Homoille samat oikeudet kuin heteroille?

Blueriver on ottanut kärjekkäästi kantaa verenluovutuskeskustelussa homojen oikeuksista yleensä. Aihe on tärkeä ja tarvitsee uuden keskusteluketjun. On kyse paljon laajemmasta asiasta kuin vain oikeudesta luovuttaa verta.

Blueriver:
"Totisesti minä sanon teille, että vielä koittaa se päivä, että me homot tikahdumme omaan oikeus-suvaitsevaisuus-fanatismiimme. Riittävä jankuttaminen ei tee meistä yhtään tasa-arvoisempia tai onnellisempia ihmisiä, vaan jonain päivänä se lyö vielä kunnolla takaisin, kun jengi ns. kyllästyy ainaiseen käninään."
"Samaan kategoriaan kuin tämä verijuttu kuuluu yhtä lailla adoptio-oikeus yms. lärpätys."

Mietin pitkään, pistänkö näppejäni tähän asiaan. Olin jonkin aikaa sitä mieltä, että Blueriver provosoi. Nyt vaikutelmakseni on tullut, että hän saattaakin olla tosissaan!

Huolestun vakavasti, jos homojen joukossa on tänä päivänä henkilöitä, jotka ovat sitä mieltä, ettei meille kuulu samoja oikeuksia kuin "valtaväestölle".

Mikä on" laajempi asia tai konteksti", mihin viittaat?

Luulen, että veren luovutus voi olla myös hoitava toimenpide, jos punasoluja on veressä liian korkeita määriä.

Kuuluminen ja toteutuminen ovat kaksi eri asiaa.
Suomessa on kansalaisten tasa-arvo määritelty perustuslaissa. Se voitaisiin museoida, sillä käytännössä on ihan toisenlainen "laki" tässä maassa: häviäjille pistetään luu kurkkuun.

Homopoliitikonkin olisi syytä vilkaista karttaa. Mikä on se maa, minkä sylissä Suomi näyttää käytännössä olevan ja minkälainen poliittinen kulttuuri siellä on ja on ollut.

Ja mikä on se kulttuuri, johon liittyvät Pridet, kansalaisoikeusliikkeet ja oikeuksien vaatiminen. Missäs se on siellä kartalla.

No niin. Suomalaiset ovat joustavia, oppivat siitä maasta McDonald'sin, ystävänpäivän, reality-sarjat ja uskonjulistajat.

Mutta muuttuuko tämän maan koko historia, kulttuuri, tapa toimia ja se, miksi nuo suomalaiset itsensä määrittelevät minun parisuhteeni tai sinun parisuhteesi takia, JuhaniV? Ei, ei muutu. Sitäpaitsi ne eivät edes kauheasti tykkää minusta.

Blueriverin tapauksessa arvioisin kyseessä olevan ns. sisäistetyn homofobian. Itse kyllä käytän mielelläni termiä Tukholman tauti, vaikkei ketään olekaan siepattu, eli uhri kiintyy/samaistuu riistäjäänsä ja asettaa tämän onnen ja menestyksen omansa edelle.

Tässä tasa-arvoisuuden tavoittelussa näen myös sen puolen että omaamalla valtaväestön itsestäänselvyydet tekisi "meistä" joillankin tapaa hyväksytympiä eritysesti omissa silmissä. Olisi parempi hyväksyä itsensä jos se ei mitenkään eroaisi sitä "sortavasta" valtaväestöstä. Voisiko Tukholman tautia olla myös hinkuvinku perustaa perheitä ja saada ne klassiset kaksi ja puoli lasta, toisinsanoen samaistua heteronormeihin? Tietenkin ymmärrän sen että jotkut ihan oikeasti haluaa lapsia ja perheen ilman mitään yhteiskunnallista painostusta normeihin...
Lakeja asetuksineen voi muuttaa ja pyrkiä muuttamaan mielimäärin mutta vaikuttavatko ne lopulta (homofobisten)ihmisten asenteisiin? Ehkä se tylsistyttäisi hieman noita homofobian sanaisia säiliä, mutta ei kai mikään laki pakottaisi kaikkia tykkäämään kaikista?
"Samat oikeudet kuin..." -ovat minulle itsestäänselvyys (...ja suuri vääryys että näin ei ole) mutta en usko että tulisin niitä koskaan käyttämään. En usko että tulisin nyt/lähiaikoina/koskaan haluamaan lapsia tai parisuhdetta paperivahvikkeilla tai "jonkun Jumalan silmien edessä kunnes kuolema meidät erottaa". Riittää kun rakastun, aina toisinaan sillointällöin. Ja maailmassa on mielestäni ihan tarpeeksi lapsia. Se jonka edestä muutenkin kuin Pridessa liputan on yksilöllisyys, ei samat oikeudet(velvollisuuksineen).

Juuri tätähän tasavertaiset ihmisoikeudet ovat. Kaikille vapaus tehdä elämässään valintoja samojen vaihtoehtojen välillä. Tietenkään kaikki vaihtoehdot eivät ole koskaan käytännössä ihan kaikkien käytettävissä, mutta niitä ei tule lainsäädännöllisesti sulkea pois joltakin ihmisryhmältä mielivaltaisin perustein. Eikä kaikkien tarvitse käyttää kaikkia oikeuksia, vaikka ne ovatkin jollekulle toiselle ja kokonaisuuden kannalta tärkeitä.

Ja kaikkia ei voi todellakaan velvoittaa pitämään kaikista. En minäkään pidä kaikista kanssaihmisistäni, mutta annan heidän kuitenkin elää elämäänsä ja yrittää tehdä siitä omalta kannaltaan parhaan mahdollisen, kunhan he eivät samalla epäoikeudenmukaisesti rajoita muiden elämää ja olemista.

Kyse ei ole siitä että joku pakotetaan "tykkäämään" homoista, vaan ettei kellään homovihaajalla ole virallisten teiden mahdollistamia keinoja loukata homosensuellien oikeuksia. Ja juu, se että jotakuta kielletään auttamasta verenluovutuksen kautta on oikeuksien loukkaamista. United Statesin perustuslaissa sanotaan "että jokaisella ihmisellä on oikeus etsiä onnea..." eli jos joku etsii onnea suovaa auttamis-kokemusta, sen evääminen on loukkaus.

Blueriver-nicin argumentti on pöhkö. "Mikä oikeus sinulla on pakottaa ketään ottamaan itsesi verta itseensä." Vertahan annetaan silloin kun on jostakin vakavasta kyse ja jos sitä ei kertakaikkiaan ole homostapumpattuna tai muuten, niin silloin on kusiset paikat. Tottahan nyt henkisesti tasapainoinen henkilö ennemmin pelastaa henkensä kuin ronklaa veripusseilla.

Lisäksi juuri tämä on touchy subject koska näihin kuvioihin liitetään Hi-virus ja juuri Hi-virus on ollut eräs homovihaajien media-ase.

Eli homoja saa vihata niin pirusti kuin haluaa kunhan ei ryhdy sanoista MINKÄÄNLAISIIN tekoihin, sano sanojaan julkisesti tai paina sanojaan lehteen, kuten vaikka erään Vakka-Suomen Aluesanomien tapauksessa.

Eli esim. (muka) uskonnollisen vakaumuksen omaavan homovihaajan on pysyttävä hiljaa kotonaan nauramassa partaansa miten kaikki miehimykset lopulta paistuvat Gehennan ikuisissa lieskoissa. Se suo hänelle lohtua eikä kukaan kärsi. (Paitsi siellä Gehennassa, mitä ei ole edes olemassa muuten kuin maantieteellisessä muodossa Jerusalemissa.)

Ylipäätään pettymykset homosensuellien maailmaan lietsovat Blueriver-tyyppisiä kannanottoja. Eikä sen pettymyksen takana välttämättä tarvitse olla sen syvällisempi syy kuin asianosaisen viettämä angstinen ilta bilemestassa tai chatissa.

Jatkaakseni SaintJudyn tekstiä: itse saan pilkkuja aina kun joku alkaa känistä vähemmistöjen oikeuksista. Yksilöillä on oikeuksia, ei jollakin epämääräisellä joukkiolla. Syrjinnän kärsii nahoissaan aina yksilö, ja oleellista olisi sellaisen maailman värkkääminen jossa jokainen voi elää niin kuin parhaaksi näkee. Vähemmistöistä puhuminen redusoi ihmisen vain yhteen ominaisuuteen ja btw Veripalvelunhan tekee juuri näin niputtamalla kerrankin elämässään homoseksiä harrastaneet ikuiseen kadotukseen.

Tulipas kärjekkään libertaari puheenvuoro, mutta menköön. En tosiaankaan tunne kuuluvani minkään sortin vähemmistöön, vaikka seksuaaliset preferenssini eivät ehkä kovin yleisiä olekaan.

G

Vaikka vannotin vähän aikaa sitteen etten ikinä enää kirjoita tähän sisäsiitoiiseen foorumiin niin en voinnut silti vastustaa kiusausta kun kerrankin alkoi tulla esille myös hieman eriäviä mielipiteitä esiin.
Eikö osalla teistä ala jo pikku hiljaa valkenamaan että ei kaikki homot ole samaa mieltä kaikesta "teidän" kanssanne? Onko se niin vaikeaa tajuta tai hyväksyä? Kyllä me olemme homoja, so what? Life goes on.
Välillä tuntuu että mahtaisi olla tervempää olla PLO:n kannattaja kun Ranneliikeen lukija, ainakin tuon fanatiisuden puolesta.
Kyse ei ole mistään jääkiekko ottelusta heterot vs homot, kuka nyt onkaan voitolla tänään, hip hei hurraa.....pla,pla,pla,pla,plaaaaaaaaa.

Mutta jos kyse oli osalle teistä siitä niin pyydän anteeksi, en ymmärtänyt sitä heti.
Ja me kaikki emme tarvitse "Moosesta" ylittämään merta vaikka jollakin näytää siihen olevan suuri tarve.

Hyvin sanottu, HomoSapiens!

Millä OIKEUDELLA tämä tietty joukkio on kaapannut homoseksuaalisuuden tavaramerkikseen? Millä OIKEUDELLA te menette ulkomaille(kin) asti mellastamaan? Milloin näistä asioista on koskaan äänestetty?

Kaikki ovat sillä tavoin että Teuvo Loman ja Monsieur Mosse, yäk, mutta teillä on ihan sama asenne kuin näillä, te ette ikinä tule ajatelleeksi omassa narsismissanne tai esiintymishalussanne, ettei joku halua tulla rinnastetuksi teihin ja siltikin, siltikin onneton rakastuu oman sukupuolensa edustajaan, korjaa sukupuoltaan tai sen ilmiasua tai on joutunut sellaisen toimenpiteen kohteeksi väkisin?

On vaikea asia tulla kaapista ulos. Toinen vaikea asia heti sen jälkeen on kertoa, että ei ole samanlainen kuin "ne"!

Onhan se ihan näppärää etteivät oikeudet ole samanlaisia. Tällöin vähemmistön edustaja voi aina syyllistää valtaväestön edustajaa sortamisesta. Edellyttää tietenkin tilaisuutta jossa tuollaista syyllistämisoptiota viitsisi käyttää.

Osittain minusta kyseenalaistetaan homojen kykyä arvioida tilanteita. He eivät muka ole vastuullisia kansalaisia. Aivan kuin sellainen kyky tai ominaisuus olisi vain heteroilla( kyky kantaa vastuuta ). Silloin homoista tehdään tarpeeton uhka, jonka syynä on paranoia(= Yhteiskunnan tulee tehdä rajoituksia suojelemaan arvokkaimpia ( hetero-) yksilöitään).

JuhaniV on oikeassa, en missään nimessä provosoi. Saint Judy osuu myös naulan kantaan: "Lakeja asetuksineen voi muuttaa ja pyrkiä muuttamaan mielimäärin mutta vaikuttavatko ne lopulta (homofobisten)ihmisten asenteisiin? Ehkä se tylsistyttäisi hieman noita homofobian sanaisia säiliä, mutta ei kai mikään laki pakottaisi kaikkia tykkäämään kaikista?" Meidän kannaltamme on paljon olennaisempaa, että emme tule hakatuiksi kadulla ja että meistä tykätään, kuin että tulemme hakatuksi kadulla, mutta presidenttimme on pro-SETA ja lapsia voi kohta tilata lähes postimyynnistä. Huomattava probleema on se, että homoaktivistit hyökkäävät kaikkea "normaalia" vastaan jos se ei suostu taipumaan Homouden edessä. SETA todennäköisesti haastaisi luontoäidinkin syrjinnästä käräjille jos voisi, eihän tämä salli samansukupuolisten lisääntymistä keskenään!

Minusta tuntuu, että ainakin osalta tämän ketjun keskustelijoista puuttuu historiallista perspektiiviä. Ei siitä niin kovinkaan kauan ole, kun homo ei kelvannut armeijaan. Ei siitä niin kovinkaan kauan ole, kun vakavasti sairaan elämänkumppanin luona vierailu sairaalassa ei ollut mitenkään itsestäänselvyys. Ei siitä niin kovinkaan kauan ole, kun 18 vuotta homoparisuhteessa eläneistä toinen kuoli. Vainajan suku vei tuhkatkin pesästä ja heitti kumppanin ulos yhteisestä kodista. Omaisuus oli kuolleen nimissä. Rekisteröity parisuhde ei silloin ollut mahdollinen. Ei siitä kovinkaan kauan ole, kun homot olivat rikollisia ja sairaita. Syntisiä olemme monen mielestä yhä edelleen.

Blueriver varmaan kädenkäänteessä kertoo meille kymmenittäin esimerkkejä tästä keskimääräistä suuremmasta probleemista eli homoaktivisteista, jotka hyökkäävät kaikkea normaalia vastaan. Ja kuinka monta kertaa Seta on haastanut oikeuteen ketään ja mistä syystä?

Blueriver!

Miten ajattelit asenteiden muuttuvan? Istumalla kiltisti kotona - ja jos on tarvetta ulos, niin piilottaen sen, mikä on normaalia. Eikö ole normaalia saada olla oma itsensä, eikö nyky-yhteiskunnassa normaalia ole se, että saa toteuttaa omaa itseään, eikö normaalia ole moninaisten identiteettien kirjo, eikö normaalia ole aidon rakkauden näyttämisen murskaava voima, eikö normaalia ole hyvän itsetunnon tärkeys, eikö normaalia ole välittäminen, eikö normaalia ole pyrkimys oikeudenmukaisuuteen, eikö normaalia ole saada vastaanottaa rakkautta vailla häpeän tunteita, eikö normaalia ole olla osa yhteisöä?

Ajattelusi on mielestäni liian vastakohta-ajattelua. Maailma on yhteinen, ei vain joidenkin ihmisten. Jos presidenttimme on hbtl-oikeuksien kannattaja, niin jotain on muuttunut ja ratkaisevasti. Väkivallan mahdollisuus vähenee kadulla ja on jo vähentynyt kehityksen myötä. Eikö presidentin kanta ja eduskunnan kanta osoita jotain asenneilmaston muutoksesta?
Jos itsesyrjintä vielä katoaisi hbtl-väen keskuudesta, niin olisi hyvä. On kovin kummallista lukea viestiä v. 2007 Suomessa, jossa "normaalius" asetetaan jonnekin homouden tuollepuolen.

Olen havainnut (ainakin ulkomailla - Suomen tilannetta en tunne niin hyvin) erityisesti nuorten taholla sellaista mielialaa, että tasa-arvotaistelu on tarpeetonta, turhaa ja jopa ärsyttävää. Nämä (usein nuoret) olisivat mieluiten "pitämättä turhaa melua itsestään", eläisivät "vain omaa elämäänsä" ja seurustelisivat heterokavereidensa kanssa - homodiskoissa käynti heidän kanssaan sopii tähän kuvaan myös mukaan.

Tavallaan hienoa, että tilanne on se, että joku voi tuntea olevansa noin turvassa. Mutta aikamoista tyhmyyttä ja historian tuntemattomuutta on se, että arvostelee yhä toimivia aktivisteja. Se osoittaa sen, että nämä henkilöt eivät yksinkertaisesti tiedä miten nykypäivään on tultu. Jos tietäisivät, niin eivät ainakaan kritisoisi sitä työtä jota muut edelleen tekevät.

Jo saavutetuista oikeuksista on pidettävä aktiivisesti kiinni: ne voidaan ottaa pois hyvinkin helposti.

Jukka!

Samaan uskomattomaan asenteeseen olen törmännyt sekä Suomessa että ulkomailla.
Sanoisin itse näin: Tasa-arvo, joka ei aktiivisesti toimi, on kuollut.

martin kirjoitti: "Tasa-arvo, joka ei aktiivisesti toimi, on kuollut."

Sanot sen paremmin kuin itse osaan muotoilla. Noin se juuri on.

Eli siis pitäisi heittäytyä selälleen lattialle rypemään siinä onnessa, että ei tule hakatuksi kadulla? Mielestäni alkuperäisestä otsikosta pitäisi ottaa kysymysmerkki pois ja lisätä tylysti tilalle piste. Itsestäänselvyys, jonka toteutumista eräät tahot viivyttävät viimeiseen asti. Perusteetta.

En tainnut ymmärtää monenkaan kirjoittaja pointtia tai perusteluja keskustelussa, ehkä johtuu kuumeesta tai jostain muusta. Toki saa kukin olla sitä mieltä mitä haluaa kunhan se ei tuota muille kestämätöntä mielipahaa tai hankaloita elämää. Ei tässä ole kyse siitä, kuka lapsia saa "tilata postimyynnistä", vaan oikeudesta tulla hyväksytyksi omana itsenään. Tietääkseni. Jos eivät oikeudet tai muu läpätys kiinnosta, ei tarvitse niihin ottaa lainkaan kantaa:) eräille ne vain sattuvat olemaan syystä tai toisesta tärkeämpiä, jo arkielämän kannalta.

1. Veripalvelun pitäisi tutkia kantansa homoluovuttajia kohtaan uudestaan ja perustella sitten tutkimusten - ei perinteen - valossa se, jos se edelleenkin jatkaa homoveren kaatamista viemäriin samalla kun jo radiossakin pitää mainostaa sitä että verta tosiaankin tarvitaan kipeästi. Kaikki veri testataan eniveis, ei sitä suoraan kehenkään lykätä.

2. Oikeus johonkin on sitä, että saa vapaasti valita. Käyttää sitä oikeutta tai ei, on perustuslain vastaista kieltää se oikeus joltain ihmisryhmältä mielivaltaisin perustein ja jättää huomioimatta kaikki ne faktat, jotka puoltaisivat tämän oikeuden laajentamista kaikille. Ne, joita ei lapsenhankinta, verenluovutus, kirkkohäät tai muut "periteisesti heteronormatiiviset aktiviteetit, hyi helv" kiinnosta, voivat kiertää ne kaukaa. Kukaan ei pakota. Ketään ei sullota vitivalkoiseen tylliunelmaan vain siksi, kun nyt siihen on oikeus eli ala homo tälläytyä. Itse tahdon kikkohäät, jokaisen pikkutytön unelma oli silloin joskus aikoinaan saada prinsessahäät kymmenine vieraineen, auringonpaisteineen ja romanttisine lurituksineen. Koen jäävän jostain traditiosta (ai kauhea mutta sekin on heterotraditio, kuinka voi nyt elää itseni kanssa) paitsi jos en pääse kotikirkossani naimisiin rakastamani naisen kanssa. Jokaisen sateenkaarikansalaisen odotetaan maksavan veroja ja toimivan Suomen lakien mukaan - kyllä homojen verorahat kelpaavat, mutta oikeuksista voidaan aina tinkiä. Perusteetta. Mikähän meteli siitä syntyisi, jos vaikka vasenkätisiltä kiellettäisiin adoptio-oikeus, verenluovutus, kirkkohäät, automaattinen oikeus puolison sukunimeen jne.

3. Tietääkseni missään vaiheessa suomalaista lainsäädäntöä ei jokaiselle yksilölle erikseen laadita sääntöjä, ohjeta, oikeuksia ja velvollisuuksia. Yhteisölle tai ryhmälle ne laaditaan - useasti koskemaan jokaista Suomen maan kamaralla edes varpaanmitan verran oleskelevaa. Myös homoja ja jopa heteroita. Biseksuaaleista ja muista nyt puhumattakaan. Sen "epämääräisen joukon" määrittely on välttämätöntä, että saataisiin edes jotain tolkkua asioihin ja täällä se ko. vähemmistö on usein sateenkaarikansa. Jos ottaa kovasti voimille, niin aina voi samaistua johonkin toiseen vähemmistöön ensisijaisesti - vaikkapa vihreäsilmäisiin tai underground-trashjazz-musiikin kuuntelijaporukkaan. Se, että eräät "homoaktivisti"yhteisöistä irtisanoutuneet henkilöt kirjoittavat täällä, kertoo taas jotain siitä vähemmistöstä, mihin he henkilökohtaisesti samaistuvat.

Lopuksi vielä muutama huomio: Kyseessä ei todellakaa ole mikään väkivaltainen jääkiekko-ottelu homot vs. heterot missä menee niveliä sijoiltaan, vastustajaa murjotaan (yksittäistapauksia lukuunottamatta ja en kovin useasta homosakin hakkaamasta heterosta ole kuullut) ja tarkoituksena on ottaa voitto nöyryyttämällä vastustajaa. Kyseessä on yhteiselo, joka olisi kaikille paljon helpompaa jos kanssaihmiset kunnioittaisivat toistensa oikeutta olla olemassa sellaisina kuin tahtovat. Minä en mene lestadiolaisten herätyskokoukseen huutelemaan että on kivaa olla homo ruvetkaa tekin, joten elän vieläkin siinä harhaluulossa että itse saan juhlia pridea rauhassa ilman että joku tulee paukuttamaan Raamatulla päähän joka toisessa kadunkulmassa. Kaikki homot eivät ole samaa mieltä, koska - yllätys yllätys - jokainen homo on yksilö eikä ole mitään valtaisia homoaivoja jossain universumin nurkkauksessa, mitkä lähettäisivät jokaisen homon aivoille signaalia että mitä mieltä asioista pitää olla.

Mutta lohduttaahan se tässä kummasti, että aina voi syyllistää heteroita.

suklaakeksi666 kirjoitti:

> "Se, että eräät "homoaktivisti"yhteisöistä irtisanoutuneet henkilöt kirjoittavat täällä, kertoo
> taas jotain siitä vähemmistöstä, mihin he henkilökohtaisesti samaistuvat."

Voisitko tarkentaa tuota sanomaasi? Minulle jää auki onko siinä kriittisyyttä ja jos on niin noita henkilöitä vai vähemmistöä kohtaan? Voin lukea ko. lauseen niin monella tavalla (suomen kieli on minulla vähän ruosteessa).

Suklaakeksi666 kiteyttää keskeisimmän asian varsin oivasti: "Oikeus johonkin on sitä, että saa vapaasti valita. Käyttää sitä oikeutta tai ei, on perustuslain vastaista kieltää se oikeus joltain ihmisryhmältä mielivaltaisin perustein ja jättää huomioimatta kaikki ne faktat, jotka puoltaisivat tämän oikeuden laajentamista kaikille."

Jos HIV+/AIDS olisi jonkinlainen homorutto, kuten vielä 80-luvun puolivälissä kuviteltiin, olisi homojen sulkeminen verenluovutuksista varmasti aivan perusteltua. Tiedämme kuitenkin, että riski HIV tartunnalle aiheutuu riskikäyttäytymisestä eikä seksuaalisesta suuntautumisesta. Myös verenluovuttamisen rajoitukset pitäisi kohdistaa silloin riskikäyttäytymisen kartoittamiseen.

Juhani V:n historiallista perspektiiviä korjaisin siltä osin, että homoseksuaalisuus ei ole koskaan ollut este armeijaan kelpaamiselle, vaikka sillä perusteella on toki vapautuksen varusmiespalveluksesta saanutkin halutessaan. Ilmeisesti saa vieläkin, jos itse kokee homoseksuaalisuteensa ahdistavaksi armeijaympäristössä.

"Ei siitä niin kovinkaan kauan ole, kun vakavasti sairaan elämänkumppanin luona vierailu sairaalassa ei ollut mitenkään itsestäänselvyys." Ei varmasti aina vieläkään ole itsestään selvyys... Itse käytin 80-luvun puolivälissä kohtuullisen voimakkaita äänenpainoja ja sanakäänteitä ao. tilanteessa ja saadakseni itselleni oikeuden tavata elämänkumppaniani.

Yksikään teko ei ole turha tasa-arvon saavuttamiseksi. Sadat/tuhannet ihmiset ovat tehneet niitä tekoja, jotta nykypäivän homot saavat elää huomattavasti sallivammassa ympäristössä kuin, mitä se on ollut 25 vuotta sitten puhumattakaan vielä vanhemmista ajoista. Aina on ollut niitä ihmisiä, joiden mielestä se on ollut turhaa vouhottamista ja idealismia. Lopputulema on kyllä kelvannut niillekin, jotka eivät ole kokeneet yleisen tasa-arvoisuuden saavuttamisen olevan itseään koskettava tai missään määrin tarpeellinen asia.

On vielä pitkä matka kuljettavan ennen kuin tasa-arvoisuus on niin arkipäiväinen asia, että oman rakkaimpansa kanssa saa elää omana itsenään missä tahansa (Suomessa), osoittaa hellyyttä ja elää elämäänsä ihan taviskansalaisena ilman, että joutuu koko ajan tekemisissään ja elämässään huomioimaan kuuluvansa (pelättyyn) vähemmistöön.

"Tasa-arvo, joka ei aktiivisesti toimi, on kuollut."
Myös oman elämänsä eläminen omilla ehdoilla piittaamata vallitsevasta käsityksestä (heteronormi? homonormi?) on aktivismia.Se että en koe näitä viimeisiä heteropatrikaalisia tuulimyllyjä tavoittelemisen arvoiseksi, ei kiellä sitä ettenkö tietäisi omaa historiaani tai kunnioittaisi näitä seksuaalitasavertaisuuksien sotaveteraaneja. Tuo ei ole vain minua varten. Maailma johon olen kasvanut on ollut näiltä pöyheimmiltä barrikaadeiltaan valmis ja se mitä "vielä" halutaan ei ole sitä mitä omalta elämältäni halaja. Tekeekö se minusta välinpitämättömän?
Turpiin on tulllut, monestakin syistä, mutta onnekseni olen elänyt ajassa jossa en ole ollut sairausluokituksessa tai joutunut piiloittelemaan sitä mitä ole. Ehkä siksi homoseksuaalisuus ole minulle itsestäänselvä osa minuutta koska en ole joutunut juurikaan taistelemaan sen puolesta mitä olen. En ole koskaan tuntenut olevani eriarvoinen se takia mitä olen.
Tässä keskustelussa on myös mukana ikäpolvikysymys.

SaintJudy kirjoitti: "Myös oman elämänsä eläminen omilla ehdoilla piittaamata vallitsevasta käsityksestä (heteronormi? homonormi?) on aktivismia."

Ei, se on kusipäisyyttä.

"Turpiin on tulllut, monestakin syistä, mutta onnekseni olen elänyt ajassa jossa en ole ollut sairausluokituksessa tai joutunut piiloittelemaan sitä mitä ole. Ehkä siksi homoseksuaalisuus ole minulle itsestäänselvä osa minuutta koska en ole joutunut juurikaan taistelemaan sen puolesta mitä olen. "

Minä elän ajassa jossa joudun piilottelemaan sitä mitä olen. Psykiatriset sairausluokitukset taas ovat yhdentekeviä minulle. Faludi on kirjoittanut, ettei normaalisti voi kasvaa naiseksi joutumatta minkään patologisen luokituksen alaiseksi. Ehkäpä minä saisin vielä tämän jäänteen, "itseä häiritsevä seksuaalinen suuntautuminen" jos menisin päätohtorille.

Minä taas olen uupunut taistelussa ja huomannut sen olevan toivotonta. Kysymys ei ole ikäpolvesta, vaan luokkayhteiskunnasta. Seta on viime vuosiin asti ajanut hyvin toimeentulevien etuja. Nyt tuntuu, että huomiota on kohdistettu huono-osaisiin viime vuosina ennemmän, jolloin hyväosaisten into on lopahtanut. Niinhän se, joka kerta.

Köyhän osa taas on lohduton tässä yhteiskunnassa. Turvaverkolla pidetään huoli ettei köyhä pääse rikastumaan edes EU:n köyhyysrajalle. Lisäksi tulee asenteellisuus pätkätyö, keikkatyö ja paskatyöelämässä. Siellä pätee yhä edelleen viidakon laki.

SaintJudy kirjoitti: "Tässä keskustelussa on myös mukana ikäpolvikysymys."

Erittäin tärkeä huomio. Millä tavalla se on mukana tässä keskustelussa tai kuinka se ilmenee?

Suklaakeksi666 kirjoitti: "Sen "epämääräisen joukon" määrittely on välttämätöntä, että saataisiin edes jotain tolkkua asioihin ja täällä se ko. vähemmistö on usein sateenkaarikansa. Jos ottaa kovasti voimille, niin aina voi samaistua johonkin toiseen vähemmistöön ensisijaisesti - vaikkapa vihreäsilmäisiin tai underground-trashjazz-musiikin kuuntelijaporukkaan."

Miksi sitä nyt pitäisi samastua johonkin, onko Brysselistä tullut direktiivi? Vakavasti: sateenkaarikansa jos mikä epämääräinen joukkio ja käsite, alkaen jo näennäisnationalistisesta painotuksestaan. Tässä aletaan olla vanhan kunnon identiteettipolitiikan ydinkysymyksissä: ovatko GLB-ihmiset sellainen tietyn piirteen perusteella erotettava ihmisjoukko, jolla yhteisiä etuja, oikeuksia tms. siten että nämä oikeudet koskevat nimenomaan vähemmistöä, ei sen jäseniä yksilöinä? Minusta ei, syrjinnän tuntee jokainen nimenomaan omissa nahoissaan ja oikeuksista nautiskelevat yksilöt. Jos yhteiskunnassa huolehditaan yksilöiden oikeuksien ja vapauksien toteutumisesta, tarvitaanko enää erityistä vähemmistöpolitiikkaa? Toki erilaisiin joukkoihin kuuluvien ihmisten kokemukset syrjinnästä tuovat esiin järjestelmän heikkouksia.

Mitä avioliittoon tulee, se olisi pitänyt poistaa heteroiltakin, mutta paremman puutteessa sukupuoli- ja osallistujamäärältään neutraali avioliittolakikin olisi ihan hyvä. Avioliiton tulisi olla sopimusasia eikä instituutio, vähän niinkuin autokauppa. Kirkossa ja muissa loitsituissa paikoissa juhlikoot ne, joille tällaiset asiat jotain merkitsevät.

Lainsäädännöllä on kyllä merkitstä asenteiden kannalta. Tein joku vuosi sitten haastattelun ruotsalaisesta Eva Tibystä, joka on tutkinut homoihin kohdistuvaa väkivaltaa. Hän kertoi, että rekkarilain voimaantulo Ruotsissa oli lisäännyt hyväksyviä asenteita. Samansuuntainen kehitys on ilmeisesti ollut Suomessakin.

G

Asenteet ja lainsäädäntö muuttuvat rinnakkain. Lakeja on vaikea muuttaa jolleivat yhteiskunnassa vallitseva asenteet (&kansanedustajien mielipiteet) ole vastaavanlaisia. Kuitenkin myös laisäädäntö muokkaa asenteita. Jos esimerkiksi viharikoksia (eli väkivaltaa siksi että joku on tai luullaan olevan homo) aletaan käsitellä asianmukaisesti, kyllä se jonkun hakkaajan panee miettimään. Ja jos opettajille annetaisiin ohjeet ja koulutus puuttua homotteluun ja kiusaamiseen, niin kyllä joidenkin nuorten elämä helpottuisi. Ja esimerkiksi kirkossa (josta en itse paljon piittaa, mutta joka vaikuttaa yhteiskunnassa) homojen työsyrjinnän selvä kieltäminen laittomana (direktiivi => laki => hal.oik. päätös) ei toki muuta viimeisten Mooseksien mieltä, mutta vaikuuttaa kirkon toimintaan, homojen yms asemaan siellä ja yhteiskuntaan laajemminkin.

Henkilökohtaisesti en ole paljon syrjintää kokenut sitten kouluaikojen. Lukiossakaan ei mun homous paljon kaverieta kiinnostanut eikä kukaan suvussa tai opiskellessa tai työelämässä ole paljon uskaltanut tulla heittämään herjaa. Joitakuita on aktiivisuuteni varmaan häirinnyt, mutta he ovat tyytyneet jupisemaan hiljaa jaonpa joku tullut kertomaan asenteidensa muuttuneen.

Sukupolvista en tiedä, itse en toivottavasti koskaan koe maailmaa tai itseäni valmiiksi, enkä aio alistua siihen etten voisi mitään muuuttaa. Aion jatkossakin puuttua esimerkiksi Veripalvelun toimintaan ja ajaa adotiooikeuksia ja puuttua vaikka seminaareissa sosiaalityön tai oikeustieteen opiskelijoiden rasistisiin ja homofobisiin mielipiteisiin (mihin he närkästyneinä, että eihän me!). Jos se on joidenkin mielestä turhaa, niin eipä voisi vähempää kiinnostaa.

Pitkään kuvittelin, että homot yms. jotka ovat joutuneet jossain määrin kokemaan syrjintää ja erilaisuutta, olisivat keskimäärin avarakatseisia. Meissä on kuitenkin niin rasisteja kuin homofobisiakin, enkä todellakaan kuvittele edustavani heitä enkä halua mitenkään samaistua heihin. Näissä asioissa jako ei kulje homot yms./heterot vaan ihan muulla tavalla, onneksi.

Ihmettelen myös tätä yleistä luokittelun pelkoa. Tietysti kaikki ovat yksilöinä ainutlaatuisia, mutta kyllä jokaista yhdistää moni seikka muihin ihmisiin, monilla eri tavoilla. Eihän kukaan ole pelkästään homo, tai ainostaan punkkari, tai vain uskovainen, mutta voi jossain määrin samaistua, kuulua kaikkiin ryhmiin. Luokittelu voi tietysti olla leimaamista, mutta ei yksilöiden huomioon ottaminen ja kunniottaminen estä erilaisten ryhmiittelyjen hyödyllistä käyttöä. Eivätkä oikeudetkaan kuulu vain yksilöille, kyllä maailmassa on jo jonkun aikaa tunnustettu oikeuksia nimen omaan vähemmistöille, ja yksilöillekin ositttain ryhmään kuulumisen kautta (kieli, etninen alkuperä, kulttuuri, uskonto, vakaumus, sukupuoli (fyysinen ja henkinen), seksuaalisuus, ja mitä nitä onkaan).

Oma poliittinen toimintani (ei puolueissa) perustuu moniin seikkoihin: homouteen, liberalismiin, aktivismiin, humanismiin, modernismiin, etc.; varmaan pätemisen tarpeeseen ja esiintymisen haluunkin. Samoilla linjoilla voin itseäni luokitella ja samaistua muiden ihmisten kanssa, enemmän tai vähemmän.

Krister

Minusta tämän aiheen otsikko on väärä ja harhaanjohtava. Se luo kuvaa, että verenluovutus olisi jokin perusoikeus, joka ollaan homoilta kylmästi riistetty. Ei verenluovutus ole mikään oikeus, siitä olen Blueriverin kanssa erinomaisen samaa mieltä. Ei homoilta olla viety mitään. Jos verenluovutus olisi perusoikeus, joka on kaikille tasapuolisesti taattava, eivät homot ole se ryhmä, joiden pitää älähtää, vaan HIV-positiiviset. Heidän "syrjimisekseen" näitä rajoitteita on olemassa.

Perusoikeus on saada puhtaita verituotteita, kun siihen on tarvetta. Veripalvelun tehtävä on olla takaamassa tätä oikeutta, ei kenenkään yksilön subjektiivista oikeutta luovuttaa verta. Tämä taataan myös homoille ja HIV-positiivisille. Minusta tässä on nyt käsitteet pahasti hukassa.

Mä olen toisen otsikon alla kertonut niin laveasanaisesti käsityksistäni siitä, ettei nykykäytäntö rajoittaa kaikki homoseksiä harrastaneet luovutuksen ulkopuolelle ole mielestäni looginen, etten toista itseäni tässä yhteydessä. Syy sille, miksi käytäntöä pitäisi mielestäni muutaa ei kuitenkaan ole siinä, että jokaiselle pitäisi taata oikeus päästä laittamaan verensä kierrätykseen, vaan siinä, että nykykäytäntö rajaa luovutuksen ulkopuolelle useita turvallisia luovuttajia, jolloin verituotteiden saatavuus ei toteudu parhaalla mahdollisella tavalla. Haluttomuus muuttaa käytäntöä paremmin totuutta palvelevaksi sensijaan voi kyllä kertoa vääränlaisista asenteista.

Samaa mieltä kesäpojan ed viestin kanssa.

Mun mielestä oli hyvä pointti, että joudutaan maksamaan veroja, mutta oikeuksista tingitään. TÄMÄ on oleellista. Yhteiskunta edellyttää työntekemistä, jota verottaa eli velvollisuudet ovat samat, mutta ei oikeudet. Kansalaisina emme ole tasaveroisia eli yhtä vapaita, vaan on olemassa "kastijako". Yhdenvertaisuus on perusoikeus, mikä perustuu ihmisyyteen.

Minusta on kumma asia, ettei kukaan vastusta julkisesti väkivaltaa ja vihan ilmauksia, mikä kohdistuu meihin: ei kirkko, media, eduskunta,ammattiyhdistysliikkeet, koululaitos jne. TÄMÄ on toinen asia, mikä tulisi muuttua.

Pora-Liike; "Myös oman elämänsä eläminen omilla ehdoilla piittaamata vallitsevasta käsityksestä (heteronormi? homonormi?) on aktivismia."
Ei, se on kusipäisyyttä."


No ainakaan en sitten kuse jatkuvasti vastatuulen.
Kukin omaa Khimairaansa ja kaikkea hyvää sulle!
-St.Judy-

> Ei verenluovutus ole mikään oikeus

Ei niin, mutta oikeusien polkemisesta on silti kyse. Nimittäin oikeuden olla joutumatta mielivaltaisen erottelun kohteeksi. Mitäköhän tapahtuisi jos vaikka Finnair ilmoittaisi, ettei ota enää lennoilleen arabitaustaisia, koska "niitä on niin vähän ja lähes kaikki terroristi-iskut lentokoneissa viimeisen 20 vuoden ajalta ovat niiden tekemiä"? Toisaalta yrityksillä ja yhteisöilläkin on periaatteessa oikeus valita asiakkaansa ja tukijansa, eli kyse on kahdesta (tai useammastakin) ristiriitaisesta oikeudesta. Koska HIVin leviäminen homoluovuttajien takia (tai Finnair-esimerkissä matkustajien kuoleminen pommituksessa) ei kuitenkaan ole erityisen todennäköinen uhka, ihmisten tasa-arvoinen kohtelu on minusta niistä tärkein ja siksi se pitäisi tässä tapauksessa asettaa etusijalle.

Tämä uutinen käsittelee brittien asenteita suhteessa homoihin
http://ranneliike.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=20&thrdid=4854

Opiskelin vuosikymmeniä sitten Etelä-Englannissa, Bournemouthissa. Asenteet silloin olivat todella kaukana tämän päivän brittien asenteista. Muistan, kuinka vuokraemäntäni piti minulle perusteellisen varoitusluennon "sellaisista miehistä" Bournemouthissa. Minun piti huolellisesti heitä välttää.

Kyllä julkinen keskustelu ja tietenkin sateenkaari-ihmisten enenevä näkyminen kaikilla elämän alueilla muokkaa asenteita merkittävästi. Samalla meidän olomme helpottuu ja voimme vapaammin tehdä omia valintojamme oman elämämme suhteen.

Työ asenteiden liberalisoimiseksi ei ole vielä mitenkään valmis Suomessakaan. Olin tänään luennoimassa eräässä oppilaitoksessa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asioista. Hyvin nopeasti luennon alussa selvisi, että paikalla oli kolme erittäin homofoobista nuorta miestä. Kuulin heidän käyttäytyneen koulussa varsin homovihamielisesti. Sen verran vieraskoreita he olivat, etteivät kohdistaneet aggressiotaan suoraan minuun taikka kouluttajakaveriini. Yleisellä tasolla kyllä tuli tuutin täydeltä. Minulle tuollaiset ihmiset ovat kiinnostava haaste. Heihin millään tavoin erikseen kohdistamatta käsittelin asiat niin, että kaikki kolme poistuivat luennolta varsin syvissä mietteissä. Pidän täysin mahdollisena, etteivät he tuon jälkeen enää homoja solvaa.

Maailman ihmisillä on lukuisia eri arvoja, joita he edustavat ja vievät eteenpäin. Myös asettautuminen hiljaiseksi seuraajaksi on arvo; se on kannanotto ko. tilanteen pysyttämiseksi vallassa. Tuollainen kannanotto vaikuttaa. Hiljainen "hyväksyntä" raakuuksille on jatkuvaa arkea. Emmekö muka huomaa ympärillämme muita ihmisiä, jotka odottavat tulevansa nähdyiksi, kuulluiksi, kohdatuiksi?

Yhteisöt eivät ole itseisarvoja: ihmiset yhdistyvät ajaakseen jotain asiaa/joitakin asioita, sillä yhteinen jaettu tavoite joukossa antaa kuuluvuuden, näkyvyyden ja kohtaavuuden kaipuulle mahdollisuuden. En ole täysin yksin. Toki joukossakin voi olla yksin, mutta yhteisen tavoitteen huomaaminen poistaa harhan ihmisten erillisyydestä. Samalla huomaa - toivon mukaan - että kaikki ei ole vain minun vapauksia, vaan meidän oikeuksia ja meidän velvollisuuksia. Oikeuksista ja velvollisuuksista sopiminen on yhteisön/yhteisöjen tehtävä. Yhteisöjen on sovittava niistä seuraamuksista, joita on yhteisön jäsenten sovituista säännöistä rikkomisesta. Oikeudet ja varsinkaan vapaudet eivät voi johtaa mielivaltaan.
Jokainen voi t a s a - a r v o i s e s s a yhteisössä vaikuttaa niihin tehtäviin päätöksiin oikeuksista ja velvollisuuksista, joita yhteisö sitten edustaa. Yhteiskunnan sisällä olevat yhteenliittymät voivat yhteistoiminnallaan tehokkaammin ja voimakkaammin vaikuttaa kuin yksittäiset, irralliset kannanotot. Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa (se on siis ideaali) yksilöllä on oikeus löytää toisia samanmielisiä ja tuoda omat erityispiirteensä heidän kanssaan näkyville, kuuluville, kohdattavaksi. Tuoda asia esille, että tasa-arvo päätetyissä asioissa säilyy.
Yhteisö ei tietenkään yleensä lähde määrittämään kantaansa jokaiseen erityispiirteeseen, mutta ajoittain on suunniteilla lakeja ja säädöksiä, jotka vaikuttavat ryhmään (ei välttämättä kaikkiin, mutta joihinkin ryhmän jäseniin). Tukemalla yhteisöä saan tukea yhteisöltä. Yhteisö keskittää voimavarojamme arvojen edustamisessa ja eteenpäinviemisessä..

JuhaniV kirjoitti: "Minulle tuollaiset ihmiset ovat kiinnostava haaste."

Minulle se on osoitus sinun masokismistasi, jota minä en pysty ymmärtämään. Samaa masokismia, mitä on lähteä mielenosoitukseen jossa päälle heitellään ulosteita ja jossa nimenomaan ovat ulkomaiset osallistujat toivotettu ei-tervetulleiksi.

Natsit ovat saaneet porttarin Eestiin. Tuleeko kohta mielenosoittajasateenkaariväelle porttarit Baltiaan ja Puolaan.

Selkeästi tässä kuviossa on kysymyksessä suuremmat voimat kuin mitä me yksin pystymme liikuttelemaan.
Kun olen ollut useissa vasemmistolaisissa mielenosoituksissa, tiedän kaikki konnastrategiat. Itä-Euroopan valtioilla, joihin Suomenkin luen, on vahvat puolustuskeinot avointa, keskustelevaa kansalaisyhteiskuntaa vastaan. Se on siksi, että tämä maa on linnake Venäjää vastaan, eikä täällä saada asioita muutettua vaikka ulkopuolisesta pakosta koko eduskunta vaihdettaisiin uudeksi.

Keskiluokkaiset sateenkaariväen ihmiset joutuvat peluutetuiksi rahavallan rakkikoirina. Sitten kun rahavalta keksii uuden tavan alistaa ihmisiä te jäätte oven taakse uikuttamaan. Ei siinä vielä mitään, mutta ryysyläisheterot tulevat kostamaan ja se kostaa ryysyläisköyhälistöön pudotetulle sateenkaariväelle.

1960-luvulla olivat vasemmistolaiset keskiluokkaiset "älyköt" niin pöyhkeitä ja itsetyytyväisiä, ettei kukaan vieläkään saa olla rauhassa vasemmistossa joutumatta verratuiksi heihin. Joskus miettii, olivatko nekin ja moderni vastine - Arhinmäki, rahavallan maksettuja desantteja joiden tarkoituksena oli tehdä ainoasta poliittisesta vaihtoehdosta naurettavaa sirkusta.

Minä olen ollut epäsuosittu niin pitkään, että minulla herää heti epäilys jos joku yrittää miellyttää minua. Ilmeisesti jotkut eivät ole.

Porikselle vastaan, että minusta tuntuu meidän elävän aivan eri maassa ja maailmassa. Sen lisäksi puhumme toistemme ohitse jatkuvasti. En tiedä missä mättää. Pitäisiköhän minun tilata itselleni aika kallonkutistajalle? ;-)

Niin minustakin tuntuu, että me elämme eri maassa. Minun maani on Suomi ja se on Pietarin takapihalla landella. Minun maassani ei olla ikinä järjestetty mitään prideihin littyvää, ei sosiaalitoimisto, ei työttömyystoimisto, eikä pelastusarmeija vedä sateenkaarilippua tankoon, kuten teillä. Meillä on vain loputon työttömyys, mutta jos jotain lohduttaa, niin kyllä heterotkin on työttöminä. Ja mustalaiset. Niitä täällä onkin paljon. Teillä siellä on "maailma kylässä" kerran vuodessa, meillä taas se maailma asuu.

Ole hyvä ja tilaa aika kallonkutistajalle ihan vain sen takia, että sinun maassasi ne ovat kaikki suvaitsevaisia. Sinun maasi on City-Euroopassa. Siellä on kohtuullinen elintaso kaikille eikä leipäjonoja lainkaan niin kuin täällä. Kallonkutistajan kanssa voitte keskustella asioista jotka ovat ratkaistavia, niin kuin ongelmat sinun maassasi aina. Otahan valokuva ja lähetä minulle, minä ihan haluan katsella sellaista ihmettä kuin suvaitsevaista kallonkutistajaa.

Sinun maassasi on huutava pula työvoimasta. Minun maassani taas on massatyöttömyys. Sinun maasi elää globaalisessa markkinataloudessa. Minun maani elää feodalismissa, jossa kuningas eli työvoimatoimisto jakaa työttömiä nautintaoikeuksina aatelisille eli työnantajille orjatyövoimaksi. Meillä on myös näitä militantteja kansallismielisiä. Siihen meillä on hyvät mahdollisuudet, kansallisuuksiahan on joka lähtöön!

Lapsena tykkäsin keräillä kiiltokuvia. Aikuisena keräilen Z-lehtien parisuhdekertomuksia, matkakuvauksia kaukaisiin (suvaitsevaisiin) maihin ja katselen prätkien kromisia osia. Mutta en sentään ripottele kultatomua päälle. Kai teillä siellä sinun maassasi kuitenkin vielä kiiltokuviakin on?

"Kaukaisissa maissa" ei elämä välttämättä ole sen paremmin kuin Suomessa. Turpaan tulee (tai pahemmassa tapausessa veitsestä keuhkoon) esim. Berliinin, Amsterdmin tai Brysselinkaltaisissa paikoissa jos liikkuu väärissä kaupunginosissa. Suomi on mielestäni tässä "homoturvallisuusluokituksessa" aika hyvällä tasolla.

Sinulla on oikeus liikkua väärissä kaupunginosissa. Sinulla on oikeus, että sinä menet turistina sateenkaarilippuinesi väärään kaupunginosaan ja poliisi pelastaa sinut. Se, että herättelet ihmisissä vuosisataiset kipupisteet esille ja teet kaapissa olemisen hankalaksi monelle ei ole väliä. Sinullahan on oikeus.
Mutta älä odota, että ihmiset hymyilevät sinulle.

Kun istutte Latviassa putkassa, voitte kertoa minusta, että olipa kerran suomalainen matkaaja, joka ei ollut hetero ja tuli Latviaan, eikä osallistunut ainoaankaan mielenosoitukseen, ei ollut tekemisissä muiden viranomaisten kanssa kuin rajaviranomaisten, eikä vietellyt Latvian kansalaisia millään tavalla eikä flirttaillut. Mitä nyt yksi mummo avautui minulle hieman, mutta en saanut mitään tolkkua hänestä kas kun en ymmärrä latviaa.

Onko tolla Pora-heilujalla jotain leimoja otsassa, kun sille näyttää sattuvan ja tapahtuvan kauheita kaiken aikaa, kaikkien kanssa ja kaikkialla? Vai onko se sittenkin jotenkin itse aiheutettua hankaluuksiin joutumista? Ei muilla tunnu olevan yhtä kova meno.

No itse asiassa monella muulla on "yhtä kova meno", mutta eivät he tule tänne sitä kertomaan. Samanlaisia kuulee Setan pienryhmissä ja sinne niitten juttujen pitää yhteisestä sopimuksesta jäädäkin ellei kyseinen henkilö itse halua julkaista juttuaan muualla.
Mutta ei ole vaitiolovelvollisuuden rikkomista sanoa, että esimerkiksi mustalaisilla on "kovempi meno" ja minä olen sentäs valkolainen. Kysele myös uskisperheiden teini-iässä olevilta ulostulevilta lapsilta jos kaipaat "sähäköitä" kertomuksia.

Minulla on epäonni näyttää hyvin epäheterolta. Jollekin se on tietysti onni. Moni femme menee vähemmistöbaariin eikä häntä kukaan ota todesta ja hän purkaa kiukkuaan netissä. On siksi kiva minun istahtaa hlbt-väen keskuuteen ja tietää, että kaikki nuo ihmiset pitävät minua yhteisön itseoikeutettuna jäsenenä.

Mutta minä en halua asian näin olevan, koska minä näytin epäheterolta vielä ollessani raakile, ennen kuin epähetero identiteettini selkeytyi ja jouduin siksi tuleen ja pommitukseen ennenaikaisesti. Lopputulema tästä oli ettei epähetero identiteetti selkiytynytkään sen pitemmälle.

Identiteettiäni selkiytin hakeutumalla oman sukupuoleni pariin. Nämä ystävyyssuhteet, joista merkittävä osa tapahtui vällyjen alla,, olivat onnistuneita. Olisihan tosi synkkää, että saa kaiken syrjinnän niskaansa eikä koskaan voi sanoa että on ollut aidosti kivaa? Joo ei. Kyllä minä muutaman kivan hetken tiedän. Mutta ei ne kokemukset vielä riitä minulle identiteettiä varten. Se, että peuhaa oman sukupuolensa kanssa ja pitää siitä on vielä kaukana vakiintuneesta ja tavoiteltavasta parisuhde-elämästä. Se on tuollainen 13-kesäisten juttu.

Minä asuin huonolla alueella, kävin siellä vielä töissäkin, minä liikuin julkisilla, minä näytin vahvasti epäheterolta, minulla ei ollut varaa kunnon vaatteisiin. Saalistajan mielestä minä olin epävarma sekopää eli uhri. Minua on haukuttu homoksi, lesboksi ja transvestiitiksi, lähes koko sateenkaaren kirjo on siis käytössä. Syylliset ovat olleet mustalaisia, ulkomaalaisia, mutta aika paljon suomalaisia valkolaisia. Venäläisistä tai eestiläisistä ei ole koskaan ollut haittaa. Niinpä sitten lähdinkin Venäjälle.

Venäjällä minulla oli ihmisarvo. Ne keskittyivät vihaamaan ihmisiä etnisin perustein enkä kuulunut vihattavaan etniseen ryhmään. Kyselinkin sitten vähemmistöasioista. Viimeksi paikkakunnalla oli ollut homo 50 vuotta sitten. Tämä nainen kertoo minulle ja katsoo minua suoraan silmiin "en ole ikinä tavannut homoseksuaalia". No se oli minun hermojeni lepuutuspaikka. Sain olla vapaasti kaapissa.

Kun tulin Suomeen, niin sitten minua pidettiin lesbona. Käytännössä asuin naisen kanssa, josta naapurusto ei pitänyt. Kontrastina häneen, minusta taas pidettiin. Mutta meitä molempia pidettiin lesboina. Mitään varsinaista ongelmaa sen tiimoilta ei ole syntynyt. Parempi asuinalue kuin kotini, ei mustalaisia.

Minulla alkaa olla ikää näinen pohdintoineni melko lailla, eikä selvää tunnu löytyvän identiteetistä vieläkään. Perusasiat, kuten työ ja parisuhde, ovat taas avoinna. Työvoimapulahöpötyksestä huolimatta työn saanti on heteroillekin vaikeaa ellei mahdotonta työttömyyskauden jälkeen saati sitten minulle. Kun en saa identiteettiäni selkeäksi, niin en oikein haluaisi alkaa kunnon parisuhdettakaan, mutta yksinkään ei ole hyvä. Kristiina Iisakkila, jonka suuri fani minä olen on sanonut, ettei kukaan selviä elämästä yksin.

Jos minä olisin saanut rauhassa pohtia identiteettiä niin kaikki olisi toisin. Mitä enemmän julkisuutta ja näkyvyyttä, sitä enemmän nämä mccarthyistit savustavat kaapissa olijoita.

Ehkä minä pelkään eniten, että heterot sanovat "epäonnistuit heterona, nyt epäonnistut lesbona - yhtä kaikki olet epäonnistuja". Siksi minä en halua tulla ulos kaapista. Isä sanoi, että kun ulkomailla töppää, niin pitää huutaa "Heja Sverige!" niin se menee naapurin piikkiin. Niinpä minä kun en saa parisuhdetta, työtä, enkä elämää ylipäätään kasaan niin pysyn kaapissa niin se menee sitten heteroiden piikkiin jos minä saan päättää. Eivät ne halua minua omaan piikkiinsä.

Jos minä taas onnistun kaiken tämän jälkeen, niin sitten, piru vie, tulen ulos kaapista. Mutta eihän heterotkaan susannakurosiaan ylpeinä esittele ja minun suhteet olivat sellaisia lyhyitä lebsahduksia. Sama vaatimustaso kuin heteroilla pitää olla.

Kiitos noiden näkökulmien esiintuomisesta.

Kommentoida voisi enemmänkin, mutta sanon vain, että en arvota ketään sen mukaan onko ulkona kaapista vai ei. Itse jouduin nuoruudessani valitsemaan itsetuhon ja kaapistatulon välillä, mutta ymmärrän muilla olevan muitakin vaihtoehtoja - ja sen, että julkihomona/lesbona/trans/what ever ei välttämättä ole aina se helpoin tai edes mahdollinen elämäntapa.

Omakohtaiseseen taustaani nojaten epäilen kuitenkin, että eläminen "kaapissa" on ihmiselle yleensä aika raskasta. Ja jos silti joutuu niin elämään, niin asioissa (yhteiskunnassa) on edelleen paljon korjattavaa.

Vaikea sanoa onko kaapissa oleminen ihmiselle "yleensä" aika raskasta. Kun en ole paljoa ihmisten kanssa työttömänä tekemisissä, se on perin helppoa. Mutta tietysti on työpaikkoja, jossa kaikilla heteroilla parisuhde on hihassa koko ajan ja tietysti sinulta itseltäkin kysellään. Läpiseksualisoituneen ihmisen on vaikea ymmärtää, että on ihmisiä joiden eroottinen elämä on hyvinkin laimeaa ja uinahtavaa. Siksi en edes viitsi tarjota sitä, että olisin aseksuaali. Se on paljon omituisempi asia heteroille kuin kuuluminen sateenkaarivähemmistöihin (, ehkä transasiaa lukuunottamatta). Yleensä olen katkera eronnut. Sen jälkeen ei kysellä.Kutsuu vaikka heteroparin avioliittoa heidän "ensimmäiseksi" avioliitoksi ja myhäilee tietäväisenä kun siinä tulee ongelmia.

Tuosta kaapista ulostulemisen arvottamisesta: Itse voisin kuvailla olevani puolittain kaapissa, esimerkiksi vanhemmat eivät tiedä, eikä kukaan työkavereista. Lähimmät ystävät kylläkin, sekä sisarukseni.

Olen seurustellut nyt useamman vuoden, ja se mikä homoystäväpiirissäni ärsyttää on se jatkuva kysely että "joko olet tullut kaapista ulos vanhemmillesi", ja sitten kun sanon että en, niin vastauksena "No höh, Miksi et?". En kerta kaikkiaan jaksa ymmärtää että a) miksi minun pitäisi tulla kaapista ulos vanhemmilleni ja työkavereilleni kun en sitä halua, ja b) miksi muut mukamas ottavat oikeuden sanella toisille miten (heidän määrittelemäänsä) onnellisuuteen pääsee. Minä kun olen ihan tyytyväinen ja onnellinen nykytilanteeseen, enkä sitä todellakaan aio muuttaa.

Joillekin on tosiaan ihan oma valinta olla kaapissa, monestakin syystä. En ole nähnyt sitä erityisen raskaana, en edes ajattele koko asiaa. Olen vaan lopen kyllästynyt siihen että muille homoille tämä on jonkinsortin isokin ongelma jos kaikki eivät kaapista ulos tule, ja katsovat oikeudekseen siitä vielä toisille avautua.

Joten ei ole ihme ettei ainakaan itseäni kauheesti innosta osallistua Setan aktiviteetteihin tai mihinkään muuhun vastaavan, kun tietää että samanlainen taivastelu ja syyttely "sisäistetystä homofobiasta" alkaisi sielläkin.

Itse olen kanssa tätä verenluovutuskeskustelua käynyt ystävien ja perheeni kanssa. Olen siihen tulokseen tullut, että SPR kusee omaan nilkkaan, kun kieltää puhtaan veren. Itse olen puhdasverinen nuori mies, ja SPR inisee, kun ei ole verta tarpeeksi. Sitten kun menen verenluovutukseen, niin heti kun selviää, että olen homoseksuaali, niin siihen jää se homma.

Verenluovutuskiellosta adressi seuraavassa osoitteessa.

http://www.adressit.com/verenluovutus