
Tietenkin hiv-positiivisella on vastuu samalla tavalla lähimmäisestään kuin kenellä tahansa meistä, jotka näkevät mahdollisen onnettomuuden, joka pitää pyrkiä ehkäisemään ennakolta. Hiv-positiivisuuden tietää hiv-positiivinen itse. Se ei näy päällepäin. Terve homomies, joka menee sänkyyn hiv-positiivisen kanssa voi tehdä virhearviointeja ja käyttäytyä huolimattomasti, joten silloin hiv-positiivisen tulee hoitaa homma viattoman ja hölmösti käyttäytyvän puolesta, ettei käy vahinkoa. Minusta hiv-positiivisella on suurempi vastuu, jos hän ei kerro omasta tartunnanvaarallisuudestaan. Kun hän kertoo sen partnerilleen, niin silloin vastuu jakaantuu. Tietenkin voi olla mahdollista, että terve ei osaa tai muista turvaseksin pelisääntöjä, jolloin valistuneen (!) hiv-positiivisen tulee opettaa se kertomalla, että " se menee sitten tällä tavalla ".
Kuuntelin ohjelman. Olen sitä mieltä, että vastuukysymys ei toimi, kun sitä ajatellaan niin, että " jokainen vastaa vain itsestään ". Logiikka pettää, koska kumminkin tartunnan saaneet odottavat yhteiskunnan mukaan tuloa oman sairautensa hoitamiseen. Miksi yhteiskunnan sitten tulisi ottaa osaa hoidon kustannuksiin, jos jokainen on vastuussa vain itsestään? Voihan sitä heittää, että " kerran olet ollut niin tyhmä, että sait sen, niin maksa itse hoidosta aiheutuneet kulut ". Pohjoismaissa ajatellaan kumminkin eri tavalla kuin muualla maailmassa. Huolehditaan ja hoivataan halvalla, koska ajatellaan sen olevan edullista koko kansan terveydelle. Silloin minusta myös hiv-positiivinen on jotakin velkaa tälle yhteiskunnalle, vaikka siinä, että muuttaa omaa käyttäytymistään ja huomioi seksikumppaneitaan. En väitä, etteikö näin tapahdu. Kyllä tapahtuu. Sama asia tulisi olla muidenkin tartunnanvaarallisten sairauksien kohdalla.
Elämää valheiden ja halveksunnan keskellä
Jos joku on vaikeasti sairas, hän saa yleensä myötätuntoa. Jos jollain on aids, häntä rangaistaan: halveksuntaa, moitteita, yksinäisyyttä. Useimmat pitävät sairautensa omana tietonaan. Heidenheimer Zeitung -lehdessä kerrotaan muutaman sairastuneen tarina.
Ulmista kotoisin oleva 35-vuotias eronnut nainen sai tietää testituloksen: positiivinen. Se oli tietenkin shokki. Tartunta tuli avioliiton jälkeen lomaseikkailulla. Naisella on pysyvä työpaikka ja hän on ollut pidetty työntekijä. Hän kertoi työnantajalleen HIV-tartunnastaan. Kaksi päivää myöhemmin tuli lopputili. Työnantaja pelkäsi, etä maine menee ja asiakkaat katoavat. Aids-tukikeskuksesta neuvotaan, että asiaa ei pidä kertoa työpaikalla. Ehkä vasta sitten, kun sairaus todenteolla puhkeaa ja on pitkiä sairauslomia. Oikeudellisesti on hyvin harvoja ammatteja, joissa asiasta pitää kertoa, esim. kirurgi. Periaatteessa syrjintäsuojalaki suojaa irtisanomiselta, jos on HIV-infektio. Sen takia tämä nainen on valittanut erottamisesta. Tukikeskuksessa ihmetellään, että edelleenkin, 20 vuotta ensimmäisten HIV-tapausten jälkeen työpaikoilla toimitaan tuolla tavoin.
Useimmat salaavat sairautensa lähipiiriltäänkin. 84-vuotias mies pikku kylästä on homo ja hän kertoo, että hänen perheestään kukaan ei tiedä asiasta. Hän ei voi puhua asiasta muiden kuin tukikeskuksen työntekijöiden ja omalääkärinsä kanssa. Hän sai tartunnan yli 20 vuotta sitten. Nyt hänellä on jo aids, eikä hän enää liiku juuri missään. Hänen ongelmansa ei niinkään ole aids kuin hänen homoseksuaalisuutensa. Hän aikoo salata sen kuolemaansa saakka.
Perheenisä, 52 vuotias, sai HIVin syrjähypyssä 15 vuotta sitten. Syy: suojaamaton seksi. Hän on hetero. Nyt on jo tullut kuumeilua ja keuhkotulehduksia. Omalääkäri sanoo kuitenkin, että ollaan vasta aidsin esivaiheessa. Aviovaimo on onneksi negatiivinen. Nyt suhde on platoninen. Kukaan kylässä ei tiedä, että miehellä on aids. Kaikille sanotaan vain, että se on syöpä. Tukikeskuksessa myönnetään, että aids, seksuaalisuus ja kuolema ovat suuria tabuja yhteiskunnassa.
Kolmen lapsen äiti, 34-v., on eronnut. Hän on hyvä seuraihminen. Hän on positiivinen, samoin hänen ystävänsä. Mistä tartunta on tullut, siitä ei ole tietoa. Sukulaiset ovat yrittäneet syyllistää hänen ystäväänsä. Nainen joutuu taistelemaan myös perhettään ja sukuaan vastaan. Suku ei halua, että hän kasvattaa lapsiaan. Jos nainen olisi tiennyt joutuvansa tällaiseen tilanteeseen, hän ei olisi kertonut asiasta läheisimmilleen.
Homomies on 51-vuotias. Hän on jo jonkin verran dementoitunut aidsin vuoksi. Miehellä ei ole sairausvakuutusta eikä hänellä ole juuri yhteyksiä lähisukulaisiin. Aids on iskenyt aivoihin. On tulehduksia, halvauksia, vajaatoimintaa, kouristuskohtauksia. Joskus hänellä oli haave tulla isäksi. Nyt oma isä ilmoittaa, ettei enää halua käydä potilaan luona, jos tällä on aids. Poika on ollut luonnontieteilijä. Vaikka poika on selvästi ollut sairas, isä ei aikanaan hankkinut häntä hoitoon. Tilanne on pahentunut nopeasti. Jos hän olisi aikaisemmin päässyt hoitoon, lääkkeet olisivat auttaneet. Isä ei halua olla enää tekemisissä pojan kanssa, vaikka tämä on jo kuolemassa.
Tässä muutama lehden kertomista tapauksista.
http://www.hz-online.de/index.php?mode=full&cat=16&open=&open_u=&&minDate=&begin=0&id=361955&s_id=446ef581f9850eef5778c599120c1c0aQueen julkaisi uuden "Say it´s Not True" -sinkun maailman Aids-päivänä ja se on ladattavissa ilmaiseksi yhtyeen nettisivuilla
http://www.queenonline.com/
Yhtyeen entinen keulakuva Freddie Mercury kuoli Aidsiin vuonna 1991.
Tästä lisää keskustelufoorumin Viihde, musiikki, kulttuuri & media -osiossa.
Napalmia yritti käynnistää tärkeää keskustelua vastuusta: HIV-postiiivisten vastuusta ja negatiivisten vastuusta. Laajempi keskustelu ei valitettavasti lähtenyt liikkeelle, vaikka tarvetta olisi.
=====
Negative HIV Sero-sorting
Frankfurtin gayradion lähetyksessä eilen illalla lähetettiin osia aids-päivän keskustelutilaisuudesta Frankfurtin Pauls-kirkossa. Frankfurtin aids-tukikeskuksesta Michael Bohl puhui vastuusta, jokaisen omasta vastuusta sekä niiden vastuusta, jotka tietävät sairautensa ja niiden vastuusta, jotka eivät tiedä. Termi, jota tässä yleisesti käytetään, on Negative HIV Sero-sorting.
Tämä termi tarkoittaa lyhyesti: "Positiiviset ulos ilojani pilaamasta" tai "Positiiviset, älkää tulko lähelleni, pois minun iloistani, pois vuoteestani". Tällä sortteerausmenetelmällä yritetään välttää joutumista alttiiksi infektoituneelle verelle. Jos sitten kuitenkin tartunta tapahtuu, se leimataan roistomaisten ja vastuuttomien ihmisten aiheuttamaksi ja ollaan valmiita vaikka oikeudellisiin toimenpiteisiin. Ja uusi tartunta hyvin nopeasti leimataan vastuuttomaksi käyttäytymiseksi. Tartuntatilanteessa ei enää ole ollenkaan sopimatonta nostaa esiin syyllisyyskysymys ja unohdetaan että elämään liittyy riskejä. Samalla ollaan valmiita luopumaan perinteisestä solidaarisuudesta: Nyt HIV-positiivisista tehdään tekijöitä (=pahantekijöitä) ja vihollisia, ja heihin suhtaudutaan pelokkaasti ja torjuen.
Tämä ulostyöntäminen ja syylliseksi tekeminen raivoaa täydellä voimalla siellä, missä sitä vähiten odottaisi: keskellä homoyhteisöä. Eniten HIV-ihmisten ulosheittämistä vaativat ne, joilla elää jostain syystä voimakkaana rajaton halu yhtymiseen ja nimenomaan kondomeista vapaaseen seksuaalisuuteen. Ilman kondomeja ja ilman HIViä.
Nyt yritetään luoda kontakteja negative HIV sero-sorting -menetelmällä, eli HIV-ihmiset ulos, mutta tämä menetelmä on mielestäni vähemmän onnistunut. Siinä maailma yritetään jakaa kahteen ryhmään: HIV-positiiviset tässä ja HIV-negatiiviset tuossa.
Nykytilanteessa ei päästä siihen, että HIV-positiiviset puhuisivat tartunnastaan avoimesti, kun avoimmuus samalla aiheuttaa heille valtavia syrjintäongelmia. Tätä eivät ota huomioon ne, jotka valitsevat partnereitaan negative HIV sero-sorting -menetelmällä. Jos minulla olisi HIV, en haluaisi puhua siitä, koska minua sen takia syrjittäisiin.
Näin siis Micahel Bohl Frankfurtin aids-tukikeskuksesta.
Minusta hiv-positiivisuuteen voisi suhtautua sillä tavalla, että sitä voisi rinnastaa tapaturmaan. Se on onnettomien tapahtumien yhteensattuma inhimillisten tekijöiden myötävaikuttamana.
On hyvä, että kohtaamme jokaisen lähimmäisen kunnioittavasti, mieluiten vielä lämpimästi. Näin siis jokapäiväisessä elämässämme. Tiedämme - mitä tulee HI-virukseen - myös, että tietoisuus HI-viruksen tarttumisesta on vähentynyt (ja/tai) välinpitämättömyys on lisääntynyt. Sen takia kenenkään ei tarvitse tulla puhumaan palturia, että o n g e l m a a taudin kanssa ei olisi. Jokaisen on hyvä tietää HI-virustartunnan leviämistavat ja seuraukset tartunnasta. Ei ole syytä yleisellä tietoisuustasolla häivyttää näitä tietoja. Häivyttäminen jos jokin on selkeää pahaa, välinpitämättömyyttä! Tätä tietoa ei saa sumentaa se todellisuus, että HI-viruksen kantajia syrjitään (jos tiedetään kantajaksi). Jos syrjintää tapahtuu (niinkuin tapahtuu) on ongelma syrjijässä, ei syrjityssä. Kaikkien olisi kuitenkin hyvä aina tajuta, että emme elä ideaalisessa maailmassa tai täydellisessä maailmassa ja opettaahan elämä sen ainakin lopulta. Ei ole tilannetta, jossa voisi saada kaiken. Sen sijaan voi (ja minusta ainakin tulee) pyrkiä vastuuntuntoiseen elämiseen.
Juuri ymmärryksen puute ja ei-vastuuta-ottava asenne johtavat muiden syyllistämiseen.
Minä olen jokainen lähimmäinen.
Mitä teit asian hyväksi?
HIV-lääkkeet ovat kiistattomasti olleet vaikuttamassa siihen, että vastuuton seksuaalikäyttäytyminen on lisääntynyt. Amerikkalaisen homoaktivistin, Michelangelo Signorilen, eräässä artikkelissa käsitellään mm. barebackingistä innostunutta terveysalan asiantuntijaa, joka mainitsee syyksi HIV-lääkkeet ja toisaalta sen, että seksistä kannattaa nauttia niin kauan, kun sitä on tarjolla. Vanhemmiten saanti kuulemma vaikeutuu ikuista nuoruutta ihannoivissa homopiireissä, joten onko sitä edes syytä elääkään eläkeikään... Pelkkä valistus ja vaaroista valistaminen ei siis toimi, jos taudin leviämisen taustalla on monimutkainen sosiaalisten ja henkilökohtaisten syiden verkko. Eipä tuo alkoholinkaan käyttö Suomessa ole muuttunut vaan jatkaa kasvuaan, vaikka sukupolvi sukupolven jälkeen saa lisää tietoa alkoholin kiroista.
Yleisessä tiedossa ei tunnu olevan sellainen fakta, että vaikka HIV-potilas säilyisikin hengissä lääkkeiden avulla, jotka estävät immuunipuolustuksen tuhoutumisen, ne eivät suojaa häntä viruksen muilta haitoilta, kuten dementialta. Lääkkeet eivät nimittäin läpäise kunnolla aivoveriestettä, joten virus pääsee vapaasti mellastamaan aivoissa estäen uusien solujen synnyn, minkä seurauksena HIV-potilasta odottaa ennenaikainen dementoituminen, vaikka muu kroppa selviäisikin kohtuuvähällä HIV-infektiosta (
http://www.medscape.com/viewarticle/478944_3) ja (
http://www.emaxhealth.com/53/15074.html).
Antiikkisilla jäykkäkouristus- ja poliorokoteohjelmilla tätä ongelmaa ei tulla taatusti koskaan ratkaisemaan. Sen sijaan Kaliforniassa on saatu lupaavia tuloksia täysin uusista hoitomuodoista, jotka soveltavat luovasti 2000-luvun bioteknologiaa. Kalifornialaisen tutkimusryhmän ideana on ottaa potilaiden luuytimestä erikoistumattomia kantasoluja, joista muokataan geenisiirroilla sellaisia, että HIV-virus ei kykene infektoimaan niitä. Tämän jälkeen HIV-infektion annetaan levitä vapaasti ja tappaa suojaamattomat solut, mikä pakottaa anti-HIV geenin sisältämät kantasolut tuottamaan lisää virukselle vastustuskykyisiä soluja. Alustavissa tutkimuksissa on jo havaittu, että geneettisesti modifioituja soluja löytyy edelleen potilaiden verestä koeajan jälkeen. (
http://www.natap.org/2006/HIV/041006_08.htm).Tieto on vain pohja ymmärrykselle. Molempia tarvitaan hyvään kehitykseen. Pelkkä tieto EI vielä riitä.
Tuota suojaamatonta seksikäyttäytymistä on vaikea tajuta, koska se on järjetöntä. On järjetöntä ylläpitää ja luoda epidemioita, koska siinä kuolee ihmisiä, joilla muuten voisi olla pitempi elämä. Pitäisi enemmän tutkia tätä ilmiötä.
Vääränlainen luottamus lääkkeisiin, joka perustuu vähäiseen tietoon sairauden todellisesta luonteesta, luo virheellisen turvallisuudentunteen.
Minusta se voi heijastaa homojen vaikeata yhteiskunnallista asemaa. Ympäristön halveksunta ja negatiivinen palaute ehkä aiheuttaisi tämän välinpitämättömyyden omasta terveydestä( " Olen huono ja paha ihminen, koska olen homo ja ympärilläni olevat ihmiset ovat siitä samaa mieltä kanssani") Mukana voi olla masennusta ja mielenterveysongelmia.
Homomiehiä syyllistettiin virheellisesti hiv-epidemiasta eikä sitä ole vieläkään korjattu. Valle sanoi haastattelussa, että hän on ollut alusta pitäen toista mieltä. Homomiehistä tehtiin syntipukkeja lehdistön myötävaikutuksella.
Annanko rahaa aids-keräykseen?
Hampurin gayradiossa kerrottiin eilen, että Tom’s -baarin omistaja luovutti sikäläiselle aids-tukikeskukselle keräyssumman 11 000 euroa. Se oli saatu kasaan vapaaehtoislahjoituksina. Keräystä olivat vauhdittamassa Perpetuelle Indulgence -"nunnat". Miten rahat käytetään? Rahasummasta hallinto ei ota senttiäkään. Kaikki lahjoitusrahat käytetään huono-osaisten HIV- ja AIDS-ihmisten hyväksi. Pieni joukko heistä saa kuukaudessa alle 600 euroa, ja heidän tilannettaan voidaan nyt helpottaa. Rahojen käytössä pyritään mahdollisimman suureen läpinäkyvyyteen.
AIDS-päivänä Helsingissäkin oli kerääjiä homoravintoloissa ja niiden edustalla. Tuli vain mieleen, että onnistuisivatko keräykset paremmin, jos niille ilmoitettaisiin jo etukäteen selkeä kohde. 15 vuotta sitten tilanne oli sellainen, että kun joku kuoli ja testamenttasi omaisuutensa tukikeskukselle, rahat menivät esim. rästissä olevien verojen maksuun. Se ei innosta lahjoittamaan. Jokainen lahjoittaja varmaan haluaa rahansa helpottamaan potilaiden elämää.
Tietenkin sen haluaisi kohdentuvan nimenomaan apua tarvitseville. Minusta systeemien pyörittämiseen menee joskus liikaa rahaa. Sitten on ollut useita avustusjärjestöjen huijauksia, missä on rahat putsattu omaan käyttöön. Kun on täsmälääkkeitä, niin miksei täsmäkohteita, joita voisi avustaa: vaikkapa 1 oikea ihminen, jota voisi tukea kummilapsityyliin.
Tänään tuli mieleeni yksi mies, joka matkustaa säännöllisesti ulkomaille ja on parisuhteessa, mutta tyrkyttää itseään myös suhteen ulkopuolisille tuntemattomille miehille ilmeisesti oman miehensä tietämättä asiasta. Olen varma, että he eivät käytä kondomia. Minä usein hieman seurailen, minkälainen mies oikeastaan on ja tämän kundin kohdalla olin siitä asiasta tyytyväinen, että en kehitellyt mitään. Häilätkööt muitten kanssa.
