Homojen hiljainen vallankumous?

Olen pohtinut jo pitkään, mitä oikeasti on tällä hetkellä tapahtumassa länsimaisissa yhteiskunnissa. Väitetään äänekkäästi, että homot ovat hajottamassa perinteisiä avioliittoja ja perheitä (Vatikaani, presidentti Bush), kokonaiset kirkkokunnat (anglikaanit) ovat hajoamassa homokysymyksen vuoksi, jättimäisiä mielenosoituksia järjestetään homoja vastaan (Roomassa tänä keväänä), Moskovassa homoja pahoinpidellään. Eivät homot voi mitenkään olla kaikkeen tähän syynä. On oltava jokin paljon syvempi muu syy tai selitys. Mitä enemmän asiaa pohdin, sitä kauemmas vastaus karkaa.

Time-lehti (14.6.2007) otsikoi "The Quiet Gay Revolution". Juttu on kirjoitettu periamerikkalaiseen tapaan omaan napaan tuijotellen. Muutama kiinnostava ajatus sieltä löytyy. Jutussa todetaan mustien hankkineen itselleen tasavertaiset yhteiskunnalliset oikeudet yli vuosisadan jatkuneessa taistelussa. Homot tekevät kirjoittajan mielestä saman nyt parissa taikka kolmessa vuosikymmenessä, toki käyttäen mustien aikanaan luomaa sosiaalisen muutoksen (vallankumouksen) mallia. Tällä hetkellä amerikkalaisessa yhteiskunnassa nuoret kohtaavat luontevasti homoja kaikilla elämän alueilla, eivätkä pidä sitä enää minään juttuna. USA:n armeija sitä vastoin ei edelleenkään hyväksy avoimesti homoja palvelukseen, vaikka lisää tykinruokaa tarvittaisiin kipeästi Irakiin pitkittämään Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten vääjäämätöntä tappiota siellä.

Kirjoittaja pitää homoliikkeen loistavana pitkänajan strategiana (gay agenda) sitä, että keskitytään yhteen näkyvään ja merkittävään seikkaan, periaatteiden muuttamiseen armeijassa, eikä yritellä yleisesti yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä ja saada oikopäätä kaikkialla USA:ssa homoavioliitot sallivat lainmuutokset. Kirjoittaja toteaa, että kenties parikymmentä vuotta tästä, taikka pikaisemminkin homot saavat kaiken mitä halusivat.

Pidän Time-lehden jutun otsikointia vääränä. Vallankumous ei ole ollut mitenkään hiljainen. Toki hiljaisia taustavirtauksia on, gay agendasta en osaa sanoa, mutta äänekästä ja näkyvää tämä kaikki on ollut. Ei tarvitse kuin vilkaista eilisiä uutisia Massachusettsin mielenosoituksista. Jos kirjoittaja olisi edes vilkaissut Euroopan suuntaan, hän ehkä ajattelisi nyt toisin.

Muuten olen sitä mieltä, amerikkalaisten homojen vaatimus täydellisestä avioliitosta heti ja nyt oli virhe. Yhteiskunta ei ollut siihen valmis ja konservatiivit tulivat juuri tuolloin siellä valtaan.

Mitä länsimaissa on nyt todella tapahtumassa?

http://www.time.com/time/magazine/article/0,9171,1633076,00.html

Timen jutun kuvituksena oleva grafiikka tarvitsee ehkä avaamista.

Kuvassa pinkkiin pukeutuneen kypäräpäisen (homo)sotilaan suun ovat kärsillään sulkemassa vanhoillisen Republikaanipuolueen symbolit, norsut.

Suomessa tehdään perässä, mitä muut edellä. Apinoidaan muita.

Jos JuhaniV sulla omatunto soimaa ja mietit oletko hyvän vai pahan puolella, voithan aina mennä ripittäytymään.

Hei JuhaniV

on ajatellut samaan tapaan kuin sinä tästä "vallankumouksesta". En hevillä keksi enää muuta kumottavaa tämän jälkeen. HLBT-väen hyväksyminen lienee liki jo täydellistä suvaitsevaisuutta lähentelevä poliittinen asiantila.

Kiinnostavaa asiassa on mielestäni, se että tässä pyritään kääntämään kaikkien uskonto- ja kulttuuri-/sivilisaatiopiirien halveksimaa homo-käsitystä hyväksi ja tasa-arvoiseksi heterohegemonian rinnalle.

Mistä maailman tämän jälkeen löytää uuden "pahan" hyvyytensä vastinpariksi.

Jäi vielä tuosta puheenvuorostani puuttumaan "hiljaisena vallankumouksena" kaikki maailman gay pridet. Gay Pride São Paulossa keräsi muutaman miljoonan ihmisen joukon. Ei tämä vallankumous niin kovin hiljainen ole.

Länsimaissa yhä laajemmin homofobian julkinen ilmaiseminen on poliittisesti epäkorrekti teko. Kolmen vuoden taistelun jälkeen kolme merkittävintä reggae-artistia luopui homofobisista sanoituksista. Musta näyttelijä heitti aiemmin tänä vuonna julkisen homoherjan. Hän sai potkut tv-sarjasta Greyn Anatomia.

Eräässä amerikkalaisessa aviisissa pohditaan Massachusettsin homoavioliittojen vaikutusta yhteiskuntaan ja kaikkeen muuhunkin. Keskustelukirjoituksessa toistettiin ääriuskonnollisten ja tiukasti oikeistolaisten maalailuja siitä mitä kaikkea kamalaa seuraakaan siitä, kun homot menevät naimisiin.

Keskustelijat tulivat siihen tulokseen, että he eivät todellakaan löydä mitään kielteisiä merkkejä yhteiskunnassa noiden avioliittojen seurauksena. Kaikki menee aivan entiseen malliin ja homoavioliitoissa käy kuten heteroidenkin kanssa. Toiset ovat yhdessä pidempään ja toiset taas eroavat.

Mielestäni paljon toitotettu homoagendakaan ei ole edelleenkään kristallisoitunut, mitä kaikkea se oikeastaan pitää sisällään.