Eräässä viestissä sanottiin, että Liza Minelli olisi homoikoneista suurin. En usko. Entäs Monroe, Garbo, Dietrich?
Kuka se teidän mielestännne olisi?
Kuka se teidän mielestännne olisi?
Homoikonit
Jokainen varmaankin painottaa asioita eri tavalla oman makunsa mukaisesti. On olemassa todella paljon henkilöitä, joita voisi eri perusteilla perustella homoikoneiksi. Suomalaisista tulee ensinnä mieleen Paula Koivuniemi ja hänen lisäkseen Eini sekä Kikka. Itse valitsisin noista Paulan, mutta kyseessä on todellakin puhdas makuasia.
Suurin on tietty nimimerkkini Judy Garland ja vielä Marc Almondin kanonisoimana!
Legenda sanoo että kapakka ratsattiin Judy Garlandin muistotilaisuuden aikaan ja gay right movemet sai alkusysäyksen Stonewall kapinoista.
Top that.
Legenda sanoo että kapakka ratsattiin Judy Garlandin muistotilaisuuden aikaan ja gay right movemet sai alkusysäyksen Stonewall kapinoista.
Top that.
Kyllä se kaikkien homoikonien äiti taitaa olla Madonna.
Varhaisin homoikoni on tietääkseni Joan Crawford. Hän oli tosin etupäässä lesbojen idoli ja vuonna 1954 ilmestyneessä länkkärissä Johnny Guitar hän esitti solmiota pitävää saluunanomistaja Viennaa, jolla oli "oudohko" suhde paikalliseen ranchin omistajaan Emmaan. Lähteen mukaan tämä oli Crawfordin epävirallinen "kiitos" hänen uskollisille lesbofaneilleen.
Dietrich taisi kyllä ehtiä ennen Crawfordia, ellen huikeasti erehdy.
Garbo oli ennen edellämainittuja Hollywoodlandissä.
James Dean oli iso lesboikoni 50-luvulla.
Varhaisin gay ikoni lienee kuva saint Sebastianin nuolilla lävistetystä ruumiista.
James Dean oli iso lesboikoni 50-luvulla.
Varhaisin gay ikoni lienee kuva saint Sebastianin nuolilla lävistetystä ruumiista.
Homoikoni Garbosta taisi tulla vasta Kuningatar Kristiina -elokuvan yhteydessä 1930-luvun puolivälissä. Dietrich oli jo vuosia aikaisemmin provosoinut yleisöä kravatissa ja frakissa.
Juu...osaa sanoa kumpi oli ensi; Muna vai Marlene ,-) Ainakin hänen musikaalinen sahansa veti gay yleisöä jo Berliinin dekatenteissa klubeissa ennen Hollywood uraa.
Dietrich oli mielestäni germaaninen camp versio ultrakuulista, viileän androgyynisestä ja skandinaavisesta Garbosta.
Paramount Pictures importtasi Dietrichin euroopasta vastineeksi MGM-yhtiön Garbolle ja loi näiden välille kilpailutilanteen, niin privaattielämässä kuin lippukassoilla. Dietrich suhtautui etäiseen Garboon samalla hyvin epäilevästi ja kunnioittavasti ja kuvitteli Garbon ajattelevan että hän kopioi Garboa ja siksi välttelevän häntä. Kirjailija Mercedes de Acosta, joka tunnetaan pikemminkin naissuhteistaan, vietteli Marlenen Garbon jätettyä hänet. Ilmeisesti kostoksi Garbolle.
Dietrich oli mielestäni germaaninen camp versio ultrakuulista, viileän androgyynisestä ja skandinaavisesta Garbosta.
Paramount Pictures importtasi Dietrichin euroopasta vastineeksi MGM-yhtiön Garbolle ja loi näiden välille kilpailutilanteen, niin privaattielämässä kuin lippukassoilla. Dietrich suhtautui etäiseen Garboon samalla hyvin epäilevästi ja kunnioittavasti ja kuvitteli Garbon ajattelevan että hän kopioi Garboa ja siksi välttelevän häntä. Kirjailija Mercedes de Acosta, joka tunnetaan pikemminkin naissuhteistaan, vietteli Marlenen Garbon jätettyä hänet. Ilmeisesti kostoksi Garbolle.
Hui, kiitokset kulttuurihistoriallisesta faktapläjäyksestä. Kiinnostavaa dataa.
Oli miten oli, Dietrich ehti ennen Garboa flirttailemaan sukupuolirooleilla ja lesboaspektilla. Siinä mielessä hän oli homoikoneista ensimmäinen.
Oli miten oli, Dietrich ehti ennen Garboa flirttailemaan sukupuolirooleilla ja lesboaspektilla. Siinä mielessä hän oli homoikoneista ensimmäinen.
Garbo oli kuitenkin aika androgyyni ja eteerisen seksitön joten noita kahta ei mielestäni oikein voida laittaa rinnakkain. Garbo oli oikeasti etäinen ja outo, siinä missä Dietrich hyvin räätälöity ja laskelmoitu smokeissaan ja gorilla asussa. Ehkä juuri tuossa shokeeraavaisuudessaan(...onko tuo sana?) Dietrichin efekti gay-ikonina lienee Garboa suurempi, kuten myös hänen itsepäisen loputtomalta kestänyt uransa.
Aikansa tyyliin Garbo haluttiin esitellä ensiksi Hollywoodin pressikuvissa paljastavissa pin-up kuvissa mutta tämä kieltäytyi ja vaati että kuvissa näkyy vain hänen päänsä ja profiilinsa. Tämä itsepäisyys ennenäkemätöntä 20-luvun Hollywoodissa ja aiheutti myytin salaperäisestä Garbosta. Legendaan kuuluin myös ettei hän antanut haastatteluja, käytäntö jota Marlene myöhemmin kadehti. Greta Garbon ensinmäistä äänielokuvaa mainostettiin isoin otsikoin "Garbo talks".
"faktapläjäys" djaa, muistissani(kin) voi olla harha kuvitelmia :-?
Suurin gay-ikoni? "Any old fool with the drug addiction will do" kuten Ab Fabissa Patsyn siskosta lausuttiin. En ole kyllä varma tuosta lainasta mutta jotekuten noin se meni ja tavallaan määrittelee tuon...
Aikansa tyyliin Garbo haluttiin esitellä ensiksi Hollywoodin pressikuvissa paljastavissa pin-up kuvissa mutta tämä kieltäytyi ja vaati että kuvissa näkyy vain hänen päänsä ja profiilinsa. Tämä itsepäisyys ennenäkemätöntä 20-luvun Hollywoodissa ja aiheutti myytin salaperäisestä Garbosta. Legendaan kuuluin myös ettei hän antanut haastatteluja, käytäntö jota Marlene myöhemmin kadehti. Greta Garbon ensinmäistä äänielokuvaa mainostettiin isoin otsikoin "Garbo talks".
"faktapläjäys" djaa, muistissani(kin) voi olla harha kuvitelmia :-?
Suurin gay-ikoni? "Any old fool with the drug addiction will do" kuten Ab Fabissa Patsyn siskosta lausuttiin. En ole kyllä varma tuosta lainasta mutta jotekuten noin se meni ja tavallaan määrittelee tuon...
Garbon ja Dietrichin ohella kiinnostaisi tietää mikä oli Josephine Bakerin asema aikoinaan mahdollisena homoikonina...räväkkä nainen, sellainen josta nykyaikana olisi tuhat ja yksi dragnumeroa tehty.
Josephine Baker oli kyllä suunnaton hetero-idoli. Oli aivan ennekuulumatonta että joku tanssi yläosattomissa ja vielä mustan ihon kanssa.
Väitetään että Josephine Baker olisi ollut bi-seksuaalinen, mutta samaa on väitetty Marlene Dietrichista ja Garbosta, tosin Garbo olikin sitä.
Myös Josephine Bakerin "virkasisar", Pariisissa samoihin aikoihin vaikuttanut Mistinguett'n on väitetty olleen bisex. Luulen että nämä artistit olivat sitten homoikoneja, koska yleisön gaydar asti heistä värähtelyitä, vaikka kaikki tositoimet tietenkin salattiin ja visusti.
Mutta entä Sandra Bernhard? Ei tämä Madonnan ex-hoito, vaan alkuperäinen. Hän tietääkseni esitti "housu-roolejaan" teatterissa jo ennen Bakeria saati sitten Dietrichiä ja Garboa.
Kaikkien aikojen ihka ensimmäinen homoikoni oli tosin Platon ja lesbopuolella Sapfo. SEN vanhemmaksi ei voi enää mennä.
Väitetään että Josephine Baker olisi ollut bi-seksuaalinen, mutta samaa on väitetty Marlene Dietrichista ja Garbosta, tosin Garbo olikin sitä.
Myös Josephine Bakerin "virkasisar", Pariisissa samoihin aikoihin vaikuttanut Mistinguett'n on väitetty olleen bisex. Luulen että nämä artistit olivat sitten homoikoneja, koska yleisön gaydar asti heistä värähtelyitä, vaikka kaikki tositoimet tietenkin salattiin ja visusti.
Mutta entä Sandra Bernhard? Ei tämä Madonnan ex-hoito, vaan alkuperäinen. Hän tietääkseni esitti "housu-roolejaan" teatterissa jo ennen Bakeria saati sitten Dietrichiä ja Garboa.
Kaikkien aikojen ihka ensimmäinen homoikoni oli tosin Platon ja lesbopuolella Sapfo. SEN vanhemmaksi ei voi enää mennä.
Dietrich oli avoimesti biseksuaali, ei vain Garbo.
On totta, että Garbon ja Dietrichin vertaaminen toisiinsa on vähän kuin appelsiinin ja omenan välillä valitsisi. Pointti ei ollutkaan rinnastaa heidän tyylejään, vaan huomauttaa, että Dietrichistä tuli homoikoni ennen Garboa. Julkea berliiniläinen riettaus ei olisi edes mennyt läpi kymmentä vuotta myöhemmin, kun Hollywoodiin oli istutettu sensuurikoodit.
Dietrichin dekadenssi ja Garbon jääkylmä poissaolevuus ovat kuin yö ja päivä, mutta heissä on yhteistä käsittämätön karisma. Sama pätee myöhempiin ikoneihin, varsinkin Marilyn Monroeen, joka oli oma lukunsa näyttelijänlahjoineen ja tapoineen olla yhtä aikaa härski ja viaton.
Ja eipäs unohdeta Lauren Bacallia, jonka veroista "hyvää jätkää" elokuvan historia ei tunne toista. Bacall myös veti yhden leffahistorian ensimmäisistä selkeistä lesbo-/bi-rooleista jazz-elokuvassa Musiikkia veressä.
Joan Crawford ja Judy Garland rummuttivat itsensä pinkeille markkinoille oikeastaan vasta 1940- ja 50-luvun vaihteessa, vaikka heillä oli siinä vaiheessa takanaan pitkästi uraa. Samoihin aikoihin maailma sai ensimmäiset miespuoliset homoikoninsa Montgomery Cliftistä, Marlon Brandosta ja James Deanista (jos laskuista jätetään 1920-luvulla vaikuttanut kaunis Rudolph Valentino). Haavanherkät nuorukaiset edustivat uudenlaista filmitähteyttä ja toivat pinnalle seksuaalisuuden monimuotoisuutta enemmän, kuin jo mainittu sensuuri olisi tahtonut sallia.
On totta, että Garbon ja Dietrichin vertaaminen toisiinsa on vähän kuin appelsiinin ja omenan välillä valitsisi. Pointti ei ollutkaan rinnastaa heidän tyylejään, vaan huomauttaa, että Dietrichistä tuli homoikoni ennen Garboa. Julkea berliiniläinen riettaus ei olisi edes mennyt läpi kymmentä vuotta myöhemmin, kun Hollywoodiin oli istutettu sensuurikoodit.
Dietrichin dekadenssi ja Garbon jääkylmä poissaolevuus ovat kuin yö ja päivä, mutta heissä on yhteistä käsittämätön karisma. Sama pätee myöhempiin ikoneihin, varsinkin Marilyn Monroeen, joka oli oma lukunsa näyttelijänlahjoineen ja tapoineen olla yhtä aikaa härski ja viaton.
Ja eipäs unohdeta Lauren Bacallia, jonka veroista "hyvää jätkää" elokuvan historia ei tunne toista. Bacall myös veti yhden leffahistorian ensimmäisistä selkeistä lesbo-/bi-rooleista jazz-elokuvassa Musiikkia veressä.
Joan Crawford ja Judy Garland rummuttivat itsensä pinkeille markkinoille oikeastaan vasta 1940- ja 50-luvun vaihteessa, vaikka heillä oli siinä vaiheessa takanaan pitkästi uraa. Samoihin aikoihin maailma sai ensimmäiset miespuoliset homoikoninsa Montgomery Cliftistä, Marlon Brandosta ja James Deanista (jos laskuista jätetään 1920-luvulla vaikuttanut kaunis Rudolph Valentino). Haavanherkät nuorukaiset edustivat uudenlaista filmitähteyttä ja toivat pinnalle seksuaalisuuden monimuotoisuutta enemmän, kuin jo mainittu sensuuri olisi tahtonut sallia.
Hassua sinänsä että Montgomery Clift, Marlon Brando ja James Dean on ensiksi sanottu ollen lesboikoneita. Varsinkin Marlon Brandolla nahkatakkeineen ja James Deanilla oli tuo aura, herkkä mutta samaan aikaan butch kovis. Ja luulisin että molemmat Garbo ja Dietrich olivat alkujaan lesboille merkittävämpiä ja homoikoneiksi nousivat, varsinkin Dietrich, kun camp määriteltiin. Dietrichin ensinmäinen kohautus oli teatterissa Berliiniaikoinaan kun hän lauloi duettona "My Best Girlfriend/Wenn meine beste Freundin" ranskalaisen cabareetähden Margo Lionin kanssa, nippu orvokkeja rinnuksissaan. Orvokit olivat aikoinan "salainen" viesti lesbolaisuudesta. (Musikaalinen saha tuli myöhemmin...) Marlenen leffoja myöhemmin Amerikoissa mainostetiin sloganeilla "The woman even women can adore" tai "The woman all women would want to see", nämä tietenkin tarkoitti muotia jota Dietrich esitteli...
Ja filmitähdistä ei tule unohtaa myöskään Mae Westiä!
(edit) Mutta eihän tässä etsitty sitä Ensinmäistä vaan Suurinta. Ja tavallaan näen Judy Garlandin suurimpana, juuri noiden syiden takia mitä esitin. Vaikka ei ihan minun Lempparia olekaan..Sori Jäin pohdiskelemaan noita Garboa ja Dietrichiä kun aihe on kiinnostanut viimeaikoina...
Ja filmitähdistä ei tule unohtaa myöskään Mae Westiä!
(edit) Mutta eihän tässä etsitty sitä Ensinmäistä vaan Suurinta. Ja tavallaan näen Judy Garlandin suurimpana, juuri noiden syiden takia mitä esitin. Vaikka ei ihan minun Lempparia olekaan..Sori Jäin pohdiskelemaan noita Garboa ja Dietrichiä kun aihe on kiinnostanut viimeaikoina...
Kiinnostavia pointteja. Jos kuitenkin etsitään sitä suurinta, ei Madonnalle liene haastajaa. Ei edes Garland ole yltänyt vastaavaan.
Mae West oli hyvä lisäys.
Mae West oli hyvä lisäys.
Elisabeth Taylor (en osaa sanoa sitten kuinka suuri sellainen)
Jackie Kennedy . . Diana kannattaa myös poimia. Grace Kelly? vois olla.
Dolly Parton.
Liza Minelli tuntuu aika suoralta valinnalta, onhan hän Judy Garlandin tyttö.
yleensä homoikoniksi pääseissä näkyy sellanen diivamaisuus ja hauska blondimaisuuskin.
tänä päivänä Madonnan ja Kylie Minoguen lisäksi on Cristina Aquilera ja minusta vois olla myös Pink.
Pamela Anderson on jotenkin nousemassa tuohon statukseen.
Jackie Kennedy . . Diana kannattaa myös poimia. Grace Kelly? vois olla.
Dolly Parton.
Liza Minelli tuntuu aika suoralta valinnalta, onhan hän Judy Garlandin tyttö.
yleensä homoikoniksi pääseissä näkyy sellanen diivamaisuus ja hauska blondimaisuuskin.
tänä päivänä Madonnan ja Kylie Minoguen lisäksi on Cristina Aquilera ja minusta vois olla myös Pink.
Pamela Anderson on jotenkin nousemassa tuohon statukseen.
En tieda kuinka siella mailmassa on mutta meilla on vain yksi: Judy Garland. 40 vuotta on ollut sanonta oletko friend of Judy's tarkoittaen oletko gay.
Olen itse oppinut sanonnan muodossa "a friend of Dorothy's", viitaten Wizard of Oz -elokuvaan, jossa Judy esitti kolmen miesystävän seurassa seikkailevaa Dorothya.
Yes Public Eye, Dorothya tarkoitin. Ei Judy.
Juhani V, sanoisin epäröimättä. Homoikoneista yksi suurimpia.
Vredesvulvan, oletko nyt tyytyväinen? Saitspas sanottua! Oikein napautit. Ranneliikkeen väki ihailee nyt sinua ja olet kova jätkä.
Eikö nämä Vredesvulvanin ja kavereidensa lapselliset persoonaan puuttumiset voisi jo vihdoin jättää syrjään?
Eikö nämä Vredesvulvanin ja kavereidensa lapselliset persoonaan puuttumiset voisi jo vihdoin jättää syrjään?