Kiitos George Michael!

Monessa konsertissa olen ollut, mutta näin sydämellistä ja lämminhenkistä en muista aikoihin, josko koskaan, kokeneeni.
George on edelleen stara!
Kiitos myös yleisölle, joka oli iloiten ja kannustaen, tanssien ja laulaen, mukana alusta loppuun asti.
Todella hieno fiilis ja myös juhlakalu näytti nauttivan erinomaisesta tunnelmasta.
Hyvä George, hyvä me!

Teknisesti aivan loistava konsertti - yleisö sai sitä mitä odottikin.

Lavaesiintymien oli kuitenkin lähinnä velttoa ja toi mieleen ylipainoiseksi lössähtäneen Elviksen viimeiset Las Vegas esiintymiset. Tosin sillä erolla, että Elvis oli viimeisissäkin esiintymisissään energisempi kuin George Michael Areenalla.

Itseäni alkoi jurppimaan eniten kymmeniä kertoja konsertin aikana toistetut yleisön laulattamiset yleisöön kohdistettuine mikrofoneineen.

Illan parasta ja tasapainoisinta antia olivat kaksi hidasta balladia, jotka George Michael lauloi tuolilla istuen.

Olen kuitenkin ehdottomasti samaa mieltä kuin Hesarin arvostellun kirjoittanut, että George Michael kuulosti konsertissa jopa paremmalta kuin levyillään.

Minua häiritsi myös jonkin verran nuo yleisön laulatukset. Ehdin tosin jo odottaa niitä katsottuani TV:stä Wembley-konsertin otteen George Michael -haastattelun yhteydessä. Näin ärsytys ei ollut niin suurta. Itse asiassa hieman huvitti Georgen voimallisesti käyttämä termi "Audience Participation", kun hän sitten ihan tosissaan alkoi laulattaa yleisöä jakamalla yleisön ensin A, B ja C -lohkoihin, joilla kullakin oli oma lallatuksensa. Ihan kuin George olisi lukenut jostain pop staran oppikirjasta, että hyvän konsertin pitää olla myös yleisöä aktivoiva, vuorovaikutteinen ja esimerkiksi tällä tavalla se onnistuu.

Entinen minussa herätti suorastaan kunnioitusta se, että George oli enimmän aikaa konsertista täysin yksin lavalla laumassa, ja suurennetun videokuvan perusteella suorastaan tulkitsemassa näitä laulujaan. Siis siinä mielessä yksin, että kukaan ei ollut hömppäämässä hänen vierellään. Yhtye soitti ja taustalaulajat lauloivat lavan takaosan kerroslavoillaan täysin pimennossa. Kun mies tekee tämän stadionin lavalla, käy toteen vanha artistien käyttämä sanonta: Stadionin lava on maailman yksinäisin paikka. Ja jos sen pystyy tekemään niin, että ote yleisöön säilyy, ei kyseessä ole mikään eilisen teeren poika.

Oli muuten hienot videografiikat. Onneksi istuin perällä varsin ylhäällä niin näin erinomaisesti myös kuinka lavan lattia hohti videografiikkaa. Kokonaisuus oli visuaalisesti poikkeuksellisen unohtumaton, kun George ja muut hetken lavalla piipahtaneet olivat kuin ilmassa keskellä videografiikkaa.

Eikä ne ilmanuketkaan ihan heti unohdu. Varsinkin ensimmäisen puoliajan päättänyt asetelma piti sisällään jopa pientä tervettä itseironiaa.

Minäkin olisin kuunnellut pelkästään Ykää enkä yleisön kuorolaulua. Mutta anyway hieno konsertti. Ja laulu kuulosti hienolta. Mutta ei Jori kuitenkaan lössähtäneeltä vaikuttanut.

Ei tod!
Herra näytti hyväkuntoiselta ja nautti olostaan lavalla.
Todella rohkea veto, kuten edellä sanottiin, olla lähes koko konsertti
yksin lavalla ilman esim. tanssijoita.
Moni ei pystyisi pitämään hommaa kasassa.
Hyvä esiintyjä huomioi myös yleisönsä, kuten George teki.
Hyvä yleisö huomioi myös artistin ja kuuntelee, mitä hänellä on sanottavanaan.
Paras elämys syntyy esiintyjän ja yleisön vuorovaikutuksesta.
Esim. Ricky Martin ei huomioinut yleisöä ollenkaan; pettymys.
My Chemical Romancen konsertissa kakarat kirkuivat koko ajan niin paljon,
ettei itse orkesterista kuullut mitään; pettymys.
Rajansa kaikella.
George Michaelin konsertti oli kaikilta osa-alueiltaan erinomainen.

olin itsekin Georgen konsertissa ja täytyy sanoa, että se oli aivan fantastinen.
George oli koko ajan tosi hyväntuulinen ja tanssitti meitä mm. vanhoilla Whamin biiseillään,
parhaiten ehkä " Edge of Heaven" - biisillä.
Tottakai " Fast love" ja " Outside" pistivät tanssimaan myös ja etenkin " Spinning the wheel "....
Olin Georgen konsertissa myös Pariisissa 2006 ja täytyy sanoa, että tämä Helsingin konsertti oli paljon parempi.
Jotenkin Pariisissa George oli vielä vähän jäykkä. Tosin Pariisin konsertissa oli paljon enemmän gaykansaa, täällä
Helsingin konsertissa oli ehkä eniten heteronaisia -ja pareja.
Oli aivan lavan edessä, siis eturivissä ja huusin Georgelle kolmennen biisin jälkeen, niin kovaa kuin
kurkusta lähti, että " George we love you" ja hän kuuli sen ja hymyili ja alkoi sitten kiittää meitä kaikista
näistä vuosista, olin kyllä aivan fiiliksissä siinä konsertissa.
Lisäksi mun vieressä oli tosi kivoja naisia, he kertoivat mulle omasta
George Michael historiastaan ja minä heille omastani. Otin Georgesta myös paljon kuvia mun kamerakännykällä ja
lähettelin niitä siinä mun vieressä olleille kivoille tytöille.... harmi vaan sinänsä että tytöt olivat heteroita....