Mitäpä jos me kaikki oppisimme erittelemään omia mielipiteitämme? Mitä jos sanottaisiin, että minä vastustan perutelemattomia mielipiteitä sen sijaan, että sanotaan "minä vastustan uskontoa", sillä ne eivät ole sama asia. Mitä jos sanottaisiin "minä vastustan uskonnonvapauden nimissä tehtyä väkivaltaa, minä vastustan oman mielipiteen kertomista totuutena, minä vastustan syrjintää, minä vastustan politiikan ja uskonasioiden sotkemista keskenään" sen sijaan että sanotaan vastustavamme kaikkea uskoa, sillä mikään näistä asioista ei ole synonyymi toiselleen.
Mitäpä jos keskityttäisiin oikeisiin ongelmiin ja puhuttaisiin niistä ihmisten leimaamisen ja niputtamisen ja syyllisten etsinnän sijaan? Me voisimme hyvin nopeasti huomata olevamme kaikki samaa mieltä elämänkatsomuksesta riippumatta.
Mä olen kyllästynyt kantamaan vastuuta asioista, joita vastustan. Olen kyllästynyt siihen, että ihmiset jotka ovat asioista kanssani samaa mieltä, pitävät minua vastapuolena ja vihollisena. Olen kyllästynyt siihen, että kun sekä minä, että moni näistä "vastapuolelaisista" oikeasti jaamme saman maailmankatsomuksen, on minut työnnetty jonnekin ääriuskonnollisten leiriin siksi, että sanon mielipiteeni rehellisesti, "olen uskova, vaikken ole sitä kirkon tavalla" ja nämä muut, jotka uskovat kyllä oikeasti korkeampiin voimiin julistautuvat valheellisesti ateisteiksi. Olen kyllästynyt siihen, että kirkkoja kumartamattomat uskovat pysyttelevät leimatuksi tulemisen pelossa kaapeissaan ja kuva uskovista ääriurputtajina saa jatkaa elämäänsä valheellisuudestaan huolimatta.
Aika moneen muuhunkin olen kyllästynyt, mutta ennenkaikkea toisistaan riippumattomien asioiden niputtamiseen yhdeksi kokonaisuudeksi.
Mitäpä jos keskityttäisiin oikeisiin ongelmiin ja puhuttaisiin niistä ihmisten leimaamisen ja niputtamisen ja syyllisten etsinnän sijaan? Me voisimme hyvin nopeasti huomata olevamme kaikki samaa mieltä elämänkatsomuksesta riippumatta.
Mä olen kyllästynyt kantamaan vastuuta asioista, joita vastustan. Olen kyllästynyt siihen, että ihmiset jotka ovat asioista kanssani samaa mieltä, pitävät minua vastapuolena ja vihollisena. Olen kyllästynyt siihen, että kun sekä minä, että moni näistä "vastapuolelaisista" oikeasti jaamme saman maailmankatsomuksen, on minut työnnetty jonnekin ääriuskonnollisten leiriin siksi, että sanon mielipiteeni rehellisesti, "olen uskova, vaikken ole sitä kirkon tavalla" ja nämä muut, jotka uskovat kyllä oikeasti korkeampiin voimiin julistautuvat valheellisesti ateisteiksi. Olen kyllästynyt siihen, että kirkkoja kumartamattomat uskovat pysyttelevät leimatuksi tulemisen pelossa kaapeissaan ja kuva uskovista ääriurputtajina saa jatkaa elämäänsä valheellisuudestaan huolimatta.
Aika moneen muuhunkin olen kyllästynyt, mutta ennenkaikkea toisistaan riippumattomien asioiden niputtamiseen yhdeksi kokonaisuudeksi.