Ajan ilmiö: Facebook ja sadat frendit

Edellinen
Ilmiöt tulevat ja menevät. Keväällä kerrottiin ihastuneena Second Worldista. Siellä yritettiin järjestää jopa Pride-paraati. Firmat suunnittelivat kilvan etätoimistojen perustamista Second Worldiin. Mutta hiljaista on ollut. Asiakkaat puuttuvat ja vähä vähältä sieltä on vetäydytty. Monet netin uusista ilmiöistä ovat vain ohimeneviä päiväperhoja. Tutkimus on selvittänyt käyttäjiä erilaisissa netin palveluissa (ks. Piirakkakuvat)
http://dagmar.typepad.com/digitalikko/

Mikä on Facebook? En tarkalleen tiedä, mitä kaikkea sieltä saisi, kun en ole vaivautunut siellä lorvehtimaan. Mutta frendit tuntuvat olevan olennainen osa Facebookia. Setan virkavapaalla oleva pääsihteeri Aija Salo kertoo blogissaan, miten hän ei ole juuri muistanut kirjoitella blogejaan, kun aika on kulunut Facebookissa. Kävin katsomassa hänen Facebook-sivujaan. Sieltä löytyy henkilökohtaiset tiedot ja tiedot ystäväpiiristä. Hyvänen aika. Aijalla on satoja ystäviä. Facebook tarjoaa helpon keinon pitää yllä ystävyyksiä ja muistaa heitä vaikka päivittäin. Lasken omia ystäviäni. Ne ovat oma perhe ja pari sukulaista, joku työtoveri ja ranneliikkeestä (mielikuvatasolla!) Poraliike, JuhaniV, OlliS. ja muut "hankalat" ihmiset. Heistä pidän. (Olen aina ollut hyvin "perhekeskeinen".)

Töissä oli kerran yliopiston entisten opettajien pitämä työyhteisön kehittämispäivä, jossa yhtenä harjoituksena noustiin seisomaan, keskelle lattiaa, ja jokainen pani kätensä parhaan työtoverinsa olkapäille; parhaita voi olla useampia. Yli 20 hengen joukossa oli muutama, joiden olkapäälle ei tullut yhtään kättä. Seuraavalla tauolla ensimmäiset heistä lähtivät kotiin.

Kun katselen Facebookin frendiverkostoja, tulee vähän samanlainen ikävä olo. Nyt on työkalu, jolla verkostoidutaan lisää. On ikäänkuin sata kuumaa puhelinlinjaa pöydällä kaikille frendeille. He ovat yötä päivää saatavilla. Mutta käykö myös niin, että tieto kulkee vain frendipiirien sisällä ja entistä vähemmän ulkopuolelle jääville. Kun tapahtuu jotain HLBT-rintamalla tai jotain uutta on tulossa, frendipiirit omivat sen kaiken ja muille ei jää mitään. Asioista kerrotaan vain omassa frendiverkostossa. Joka alalle tulee asiaa vihkiytyneiden joukkoja, ja muut ovat entistä enemmän ulkopuolisia.

Roikun täällä ranneliikkeessä sen takia, että vastustan vahvasti sisäpiiriajattelutapaa. Tiedon on oltava demokraattisesti kaikkien käytössä.
On ystäviä ja sitten on ystäviä, kuten Facebookin ystäviä. Ei kenelläkään voi olla satoja ystäviä tuskin edes kymmeniä ystäviä, vaikka he olisivat pään sisällä asuvia mielikuvitusystäviä. Perheenjäsenet eivät ole ystäviä ja sukulaisetkaan harvoin.
Mitä me kukin tarkoitamme ystävällä, onkin kokonaan eri juttu, aivan kuten REN tuossa toteaa. Jos Aija Salo levittää osoitekirjansa kaikkien katsottavaksi, hyvä niin. Siihen hänellä on täysi oikeus. Hänen motiivinsa kyllä arvaan. Tiedän yhden nimen sieltä varmasti puuttuvan, minun. Omassa osoitekirjassani Aijan nimi vielä on. Seuraavaksi poistan hänet sieltä. :-)

Kurkistin oman osoitekirjani kokoa. Se on tänään 557 nimeä. Joissakin kohden siellä on koko perhe yhden nimen takana. Samassa luettelossa ovat asiakaat jne. Oman määrittelyni mukaisiksi ystävikseni tuosta joukosta voisin arvioida ehkä seitsemän.

Juuri äskettäin kuulin tai luin sopivan kokoisesta sosiaalisesta yhteisöstä. Optimikoko on 100-150 henkeä. Vaikkapa 100 hengen kyläyhteisö on sopia, jossa jokainen tuntee toisensa. Silloinkaan ei puhuta heistä ystävinä.

*****

Huijarit ovat tietenkin myös löytäneet nämä erilaiset sähköiset yhteisöt. Identiteettivarkauksista on mediassa ollut jo useita mainintoja. Kaveri lähetti juuri viestin, jossa perin harmistuneena kertoi ostaneensa itselleen ja tyttöystävälleen liput johonkin kiinnostavaan tilaisuuteen huuto.net:in kautta. Rahat hän lähetti, mutta lippuja ei saanut. Hän oli käynyt nyt tutkimassa myyjästä tietoja. Tämä tekee samalla tavoin jatkuvasti, eikä piittaa mitään, vaikka jää kiinni. Aina riittää joku hyväuskoinen, joka ei ole vielä kuullut.

**********

Facebookit ja vastaavat ovat kuin taivaan lahja narsistiselle mielenlaadulle ja ekshibitionisteille! Siitä vaan.
Olen riittävän realisti, että omaa rumaa, karvaista naamaani en sinne pistäisi kenenkään häiriöksi.
Jos Juhani kuvittelee, että Facebookissa ja vastaavissa on vain kauniita ihmisiä, niin sitten erehtyy kyllä pahasti. Ihan tavallisia ne on, sekä naamaltaan, että mielenterveydeltään. Vanhemmalla väellä on mielenkiintoinen tapa nähdä kaikki nykyajan ilmiöt oireena jostain ja jollain lailla outona ja sairaalloisena käytöksenä. Saanen huomauttaa, että omalla naamalla ystävyyssuhteita live-elämässäkin solmitaan.

Sellaisissa ilmiöissä kuin Facebook, blogit tai Big Brother ei ole kyse mistään exhibitionismista ja tirkistelijöistä. Musta ne ovat hyvin sympaattisia ilmiöitä, osoitus siitä, miten ihan tavallisten ihmisten ihan tavallinen arki ja elämä, ihan tavalliset ongelmat jaksaa kiehtoa tai miten internetin valtavassa tietovirrassakin tärkeimmiksi muodostuvat kaiken tarjonnan keskellä ne toiminnot, joissa ihmisillä on mahdollisuus kohdata toisensa. Minusta se on kaunista.

Edit: Huuto.netissä kaikista käyttäjistä kerätään tietoa, miten hyvin noudatettuja sopimuksia on pidetty, onko maksettu ajallaan, onko tavara ollut sitä, mitä on luvattu. Kyllä ne taustat kannattaa tarkistaa ennen rahojen lähettämistä.
Facebook on hieno tätä päivää kuvaava ilmiö, jota Juhanin kannattaisi seurata. Se on iloinen ja ystävällinen ja samalla leikkimielinen. Minulla ei ole mitään salattavaa ja sen minkä paljastan on jo muutenkin kaikkien tiedossa. On hauskaa löytää vanhoja tuttuja ja solmia uudestaan yhteyksiä. On haluskaa olla tuttavallisissa väleissä työyhteisön ihmisten kanssa.
kesäpoika kirjoitti: " Vanhemmalla väellä on mielenkiintoinen tapa nähdä kaikki nykyajan ilmiöt oireena jostain ja jollain lailla outona ja sairaalloisena käytöksenä. "

Se näkemys on realismia. Olohuoneemme sohvalla lojuu juuri tällä hetkellä kaksi tyyppiä (sukulaispojat) kuin jätkän räkä piikkilanka-aidalla. He katsovat toimintaelokuvaa. Samaan aikaan kirjoitetaan sähköpostiviestejä läppärillä ja puhutaan tietokoneen puhelinyhteydellä toiselle puolen maapalloa kaverien kanssa tuntitolkulla. Argh! Kaikesta huolimatta pidän heistä, vaikka vaikuttavat selvästi omituisilta tuollaisen käyttäytymisen perusteella. ;-)

Tarkennuksena, että nuo mielipiteet ovat vain minun mielipiteitäni. Esimerkiksi Vaeltajalla on minua paljon fiksumpia ajatuksia. Hän jopa diggaa Aija Saloa! :-)
Kaiju kirjoitti: "Minulla ei ole mitään salattavaa ja sen minkä paljastan on jo muutenkin kaikkien tiedossa. ... On hauskaa olla tuttavallisissa väleissä työyhteisön ihmisten kanssa."

Kuuluisat viimeiset sanat!

Identiteetin varastamalla voi tehdä paljon pahaa. Mitäpä ajattelet, jos huomaat nimissäsi otetun mittavan pankkilainan taikka pankkitilisi tyhjentyneeksi? Matkustat kenties ulkomaille. Rajatarkastuksessa sinut pidätetään ja todetaan etsintäkuulutetuksi. Ilmoitetaan sinun joskus kuskanneen vaikka huumeita tai muuta yhtä hämärää. Ei olekaan yksin kysymys siitä, ettei sinulla ole salattavaa, vaan että joku käyttää tietojasi ja sinua omaksi hyödykseen, vaikka et heti ole edes tietoinen siitä. Jälkiselvittelyt ja syyttömyyden osoittaminen voivat olla varsin monimutkainen asia. Tavallisesti selvitykset maksat sinä itse ja omaa aikaa kuluu tolkuttomasti.

Siitä vain kertomaan kaikki itsestä verkossa! Minä kutsun sellaista tyhmyydeksi.

Kuntosalilla vaadittiin tietokantaan minun sosiaaliturvatunnustani. Kysyin miksi. Vain siksi, että ohjelma niin sanoi. Pyysin rekisteriselostetta ja tunnuksen käyttötarkoitusta. Eivät antaneet. Tiedän heidän syynsä. Maksamattomista maksuista perintä onnistuu helpommin sosiaaliturvatunnuksella kuin ilman sitä.
  • 8 / 105
  • JohnnyFinland
  • 3.11.2007 19:09
JuhaniV kirjoitti: "Identiteetin varastamalla voi tehdä paljon pahaa. Mitäpä ajattelet, jos huomaat nimissäsi otetun mittavan pankkilainan taikka pankkitilisi tyhjentyneeksi?"

Ei identiteettiä voi varastaa. Kysymys on ihan vanhasta kunnon petoksesta, sen eräästä muodosta: väitetään itseä joksikin muuksi henkilöksi.

Jos pankkilainan saa jonkun ulkopuolisen ihmisen nimiin pelkästään väittämällä itseään kyseiseksi ihmiseksi ja ilmoittamalla vaikkapa hänen henkilötunnuksensa, niin vastuu ei voi olla tuolla ulkopuolisella ihmisellä.
Voiko Facebookista varastaa toisen sotun? Ilman sen loppuosaa ja pelkällä nimitiedolla lienee (toivottavasti!) vaikea ottaa pankkilainaa. Esim. juuri Facebookissa voi olla näkyvissä syntymäaika, mutta ei sentään sotua kokonaan. Profiilin voi myös rajata vain ystäviensä/kavereiden nähtäväksi ja ne ystävät/kaverit voi valita oman mielen mukaan.

Facebook näyttäisi toimivan puolisosiaalisena viihteenä, jonka kuluttajat voivat vaikkapa syöttää toistensa vampyyreja tai ihmissusia toisilleen pitäessään työtaukoa... tai kommunikoida ystävällismielisemmissä merkeissä. Facebook on juuri nyt hip ja pop. Törmäsin siihen ensimmäisen kerran joskus kesällä, mutta silloin "kaikki" eivät vielä puhuneet siitä. Nykyisin lähes jokainen tuttu joko sanoo liittyneensä mukaan tai ilmaisee jättäneensä tietoisesti koko homman väliin, koska Facebook vie kuulemma paljon aikaa.
JohnnyFinland kirjoitti: "Ei identiteettiä voi varastaa. "

Aivan tarkasti asia on niin kuin sanot. On iskevämpää kuitenkin kehottaa ihmisiä varovaisuuteen omien tietojensa kanssa käyttämällä juuri tuota termiä. Vastuu viime kädessä on tietenkin lainan antajalla. Sen todistamiseen saattaa vain joutua näkemään melkoisesti vaivaa.

Karinalle tiedoksi, että kyllä henkilötunnus on niin monessa paikassa kirjattuna, että laiskaa hiukan ahkerampi rikollinen sen kyllä kaivaa esille. Turhanaikaisesti sitä ei siis pidä levitellä. Kuntosalin laskutusjärjestelmässä sitä tietoa ei tarvita. Lasku tuli ilman tuotakin tietoa.
Vaeltaja saa kyllä kohta hepulin, koska olemme hyvin kaukana otsikon aiheesta. Vastaan siksi tähän tietoturva-asiaan toisaalla.
Tämän hetken juttuhan facebook toki on. Aikuisten kansainväliseksi irc-galleriaksikin kutsuttu. Onpa oma nassunikin siellä. Kavereita on tällä hetkellä hieman runsas 70. He ovat elämän polulla jossain vaiheessa kanssani samaa matkaa taittaneita. Kuka pidemmän, kuka lyhyemmän tien. Facebookin käyttäjänä en ole kovin ahkera. En juurikaan jaksa leikkiä sen ominaisuuksilla ja toiminnoilla.

Nämä yhteisöpalvelut ovat tällä hetkellä netissä kova sana. Mielestäni ne ovat netin sosiaalinen ulottuvuus. Myös ranneliike.net ja lepakkolaakso.net ovat osittain yhteisöpalveluja, mutta täällä yhteisöllisyydestä ei ole rakennettu tuotetta - se kun ei ole tämän homman idea.

Facebookissa on myös glbt-teemaisia "ryhmiä", niin suljettuja kuin avoimiakin. Myös ranneliike.net on facebookissa omana ryhmänään. ranneliike.net nimittäin voi olla asia, joka yhdistää ihmisiä. Että mukaan vaan, jos siltä tuntuu. Toki ranneliike.net toimii yksinomaan osoitteessa ranneliike.net. Se ei ole siirtymässä osaksi facebookia... ;)
Mistähän sitten johtuu se, että vaikka on näinkin upeat ja monipuoliset mahdollisuudet, joista ei vielä muutama vuosi sitten voinut uneksiakaan, ihmiset valittavat edelleen yksinäisyyttä?
Yksinäisyyden tunne on tila joka ei ole välttämättä sidoksissa siihen onko ympärillä muodossa tai toisessa muita ihmisiä.

Väitän kuitenkin, että nykyiset sähköiset yhteydenpitomahdollisuudet (etenkin erilaiset yhteisöpalvelut) antavat mm. seksuaalivähemmistöihin kuuluville aika tavalla paremmat eväät solmia yhteyksiä muihin vertaisiinsa.
"Mistähän sitten johtuu se, että vaikka on näinkin upeat ja monipuoliset mahdollisuudet, joista ei vielä muutama vuosi sitten voinut uneksiakaan, ihmiset valittavat edelleen yksinäisyyttä?"

Koska nettikaveruus ei paina tosielämässä mitään. Käytännössä kaikille verkossa liikkuville netti on vain virtuaalijatke elämälle missä voi olla mitä tahansa, kuka tahansa ja tehdä mitä tahansa. Viihdettä. Ei sieltä mitään vakavaa löydy.

Ja tuohon facebookkiin liittyen mielenkiintoisia ajatuksia aiheuttava pätkä:

http://albumoftheday.com/facebook/
Hyvä pätkä! Olen itsekin Facebookissa, mutta varon huolellisesti sekä siellä että blogissani kirjoittamasta mitään kovin yksityistä. Seksuaalinen suuntautumiseni ja poliittiset mielipiteeni nyt kun kuitenkin ovat hyvin ´kaikkien´tiedossa, ja niinpä ´kaikki´voivat tietää ihan hyvin senkin että käyn säännöölisesti lenkillä.

Nettikaveruus ei paina tositilanteessa mitään, kuten dio kirjoitti, mutta ei sitä tee muukaan kaveruus. Mutta käyväthän jotkut kapakoissakin turisemassa niitä näitä odottamatta mitään sen syvällisempää.

G
Kun kävin itsekin raapustamassa itsestäni Facebook-sivun niin siellä on nimi, syntymäaika ja kotikaupunki sellaista yleispätevää tietoa...muuten on sitten kommentteja siitä mitä luen tällä hetkellä, mistä leffoista pidän yms. Ja kavereitakin on vain reilu kymmenen tähän mennessä lötynyt...
Mun mielestä Facebook on ihan hauska ilmiö - tulee pidettyä yhteyttä sellaisiinkin tuttuihin, joille ei välttämättä tule soiteltua. Toki kannattaa pitää järki mukana siinä kuinka paljon itsestään netissä paljastaa. Mielenkiintoinen tuo teoria että 100-150 on optimaalinen "kyläyhteisö". Kun itselläni tuli 100 facebook-ystävän raja vastaan, alkoi olla aika vaikea keksiä keitä muita verkostossani vielä voisi olla. Työkavereita on vain kaksi, sukulaisia ei ainuttakaan. Jos nämä lisättäisiin, verkostoni olisi vajaa 150, luulenpa. kyllä tiede on sitten viisasta ;)
Hohhoijaa... olen ollut Ranneliikkeestä pois parisen vuotta, hoidellut omia juttujani, ja nyt sitten heti re-inkarnaationi jälkeen huomaan itseäni lähellä olevan aiheen: facebook.

Täyttä höpöä täynnä Juhani-rakkaan ja vaeltaja2006 kommentit: ulkosuomalaisena pidän facebookin kaltaista verkostoitumista erinomaisena tapana pitää yhteyksiä yllä perheeseeni, ystäviini (sekä homo/lesbo- että heterosellaisiin) ja jopa vanhoihin Kanadan-aikaisiin koulukavereihini. Kun on viettänyt kaltaistani reppuelämää vuosikymmenet, tarjoaa facebook mulle hyvän mahdollisuuden pitää yhteyttä YSTÄVIINI tämänkin median kautta. Tuota... siitä ystävien lukumäärästä: eikös se ole kunkin oma asia, kuinka paljon/vähän niitä on. Ei Aijaa tartte kritisoida - hän on esimerkillisesti verkostunut suomalainen. Pitäis muidenkin ottaa oppia Aijasta, niin ei tarvitse rannetta liikkeessä yksin heilutella. Muuten mulle tulee kuva että keskustelijoina on vain katkerat kaarinat...

Laitoin Juhani sullekin kutsun sinne, mutta nyt olen ihan kiitollinen siitä, ettet vastannut. Et olis varmaankaan kestänyt mun kaltaistani hitusvinkulaa kovin pitkään...

Eli olen aika huvittunut tästä keskustelusta...
City-lehti nro 21:

Facebook - Ensin banalisoitiin rakkaus, nyt on ystävyyden vuoro.
Taloussanomat (8.11.2007) lainaa STT:n uutista. Siinä kerrotaan, että Facebook voi olla varomattomalle käyttäjälle tietoturvariski. Ystäviksi ei pidä hyväksyä ventovieraita, koska ei voi tietää kuka todellisuudessa on tuntemattoman tunnuksen takana.

**********

Kauhistuin tässä päivänä muutamana huomattuani erään asiantuntijan pistäneen internettiin itsestään täydellisen CV:n. Vain kengän numero ja vitaalimitat puuttuivat.
Tämän keskustelun aluksi hieman kritisoin sitä, että Facebook saattaa viedä kaiken keskustelun ja tiedon kulun suljettuihin piireihin. Kävin taas kurkkaamassa Aijan Facebookia. En pääse sinne enää. Ehkä se on suljettu ulkopuolisilta. Mutta onneksi Aija kirjoittaa vielä blogia. Se on avointa, ja sen vuoksi erittäin kannatettavaa. Blogien kautta saa pirteitä tuulahduksia maailmalta.
http://www.vihreat.fi/blog/320
Facebookin ihastussovellus levittää vakoiluohjelmaa ”Joku ystävistäsi saattaa olla sinuun ihastunut. Selvitä kuka!” pyytää vakoiluohjelmaa levittävä Secret Crush –sovellus Facebookissa. Naamioitunut haittasovellus leviää nopeasti suositussa yhteisöpalvelussa. Facebook-ohjelma Secret Crush vihjaa kohteelleen, että joku "saattaa olla häneen ihastunut". Saadakseen lisätietoja käyttäjän on lisättävä Secret Crush omille Facebook-sivuilleen. Sitten hänet houkutellaan lataamaan "ihastuslaskin", joka oikeasti on väkisin mainoksia näyttävä ohjelma. Väitetty ihastus ei myöskään koskaan selviä. Ohjelmaa käyttääkseen on myös kutsuttava viisi ystäväänsä sen käyttäjäksi. Turvayhtiö Fortinetin mukaan sovellus on lyhyessä ajassa levinnyt yli miljoonalle Facebookin käyttäjälle. Lähde: HeSa online (www.hs.fi)

Lisää Facebookiin liittyviä linkkejä Digitodayn sivulta:
http://www.digitoday.fi/page.php?page_id=76&offset=0&needle=+facebook&sort=date&front=1
Minuakin on yritetty houkutella facebookiin, mutta minä en vaan siitä innostu. Ilmiönä facebook kyllä kiinnostaa, mutta ei siinä mielessä, että itse haluaisin liittyä.

Minulla on jo puhelin, sähköposti ja mese, joilla pitää yhteyttä ystäviin, en koe tarvitsevani enempää yhteydenpitovälineitä. Muutenkin tuntuu välillä siltä, että kulutan nyt jo liikaa aikaa sosiaaliseen vapaa-ajan netinkäyttöön, etupäässä mesettämiseen ja erinäisillä keskustelupalstoilla roikkumiseen. Sitten eräs kaverini kertoo, että hänellä kuluu pelkästään facebookissa helposti tunti päivässä.

Myös nuo täälläkin puhutut tietoturvakysymykset mietityttävät. Muutenkin olen aika varovainen sen suhteen, mitä paljastan itsestäni netissä.
En ole itse facebookissa, mutta mieheni on. Kirjoitinkin tästä juuri blogissani. (http://ranneliike.net/blogi.php?nick=Kauneuspilkku) Minusta facebook on todella mainio juttu. Uusi tapa pitää yhteyttä ja luoda yhteisöllisyyttä, ei sen kummempaa!

Ainakin mieheni tarkempi profiili on vain hänen ystäviensä nähtävänä. ystäväksi hän hyväksyy tai kutsuu vain ihmisiä, jotka hän tuntee jotakin kautta entuudestaan. Mutta silti facebookin kautta on syntynyt jo omaa yhteisällisyyttä ja ikään kuin uusia verkostoja. Ja miten hauska tapa se onkaan pitää yhteyttä kavereihin ulkomailla!

Totta kait se on ajan ilmiö ja mikä tahansa ilmiö saa lieveilmiöitä kuten otsikossa mainitut sadat frendit. Mutta jos facebookia ei pidä frendilaskurina tai kilpailuna vaan yhteydenpitovälineenä niin se on minusta positiivinen ajan ilmiö. Omasta tietoturvastaan kannattaa huolehtia kaikkia nettipalveluita käyttäessään ja vanhanaikaisella maalaisjärjellä pärjäilee pitkälle.
Tuo tietoturvatietoisuus on vielä monen kohdalla ainakin päivittämisen tarpeessa.

Eräs tuttavani keksi "oivan" idean säilöä ulkomaanmatkaa varten kaiken mahdollisen henkilökohtaisen tiedon internettiin. Hän ei suojannut tietojaan mitenkään. Sähköpostissa lähetellään henkilötietoja yhä edelleen sen kummemmin miettimättä, että joku niitä keräilee hämäräperäisiinkin tarkoituksiin.

Typerin kommentti tältä alueelta olen kuullut muutamia kertoja on: "...minulla ei ole mitään salattavaa." Näiltä henkilöiltä tyhjennetään pankkitilejä ja tehdään sitoumuksia heidän nimissään. Pelkästään syntyneen sotkun selvittäminen maksaa aikaa ja rahaa.
" Näiltä henkilöiltä tyhjennetään pankkitilejä ja tehdään sitoumuksia heidän nimissään. Pelkästään syntyneen sotkun selvittäminen maksaa aikaa ja rahaa."

Kaikki toki on mahdollista nykymaailmassa, mutta terveellä järjellä asioihin suhtautuminen on aina suotavaa. Tietoturvan merkitystä ei kannata vähätellä
tänä päivänä, vaikka kuinka vähän tietokonetta käyttäisikin Internet-selailuun ja sähköpostin lähettämiseen ja lukemiseen. Internetissä liikkuu paljon erilaisia
ohjelmia, joiden kaikkien tarkoitusperä eivät palvele hyvää käyttöä.

Erilaisilla haittaohjelmilla on tarkoituksena kerätä salasanoja, jotta esimerkiksi verkossa olevaa konetta pystyttäisiin käyttämään välipalvelimena ja näin häivyttää rikollisen hyökkäyksen jäljet olemattomiin. Tällaisilla haittaohjelmilla udellaan - "kalastetaan” - muun muassa verkkopankin käyttäjätunnuksia (phishing) ja pahimmassa tapauksessa varomaton kotikäyttäjä menettää rahaa tililtään, tai huomaa, että luottokortilla on tehty täysin vieraissa paikoissa ostoksia.

Täydellinen anonyymiteetti toki Internetissäkin on mahdollista - tosin ei laillisin keinoin. Vaikka kuinka yrität rakennella anonyymipalvelimien kautta aku.ankka@ankkalinna - sähköpostiosoitteita, et ole täysin suojassa. Erilaiset datasiirron sovellukset ja protokollat keräävät esimerkiksi tietoa käyttämältäsi tietokoneelta sivustoista joilla vierailet, sekä reiteistä, joita nuo vierailut käyttävät. Tästä syystä, kun käytät Internet - kahvilan, kirjaston tai jotain muuta julkista konetta vaikkapa sähköpostisi selailuun, olet haavoittuva. Julkisten tietokoneiden käytön jälkeen selaimen välimuistin ja "keksien" (coocies) tyhjentäminen on aiheellista. Ja tietysti yksi seikka on se, ettei tallenna salasanoja tällaisille koneille missään tapauksessa - senhän nyt useimmat varmasti tietävätkin ;)

Tekniikka on muuttamassa yhteiskuntaamme ja henkilökohtainen yksityisyys on häviämässä. Internet osaltaan edistää tätä prosessia. Jo nyt on monissa palveluissa siirrytty biometrian käyttöön luotettavamman tunnistamisen takia (biopassit ja -henkilötodistukset), mutta tulevaisuus tulee olemaan - monista leffoista tuttujen - verkkokalvo- ja äänitunnistamisen. Tulevaisuudessa häämöttää kryptattu 32/64/128/256 bittinen luku, joka voi sisältää esimerkiksi kasvojesi piirteet tms. Ilman tällaista tunnusta et voi ostaa etkä myydä mitään. (Osa viimeisen kappaleen ajatuksista lainattu ja mukailtu kirjasta Maximum security).
"Typerin kommentti tältä alueelta olen kuullut muutamia kertoja on: "...minulla ei ole mitään salattavaa." Näiltä henkilöiltä tyhjennetään pankkitilejä ja tehdään sitoumuksia heidän nimissään."

Kiitän tästä huomiosta, että kommenttini on typerä.
Minä en kerro kenellekään pankkitilini numeroa - en edes Juhanille. Jos pankki antaa tililläni olevat varat jollekin, joka esiintyy minuna, on pankki siitä vastuussa - en minä.

Toisten nimissä on aina tehty rikoksia. Se on kiellettyä. Niin ei saa tehdä ja jos toisen henkilöllisyyttä hyväksikäyttäen tekee rikoksen ja erehdyttää rikoksen uhria syntyy vaingonkorvausvelollisuus rikoksentekijällä ei sillä, jonka henkilöllisyyttä väärinkäytetään.

Minä pidän Facebookista. Se tekee minut iloiseksi. Siellä on hauska käydä monta kertaa päivässä, sieltä löytää tuttujen viestejä, vitsejä, videoita, kuvia juhlista, kuvia tutuista.... Löydän sieltä vanhoja tuttuja ja solmimme uudestaan suhteita. Facebook on käyttäjien oman innostuksen myötä kehittyvä sähköisen asioinnin yhteisö. Sitä on mielenkiinnolla seurattava ja katsottava mitä siitä kehittyy ja miten sen infraa pystyisi hyödyntämään vaikka yheiskunnan sähköisen asioinnin näkökulmasta.
"Jos pankki antaa tililläni olevat varat jollekin, joka esiintyy minuna, on pankki siitä vastuussa - en minä."

Ja sitten me muut maksamme korotettuina palvelumaksuina (muun muassa) ja palvelutason heikkenemisenä pankille / luottolaitoksille siitä syystä, että joku
toinen ei ole ollut pankkitilinsä numeron / - tunnusten tai luottokorttinsa kanssa huolellinen. Kyllähän pankit korvaavat asiakkailleen rikoksen kautta
syntyneet vahingot, mutta se, että mistä pankki saa korvauksiin tarvittavat varat, onkin toinen juttu. (Rikollisilta niitä tuskin koskaan saadaan...)

Suosittelen kuitenkin niin Facebookin kuin muidenkin vastaavien palveluiden käytössä tervettä järkeä. Jokaisen oma asia on mitä tietoja itsestään Internetin
ihmeellisille sivuille laittaa, mutta on muistettava tosiaankin se, etteivät kaikki niitä tietoja lukevat / näkevät ole verkossa yhtä vilpittömin (ja sinisilmäisesti)
kuin tietojaan nettiin laittanut.

Kun Facebook muun muassa on yhdellä lailla myös mainostus- ja markkinapaikka, on selvää, että kävijöiden liikkeitä seurataan ja tietoja siitä kuka mitäkin kautta on
päätynyt jonkun yrityksen sivuille on saatavilla näille yrityksille. Itse en ainakaan ole löytänyt (enkä ole etsinyt tarkemmin) statistiikkaa, josta voisin tarkistella ketkä
"lärvikirjan" sivuani katselevat ja mistä.
Nyt minun on tosiaan pakko myöntää, että FB:sta on hyötyä. Hesari kertoo uutisjutussaan tänään, että Englannissa lehtien toimittajat kiittelevät FB:a, koska nyt kuolleen henkilön perheen ovella ei tarvitse kolkutella tietojenkeruumielessä. Noukitaan tiedot ja valokuvat FB:sta ja juttu on valmis. Likainen jalkatyö jää pois.

Lähdekritiikki on tässäkin paikallaan. Jutussa kerrotaan feikkisivuistoista, joihin toimittajat olivat menneet halpaan.

Suomessa ei ole ollut toimittajilla tapana juurikaan koputella surutalojen ovia. Olemme ilmeisesti hieman sivistyneempiä kuin Englannissa. Omat kokemukset liittyvät lähinnä röyhkeisiin hautakivikauppiaisiin. He soittivat vanhempieni puhelimeen hämmästyttävän nopeasti heidän kuolemansa jälkeen. Kun heille kerrottiin sukuhaudasta, puhelin saatettiin jopa paiskata korvaan. Silloin meinasin nostaa asian julkisuuteen, mutta voimat eivät riittäneet. Toivottavasti tänä päivänä hekin ovat huomaavaisia surevia perheitä ja ihmisten yksityisyyttä kohtaan.
Facebook on lastentarha. Vai miten pitkään järkevät aikuiset jaksavat leikkiä kauppaleikkiä jossa lähetetään toiselle kiva kuvan kakunpalasta ja sanotaan että eat the cake. Onneksi se yhteisö vetää puoleensa tietynlaisia ihmisiä, niin silloin oikean elämän vivahteikkaissa paikoissa on enemmän tilaa. Ja aikuisempia, järkeviä ihmisiä.
Facebookiin hurahtanut kaverini esitteli minulle muutama päivä sitten facebookia, ja minullekin jäi sellainen olo, että miten aikuiset ihmiset jaksavat häärätä kaiken sen lapsellisen sälän parissa. Siellä oli mm. "silitä kaverin lemmikkiä" ja "tarjoa kaverille olut". Minä silitän paljon mieluummin oikeaa kissaa tai koiraa ja ne oluetkin sopii mieluummin tarjota ihan face-to-face :)
"Onneksi se yhteisö vetää puoleensa tietynlaisia ihmisiä, niin silloin oikean elämän vivahteikkaissa paikoissa on enemmän tilaa. Ja aikuisempia, järkeviä ihmisiä."

Yleistystä hieman :)

Itse en koe olevani nonconformistin esittämä vähemmän aikuinen tai vähemmän järkevä ihminen, vaikka ko. yhteisöön kuulunkin. Tosin olen samaa mieltä noista leikeistä sun muista lisukkeista; eivät mieleeni. Facebook on minulle ennen kaikkea yhteystietopankki ihmisiin, joita tapaan elämäni varrella. Ihmisiä, jotka haluan pitää tavoitettavissa, mutta joihin en ole usein yhteydessä. Verkosto, joka karttuu elämän edetessä. Vähän kuin reealiaikainen valokuva--albumi yhteystiedoilla.
No voi hyvänen aika.

Minäkin käyn mielummin kavereitteni kanssa oluella ihan livenä sekä rapsutan koiraani ihan oikeasti. Sen LISÄKSI olen saattanut lähettää Naamakirjassa kaverilleni tuhmahkon lahjan sekä laittanut kuvia näytteille. Sekös minusta tekee vähemmän aikuisen ja vähemmän järkevän?

Minusta aikuisuus ei ole kuitenkaan toisten harrastamien asioiden väheksymistä vaan suvaitsevaisuutta ja kenties jopa ymmärrystäkin. Mutta elämän vivahteikkaisiin paikkoihin eksyessäni lupaan vetäytyä syrjään, että järkeville aikuisille on riittävästi tilaa.
Petteri Järvinen Tietokone-lehdessä: "Stasia ei enää ole, mutta Facebook jatkaa sen perinteitä."

Sen mitä Järvinen ei sanonut/huomannut: Stasi hankki tiedot DDR:ssä lupia kyselemättä. Nyt kaikki on paljon helpompaa. Ihmiset antavat itsestään tiedot kenenkään pyytämättä. Olisipa Stasilla ollut käytössään Facebook! Olisi hikinen jalkatyö jäänyt paljon vähemmälle. ;-)

Huom.
Stasi oli entisen Itä-Saksan, eli DDR:n vakoiluorganisaatio niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. DDR:ssä jopa aviopuolisot saattoivat vakoilla toisiaan Stasin toimeksiannosta.
Facebook on todella hyvä. Kun ei ymmärrä sitä eikä roiku siellä eikä o kiinnostunut siitä tippaakaan, se yhdistää OIKEASSA ELÄMÄSSÄ ihan helkkaristi!
Facebook on tosi hyvä keino tietää kuka on homo. Kattoo vaan jonkun menohomon frendit ja niitten frendit, ni siellä on KAIKKI. Koskee tietysti Stadia.
Marokon kuninkaan veljenä Facebookissa esiintynyt mies sai kolme vuotta vankeutta marokkolaisessa tuomioistuimessa.

26-vuotias tietokoneinsinööri oli luonut internetin Facebook-yhteisösivustolle käyttäjäprofiilin kuninkaan veljen prinssi Moulai Rachidin nimellä. Insinööri kertoi halunneensa osoittaa näin kunnioitustaan suuresti ihailemaansa prinssiä kohtaan.

Anteeksipyyntö ja armonanomukset eivät kuitenkaan säästäneet miestä vankilatuomiolta.

Tapaus on herättänyt suurta kohua marokkolaisten internetin käyttäjien keskuudessa. Suuttumusta ovat herättäneet myös väitteet, joiden mukaan poliisi oli pahoinpidellyt tuomittua koska he epäilivät tämän kuuluvan kuningasperhettä vastustavaan terroristiryhmään.
STT-Reuters-IS

Lähde:http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=1492100
Sanonpa nyt ketjua juurikaan lukematta, että facebook on tosi kätevä kun joutuu pitkän matkan päästä olemaan yhteydessä kavereihin. En juurikaan pysty soittelemaan euroopassa tms. oleskeleville kavereilleni, joten facebookissa yleensä juttelemme. Lisäksi mennessäni yliopistoon oli helppo jutella muille kouluun meneville ennen tänne oikeasti tuloani. Se teki ihmisiin tutustumisesta paljon helpompaa.

Addiktoiva se kyllä on. Tulee vietettyä ihan liian paljon aikaa kaiken turhanpäiväisen kanssa häärätessä... Olen ns. "facebook whore". Heh.
Samoin sen enempää ketjua tarkemmin lukematta ihmettelen, mihin Facebookia tarvitaan yleisen yhteydenpidon kannalta kun Skype on keksitty?? Sillä hoituu yhteydenpito ystäviin ja kavereihin ilmaisella ihan mistä vaan ja voi valita mesettääkö vai jutteleeko puhelimessa. Kokeiltu on - toimii.

Mut on myös löytäneet tositosi wanhat ystävät jopa 14 vuoden takaa ilman minkäänlaista Facebookia, koska mut löytää normaalista osoite- ja puhnrotiedustelusta. Eli uskoisin, et ne, jotka todella haluu mut löytää, ne etsii. Mitä mä teen jollain sadan ihmisen naamatuttuarmeijalla?? Ei mun itsetunto tarvitse sellaista höpökohennusta!
10-16 tunnin aikaerolla on paha löytää yhteistä aikaa skypettää. Lisäksi yliopisto pitää kiireisenä. Toki mieluummin skypeä käyttäisin. Facebookissa pystyy nopeasti kirjoittamaan viestin, johon kaveri pystyy vastaamaan sitten jahka ehtii. Siis niin kuin sähköposti, mut ei tarvi pelata sadan eri osoitteen kanssa. Se on helppokäyttöinen, joten kavereihin tulee oikeastikin pidettyä yhteyttä.
Hmmm... totta tuo aikaero. Mutta kuinkahan monella rehellisesti ottaen on kyse tuollaisesta? Itsekin tossa myönnät, että addiktoiva on. Eli musta nuo "ainoa mahdollisuus tavata frendejä"-selitykset kuulostaa pääosin vain selitykseltä. Sorry. Ei ehkä sulla mutta monella muulla kyllä.

Helvetti - miten te pärjäsitte silloin kun ei koneita ja Facebookeja ollut? Olitte yksin kotona ilman kontakteja ja frendejä nyhääviä luusereita vai? Joten miettikää nyt vähän.
tuohon viimeiseen en voi kuin pistää tämän: "Helvetti - miten te pärjäsitte silloin kun autoja ja junia tai puhelinta ei vielä ollut? Olitte yksin kotikylällä ilman yhteyksiä kauemmas vai?" :)

Maailma muuttuu.
"Helvetti - miten te pärjäsitte silloin kun ei koneita ja Facebookeja ollut? Olitte yksin kotona ilman kontakteja ja frendejä nyhääviä luusereita vai?"

Silloin oli toisenlaiset aktiviteetit: Ihmisiä tavattiin face to face ja kauempana oleville tuttaville kirjoitettiin jopa käsin pitkiä kirjeitä, kortteja jne. Käsialakin oli ihan toisenlaista (luettavaa ja selkeää) kuin nykyisinä aikoina ;) Ja saattoihan sitä kotonakin olla - mutta usein miten kavereiden kanssa hengailemassa jossain tai pelaamassa jotakin.
Elämä oli toisella lailla sosiaalista kuin nykyisin...

Zukov... tuo kysymykseen piilotettu väittämä ei taida istua kovin hyvin menneisyyteen - silloin tosiaan oltiin ihmisten kanssa fyysisesti tekemisissä, ei koneiden (paitsi lankapuhelimen) välityksellä.

Mitä siis tulee tuohon ilman kontakteja ja frendejä nyhjööviin luusereihin, niin kysäisempä vastakysymyksenä, että onkos nämä FB:n kautta solmitut sadat frendit sitten
aitoja, jos ainoa yhteinen tekijä on jokin ryhmä netissä, mutta face to face kättelyä, saati vuorovaikutteista keskustelua ei käydä kuin korkeintaan webbicamin kautta?

no joo saivarteluksihan tämä alkaa mennä... kukin tyylillään, lärvikirjassa tai ei... Yks hailee minulle.
arcadas: No sitähän minäkin just hain! Että tuntuu kuin ennen ei olis ollut elämää ollenkaan kun nyt "ei kertakaikkiaan mikään onnaa jollei ole Facebookia........." Tai jotain muuta uusinta uutta. Kirjoitit oikeastaan sen mitä mä ajattelen.

Ja kun oikeesti mullakin on ystävä, joka hoitaa enimmän osan suhteistaan netissä, puhuu nettituttavuuksista "romansseina" (siis ihmisistä, joita ei ole koskaan livenä edes tavannut) ja kokee päivä päivältä vaikeemmaksi, aikaa vievämmäksi, hankalammaksi tavata ihmisiä muuten kuin koneella. Ollaan juteltu monta kertaa ja mulle on tullut fiilis, että kyse on myös viitseliäisyyden ja vaivannäön puutteesta, haluttomuudesta antaa itestään jotain livenä. Koneella se on niin sisäsiistiä, kliinistä, sun ei tarvitse olla välttämättä ollenkaan läsnä vaan voit heittää sinne mitä vaan (koitapa puhua paskaa kun toinen istuu sun naaman edessä), mahdollisuudesta vaan häipyä ilman että tarvii nähdä toisen surullinen katse, voit olla kotona, just niinku haluut, eikä tarvitse ottaa mitään muuta huomioon. Just joo.

Se tuntuu huvittavalta. Samoin kuin se, et noiden nettiaddiktoituneiden selitykset kuulostaa tasan samalta kuin viinaan koukahtaneen tuttuni selitykset. "Kyllä mulla on elämä" ja "Mä voin lopettaa ihan koska mä haluun". Ja niin edelleen. Niinpä niin joo. En tiedä onko se enää huvittavaakaan.
Tässä ajassa on omat piirteensä. Tietotekniikka on tullut jäädäkseen, samoin kaikenlaiset verkostoitumiseen liittyvät sovellukset, kuten Facebook. Itse en ole puolesta enkä vastaan. Hoidan itsekin huomattavan paljon kontakteja "teknisesti" monista eri syistä, unohtamatta myöskään perinteistä kirjeen kirjoittamista (tosin vain muutamalle harvalle ihmiselle - kuten äidilleni).

Jokaisella FB:n käyttäjällä (kuten itsellänikin) on varmasti omat syynsä "lärvärin" käyttöön - älköön heitä tuomittako siitä. Jos ihminen haluaa helpottaa elämäänsä tekniikalla, sallittakoon se hänelle. Kukaanhan meistä ei (tiettävästi) ole täydellinen, mutta voimmehan me aina yrittää olla sitä - vaikkapa kuulumalla johonkin yhteisöön. Ihminen kun on laumasielu.

Jos "hoitaa enimmän osan suhteistaan netissä, puhuu nettituttavuuksista "romansseina" (siis ihmisistä, joita ei ole koskaan livenä edes tavannut) ja kokee päivä päivältä vaikeemmaksi, aikaa vievämmäksi, hankalammaksi tavata ihmisiä muuten kuin koneella...", kuullostaa siltä, ettei henkilö osaa priorisoida asioitaan. Ajankäytön suhteuttaminen asioiden tärkeyden mukaan on tänä päivänä (varsinkin työelämässä) ehdottoman tärkeä taito. Sitä kannattaa kokeilla "kotioloissakin".

Zukov, annetaan addiktotuneiden ystäviemme olla rauhassa sitä mitä he ovat, kyllä se aika tulee eteen, jolloin netissä roikkuminen kyllästyttää, tai tulee uusi trendi, joka johtaa ihmiset taas tapaamaan toisiaan face to face. Ainakin toivoa sopii, sillä jos uhkakuvana on niin hetero, kuin homopiireissä virtuaalisesti hoitaa ihmissuhteet, niin muutaman sukupolven jälkeen suomalaisuuskin voi olla virtuaalinen käsite. =D
Jep, ei mullakaan tarvetta tuomita. Mutta hämmästelen. Ja kelailen, että mitä ihmettä tässä ympärillä tapahtuu. Toisinaan myös murisen, kun en saa frendiä liikkeelle, vaikka etukäteen ois kultaisesti sovittu. Mut se on sellainen, ei voi mitään.
Ilta-Sanomat tänään:

Homoseksuaalin poliisikomisarion ylennys evättiin, koska hän paljasti tietoja yksityiselämästään nettiyhteisö Facebookissa.
30-vuotiaalle britille Chris Dreyfusille tarjottiin Daily Mailin mukaan ylennystä Britannian liikennepoliisissa.
Haastattelun jälkeen työnantaja oli tarkastanut miehen taustoja internetistä, mm. Facebookista.
Kävi ilmi, että Dreyfus oli saanut aiemmin kirjallisen varoituksen liian kuvailtuaan elämäntyyliään liian yksityiskohtaisesti Facebook-profiilissaan.
Nettiprofiilissa Dreyfus poseeraa virkapuku päällä Lontoon metrossa. Hän ilmoittaa pitävänsä miehistä ja etsivänsä "mitä vain löytyy".
Hän myös lähetteli ehdottelevia viestejä muille Facebook-käyttäjille. Myöhemmin Dreyfus poisti kaikki viittaukset työhönsä. Homouttaan hän ei kuitenkaan suostu peittelemään.
Dreyfus korosti, että hänellä on oikeus kertoa yksityiselämästään julkisesti.
- En ole tehnyt mitään sellaista, mikä häpäisisi poliisivoimia.

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=1494314
Iltasanomat otsikoi tänään, että Facebook omistaa sinut.

- Moni Facebookin käyttäjä on tyrmistynyt verkkopalvelun uusista käyttöehdoista.

- Niiden mukaan Facebookilla on oikeus käyttää vapaasti mitä tahansa ihmisten palveluun lisäämää sisältöä, myös siinä tapauksessa, että käyttäjä lopettaa Facebookin käytön.

Facebook-verkkoyhteisön perustaja Mark Zuckerberg on joutunut rauhoittelupuuhiin käyttöehtokohun vuoksi.
Kaiju: "Minä pidän Facebookista. Se tekee minut iloiseksi. Siellä on hauska käydä monta kertaa päivässä, sieltä löytää tuttujen viestejä, vitsejä, videoita, kuvia juhlista, kuvia tutuista...."

Juuri näin. Facebook on positiviinen ja avoin foorumi, ei angstinen ja anonyymi. Ja toisin kuin Ranneliikkeessä, Facebookissa minulla itselläni on myös oikeita ystäviä.
Anteeksi, Martin, huonosti muotoiltu lauseeni. Sinä olet jo osoittanut ystävyytesi, kiitos siitä!
Tarkoitin tietenkin, että tosielämän ystävistäni kukaan ei ole Ranneliikkeen aktiivi, mutta Facebookin kyllä.
IS siteeraa The Economist -julkaisua ja kirjoittaa Facebookin tosiystävistä ja rohmuista. Viimeksimainituilla on todellisuudessa kuitenkin vain muutamia tosiystäviä enemmän kuin muilla.

Jutun mukaan keskivertokäyttäjällä on 120 kontaktia. Luottamuksellisia suhteita pidetään yllä miesten kohdalla keskimäärin seitsemään ja naisten kohdalla kymmeneen henkilöön. Superkäyttäjillä luottamuksellisten suhteiden luku on vain hiukan keskiarvokäyttäjän yläpuolella.

IS: "Antropologi Robin Dunbar esitti muutamia vuosia sitten kuuluisan teorian, jonka mukaan ihminen kykenee pitämään verkostossaan 150 ihmistä. Tätä sanotaan "Dunbarin luvuksi". Economist hämmästelee, että Facebookin luku sopii teoriaan varsin hyvin."

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=1660097
Piti oikein käydä laskemassa ns. luottofrendit. 4kpl. Minulle se riittää, kun on reaalielämässä erakoitunut murjottaja, ei niitä facebookkavereitakaan ole hirveästi.
facebookissa minulla on kavereita. Ystäviin hoidan yhteydet suoraan, en julkisten foorumeiden kautta.
TV2:n Silminnäkijä-ohjelma varoittaa Facebookista ohjelmassa (2.4.2009) "Varo henkilötietovarasta".

Jutun mukaan Facebookista on tullut henkilötietovarkaiden aarreaitta. Kaikki tieto kelpaa ja sitä myydään eteenpäin moninaisiin tarkoituksiin. Suomen lain mukaan henkilötietojen varastaminen ei ole rikos. Vasta sitten kun tietoja aletaan käyttää väärin, vaikkapa ottamalla pikavippejä puhelimella, tapahtuu rikos.

Asioiden selvittäminen on hankalaa. Onhan Facebook-palvelu ulkomailla ja muistaakseni palvelun tarjoaja on myös sopimusehdoissa ilmoittanut omistavansa kaiken palveluun tallennetun aineiston. Tätä asiaa en ole kuitenkaan tiedoissani päivittänyt.

Tv-ohjelmassa oli useita ikäviä esimerkkejä. Jossakin henkilön pankkitiliä oltiin tyhjentämässä "aidoilla" henkilöpapereilla. Pikavippejä oli otettu suuri määrä jne. Perintäkirjeiden tulvahan siitä seurasi. Niiden selvittelyyn voi kulua uskomattomasti aikaa. Osaa näistä henkilötietovarkauksista ei pysytytä lopulta selvittämään.

Rikolliset keräävät vakoilijoiden mallin mukaan tietohippuja eri puolilta ja niitä yhdistelemällä luodaan lopulta rikollisiin tarkoituksiin käytettävä henkilöllisyys. Voi olla, ettei asianomainen tiedä pitkään aikaan kaappauksesta mitään ennen kuin karhukirjeitä alkaa tipahdella postiluukusta.

Henkilötunnuksia löytyy verkosta helposti. Siitä on omakohtaisia kokemuksia. Naapuri halusi tietää mieheni syntymäpäivän onnitellakseen häntä. En suostunut kertomaan tarkkaa päivämäärää. Hetken kuluttua hän ilmoitti tietävänsä sen kaivettuaan tiedon internetistä!

Kiukuttavaa tässä koko tilanteessa on se, että me tavalliset ihmiset maksamme rikollisten aikaansaannokset. Luottoyhtiöiden, liikkeiden tms. tappiot maksaa tavalla taikka toisella viimekädessä kuluttaja, pikkusummina, mutta kuitenkin. Selvittelyyn kulunut aika ja puhelinlaskut voivat olla mittavia.
Oon ite joutunu internetrikollisuuden uhriksi ja voin sanoa, et olipa inhottava kokemus. Poliisi ei osaa mitään. Soitin Hesan poliisiaseman tietokonerikollisuuden asiantuntijalle ja must tuli sellanen olo et mitä ne oikeesti tekee, kun ei ottanut mun asiaa käsittelyyn, vaan piti tehä tavallinen rikosilmoitus, mihin tuli vastaus ettei oo resursseja. Piste.

Otin yhteyttä Lontoon poliisiin fraud deskiin, missä on tosi ammattitaitoista ja kohteliasta henkilökuntaa et suomen poliisina hävettäis. Sitte sen liikkeen kotipaikkakunnan poliisilaitokseen, mist tuli vaan kysely et käsiteltiinkö ja olitko tyytyväinen.

Otin yhteyttä Iso- Britannian kauppahuoneeseen.

Tein ilmotuksen FBI:lle. Tiesitteks te et FBI tutkii internetrikollisuutta?

Sit otin yhteyttä luottokorttini rahotuslaitokseen ja ne oli ihan pihalla. Sitte onneks pystyin todistamaan et en koskaan saanu tuotetta, minkä maksoin. Must tuntu et luottokunta hoiti jutun lopuksi eikä kukaan muu.

Lopputuloksena täst oli et sain rahani takasin 2-3 kk jälkeen.

Mä sanon et internetrikollisuuden uhri on tosi kusessa. Oon kuullu 1 jutun kun identiteetti varastetaan ja laskuja alkaa satelemaan postiluukust.

Me ollaan sinisilmäsii suomalaisii joit voi höynäyttää tosi pahasti. Jengi vaan maksaa. 400 euroo ku ei oo niille raha eikä mikää.
Olin Galtsussa ennen (Irc-galleria), mutta kyllästyin. En halua olla netissä omalla nimelläni, ja siksi en ole Facebookissa. Hengailen muutenkin paljon netissä, joten pelkäisin Facebookin lisäävän surffailuani.
Kauppalehti tänään:

Opiskelija, Facebook vaarantaa menestyksesi

Facebookin käyttäjät opiskelevat vähemmän ja saavat huonompia arvosanoja kuin opiskelijat, jotka eivät käytä suosittua yhteisösivustoa, selviää tuoreesta amerikkalaistutkimuksesta.

Tutkimuksen mukaan Facebookin käyttäjien arvosanat ovat jopa numeron huonompia kuin Facebookia käyttämättömien. Facebookkaavat opiskelevat keskimäärin 1-5 tuntia viikossa, kun muut opiskelijat pänttäävät 11-15 tuntia.

Tutkimuksessa selvitettiin 219 opiskelijan Facebook-käyttäytymistä ja opintoja.
Hienoa!

Toivon oikein kovasti että opiskelijat alalla kuin alalla saavat ajoittain huonojakin arvosanoja, jotta osaisivat nauttia niistä hyvistä erikseen ja päätyisivät tekemään monenlaisia asioita jonkun menestysputken sijaan.
Opiskelijat voisivat toki opiskella yleisesti elämää varten. Yksi taito, johon he voisivat keskittyä vaikkapa opintovuoden verran olisi se, että kirjoitettaessa lauseen ensimmäinen sana aloitetaan isolla kirjaimella ja lause päätetään usein pisteeseen taikka muuhun vastaavaan merkkiin.

Tämä ei tietenkään mitenkään koske Ranneliikkeeseen kirjoittavia! ;-)
Netissä, ei myöskään fb-ssa ei tarvitse kertoa juuri mitään. Googlasin juuri mitä itsestäni löytyy netistä: 1450 viitettä eikä vilaustakaan muista kuin duuni- yms. julkisista asioista. Esim. parisuhdetilannettani ja muita sellaisia tietoja en kerro edes fb-profiilissa.
SK julkaisee kerran vuodessa joukon ylioppilaskirjoitusten valioaineita

Mihin tarvitsemme Facebookia? otsikoi aineensa Helsingin normaalilyseon opiskelija Santeri Laurila (SK nro 27, 3.7.2009). Kirjoituksessaan hän toteaa mm.

" ...sosiaalinen kanssakäyminenkin muuttuu pelkäksi representaatioksi aidosta, inhimillisestä kanssakäymisestä. Ihmisten todellisuuden rinnalle on syntynyt Facebook-todellisuus, jossa elää Facebook-ihmisiä."

" Facebook-ihminen on eräänlainen elävän ihmisen negaatio - kaikkea, mitä elävä, autenttinen ihminen ei ole."

Wikipedian mukaan Facebook konsepti näki päivänvalon vuonna 2004. Siitä se on laajentunut mittavasti. Uutisjutussa kirjoittamani mukaan Facebook saattaa olla ilmiö, joka on saavuttanut kyllästymispisteensä ja alkaa siitä kuolla pois tai menettää merkitystään jopa nopeallakin aikataululla. Näitä internetin ja tietotekniikan tähdenlentojahan on koettu monia. Jotkut niistä suuresta melusta huolimatta eivät koskaan edes lähteneet lentoon.
Tuli tästä mieleen vanha totuus "turha on syyttää peiliä jos naama on vino".

Tosin sanoen, ei Facebook sen paremmin kuin mikään muukaan tekninen väline (peilejäkin pidettiin joskus saatanan keksintöinä) muuta ihmistä yhtään miksikään muuksi kuin mitä hän jo valmiiksi on. Kaikki riippuu siitä, miten, mihin ja kuinka paljon mitäkin välinettä käyttää, ja antaako sille ylivallan hallita omia tekemisiään.
Luinpa minäkin tuon valioaineen ja kaipa se oli ihan hyvin kirjoitettu mutta teemoiltaan se oli sitä samaa vanhaa "televisioni ei keitä kahvia" jaaritusta. Facebookissa on joukko toimintoja jotka se hoitaa hyvin. Se on myös sen verran vapaamuotoinen pohja että sitä voi käyttää "väärin", eli tavoilla joita ei alkuperäisiin suunnitelmiin kuulu, ja tällainen toiminta epäilemättä järkyttää syvästi SK:n lukija- ja toimittajakuntaa.

En ole (tietääkseni) harrastanut seksiä kenenkään Ranneliikkeen kirjoittajan kanssa, tarkoittaako tämä että Ranneliike on sivustona huono?

Ja yhä vain, se "friends" tarkoittaa kontakteja. Toisella sivustolla jolla pyörin suht ahkerasti, RateYourMusic, on myös toiminto "friends" joita minulla on parisenkymmentä. Tosielämässä tunnen yhden heistä, muista en tiedä juuri mitään muuta kuin että näillä on kiinnostava musiikkimaku ja/tai hyviä mielipiteitä ja friends-toiminnan avulla pystyn paremmin seuraamaan mitä nämä sivustolla tekevät.
Facebookissa onkin kavereita eikä ystäviä. Onneksi suomessa on tämä ero - tai olishan se enkussakin, mutta 'buddies' ei kuulosta yhtään niin siirappiselta kuin friends. Ja koska olen suomalainen, käytän tietysti suomenkielistä naamakirjaa.
HS kertoo, että vuoden alusta lähtienyli 55-vuotiaiden käyttäjien määrä on kasvanut 500 prosenttia. Ei tuo minusta Facebookin kuoleman enteiltä vaikuta.
Tuosta voi tietysti aivan hyvin tehdä myös päinvastaisen johtopäätöksen...
Onhan 55-vuotiaat hiukan toinen jalka lähempänä hautaa (*) kuin jokin parinkympin molemmin puolin oleva nettinomadi jonka matka jatkui Myspacesta Facebookkiin...ja nyt on ilmeisesti Twitter.
Nooh...Facebook on ihan kätevä väline pitää yhteyttä niihin nettituttavuuksiin joihin tutustui Myspacessa. (*)

Ikävä niitä aikoja kun saattoi vaihtaa/saada sähköpostia...nyt tuokin tuntuu jo hiukan liian privaatilta saati sitten ajatus etä antaisi kotiosoitteen vaikka kirjeenvaihtoon. Tiedä mikä stalkkeri toisessa päässä löytyy ja saisi pelätä sarjamurhatuksi tulemista. (*)

*hymiö näihin kohtiin.
Oma arvioni on, ettei Facebook ole auringonlaskun palvelu. Tämä tietysti sillä edellytyksellä, että Facebookia kehitetään yhä. Facebookin voima on juuri siinä, että omaa käyttöliittymää voi räätälöidä, ja etenkin räätälöitävyyden lisääminen on voima. Itseä kiinnostamattomien toimintojen poistamisen mahdollistaminen on avain.

Twitter nykyisenlaisena ei välttämättä kanna kovin pitkälle. Se vaatii lihaa luiden ympärille.
Helsingin Sanomissa Vieraskynä-palstalla on tänään kiinnostava kirjoitus otsikolla "Vaikuttaminen siirtyy kabineteista kaduille, verkkoon ja julkisuuteen". Sen on kirjoittanut Leo Stranius, joka tekee väitöskirjaa yhteiskunnallisista liikkeistä Tampereen yliopistossa. Kirjoitus löytyy myös netistä, osoitteesta http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/1135247592830

Nettiä käyttää jo niin suuri osa suomalaisista, että esimerkiksi tiedon liikkuminen ja ryhmien organisoituminen käy luontevasti verkossa. Tällainen tuo aivan uusia mahdollisuuksia kansalaistoiminnalle, vaikuttamiselle ja uusien ajattelutapojen syntymiselle.

Perinteisen järjestöaktivismin ja järjestöjen kautta vaikuttamisen sijaan monet suosivat kevyempää sitoutumista. Moni kokee matalampikynnyksiset nettiyhteisöt mielekkäänä paikkana pyrkiä vaikuttamaan yhteiskuntaan. Tiiviimpien ja etenkin löyhempien ryhmien organisoitumisessa netin yhteisöpalvelut - kuten Facebook tai Irc-galleria ovat isossa roolissa. "Frendien" kanssa verkostoituminen on tällaisessa nettiyhteisöllistymisessä tärkeä asia. Myös adressit.com -palvelu tuli kirjoituksessa esiin.

Mielestäni kansalaisaktiivisuuden syntyminen verkossa on omiaan suitsimaan kaikenlaista kähmintää, läpinäkymättömyyttä, elitismiä ja muuta "kabinettitouhuilua". Tämän voi tietysti uuten ympäristöön tottumaton kokea pelottavaksikin - tai ainakin arveluttavaksi.

Itse olen sitä mieltä, että on hyvä jos yhteiskunnan perusrakenteet ovat jokseenkin jähmeät ja hitaasti muuttuvat. Mutta perinteistä lehdistöä vallan vahtikoirana ja etenkin muutosvoimana täydentävänä tekijänä uudenlainen verkostoituminen on mitä tervetulleinta.
Synkeä naamakirja, otsikoi Savon Sanomat. Uutisen mukaan Suojelupoliisikin on alkanut kiinnostua Facebookista. Tutkija Riku Kalinen ihmettelee tämän yhteisöpalvelun motiiveita ja rahoitusta. Järjestelmässä on liian vähän mainoksia. Supo näyttää siis miettivän, että kaikki ei ole Facebookin kohdalla aivan sitä miltä se näyttää. Luultavasti Supossa tiedetään aiheesta hiukan enemmän kuin lehtihaastattelussa halutaan sanoa. Ainakin vihjaistaan käyttäjille, että miettisivät missä ovat mukana ja mitä itsestään julki lausutaan.

SS:n uutisjuttu:
http://www.savonsanomat.fi/uutiset/savo/synke%C3%A4-naamakirja/455619
Supoa selkeästi harmittaa, kun ihmiset muodostavat kaveriverkostoja, jotka ovat väkivaltion hallintakoneistosta riippumattomia.
Eipä tuo SS:n haastattelema Supon järjestelmäasiantuntija mihinkään sellaiseen viitannut mistä ei olisi jo pitkään puhuttu.

Motiivina Facebookin ylläpitoon on varmastikin tuottaa omistajilleen (rahoittajilleen) voittoa jollain aikavälillä. Ansaintalogiikka lienee vielä kuitenkin osittain hakusessa, kun kuulemma tähän asti kassavirta on ollut negatiivinen, mutta ensi vuodesta on ennakoitu positiivista. Jos virta ei positiiviseksi muutu, niin sitten Facebook on lopultakin kupla. Niin on ennenkin käynyt, että rahoittajien usko joskus kotiutuviin voittoihin katoaa - ja rahahanat pannaan kiinni. Sellainen mahdollisuus on olemassa. Tilanteesta riippuen kuitenkin useita vuosia saatetaan pumpata johonkin tuotteeseen rahaa, jos uskoa rahavirran kääntymiseen löytyy.

Rahoituksen ihmetteleminen on tietysti ymmärrettävää. Supon tehtävä on ihmetellä, tutkia ja miettiä tällaisia(kin) asioita. Etenkin, koska Facebook on varsin massiivinen ilmiö ja koska siinä on tietysti olemassa myös tietoturvariskejä. Mutta niin on siinä oman koneen Windowsissakin (tai Mac OS:ssa tai Linuxissa jne jne).

Voi olla, että Mullikan paperiversiossa olisi enemmän valoa asiaan. Ja voi olla, että hiljainen kesäaika houkuttaa kirjoittamaan juttuja, joilla saadaan vähän säpinää aikaan. Vähän vaihtelua siihen, kun meillä ihan kotokutoisesti ihmetellään sitä, mistä puolueiden vaalirahat ovat tulleet.
Poris kirjoitti: "Supoa selkeästi harmittaa, kun ihmiset muodostavat kaveriverkostoja, jotka ovat väkivaltion hallintakoneistosta riippumattomia."

Ihan kuin kaveriverkostoja ei olisi ollut ennen Facebookia jo aikana jolloin Pluto oli planeetta...
Geschwitz kirjoitti: "Ihan kuin kaveriverkostoja ei olisi ollut ennen Facebookia jo aikana jolloin Pluto oli planeetta..."

Varmasti sekin harmitti Supoa.
Tämä foorumi on samalla tavalla sosialinen media kuin Facebook. Jaamme täällä ajatuksiamme julkisesti ja odotamme keskustelua näkemyksiimme. Täällä voi olla tosin hiukan anonyymisti esillä mutta toisaalta täällä kaikki näkevät kirjoituksemme kun Facebookissa voi näkymää rajoittaa.

Minä olen töissä sisäasiainministeriössä ja olemme saaneet tehtäväksi viedä sisäasiainministeriön hallinnonalat näkyvästi esille sosialiseen mediaan kuten Facebookiin. Tämä tarkoittaa, että poliisikin suhtautuu hyvin myönteisesti avoimeen osallistumiseen ja että kukin poliisimies, rajamies, hätäkeskuspäivystäjä ja pelastusihminen voi ja tulee aktiivisesti osallistua sosialisen median käyttöön.

Minä suhtaudun hyvin myönteisesti Facebookin käyttöön ja kannustan kaikkia osallistumaan sen toimintaan. Se soveltuu hyvin ajatusten vaihtamiseen ja oman tekemisen tiedottamiseen niille, jotka on valinnut omaan ryhmäänsä. Se tuo samaa myönteisyyttää maailmaan kun Internet toi aikanaan ja tuo edelleen.

VR on aloittanut hyvän ryhmän nimeltä InterRail - junalla Eurooppaan, jonne minäkin olen kirjoittanut omasta junamatkastani.

Kaj Malmberg
Sain tänä aamuna Facebookin lähettämän sähköpostiviestin, jossa kolme toisilleen tuntematonta, mutta minun tuntemaani henkilöä kutsuu minut täsmälleen YHTÄ AIKAA kaverikseen Facebookiin. Nuo ihmiset ovat jopa täysin eri elämänalueilta ja eri maista. En ole ollut heihin aikoihin yhteydessä.

Sen lisäksi sanomassa: "Other people you may know on Facebook:"
Tämän otsikon alla on kuusi nimeä, joista kaksi Suomesta ja yksi ulkomailta ja kaikki eri elämänalueilta. Loput täysin tuntemattomia.

En voi tulla muuhun johtopäätökseen kuin että joku vakoilee sähköpostiviestintääni ja käyttää sitä omiin tarkoituksiinsa. Pelkkä ajatuskin on sietämätön.

Olemme jo Aldous Huxleyn Uudessa Uljaassa Maailmassa, jossa isoveli valvoo jokaista. Ihmettelen, ettei tällainen herätä nykyistä enempää huolestumista.
JuhaniV kirjoitti: "Sain tänä aamuna Facebookin lähettämän sähköpostiviestin, jossa kolme toisilleen tuntematonta, mutta minun tuntemaani henkilöä kutsuu minut täsmälleen YHTÄ AIKAA kaverikseen Facebookiin."

Nyt en ymmärrä. Saitko yhden vai kolme sähköpostiviestiä? Jos yhden, niin minkä kanssa sen pitäisi olla yhtäaikainen? Hyvin vaikea ottaa kantaa näkemättä itse viestiä/viestejä.

JuhaniV: "En voi tulla muuhun johtopäätökseen kuin että joku vakoilee sähköpostiviestintääni ja käyttää sitä omiin tarkoituksiinsa."

Facebook pystyy selvittämään sähköpostiosoitteesi helpomminkin. Yksi tapa lisätä kavereita Facebookiin on antaa Facebookin itsensä etsiä niitä käyttäjän nettisähköpostitilin (Hotmail, Gmail jne) osoitekirjasta. Tämä edellyttää, että käyttäjä antaa sähköpostitilinsä salasanan. Facebook vannoo, ettei se tallenna salasanaa pysyvästi mihinkään, toivotaan niin. Sen sijaan Facebook myöntää tallentavansa löydetyt sähköpostiosoitteet voidakseen ehdottaa lisää kavereita käyttäjälle ja tämän kavereille. Ehkä saamasi kutsu johtui juuri tästä. Löydettyjen sähköpostiosoitteiden tallennuksen voi myös poistaa.

En yhtään epäile, etteikö Facebook ajoittain liikkuisi sopivan toiminnan rajoilla. Mutta en jaksa uskoa, että he tekisivät mitään todella rankkaa mokaa, koska mainetta pitää varjella. Luottamusta on paljon vaikeampi saavuttaa uudestaan, kun sen on kerran menettänyt.
Sanomia oli tasan yksi, jossa nuo "frendit" ja ehdokasfrendit oli listattu.

Naivin lapsenuskon ilmentymä: "Mutta en jaksa uskoa, että he tekisivät mitään todella rankkaa mokaa, koska mainetta pitää varjella."

Esimerkki: SWIFT (engl. Society for Worldwide Interbank Financial Telecommunication), tärkein kansainvälisen rahaliikenteen välittäjä, jäi jokin aikaa sitten kiinni siitä, että se luovutti amerikkalaisille viranomaisille (Bushin hallinnolle?) tiedot tehdyistä kansainvälisistä rahansiirroista. Järjestelmän käyttäjiltä ei siihen oltu lupaa kysytty. Palvelimet sijaitsivat USA:ssa. Oivallista tiedustelumateriaalia! Nyt kiinni jäätyään amerikkalaiset ovat luvanneet käyttää tietoja vain terrorismin torjuntaan. Aineistoahan on mahdollista käyttää esimerkiksi teollisuusvakoiluun, vaikkapa Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn huonontamiseen.
Naiiviksi minua ei olekaan aiemmin haukuttu. Mutta parempi sekin kuin vainoharhaisuus, joksi lasken sen, että epäilee "niiden" vakoilevan henkilökohtaista sähköpostiviestintää. Juhanin SWIFT-rinnastus ei oikein toimi, koska SWIFT on käytännössä monipoliasemassa, Facebook ei, ainakaan vielä. Arroganttius liittyy monopoliaseman tuomaan varmuuteen omasta järkähtämättömästä asemasta. Siihen ovat historiassa syyllistyneet esimerkiksi IBM ja Microsoft, tai arkisemmin pienen maan valtaapitävä eliitti.

Parempi esimerkki olisi voinut olla vaikkapa hyväntekeväisyyskeräykset, joiden rahavirtoja lahjoittajan on käytännössä mahdotonta tarkistaa. Mutta kun jokin niistä jää kiinni väärinkäytöksistä, niin maine menee ja lahjoitukset lakkaavat.

Pienikin tekijä voi syyllistyä arroganttiuteen, mutta silloin kyse on hybriksestä. Hybristä tuntuu esiintyvän nykymaailmassa melkoisesti. Aivan erityisesti keskustelufoorumeilla. :-)
Englannin ja Walesin roomalaiskatolisen kirkon johtaja Vincent Nichols pitää netin yhteisöpalveluja nuorille turmiollisina, ja mm. Facebookin käyttö lisää itsemurhariskiä, koska se muuttaa kaverisuhteita pinnallisiksi.

Sen sijaan, että ystävyyssuhteiden laatua painotettaisiin lapsille, yhteisöpalvelut kannustavat heitä kilpailemaan ystävien määrällä. Ystävyys ei ole kulutushyödyke, Nichols sanoo Telegraph-lehdessä.

http://www.tietoviikko.fi/kaikki_uutiset/article313493.ece?s=l&wtm=tietoviikko/-03082009
Juksteriin ilmeisesti kolahti, kun läimäyttelyyn piti ottaa hienoja vierasperäisiä termejäkin. Suomennan ne ensiksi.
Hybris = uhmamieli, suuruudenhulluus
Arrogantti=julkea, röyhkeä

Pidät minua vainoharhaisena/vainoluuloisena (paranoidinen). Wikipedian mukaan se on KOHTUUTONTA levottomuutta tai pelkoa omasta hyvinvoinnista. Omaa henkilökohtaista ajatteluani pidän mieluumminkin arkipäivän järkevyytenä. Muut arvioikoot paranoidisuuteni asteen erikseen. Minä en sitä voi tehdä. Pyrin ajattelemaan ja arvioimaan itse erilaisia mahdollisuuksia ja jopa uhkia. En lähde kovin helposti mukaan massahysteriaan. Aikanaan suuri joukko ihmisiä jonotti IT-yrityksen pörssiosakkeita. Kävelin nopeasti toiseen suuntaan. Ensimmäinen ajatukseni oli nimittäin, että joku kusettaa tuota porukkaa. Niinhän siinä sitten kävikin. Arkipäivän järkevyytenä pidän vaikkapa sitä, että hotelleissa ja laivoilla tarkistan missä päin on varauloskäynti huoneestani lähdettäessä. Pidän myös tavallista liikennettä vaarallisempana, kuin lentokoneella matkustamista.

Jo kauan sitten arvioin, että nykyisellä Suomen väestörakenteella eläkkeiden kanssa käy huonosti, poliitikkojen vastakkaisista vakuutteluista huolimatta. Nyt olemme näkemässä, kuinka eläkkeitä ollaan toistuvasti leikkaamassa. Tulevaisuus niiden suhteen näyttää vieläkin kurjemmalta. Olen varautunut siihen säästämällä sukanvarteen.

Kerran eräältä suomalaiselta näyttelijältä kysyttiin henkilöhaastattelussa, että mitä hän ei missään tapauksessa halua tehdä. Vastaus: hyväntekeväisyyttä. Hän ilmeisesti tiesi, mitä nk. hyväntekeväisyyden taakse voi piiloutua. Teen hyväntekeväisyyttä, mutta se ei ole aina rahan antamista. Se voi olla hyvinkin pieniä ja kohdennettuja asioita, vaikkapa yksinhuoltajaäidin lasten ottamista hetkeksi puuhamaahan, jolloin äiti voi saada lepotauon. Hyväntekeväisyyteen ei tarvita läheskään aina väliin jotakin organisaatiota.

Äskeiset uutiset Wikipediaan ja Twitteriin kohdistuneista verkkohyökkäyksistä osoittavat, että varauksellinen suhtautumiseni noihin palveluihin ei ole aivan perusteeton.
http://www.taloussanomat.fi/informaatioteknologia/2009/08/06/krakkerit-sulkivat-twitterin/200917756/12
Juhani, minulla on sellainen periaate, että yksinkertaisin selitys todennäköisesti on se oikea selitys. Tätä periaatetta kutsutaan hienoilla, vierasperäisillä termeillä Occamin partaveitseksi ( http://fi.wikipedia.org/wiki/Occamin_partaveitsi ). Kerrot, että olet saanut Facebookilta samanaikaisesti kolme ystäväpyyntöä, ja päättelet sen johtuvan siitä, että joku vakoilee sähköpostiviestintääsi. Esitän sinulle vaihtoehtoisen, yksinkertaisemman selityksen tapahtuneeseen. En väitä tietäväni, mikä on oikea selitys.

Mutta nyt alan epäillä, ettet oikeastaan välitä tietää oikeaa selitystä. Heität tähän keskusteluun yksipuolisia näkemyksiä Facebookista. Kuulostaa, kuin sinulla olisi missio tahrata Facebookia. Vaeltaja2006 sentään perusteli avauksessaan kriittisyyttään. Nyt viimein saan puristettua oman selityksesi, että kartat massahysteriaa. Epäilen, että viihdyt parhaiten marginaalipiireissä, mutta se on vain tulkintaa. Kuitenkin Facebook ei ole sen kummempaa kuin Ranneliike steroideilla varustettuna. Eli se on yhteisöpalvelu netissä. Ranneliikkeestä ei tietenkään voi tulla massahysteriaa rajatun kohdeyleisön takia. En itse käytä Facebookia laisinkaan. Olen omalla kohdallani päätynyt tähän valintaan, koska kaikkeen ei aika riitä eikä se kohdallani nykyisessä elämäntilanteessani ratkaise mitään ongelmaa.

Mitä tulee Wikipedia/Twitter-hyökkäykseen, josta päivän lehdet ovat kirjoittaneet sen kohdistuneen tiettyyn yhteen nimimerkkiin. Miten tästä voi tehdä sen johtopäätöksen, että "varauksellinen suhtautumiseni noihin palveluihin ei ole aivan perusteeton"? Ranneliike saa viikoittain hyökkäyksiä ( http://ranneliike.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=20&thrdid=6554 ), eikä se mielestäni ole osoitus niinkään hyökkäyksen kohteesta kuin hyökkääjästä itsestään.

Viikolla oli myös pari mielenkiintoista, tämän keskustelun aiheeseen liittyvää uutista. 75% kieltenopettajista ei osaa eikä edes halua oppia käyttämään Skypeä, Messengeriä eikä Irc-galleriaa. Kuulostaa huolestuttavalta, jos noin moni nuorten parissa työskentelevä ei halua ottaa työssään huomioon tärkeää osaa nuorten maailmasta eli sosiaalista nettiä. Toinen uutinen kertoi, että Kiinassa nettiriippuvaisia hoidetaan sotilaskurilla, ja tässä tuoksinassa eräs hoidettava teini hakattiin kuoliaaksi (eheyttämistä?). Tässä linkit uutisiin:

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Kieltenopettajat+ovat+jumiutuneet+sanomalehtien+käyttäjiksi/1135248225550
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Nettiriippuvaisia+hoidetaan+sotilaskurilla+Kiinassa/1135248203999
http://news.bbc.co.uk/2/hi/technology/8185412.stm
Siis Occamin partaveitsi -teorian mukaan tulkittuna, kaikki tarpeettomat sivuseikat pois siivoten, olisin marginaalipiireissä viihtyvä paranoidikko? :-)
Juksteri kirjoitti: " 75% kieltenopettajista ei osaa eikä edes halua oppia käyttämään Skypeä, Messengeriä eikä Irc-galleriaa."

Miksi pitäisi opetella käyttämään? Ilmeisesti pitäisi siksi, että oppilas voisi kasvattaa frendilaskuriaan opettajallaan. Mitähän noilla palveluilla voisi olla tekemistä vaikkapa ylioppilaskirjoitusten kanssa?

Kokeilin joskus lyhyesti Messengeriä Australiassa asuvien sukulaislasteni kanssa. He käyttivät aivan kamalaa kieltä. Ei siinä ainakaan minun kielitaitoni kohentunut. Kenties päinvastoin. Jotenkin se palvelu oli myös liian hallitseva ja koukuttava. Lopetin varsin nopeasti.

Esimerkiksi terveysalan ammattilaisille olen joutunut huomauttamaan koulutuksissani monta kertaa tietotekniikan turvauhkista. Tunnistettavia potilastietoja ei saa käsitellä Skypessä ja muissa vastaavissa palveluissa. Muiden alojen ammattilaisetkaan eivät pysy mukana tietotekniikan nopeassa kehityksessä ja erityisesti sen sisältämissä haavoittuvuuksissa. Mikrotuen toimetkaan eivät pysty estämään tietämätöntä/typerää toimintaa.
"Miksi pitäisi opetella käyttämään?"

Joitakin vuosia sitten olisi aivan yhtälailla voinut sanoa, miksi opetella käyttämään sähköpostia, tekstiviestejä tai ranneliikkeen tyyppisiä foorumeita, mutta olitko silloin sitä mieltä, Juhani?
Meneeköhän jollakulla puurot ja vellit sekaisin kun Skype ja Messenger liitetään samaan nippuun kuin Facebook ja Twitter. Messengerissä houkutellaan kaikenlaisiin ylimääräisiin ns. palveluihin, mutta silti se ja Skype eivät ole sen kummempia yhteydenpitovälineitä kuin puhelin ja telefax. Skypeä käytän jatkuvasti ja puhelinlaskut ovat kummasti pienentyneet kun en enää juuri soita ulkomaanpuheluita kuin Skypellä.

Onhan esimerkiksi Skypessä tietoturvaongelmia. Tekstityskin jää muistiin, mutta sen voi poistaa. Telefaxkin on sinänsä vaarallinen, koska useimmiten sekä lähettävän että vastaanottavaan aparaatiin muistiin jää tiedot. Kuitenkin monessa maassa, jossa puhelinurkinta on ongelma, Skypen käyttö on huimasti lisääntynyt kun sitä on vaikeampaa seurata.
Eikös irc-galleria ole lähinnä teini-ikäisten valokuvakansio (jonka käyttöä vanhempiensa tulisi muutaman kerran vilkaisun perusteella valvoa mielestäni tarkemmin)?

Se siitä, mutta naamarista vielä: Olin itse hyvin skeptinen sitä kohtaan vielä viime vuoden loppupuolella. Niputin sovelluksen nimenomaan samaan joukkoon ircin ja kaikenmaailman hömppä "keskustelu" -foorumien kanssa. Kuulinpa, että jotkut pelaavat fb:ssä jopa joitain pelejä (aikuiset ihmiset sentään!) sekä levittelevät lomavalokuviaan (nehän kuuluu esitellä lähimmille sohvannurkassa) ja niin edelleen. Kunnes ystävän yllytyksestä liityin. Ja yllätyin!

Hakutoiminnolla löysin hetkessä parikymmentä serkkuani - olin siis ollut liki ainut heistä, joka ei tähän nettiyhteisöön vielä kuulunut - joista jokaiseen en todellakaan ole ollut yhteyksissä vuosiin. Samoin löysin uudelleen monta vanhaa koulukaveria, joiden kanssa oltiin aikanaan hyvin läheisiä, mutta koulujen, muuttojen ja sukunimien vaihtumisten myötä kadottaneet toisemme. Nykyiset kamutkin tuli tietenkin lisättyä listaan, vaikka heitä tulee tietysti treffattua enemmän reaalielämässä. On myös ollut mielenkiintoista huomata, ketkä ovat tahtoneet etsiä minut. (Kaikkien kaveripyyntöihin ei muuten tarvitse vastata myöntävästi.)

Kaikkia lapsuuden tai varhaisnuoruuden ystäviä en edelleenkään ole uudelleen kohdannut, mutta tiedänpä heidän elämästään taas jotakin (lapsien lukumäärät, asuinpaikat, tärkeimmät kuulumiset sen mukaan, mitä nuo tahtovat kertoa...), mutta serkkujen kanssa on sovittu yhteistapaaminen - ensimmäinen vain "tämän polven" sellainen - täksi syksyksi. Ja sen suunnittelu on onnistunut parhaiten luomalla tapahtumallemme oma fb-sivu, jossa sitten sovimme käytännön seikoista ilman, että kenenkään on pakko antaa puhelinnumeroaan tai edes sähköpostiosoitettaan kenellekään muulle!

Nykyisin tsekkailen mielelläni niitä muiden lomakuvia sekä postailen omia otoksiani toisten tuijoteltavaksi. Pystyn toki säätämään, ketkä ne näkevät. Eilen sain yllätyksekseni viestin, jossa eräs oli ihastunut joihinkin otoksiini ja tarjosi sen pohjalta kivaa tilaisuutta. Facebookissa käydään silloin tällöin myös kiinnostavia keskusteluja milloin mistäkin aiheista, eli se voi toimia ikäänkuin suljettuna keskustelupalstana - jossa kukaan ei varmastikaan kirjoittele anonymiteetin turvin, mutta siltl suojatusti (sillä kyllähän ystäväsi ja tuttavasi voivat sanomisiasi lainailla ja levitellä ihan oikeassakin elämässä, johon fb minun ja monen mielestä kylläkin antaa oman kivan ja hyödyllisen lisänsä).

Yksi pienimmistä serkuistani on näköjään vegaani (juttelemme juuri syyskuisista safkoista). Pitääpä ilmaista tukeni kasvispöperöille... Minä en koskaan ole peitellyt esimerkiksi seksuaalista suuntautumistani, mutta aivan varmasti olen tullut useille sukulaisille sun muille kaapista nimenomaan fb:n kautta ilman, että asiaa on tarvinnut sen kummemmin edes kuulutella. Pridelta siellä taitaa kyllä olla ainoastaan yksi valokuva :~)
Poliisi on nyt mukana Facebookissa.

Olemme tehneet oman sivun Suomen poliisi ja sivu on julkaistu tänään. Ylläpitäjänä toimii sisäasiainministeriö.
Poliisi suhtautuu myönteisesti Suomessa tällaiseen sivustoon ja informaation jakamista tätä kautta.

Facebook on hieno asia!
Huomattavan edistyksellistä toimintaa Suomen poliisilta. Olisikohan tämä kenties ensimmäinen laatuaan maailmassa? Tämä voisi olla henskeleiden paukuttelun paikka julkisestikin? Onnea ja menestystä joka tapauksessa.
Kiinnostavaa seurailla maailman muuttumista. Sosiaalinen media on tullut jäädäkseen. Facebookin ja Twitterin lisäksi on vaikkapa Instaa ja Snäppiä. Varsinkin nuorilla nämä ovat nivoutuneet osaksi arkea, kahviloiden, koulun käytävien ja työpaikkojen kahvihuoneiden virtuaalisiksi jatkeiksi. Jotain asiaa saatetaan puida ensin sosiaalisessa mediassa, sitten kasvokkain, sitten limittäin somessa ja kasvokkain ja lopulta taas somessa.

Kauhukuvat eristäytymisestä ja kasvokkain tapaamisen loppumisesta eivät ole toteutuneet, paljolti älyluurien ansiosta. Oma jengi kulkee koko ajan mukana taskussa.

Muitakin hyviä puolia on: Hesari kertoo, että nykyään nuoret juovat vähemmän alkoholia, ja se voi päihdetutkijan mukaan johtua somesta ja kännyköistä ( http://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000005070024.html ). Tutkija arvioi, että teknologian vuoksi sekä vanhempien että nuorten oma kontrolli on aiempaa suurempaa.
Oma kokemusta somesta: olen aktiivinen FB:ssä jossa suurin osa kavereistanikin on. Liityin suht' varhain, kesällä 2007. Mutta jostain syystä en koskaan aktivoitunut twitteriin, instaan tai muihin. Huomasin jo useita vuosia sitten, että esim. kummilasteni ikäpolvelle (syntyneet n. 1999-2000) FB on todella outdated somekanava: siellä on heidän vanhempiensa ja isovanhempiensa ikäluokka.

Olen joskus miettinyt some-eutanasiaa: jos vain valitsisin poistumisen somesta. Mitä sillä häviäisin ja mitä ehkä voittaisin?

Olen myös miettinyt pragmaattisesti, että ehkä tässä iässä kannattaisi kokeilla kaikkea uutta. Nykyään on paljon ikääntyneitä ihmisiä, jotka eivät osaa käyttää esim. eri viranomaisten verkkopalveluita yksinkertaisesti siksi että he eivät osaa käyttää tietokonetta... tai heillä ei OLE tietokonetta. Tapa pysyä messissä on liittyä ja kokeilla kaikkea uutta (minulle vaikka insta, snäppi ja mitä niitä on), ihan vaikka siksi että pysyt kärryillä siitä missä mennään ja ehkä siitä, mihin ollaan menossa.

Aika random rant minulta, mutta halusin ehkä yrittää sanoa, että omaa elämänlaatua vanhoilla päivillään voi ehkä yrittää parantaa ikäiseni (40-50v) pysyttelemällä sinnikkäästi kehityksen kelkassa. Ihan sen itsensä ja oma itsensä vuoksi, vaikkei noin niin kuin muuten juuri kiinnostaisi.
PS. hyvä nosto, smo. Voisin kuvitella, että tällainen keskustelu voisi kiinnostaa tutkijoitakin tulevaisuudessa.
Edellinen