Siamilaiset kaksoset

Joskus tuntuu siltä, että homous ja uskonnollisuus/uskovaisuus ovat kuin toisiinsa epämiellyttävästi kiinni kasvaneet siamilaiset kaksoset. Kumpikaan ei pääse toisistaan irti halusi sitä tai ei.

Omaa ajatteluani tässä kohden arvioin niin, että uskonnon varjolla erityisesti homomiehille on tehty aikojen kuluessa paljon pahaa. Joiltakin kirkollisilta tahoilta tuo uhka on edelleen arkipäivää. Esimerkkeinä vaikkapa katolinen kirkko ja mormoonit. Homolle ja lesbolle on oltava aivan samat oikeudet myös kirkoissa, kuin kaikille muille ihmisille. Aion työskennellä edelleen siihen suuntaan, että kaikki tuo joskus toteutuisi. Samalla aion pitää silmällä ja tuoda näkyviäksi niitä uskonnollisia tahoja, jotka jatkavat homojen ja lesbojen sortamista.

Kirkoissa toimii jo paljon ihmisiä, jotka hyväksyvät sateenkaari-ihmiset ja ovat valmiita toimimaan tukien ja kannustaen. He ymmärtävät sateenkaari-ihmisten tarpeen uskonnolliseen elämään ja ajatteluun. Heidän kanssaan yhteistyö on tärkeää. Kirkkojen pitää antaa ehdoitta siunauksensa niille sateenkaari-ihmsille, jotka kokevat sen tarpeelliseksi ja sitä toivovat.

Teen tämän kaiken siitäkin huolimatta, että pidän itseäni pakanana, enkä kuulu edelleenkään kirkkoon, vaikka sellaista vakavasti harkitsinkin. Ei se ole ollut tähän asti mikään este. Joskus voi tulla jopa myönteisiä yllätyksiä. Olin kerran eettisiä kysymyksiä pohtivassa paneelissa nuoren luterilaisen papin kanssa. Arvelin etukäteen, että olisimme oitis tukkanuottasilla. Olimme todellisuudessa yhtä mieltä lähes kaikesta muusta, paitsi jälleensyntymästä. Saatoimme puhua hyvin suoraan ja avoimesti käsityksistämme.

Juhani kirjoitti: "Kirkkojen pitää antaa ehdoitta siunauksensa niille sateenkaari-ihmsille, jotka kokevat sen tarpeelliseksi ja sitä toivovat."

Olen tästä täysin samaa mieltä luterilaisen kirkon osalta. Silti olen yleisemmin sitä mieltä, että jokainen kirkko päättää siunauksensa antamisesta oppiensa mukaisesti, eikä edes ihmisoikeuksien nimissä voi alkaa vaatia kirkkoa siunaamaan oppiensa vastaisia asioita. Eri asia on, että mikään uskontokunta ei saa alkaa toimia yhteiskunnassa tuomarina ja aiheuttaa teoillaan vahinkoa ihmisryhmille tai yksilöille. Jos jossain kirkossa sitten saarnataan paikalle vapaaehtoisesti tulleille ihmisille homouden (ei homojen) vastaista sanomaa, se pitänee hyväksyä. Tietysti toivoisin, että minkään uskonnon kukaan uskonnollinen opettaja ei homouteen kunnolla perehdyttyään voisi enää pitää oikeana homouden tuomitsevia tulkintoja uskonopetuksistaan.

Öh, tuota noin.

Jospa jossain kirkossa saarnataan paikalle vapaaehtoisesti tulleille ihmisille ihon mustuuden vastaista sanomaa, se pitänee hyväksyä. Tätäkö siis myös tarkoitat?

Tältähän se vaikuttaa. Uskonnot sekaantuvat sellaisiin asioihin, jotka eivät ole valittavissa.

Uskonnonvapauden suoman julistuksen pitäisi kohdentua vain niihin valintoihin jotka ovat tehtävissä. Tämä taas lienee kaunis ajatus, minkä tarkka määrittely on käytännössä täysin mahdotonta.

Niinpä näyttää siltä että uskonnonvapauden nimissä tehtävä saarnaaminen pitänee hyväksyä, vaikka se kuinka kohdistuisi mihin tahansa yksilön ominaisuuteen. Arosuden kanssa olen (juuri em. syystä) samaa mieltä siitä että mikään uskontokunta ei saa toimia yhteiskunnassa tuomarina.

Tietenkään en haluaisi, että uskonnon nimissä opetettaisiin homouden olevan väärin. Lähinnä tarkoitin, että eihän sitä voi kieltää ihmisiä muodostamasta yhteisöä, jossa kannustetaan jäseniä pidättymään homoseksuaalisesta käyttäytymisestä. Ihonväri eroaa siinä mielessä, että ihminen ei voi kovastikaan yrittäen olla eri värinen kuin on. Sen sijaan ihminen voi halutessaan olla harrastamatta seksiä tai vaikkapa mennä naimisiin ihmisen kanssa, jota kohtaan ei koe rakkautta tai himoa. Surullista sellainen toki on.