Ajatuksia Jokelan tapahtumista

Olen seurannut Jokelan koulun tapahtumia pitkin päivää. Tiedot vaihtelivat kaiken aikaa. Tapahtuman laajuus paljastui vasta illansuussa. Huomaan kuinka hitaasti näin iso asia uppoaa tajuntaan, vaikka faktat olisivatkin olemassa. Mediat jotenkin tarjoilevat kaiken liian nopeasti. Vastaava kokemus liittyi Myyrmannin räjäytykseen. Olin käynyt juuri samassa paikassa muutama tunti räjähdystä ennen.

Mietin sitä hätää, joka on niillä ihmisillä, joiden läheisille nyt sattui pahasti. Alkava yö on monelle kenties elämän raskain. A-studiossa keskusteltiin juuri, kuinka tällaisia tapahtumia voitaisiin estää. Ei se onnistu mielestäni pelkästään lakeja ja rajoituksia säätämällä. Olen samaa mieltä noiden keskustelijoiden kanssa siitä, että ruohonjuuritasolta sen auttamisen on lähdettävä. Kuitenkin nuo pohdinnat ovat nyt ennenaikaisia. Syyllisten etsiminenkään ei ole sopivaa. Koen syvää surua. Tämä on myös kansallisen surutyön aika juuri nyt. Sille on syytä antaa tilaa.

Ehkä koen samalla lisääntynyttä turvattomuutta. Tämä ei olekaan se lintukoto, jollaiseksi kenties turvallisuusmielessä olen tämän kokenut. Ensimmäinen täräys tuli CNN:n raportoinnissa, jossa suomalainen rikostoimittaja totesi Suomessa olevan todellisuudessa valtava määrä aseita. A-studio kertoi väkilukuun suhteutettuna Suomen olevan maailmantilastoissa kolmannella (!) sijalla aseiden määrissä. USA huomattavalla etumatkalla ykkössijalla, kuten arvata saattaakin. Pahan tekemiseen tarvitaan kuitenkin vain yksi ihminen ja yksi ase. Jälki on tällaista kuten tänään Jokelassa.

On voimaton olo.

On voimaton olo. On...

Itse työmaallani (nykyisin turvallisuusalan kouluttaja aikuiskoulutusoppilaitoksessa, en siis enää kielenkääntäjä kotona...) seurasimme tapahtumien kulkua Hesarin, Itiksen, Iltalehden ja Uuden Suomen verkkolehdistä samaan aikaan, päivittäen vuoron perään jokaisen. Lopullisen "Death toll:in" kuulin vasta kotona.

Katselimme ja kuuntelimme myös ne julistukset, uhkaukset ja mielipiteet joita Pekka Eric V. oli jättänyt Ircciin ja YouTubeen, siis nettiin.

Tulee vaan mieleen eräs tälle sivustolle aktiivisesti kirjoittava henkilö, joka tiettävästi on jo aiheuttanut tuhoja puukon kanssa SETA:n toimistolla ja kirjoittaa hyvin samantapaista, anarkistista ja jopa nihilististä (Pekka Eric kutsuikin itseään nihilistiksi) propagandaa. Kuulostaa kovin samanlaiselta...

Olen jo aikaisemmin yrittänyt saada ylläpitoa ymmärtämään potentiaaliset riskit yksilön selkeästi tasapainottoman käyttäytymisen suhteen. Toivottavasti tämä päivä avaa silmät...

Jätänpä nyt Peten viimeiset kappaleet kokonaan omaan arvoonsa. Analogia ontuu sen verran. Se siitä.

Tämä Jokelan ampuja oli teksteissään aiemmin kertonut suhtautuvansa kielteisesti mm. ajatukseen tasa-arvosta ja suvaitsevaisuudesta. Ainakin yksi uhreista lienee ollut (avoimesti) ei-hetero. Uutisissa on kerrottu, että ammuskelu olisi ollut summittaista, vaan liekö lopultakaan niin?

Mun oloni saa voimattomaksi paitsi itse tapahtunut, niin varsinkin tämän kaltaisten tapausten jälkipuintiin ilmeisesti väistämättömästi liittyvä noitavaino, josta Peten kirjoitus on loistava esimerkki. Voi itku. Ei voimattomuus poistu etsimällä syyllisiä sivullisista. Ei Pora-liike ammu meistä ketään netin kautta. Minusta tuon viestin olisi saanut sensuroida.

Sekä Jokelassa tapahtunut, että Peten kirjoittama viesti kieltämättä avasivat silmät vielä entistä isommalle huomaamaan, miten vaarallista ihmisten niputtaminen ja leimaaminen onkaan.

Pete kirjoitti: "tiettävästi on jo aiheuttanut tuhoja puukon kanssa SETA:n toimistolla"

Tiettävästi Setan toimiston puiseen oveen jäi jokin pieni jälki siitä että siihen iskettiin puukko. Mutta miten sitä voi verrata Jokelan yhdeksään kuolleeseen (ampuja mukaan lukien) ja useisiin loukkaantuneisiin? Minusta teet Pete pilkkaa Jokelan uhreista tällä rinnastuksellasi.

Siellakin tapahtuu,, otan osaa sukulaisille. Tallaiseen ei koskaan totu vaikka sita USEIN tapahtuu taalla atlantin takana. Siita vain ei nenaan jakseta pitaa isoa metelia.

<Kirjoittaja on itse poistanut oman tekstinsä>

Minussa huomion kiinnitti se, että Pekka- Eric oli koulukavereidensa mielestä " erilainen " ja se, että hän oli " tosi koulukiusattu".
Jokainen homoseksuaali tietää tunteen " erilaisuudesta" ja varmaan senkin, mitä on olla kiusattu, kun on ollut avoin. Ei siitä niin kauaa aikaa ole, kun asenteet olivat jyrkemmät kuin tänään. Ongelman ydin on mielestäni lähellä näitä 2 sanaa: erilainen ja koulukiusattu. Vaikka Pekka- Eric olisi ollut kuinka psykopaattinen tahansa, niin hänen elämänsä oli jollakin tavalla vaikeampaa kuin keskimäärin, otaksun. Oli myös mainintoja koulun huonosta ilmapiiristä.

Kaikille em. asioille olisi voitu tehdä jotakin, jos olisi ollut tahtoa. Kouluterveydenhuolto on kuulemma huonossa jamassa! Se näkyy!

Tässä vaiheessa olisi hyvä pitää nk. pää kylmänä. Erilaisia syytöksiä ja väitteitä on helppo esittää. Joku on vain jossakin arvostellut jotakin, vaikkapa koulun ilmapiiriä. Sitä sitten aletaan toistaa ja siitä tuleekin yhden äkin "totuus". Tuossa äskeisessä tiedotustilaisuudessakin tuli poliisin toimintaan kohdistuneita moitteen tapaisia. Esimerkiksi sellainen, että miksi poliisilla kesti tulla paikalle niin kauan. Vastattiin, että lähimmältä poliisiasemalta Järvenpäästä kului ajoaikaa. Sisälle ei voida myöskään mennä pukematta raskasta suojavarustusta jne.

Mielestäni näistä asioista voidaan ja pitää täälläkin keskustella. Koetetaan nyt kuitenkin kestää epävarmuutta ja omaa ahdistusta vielä jonkin aikaa. Rikostutkinta tuottaa aineistoa aikanaan, joka on paljon luotettavampaa kuin huhut. Esimerkiksi media noukkii kaikki tiedonjyväsetkin ja julkistaa ne arvoituaan, että edes kohtuudella ovat totta. Myöhemmät lisätiedot voivat osoittaa jotkin alkutiedot täysin virheellisiksi.

Olen joskus seuraillut joidenkin suuronnettomuuksien tutkinnan tuloksia. Tutkinta on todella tarkkaa ja huolellista.

Omaisille, niin uhrien kuin tekijänkin, tämä on todella raastavaa. Ymmärtäisin, että esimerkiksi jonkun omaisen on käytävä tunnistamassa oma läheisensä sen varmistamiseksi, ettei ole pienintä epäilyä kuolleen henkilöllisyydestä. Tehtävä voi olla hirveä. Koetetaan ajatella hetki omaisten tilannetta ja myös niitä, jotka olivat keskellä tuota tapahtumaa.

Sori että olen aiheuttanut kommentillani närkästystä.

Haluaisin vain edelleen korostaa kantaani liittyen siihen, että kyseisen Pekka-Eric A:n (ei siis V:n, kuten vahingossa kirjoitin) suunnitelmat olivat selkeästi netissä kaikkien nähtävillä. Netin käyttäjä/asiakaslähtöinen valvonta ei siis todellakaan toiminut.

Viime aikoina minulla on työni takia ollut valitettavasti hyvin vähän aikaa vierailla tällä sivustolla, joten nimim. "Pora-liikkeen" mielipiteiden ja asenteiden mahdollinen pehmeneminen lienee mennyt minulta sivu suun.

SMO:n kommenttiin mielipiteeni jättämisestä omaan arvoonsa suhtaudun yllättyneesti. Ylläpidon edustajana ja asiallisena kirjoittajana hänen luulisi olevan kiinnostunut anarkistisia mielipiteitä netissä syytävän nimimerkin toiminnasta, kun toinen samanlainen on juuri tappanut kahdeksan muuta ihmistä ja itsensä. Vai onko k.o. nimimerkki sittenkin vain ylläpidon provo keskustelun herättämiseksi?

Kaken kommentin siitä, että kirjoituksellani jotenkin halventaisin tai pilkkaisin menehtyneiden oppilaiden muistoa, jätän omaan arvoonsa, mutta pyydän ylläpitoa poistamaan sen asiattomana. Se on törkeä ja loukkaava.

Ja lopuksi: Olli hyvä; tällä keskustelulla ei ole mitään tekemistä yksityisen turvallisuusalan kanssa, paitsi että uutisten seuraaminen tapahtui työhuoneessani...

Pete

Pete: Mihin viittaat "ylläpidon provo" -kommentillasi? Asia jäi minulle hieman epäselväksi.

Ja mitä tulee suhtautumiseeni, niin en yksinkertaisesti näe Jokelan tapahtumien ja mainitsemasi nimimerkin välillä sellaista yhteyttä, joka antaisi aihetta toimenpiteisiin. Kyseinen nimimerkki (tai sen takana oleva henkilö) ei tiettävästi liity surullisiin Jokelan tapahtumiin mitenkään. Sen sijaan olen hyvin hämmästynyt siitä, että olet valmis julkisesti vetämään toisiinsa liittymättömien asioiden välille vahvoja yhtäläisyysmerkkejä.

Mielestäni nimimerkki Kaken kommentti viestin sisällön aiheuttamasta tunteesta ei ole törkeä eikä loukkaava. Se sitäpaitsi kohdistui ensisijaisesti viestin sisältöön, ei sen kirjoittajaan.

En ota tähän asiaan kantaa julkisella foorumilla tämän enempää, jotta alkuperäinen aihe ei hautautuisi tämän alle.

Mielestäni Peten viesti, jossa rinnastetaan yksi Ranneliikkeen sivuille kirjoittaja Jokelan murhaajaan on ketjun ainoa viesti, joka olisi syytä poistaa. Se on täysin julkisuuteen sopimatonta tekstiä.

Itse olen eniten ihmetellyt miten ihmeessä melko sekaisin oleva nuori henkilö voi saada aseenkantoluvan.
Ampumaurheilu tulisi kieltää tai jos ei kielletä, pitäisi sallitut aseet rajata esim. ilma-aseisiin. Nämäkin aseet tulisi säilyttää jossain turvallisessa paikassa.

"Finland has one of the world's highest gun ownership rates, ranking third
behind the United States and Yemen." - AFP

t. Kari

Löysin netistä jutun, jota kyllä sai miettimään: Nahkurin orsi -nimisessä blogissa kerrotaan tän päivän postauksessa, että Jokelan ampujan äiti on aktiivivihreä, jonka jutuissa - varsinkin kun ne irrottaa asiayhteydestä - on melko nihilistisiä käsityksiä maailman ja ihmiskunnan tilasta.

Tarkistin juttua sen minkä pystyin, ja Nahkuri näyttäisi tietävän asian. Jokainen arvioikoon itse. Tuli vaan mieleen, että mistähän puustä tämä omena on pudonnut...

G

A-talk ohjelma (TV1) keskusteli Jokelan koulusurmasta. Erittäin hyvä ja tasapainoinen keskustelu. Se tulee huomenna perjantaina uusintana TV1 13:45 - 14:30.

Koko keskustelun ehdottomasti huipputyyppi oli Miro, ehkä parikymppinen kaveri, jonka koulukaveri oli juuri tuo ampuja ja he tunsivat toisensa hyvin. Miron tapa toimia kriisitilanteessa oli ollut hämmästyttävän johdonmukaista. Miro yllätti minut positiivisesti myös valinnoillaan. Aikuinen suomalainen mies menisi noin rankan tapahtuman jälkeen kapakkaan ja vetäisi nupin turvoksiin. Miro ilmoitti ohjelman lopussa, että hän menee Jokelaan kirkkoon, jossa hän aikoo tavata kaverinsa ja he pohtivat siellä läpi tulevan yön miltä heistä jokaisesta tuntuu! Minulla tuli oikeasti tippa silmään.

Kielteisenä esimerkkinä median tökeröstä tavasta käsitellä ikäviä asioita oli tämän illan uutislähetys. Haastattelussa asiantuntija totesi alleviivatusti, että verkkosivuilla esitetyt ampujan videot ja muu vastaava aineisto ovat hyvin vahingollisia lapsille ja nuorille. Samaan aikaan tv:ssä ajettiin ulos kuvaa videosta, jossa henkilö ammuskelee jotain hedelmää metsässä. Jos haastattelulle pitää saada kuvitusta, ei se saisi olla noin ristiriitaista.

"Aikuinen suomalainen mies menisi noin rankan tapahtuman jälkeen kapakkaan ja vetäisi nupin turvoksiin."

Osa niistä aikuisista miehistä teki nimettömiä uhkaussoittoja kaikille Tuusulalaisille Auvisen- sukunimen omaavista. Tämä on minusta taas yksi esimerkki yhteiskunnassamme piilevästä väkivallasta. Sanallinen uhkaus on henkistä väkivaltaa.

Westboron baptistikirkko Kansasista on eilen julkaissut tiedotteen, jossa riemuitaan Jokelan tapahtumista. Tiedote on otsikoitu "Thank God for 9 dead Finns". Tiedotteen mukaan Jokelan tragedia oli kiukustuneen Jumalan lähettämä, jolla rankaistaan ateistisia homoagendaa edistäviä skandinaaveja.

Peten riemastukseksi ymmärrän hyvin ampujan nihilistiset käsitykset ja ehkä sielunmaailmaakin ja että minulla on kyllä käynyt samanlaisia ajatuksia mielessäni joskus.
Pahin rangaistus mitä ihminen voi kuitenkin elämässään kokea on elämä itse, ei kuolema. Kuolleet ovat vapaita syyllisyydestä. Kesti minulla nuoruuden jälkeen 20 vuotta tajuta tämä.

Länsimaiseen oikeusjärjestykseen kuuluu, että syytetyille annetaan puheenvuoro ja mahdollisuus asianajajaan tarvittaessa. Kun ihmisiä ammutaan silmittömästi, he eivät saa tilaisuutta esittää sitä. Luulisi, että henkilö, joka esittää laajamittaista dokumentaatiota esimerkiksi videolla netissä, pystyisi videoimaan uhriensa puolustuspuheenvuorot ennen teloittamista.
Jopa Jehovan todistajat ja Suomen historiallista aluetta miehittävä öykkärivalta tarjoavat syytetylle mahdollisuuden puolustaa itseään.

Mutta eroan ampujasta siinä, etten kuvittele olevani yli-ihminen. En etenkään sellainen yli-ihminen jolla olisi oikeus päättää ihmisten elämästä. Pikemminkin minulle on tehty selväksi elämässäni, että olen ali-ihminen. En siltikään halua tuomita niitä kuolemaan ohimenevässä tunnekuohussa (minä en ole niin tunteen vietävissä) . Minua viihdyttää paljon enemmän nähdä ihmisten hitaasti hirttäytyvän omaan nokkeluuteensa.

Uusin Voima-lehti jatkaa tätä nihilismiä puhumalla tästä kapitalistisesta yhteiskunnasta sadomasokistisena. Jokelan murhaaja toisaalta aivan äärimmilleen alistuu tämän yhteiskunnan arvoihin - syystä jota en tiedä. Sosiaalidarvinismi ja luonnonvalinta ovat päivän sanoja media -ja etenkin talouspuheessa. Bogomoloff, joka puhuu näistä terveydenhoidon yhteydessä on kaupunginvaltuustossa ja nauttii ison kansanosan suosiota. Siivoojana voin sanoa, että tämä yhteiskunta vaatii totaalista ja aivotonta alistumista.
Myös minä olen puhunut omasta kiltteydestäni. Lisäksi olen esittänyt varauksia ulostulon ja työtaistelujen suuntaisten radikaalitoimenpiteiden suhteen, koska tiedän, ettei vastapuoli säästä mitään eikä ketään.
Niinpä sitten tulee tilanne, jolloin vaihtoehto on joko elää tahdottomana idiootiksi alistettuna orjana tai kuolla.

Aika moni valitsi 1918 kuoleman ennen kuin antautumisen. Taidan tietää miksi. "Parempi elää päivä leijonana kuin sata vuotta lampaana" (*. Tai kuten minulla on nykyisin tapana sanoa, "parempi kauhistuttava loppu kuin kauhistus ilman loppua". (**
Ehkä kovasti valaisevaa on se, keiltä minä olen fraasini poiminut. Minä ja Jokelan surmaaja vain alleviivasimme eri kohdat.

Mutta en halua hurskastella. Minulla ja Jokelan surmaajalla on eri tausta. Hän oli mies, nuori, kuului enemmistöön ja hän oli tämän ajan lapsi. Minä olen nainen, minun nuorena ollessani oli toivoa ja ideologiaa johon saatoin kanavoida maailmanparannustahtoni ja kuulun vähemmistöön. Natsismin ylemmyydentuntoisuus vetoaa enemmän miehiin.

HLBT-piireissä on sellainen puhe (joten voin sanoa sen täällä), että minut on kasvattanut sosiopaatti. Koko elämäni olen yrittänyt tehdä sellaiseksi, etten tulisi samanlaiseksi kuin hän. Se, että tekisin sosiopaatin tekoja tarkoittaisi sitä, että hyväksyisin kasvatukseni. Mutta minä tietoisesti valitsen toisin. Järki voittaa tunteen. Se onnistuu pienelläkin järjellä kun tunnetta ei ole paljon.

Entiset Jehovan todistajat muistuttivat minua siitä, että Jehovan todistajilla on samanlaisia eliitti versus muiden murhaaminen -tyyppisiä fantaisoita ilman että useimmat pitävät heitä häiriintyneinä.
Samoin Linkolan mietteet perustuvat maapallon väestön lukumääräiseen laskemiseen. "Eliitti" kuuluisi hengissä selviäviin.


*) Benito Mussolini
**) Olavi Paavolainen: "Kolmannen Valtakunnan Vieraana"

Joopa joo... Poriksen viestihän se rauhoittikin kovasti...

Selväksi tuli. Kiitos vaan ja kuulemiin. Pitäkää hauskaa.

"Pete 20 / 20
09.11.2007, 20:28 Joopa joo... Poriksen viestihän se rauhoittikin kovasti..."

Tarjoilen lisää rauhokkeita niille joiden mielestä aseiden rajoittaminen on ratkaisu ongelmaan:

Antaisitko JuhaniV aseen Pentti Linkolalle? Käsiaseen? Joukkotuhoaseen?
Mitenkäs armeija? Suomessa on ehkä 6000 Jehovan todistaja -miestä, jonka vakaumukseen kuuluu, että kaikki muut kuin Jehovan todistajat tullaan puhdistamaan maan päältä "Jumalan suuren päivän sodassa" maan päältä. Pitäisikö sittenkään tyrkyttää asetta näille myöskään?

Aina mainitaan kuinka paljon Suomessa on aseita. Ihan kuin Suomen tiede johtuisi siitä, että Suomessa on paljon kyniä. Mitenkäs vaikuttaa se, että puolet Suomen nuorisosta opetetaan käyttämään niitä?

Petelle voin kertoa sellaisen spesiaalin, etten ole uhannut tappaa ketään tänään, sen sijaan minut on uhattu tappaa. Minuun kohdistuvaa väkivaltaa on suhteettomasti enemmän kuin minun aiheuttamaani väkivaltaa. Suomessa vain uhri nähdään syyllisenä omaan kärsimykseensä.

"Olli S.
08.11.2007, 12:53

Sosiaalisen omatunnon omaava vartija/turvahenkilö ymmärtää myös, miten yhteiskunnallinen sorto tai (kuten ilmeisesti tässä) jatkuva kiusaamisen kohteena oleminen saattaa vähitellen murskata sielun. Kiusaaminen, nimittely ja leimaaminen saattavat johtaa uhrinsa epätoivoiseen tilaan, jolloin hän ei ehkä näe muita ratkaisukeinoja kuin väkivalta. En ole puolustelemassa väkivaltaa, mutta haluan myös muistuttaa siitä miten alistaminen, kiusaaminen ja henkinen väkivalta saattavat pahasti kärjistää tilanteen. "

Haluan tuoda esille palstan aihepiiriä lähemmin koskettavan tapauksen:
Kendra Moore, 44 vuotias transnainen jouti riitaan naapurinsa kanssa. Naapuri väitti hänen heittäneen kananmunan naapurin ajoväylälle. Riidan yhteydessä naapuri kyseenalaisti Kendran olevan nainen. Kendra veti housut alas itseltään. Näkijöinä naapuri, hänen isänsä ja naapurin 13-vuotias poika. Tässä vaiheessa naapuri lähtee hakemaan aseekseen sorkkarautaa. Kendra hakee ilma-aseen ja tekee ampumista esittävän liikkeen. Naapuri soittaa poliisin.
Kendra on syytettynä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasta paljastelusta ja hyökkäyksestä kuolettavan aseen kanssa.

"Näin siis Yhdysvalloissa", sanoisi Simo Frangén.
Suomi on samanlainen voittajien yhteiskunta. Häviäjille pistetään luu kurkkuun. Auvinenkin oli voittajien puolella, ihailee älyä, paremmuutta, nuori hetero naapurin poika, leikkii ampuma-aseen ja tietokoneen kanssa, eikös fiksut leiki tässä maassa tietokoneilla. Ei ole hassumman näköinenkään (en ole täysin immuuni miehille), menestyy koulussa. Hän on oikea voittajien kansikuvapoika.
Tässä vaiheessa kenelläkään ei hälytyskellot soi tai jos soivat, niin kukaan ei reagoi.

Homma niin sanotusti kusee kun hän toteuttaa ideologiaansa niin että verta on lätäkköinä lattialla, on ruumiita, hylsyjä, rikottuja ikkunoita ja kriisipuhelimeen soittajia hysteerisiä ihmisiä. Oikea tapa tappaa on tietysti viedä ihmiseltä mahdollisuus ansioihin, mutta jättää rahaa aineenvaihdunnan ylläpitämiseen, tosin niin vähän että ruokajonot säilyvät rikkaistten pällisteltäviksi ja syljettäviksi. Onkohan niissä Hurstin ruoan jonottajissa kirppuja?

Ne jotka vielä äsken pitivät Auvista yli-ihmisenä löivät vetonsa väärälle hevoselle. Tosin jotkut ovat loogisempia ja ihailevat Auvista edelleen.

Ei, Pekka-Eric! Oikea tapa osoittaa olevansa yli-ihminen on päästä saneeraamaan firmasta sadottain ihmisiä kortistoon! Oikea tapa olla yli-ihminen on sanoa, että oikeasti työntekijän pitäisi maksaa työnantajalle ja että kaikki työvoima pitäisi olla vähintäänkin ilmaista. Eihän tällaisen isänmaan toivon lupaavaan urakehitykseen kukaan halua puuttua!

Oikea tapa on halveksia vähemmistöön kuuluvia.
Sain tappouhkauksen eilen huumediileriltä, siihen liittyi transfobista nimittelyä. Poliisi ei ole toiminut. Mitään ei ole opittu. Miksi hitossa opittaisiinkaan! Sattui vain vahinko! "Meidän pojat", siis ne voittajat leikkivät huumeilla. Häviäjät taas juovat suruunsa.

Queer-tutkijat kammioissaan kirjoittavat vuosikymmenet kritiikkiä keskiluokan natsiarvojen aivotonta omaksumista vastaan. Kukaan ei reagoi, ei moiset kurttuiset alipalkatut tutkijat, jotka harrastavat kalvosulkeisia kiinnosta ketään. Jotkut sitten vetävät huput päähänsä ja lähtevät Pride-kulkueeseen. Homma herättää oitis kiinnostusta. Tosin kritiikki tulee siitä, että tyypit ovat anonyymejä, eivät tanssi Z-lehden pillin mukaan ja repivät hihhuleiden plakaatin.

Minä en ole anonyymi, minä en kieltäydy jos Z-lehti haluaisi kysellä minun mielipidettäni. Queer-tutkijatkaan eivät ole anonyymejä ja tuskin kieltäytyisivät jos Z-lehti pyytäisi.

Mutta me emme osaa olla "voittajia"!
Minä olen reilusti mediaseksittömien puolella. Ja se johtuu siitä, että minä oikeasti halveksun voittajien natsiarvoja. Auvinen vihasi ihmisiä. Minä inhoan. Kun siivoaa vessanpyttyjä, huomaa, että ihminen on perin karvainen eläin ja noin muussa elämässä huomaa, että se onkin ehkä ihmisen paras puoli.

"Itse edustan kantaa, että ketään ei saa leimata häiriintyneeksi tai sairaaksi tai pyrkiä hiljentämään tai ajamaan pois tästä nettiyhteisöstä."

Tämänkään sateenkaarinukkumalähiön yöpuolta ei voida lakaista maton alle eikä enää teeskennellä ettei sitä ole olemassa.

"Ehdotan rauhaa. rakkautta ja kädenojennusta - eikä hiljentämistä, hulluksi leimaamista tai pamputtamista"

Rauha, rakkaus ja kädenojennus ovat samalle tasolle asettumista. Siihen eivät ylemmyydentuntoiset pysty.

Jokelan tapahtumien jälkireaktioita olen seuraillut internetissä. Se mitä on tullut näkyviin vaikuttaa siltä kuin kaikenlainen hulluus olisi päässyt nyt täysin valloilleen. Käsittämätöntä on vaikkapa ampujan perheen syyllistäminen. Ampujan ihannointi on mielestäni täysin sairasta. Poliisi teki aivan oikein päätettyään olla julkaisematta uhrien nimiä. Myös heidät olisi pantu noiden raakalaisten eteen ja perheet kärsimään kaksinkertaisesti.

Aivan kuin tällainen tragedia antaisi luvan mielen pohjasakan nousta pintaan ja etiikalla ja moraalilla ei olisi mitään merkitystä. Sivistys näyttää olevan edelleen mikroskoppisen ohut pintapeite kaiken raadollisuuden näköesteenä. Vain pieni särö ja kaikki ruma pursuaa näkyville.

Kirkko ja muut auttamisorganisaatiot ovat tässä tilanteessa toimineet juuri niiden varsinaisen tehtävän mukaisella tavalla. Ne ovat auttaneet, tukeneet ja lohduttaneet apua tarvitsevia ihmisiä. Siitä heille täydet pisteet. He eivät tee numeroa tekemisistään, vaan toimivat.

Vaikka uhrien nimiä ei olekaan julkaistu, ovat lehtimiehet nuo nimet jostakin onkineet tietoonsa. Uhrien omaisten puhelimet ovat soineet toimittajien haastattelupyyntöjä. Erään uhrin vanhempien ovella oli käynyt toimittaja pyytämässä haastattelua, juuri kun toinen vanhemmista oli palannut patologiselta tunistamasta lastaan.

"Vaikka uhrien nimiä ei olekaan julkaistu, ovat lehtimiehet nuo nimet jostakin onkineet tietoonsa."


Häpeilemättömät, hävyttömät korppikotkat haaskalla. Törkeää ja tunteetonta. Suorastaan epäinhimillistä.

Ja viime kädessä Alma Median ja Sanoman (muiden muassa) osakkeenomistajat pulskistuvat tästäkin tragediasta.

Niin, me "tiedonnälkäiset", sensaatiouutisten perässä ryntäilevät hölmöt vielä ostamme näitä surulla ja tuskalla mässäileviä lehtiä. Tuskalla ja surulla ei kenenkään pitäisi
rahastaa. Asiallinen uutisointi tapahtuneesta on hyväksyttävää, mutta tässä Jokelan tapauksessa näyttä yhä useampi mediayhtiö menevän arveluttavalle alueelle uutisoinnin tiimoilta. Eiköhän olisi kuitenkin aiheellista antaa omaisten tehdä surutyönsä rauhassa - kyllä ne omaisten tunnot voidaan myöhemminkin saada selville, mikäli he sitä haluavat.

Mediamyllytys on ollut melkoinen. Näytti siltä, että onneksi kirkon ja muihin vastaaviin tiloihin kuvaajia ei oltaisi päästetty lainkaan.

Tänään uutisissa oli mielestäni tärkeä ja myönteinen viesti. Nuori nainen huusi tv-kuvausryhmälle jotakuinkin: "Painukaa vittuun!" Ihmettelin, ettei sitä leikattu pois. Tämä ei varmaankaan ole ollut ainoa yhteenotto median kanssa. Joka tapauksessa se oli merkki, että ihmiset ovat ottamassa tilanteen omaan hallintaansa. Vastaava myönteinen juttu on ollut tieto eräänlaisista vertaistukiryhmistä, eli ihmisistä, jotka tilanteen itse kokivat, ja jotka omatoimisesti ovat nyt kokoontuneet kirkolla ja muuallakin.

Kommentit, että Jokela ei tästä ikinä toivu, ovat vääriä ja vaarallisia. Useimmat tapahtumassa mukana olleet ovat nuoria ihmisiä, joilla on varsin hyvä kyky käsitellä trauma ja tulla siitä lopulta ulos. Miro tv-keskustelussa oli juuri hyvä esimerkki tuollaisesta nuoresta.

Traumatisoiva tilanne oli lopulta varsin lyhyt ja uhkaaja useimmille ulkopuolinen ja etäinen. Tilanne on aivan toinen esimerkiksi perheissä vuosia jatkunut kriisi, jossa useimmiten isä uhkaa perhettään aseella. Uhkaaja on silloin läheinen ja uhka jatkuva. Sellaisesta vauriot ovat paljon isommat ja pitkäkestoisemmat. Epäilenpä, että noihin yksittäistapauksiin yhteiskunnan terapiavaroja ei irtoa lainkaan niin helposti kuin Myyrmannin ja Jokelan tapauksiin.

Tervehtymisen seuraavana merkkinä odotan ensimmäistä Jokela-vitsiä.

Netistä lukemani perusteella ainakin operaattoreista Elisa on lahjoittamassa rahaa tukiryhmän resursseihin, Sonera miettii vielä kantaansa, eikä DNAsta ole kuulunut mitään. Mieleen tulee, kantavatko muutkin yritykset yhteiskuntavastuunsa trauman parantamiseksi?

En ole nahnyt miitaan uhrien hautajaisista. Ovatko viela patholagian "tunnustuksessa" eiko heita ole viela haudattu/cremated?

Yhteiskunta vastuuta kannetaan silloin, kun se yhdistyy jo muutenkin mediassa olleeseen ilmiöön. Noille näkymättömille kärsijöille joista JuhaniV mainitsi, tämänkaltaisia näyttäviä lahjoituksia tuskin on tulossa.

Hautajaiset ovat täysin omaisten asia, eikä siihen pitäisi olla meidän uteliailla silmillämme mitään asiaa. Julkisten surutilaisuuksien pitää medialle=meille riittää. Yksi sellainen oli muistotilaisuus Helsingin tuomiokirkossa, johon myös tasavallan presidentti osallistui.

Täällä(kin) on pohdittu sitä, kelle Jokelan tragediassa menehtyneiden henkilöllisyys kuuluu ja kelle ei ja kuinka paljon asiasta voi julkisesti puhua. Toisessa keskustelussa oli aiheena Facebook-ystävyys. Tällä(kään) kolikolla ei ole vain yhtä puolta.

Kuvittelisi että (etenkin vanhempaa ikäryhmää edustavat) seksuaalivähemmistöihin kuuluvat tarkastelisivat asiaa myös siitä näkökulmasta, kelle puolison menehtymisestä tai sairaalaan joutumisesta kuuluu kertoa. Ennen aikaa se, että samaa sukupuolta oleva puoliso sai asiasta tiedon, ei ollut mitenkään itsestään selvä asia. Nykyisin tämän suhteen moni asia on onneksi toisin.

Jokelassa surmansa saaneilla saattaa olla läheisiä ystäviä (tai ehkä jopa omaisia) oman kylän ulkopuolellakin, jotka kumminkaan eivät välttämättä ole millään tavoin sidoksissa surmansa saaneiden perheisiin tai muuhun lähipiiriin. Ihmiset muuttavat ja muutenkin saattavat solmia ystävyyssuhteita vaikkapa harrastusten yhteydessä etäämmältäkin. Lisäksi tämä nykyisin niin trendikäs nettiyhteisöystävyys on - kaikesta kritiikistä huolimatta - syytä laskea mukaan. Se, että joku ystävä on "vain" netin päässä, voi johtua yksinkertaisesti välimatkasta. Helpompaahan nettiyhteydenpito on kuin soitteleminen.

Muinoin paikasta toiseen siirryttiin vaikkapa hevospelillä. Se matka, mihin ennen saatettiin käyttää aikaa vuorokausi kaupalla, kutistui junan ja auton keksimisen ja niiden yleistymisen myötä murto-osaan. Murrosvaiheessa nämäkin konstit saivat arvostelua ja vähättelyä osakseen. Nyt ei vielä yleisesti ymmärretä bittivirtaa yhtenä ihmissuhteen ylläpitotapana. Fyysinen läheisyys ei välttämättä ole läheisyyden mitta. Ihmiselle asioita on olemassa laajemminkin kuin välittömässä läheisyydessä.

Tässä päästään lopulta pohtimaan sitäkin, kuka voi määritellä ystävyyden.

Mitä pitäisi miettiä sen kauempana asuvan ihmisen epätietoisuudesta, joka ei saa yhteyttä toiseen ihmiseen jonka tietää olleen siellä, missä jokin tragedia on tapahtunut? On vain huhuja. Vai oliko nettituttu vain bittien virtaa? Vai oliko siellä sittenkin toinen ihminen?

"JuhaniV 28 / 33
10.11.2007, 22:23 Nuori nainen huusi tv-kuvausryhmälle jotakuinkin: "Painukaa vittuun!" Ihmettelin, ettei sitä leikattu pois. Tämä ei varmaankaan ole ollut ainoa yhteenotto median kanssa. Joka tapauksessa se oli merkki, että ihmiset ovat ottamassa tilanteen omaan hallintaansa."

Se, että pistää veitsen Z-lehden oveen ei kuitenkaan ole sitä, että ihmiset ottavat tilanteen haltuunsa, vaan pikemminkin se on sinun mielestäsi törkeää median sensuroimista? En ymmärrä sinua taaskaan, JuhaniV !

"Tervehtymisen seuraavana merkkinä odotan ensimmäistä Jokela-vitsiä".

Minusta taas Jokelan tapahtumat eivät ole leikin asia. Ei ainakaan terveen leikin.

"Minusta taas Jokelan tapahtumat eivät ole leikin asia. Ei ainakaan terveen leikin."

Estoniasta löytyy netistä lukematon määrä vitsejä, samoin Titanicista, Kurskista, toisen maailmansodan aikaisesta keskitysleireistä löytyy
jopa vähemmistöaiheisia vitsejä. Kaikki ovat osoituksia ihmisen tavasta käsitellä ikäviä asioita. Paratumista traumoista? Ehkä, ehkä ei, mutta
tässä vaiheessa Jokelan tapahtumilla vitsailu ei liene aiheellista...

Isäni ja isoisänne koettivat selvitä henkisesti sodan kauhuista kertomalla karseita vitsejä vihollisesta ja sodasta. Niitä kerrottiin myös sodan jälkeen. Pikku korvanikin olivat niitä kuulemassa, vaikka niin ei olisi pitänyt olla. Amerikkalaiset ovat selvinneet aika kamalistakin kansallisista traumoista. Osana ovat olleet meistä ulkopuolisista liian karkeatkin vitsit. Tästä viimeisestä, syyskuun 11. tapahtumista he ovat selvinneet kuitenkin huonosti. En muista kuulleeni siitä vieläkään mitään vitsailua.

Poris yrittää nostaa kömpelöä ja ikivanhaa tekostaan yhä uudelleen esille. Totean, että puhumme tällä hetkellä aivan eri luokan asioista. Jospa antaisit asian olla. Se ei sinulle tuo mainetta, eikä kunniaakaan.

"Tästä viimeisestä, syyskuun 11. tapahtumista he ovat selvinneet kuitenkin huonosti. En muista kuulleeni siitä vieläkään mitään vitsailua."

Eikö "The Amazing Pentalawn" ole sellainen? http://thewebfairy.com/killtown/pentalawn.html

"Totean, että puhumme tällä hetkellä aivan eri luokan asioista. "

Median sopimattomasta ja mauttomasta käytöksestä?

Josko tämä nyt tällä tulisi ymmärretyksi: oikea tapa puuttua median mauttomaan käytökseen ei ole alkaa väkivaltaiseksi. Ei silti, vaikkei pitäisi Mannerheimista. Median mauttomuus huono asia, puukonlyönti myös huono asia.

Huumori on hyvä tapa saada sanotuksi ääneen asioita, jotka muuten on liian häpeällisiä tai kipeitä, eikä niistä osaa puhua ilman vitsailun tuomaa suojaavaa roolia. Se on myös hyvä väline mitätöidä tapahtuneen merkitystä elämässään sen jälkeen, jos on osannutkin puhua. Ensin itketään, sitten nauretaan, sitten siirrytään eteenpäin.

Kyllä itse ainakin omaa elämää miettiessäni huomaan sen, että ne aiheet jotka kestää vitsailun on ohitettuja, niitä ei tarvi enää miettiä. Silti on vielä paljon asioita, vanhoja juttuja, joissa en näe mitän hassua. Niitä sitä sitten tuleekin pyöritettyä uudestaan ja uudestaan omassa päässä ja taisteltua katkeroitumista ja kostoa vastaan.

Mä oon kuullut jo ensimmäiset Jokela-vitsit. Ne kertoi ihminen, joka ei osaa näyttää negatiivisia tunteita avoimesti. Suhtauduin niihin tarpeena puhua.

De profundis clamavi ad te, Domine!

Syvyydestä minä huudan Sinua, Herra.
Herra, kuule minun ääneni,
tarkatkoon sinun korvasi rukoustani.
Jos Sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit,
Herra, kuka silloin kestää?
Mutta Sinun on armo, sinä annat anteeksi,
että me eläisimme Sinun pelossasi.
Minä odotan Sinua, Herra,
odotan Sinua koko sielustani
ja panen toivoni Sinun sanaasi.

Niin vakavaa asiaa ei maailmassa olekaan, etteikö siitä voisi vitsiä vääntää. Tilanteet sitten katsotaan erikseen.

"kesäpoika 37 / 39
11.11.2007, 17:38 Josko tämä nyt tällä tulisi ymmärretyksi: oikea tapa puuttua median mauttomaan käytökseen ei ole alkaa väkivaltaiseksi. Ei silti, vaikkei pitäisi Mannerheimista. Median mauttomuus huono asia, puukonlyönti myös huono asia."

Median kanssa joskus eivät rauhanomaiset keinot tepsi.
Kaikki eivät ole niin kuin taparikolliset, jotka vetävät takin heti päänsä peitoksi oikeussalissa kun kamerat kuvaavat.
Minkä takin voi vetää päälle silloin kun media käsittelee vähemmistöjä väheksyvin sanamuodoin?

"Mä oon kuullut jo ensimmäiset Jokela-vitsit. Ne kertoi ihminen, joka ei osaa näyttää negatiivisia tunteita avoimesti. Suhtauduin niihin tarpeena puhua."

Minä taas olen kuullut puhetta Jokelasta, ilmeisesti me pystymme ilmaisemaan negatiivisia tunteita sanoin. Ei tarvitse mennä metsään ampumaan omenaa. Yhden kanssa oli sikäli hankala jutella, että hänen mielestään Auvinen oli sairas päästään, minun mielestä taas ei. Minä vain ihmettelen miten Auvinen pystyi katsomaan ihmistä silmiin ja tappamaan. Minä en edes tosipaikan tullen pysty tappamaan ihmistä kasvotusten. Sellainen tosi paikka on tullut, siitä tiedän.

Jokelassa nuoret keräävät nimiä adressiin, jossa arvostellaan voimakkaasti median toimintaa tragedian jälkeen. Minusta tämäkin aktiviteetti on yksi hyvä merkki yhteisön toipumisesta.

Amerikkalaisen koulun rehtori kertoi, että toipuminen kestää 7-8 vuotta ja enemmänkin. Joillekin opettajille, jotka eivät tunteneet tapahtumien sattuessa kriisiä, saivat omansa posttraumaattisena reaktiona 7-8 v:n jälkeen. Kuinkakohan kauan Suomen valtio aikoo hoitaa uhreja- varmaan 1 vuoden ajan...jos sitäkään. Meillähän ei valiteta pienistä, jos ollenkaan! Tiedättehän tämän työläismentaliteetin: suo, kuokka ja Jussi...ja heikot sortuu elon tiellä, ja saavatkin sortua ja raha on tärkeintä, ettei sitä saa tuhlata turhuuksiin, vaan valtion velkaa lyhennetään. Eikä saa joutua sairauseläkkeelle masennuksen takia, kun se tulee liian kalliiksi.

Myyrmannin onnettomuuden jälkihoitoon varatuista varoista osa lienee edelleen käyttämättä. Se voi merkitä, etteivät kaikki tarvinneet terapia- tms. apua.

Seurasin erään sukulaiseni toipumista hyvin traagisen onnettomuuden jälkeen. Hän itse ei ollut vaarassa, mutta tilanne oli hänelle hyvin traumaattinen. Onnettomuuspaikalla heti tarjottua kriisihoitoa hän ei huolinut. Katsoi, että selviää omin avuin. Niin sitten kävikin. Pari kertaa asiaa kyselin. Hän totesi käsitelleensä asian ja elävänsä vain eteenpäin.

Isäni oli lääkintämiehenä sodassa etulinjassa. Hän ei koskaan toipunut täydellisesti. Sodan painajaiset tulivat uniin myöhäiselle iälle.

Nämä kaksi kertomaani traumatisoitumista ovat hyvin erilaisia. Toinen oli lyhyt ja sotatrauma seurausta pitkästä kokemuksesta.

Hyvin eri tavoin ja ajoin me traumoista selviämme. Arvelen ja toivon Jokelan nuorten toipuvan kohtuullisen nopeasti.

City-lehti 22/2007
In memoriam: Pekka-Eric Auvinen
(osa kirjoituksesta)

---
Runsaasti mediahuomiota saaneena hänestä kehittyikin nopeasti helppo samaistumisen kohde niille sadoille, täsmälleen toistensa kaltaisille suomalaisille ja tuhansille muiden maiden runkkareille, jotka ovat vakuuttuneita siitä, että ovat ainoita niinku vittu oikeesti yksilöitä, hei, ja joista jokaista sorretaan enemmän kuin ketään koskaan.

Hyvä muistokirjoitus kokonaisuudessaan.

Saksalaisen koulun aseellisen iskun suunnittelusta jääneet pojat olivat koulukiusattuja.

Eilen tuli radiosta pieni uutispätkä kiusaamisesta, jota esiintyy 10% Suomessa. Kiusaamisen syitä olivat mm. väkivaltainen kulttuuri, huono erilaisuuden sieto, kateus ja selän takana puhuminen. Myös kotiäitiyden väheneminen siirtää kasvatusvastuuta kouluille, mikä on hakusessa. Ihmissuhdetaitoja ei arvosteta, vaan johtajana olemista( pomottaminen?). Opplaiden ryhmääntymisessä on ongelmia. Ei osata luoda me-henkeä.

Siis suomalaista kulttuuria pidetään väkivaltaisena, mikä pitää paikkansa.

Hesarin uutispäällikkö Anna Karismo pohtii median suhtautumista Jokelan joukkosurmaajaan tämänpäiväisessä kolumnissaan, ja toteaa, että "hänen hengentuotoksiaan on vertailtu jopa älyn huipentumana yleisesti pidettyjen kuuluisimpien filosofien ajatuksiin".

Peruskoululaisia on pääkaupunkiseudulla kuulemma jouduttu laittamaan koulusta jäähylle, koska surmaajan ihailu on mennyt heillä liian pitkälle. Karismo ehdottaa: "Voitaisiinko ainakin aikuisten kesken sopia, että lopetetaan nämä ylivertaisuushöpinät tykkänään?"

"Kertoohan se esimerkiksi länsimaisesta älykkyystutkimuksesta jotain, että testattavan pitää kyllä osata piirtää viivoja loogiseen järjestykseen paperille, mutta sitä ei testata, tarttuuko hän suuttuessaan aseeseen vai ei."

Public eye kirjoitti: "Peruskoululaisia on pääkaupunkiseudulla kuulemma jouduttu laittamaan koulusta jäähylle, koska surmaajan ihailu on mennyt heillä liian pitkälle. Karismo ehdottaa: "Voitaisiinko ainakin aikuisten kesken sopia, että lopetetaan nämä ylivertaisuushöpinät tykkänään?"

No jo olisi aikakin!
Suomi on lottovoittajien maa. Voitto tuleee sattumanvaraisesti. Häviäjille pannaan luu kurkkuun. Voimaa ihaillaan ihan yleisesti, häviäjää halveksutaan. Ruokajonoja pidetään ja pidennetään täysin tarkoituksellisesti että rikkailla olisi sadistinen nautinto tässä groteskissa teatterissa.

Voittajilla on kavereita tässä maassa. Jos minä olisin nuori, totta hiiskatissa minäkin kuvittelisin olevani voittaja. Muuten minulla olisi 60 vuotta edessä päähänpotkimista. Paitsi että luuletteko, että niin kauan tarvitsee odottaa? Hah hah haa, porvari tulee ja vie viimeisenkin leivänkannikan! Elinikä tulee laskemaan rajusti ja erot jakaantuvat tulojen mukaan. Köyhä raataa ikänsä lehtiä jakaen ja mopin varressa ja työttömyysorjatöissä ja kuolee ennen eläkeikää, rikas taas tekee kevyitä hommia ja nautiskelee optioista ja eläkkeellä matkustelee ja golffaa kunnes tulee viimeisen viheriön aika.