HS: Homovanhemmat kasvattavat heterolapsia
Artikkelissa pureuduttiin moniin sellaisiin asioihin, mitä homojen parisuhteen vastustajat, homojen adoptio-oikeuden vastustajat ja "eheyttäjät" ovat perinteisesti käyttäneet lyömäaseena. Esimerkiksi Helsingin Sanomien vaalikoneessa jotkut ehdokkaat varoittelivat adoptiokysymyksen kohdalla yhä siitä, että lapsen kehitys häiriintysi ´sateenkaariperheessä´.
Otsikko antaa väärän kuvan tutkimustuloksesta (ikäänkuin homovanhempia pyydettäisiin anteeksi).
Homovanhemmat kasvattavat MYÖS heterolapsia (siis MYÖS homolapsia), sillä:
"Vanhemman seksuaalinen suuntautuminen ei näytä vaikuttavan lapsen sukupuoli-identiteettiin, sukupuolirooleihin, seksuaaliseen suuntautumiseen eikä edes leikkikalujen valintaan tai haaveammattiin."
Jos lähdetään sanamuotoja ruotimaan, niin minusta "myös" ei olisi kovin hyvä lisä otsikkoon. Se veisi asian aivan hakoteille. Lisäyksellä varustetun otsikon voisi tulkita sitenkin, että "homojahan niistä kakaroista tulee, mutta saattaapa myös jokunen eheä heterokin tulla". Otsikko "Myös homovanhemmat kasvattavat heterolapsia" olisi ehkä parempi? Parempi on kyllä jättää "myös" pois kokonaan sotkemasta. Tietysti otsikon olisi voinut muotoilla aivan toisinkin tyyliin "Vanhempien seksuaalinen suuntautuminen ei vaikuta lapsen kehitykseen", mutta se olisi ollut sitä akateemista liirumlaarumia, jota pitäisi pyrkiä karttamaan silloin, kun kirjoitetaan yleistajuisia artikkeleita.
En ole ehdottanut sanaa "myös" otsikkoon. Olen vain huomauttanut nykyisen otsikon täydellisestä sopimattomuudesta.
Jokainen ymmärtää helposti tarkoitusperäni lukiessaan (nyt fiktiivisen) otsikon: "Homovanhemmat kasvattavat homolapsia". Minusta otsikko on todella loukkaava.
Voisiko otsikon muotoilla aivan toisin?
Sitten en osannut lukea. Mutta minusta otsikko sopii artikkeliin kuin nenä päähän.
En nyt oikein ymmärrä, mikä otsikossa olisi vikana. Tai mikä siinä olisi loukkaavaa.
Yleinen ennakkoluulohan on ollut, että homovanhempien lapset "kieroutuisivat", eli että homovanhempien lapsista tulisi todennäköisemmin homoja kuin heterovanhempien kasvattamista lapsista. Otsikko "Homovanhemmat kasvattavat heterolapsia" kiteyttää näppärästi ajatuksen, että ennakkoluulo ei perustu tosiasioihin. Ja siitähän jutussa on kyse.
Juuri tuosta ei ole ainoastaan kysymys. Kyse on yksinkertaisesti terveestä lapsenkehityksestä riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta. Lapset eivät kieroudu vanhempien seksuaalisen suuntautumisen takia suuntaan tai toiseen. Kieroutuminen ei ole tutkimuksen mukaan tässä suhteessa edes mahdollista, sillä kyse ei ole lapsen kohdalla kasvatuksen tuloksesta (vanhempien seksuaalisuuden muotohan ei vaikuta).
Lapsen kehitys ei siis seksuaalisuuden osalta suoraan noudata vanhempien seksuaalisuuden muotoja. Nyt otsikko tosin kertoo todeksi katsotun asian, mutta vain puolittaisen sellaisen.
Jos haluamme pureutua pelkästään ennakkoluuloihin, niin silloinhan juuri "myös"-sana kuuluisi ajatukseen.
Homovanhemmat kasvattavat toivon mukaan lapsiaan aktiivisesti, joten otsikon ajatus on vaillinainen ellei suorastaan tyhjä otettaessa huomioon tutkimustulos. Nimenomaan tutkimus kertoo sen, että ei suoraan heterolapsia tai homolapsia ole homovanhempien kasvatuksen yhteydessä.
Oma lisäni asian pohtimiseen: Otsikko "Homovanhemmat kasvattavat heterolapsia", saa aikaan sen ajatuksen, että homovanhemmat väen väkisin tekisivät lapsistaan heteroita. Ihan kuin olisi niin kauheaa olla homoseksuaali, että se heterous olisi kasvatuksen tavoite... Siitähän ei kuitenkaan ole kysymys.
Mielestäni kyseinen lehtijuttu oli asiallinen ja informatiivinen, vaikkakin hieman anteeksipyytelevä.
Mutta kun ottaa huomioon millaisessa maailmassa elämme ei anteeksipyytely ole mitenkään ihmeellistä. Edelleen, vaikka meillä onkin parisuhteen rekisteröintimahdollisuus ja syrjintäsuoja, homoseksuaalisuuteen suhtaudutaan jonkinlaisena välttämättömänä pahana, jonkinlaisena "vammaisuutena" jota "kuuluu sietää" ollakseen ns. fiksu ihminen. Tässäkin lehtijutussa auliisti selitellään, että homovanhemmat eivät ole sen pahempia kuin heterovanhemmatkaan, koska homojen lapsista kasvaa aivan samalla tavalla heteroita kuin heterovanhempienkin lapsista. Ei sillä etteikö tämä olisi ihan vapauttava uutinen, mutta voi myös pohtia, että miksi se on vapauttava ja mistä se vapauttaa. Homoseksuaalisuuden moraalisesta vastuusta? Ja miksi? Koska jos homous olisi "valinta" niin se olisi huono sellainen ja moraalisesti tuomittavissa. Eihän kukaan nyt homo omasta tahdostaan olisi, jos kerran olisi mahdollisuus olla hetero. :oP
Mekin saamme siis huokaista helpotuksesta, poikkeavuutemme ei ole meidän syymme. Se on geeneissä. No hyvä. Nyt vain odottelemaan milloin geeniteknikot saavat eristettyä kyseisen ominaisuuden ja deletoitua sen geenivarannostamme.
P.S. Olen itse siis tietenkin sitä mieltä, että homoudessa ei pitäisi olla mitään hävettävää tai seliteltävää. Silti (ehkäpä paradoksaalisesti?) miellän itsekin homoseksuaalisuuden biologisen selitysmallin luontevammaksi ja paremmaksi kuin minkään valinta- tai muutosteorian.
Hesarin nettisivulla oleva perinteinen juupas-eipäs -keskustelu näyttää jauhavan paikallaan eikä johda mihinkään. Siellä riehuu muutamia mikko änniä, joiden kanssa kaikki yritys järkevään keskusteluun on täysin turhaa.
Lähes ainoa älynväläys keskustelussa oli huomio, että jos aids on jumalan rangaistus homoille syntisestä elämästä niin ovatko lesbot sitten jumalan valittu kansa.
http://lyhytlinkki.net/?9do1vgz6Keskustelu jatkuu
Helsingin Sanomissa oli näyttävät artikkelit homoseksuaalisuudesta 20.3.2007. Huhtikuun 3. pnä dosentti Jussi Viitala Jyväskylästä otti yleisönosastossa kantaa näihin artikkeleihin. Koska en ole täällä ranneliikkessä huomannut, että artikkelia olisi kommentoitu, teen tässä lyhyen referaatin.
Jussi Viitala ihmettelee, että sukupuoi-identiteetin synnyn biologiset puolet jäävät usein huomiota vaille. Psykologit eivät tiedä, mitä biologit ovat tutkineet. Nisäkkäillä sukupuoli-identiteetti syntyy sikiökauden aikana, kun koirassikiön kiveksistä alkaa erittyä testosteronia ja se vaikuttaa sikiön aivoihin. Aivot ovat alun perin naaraspuoliset. Testosteroni ”maskulinisoi” aivot. Tämä vaikutusmekanismi toimii vain lyhyen ajan (herkkä jakso). Kokeellisesti on todettu hiirillä, rotilla ja joillain apinoilla, että koiraan aivoihin syntyy rakenteellisia muutoksia tämän vaiheen seurauksena. Jos maskulinisaatio jää vajaaksi, syntyy homoseksuaali. Reaktio on testosteronin määrästä riippuva, eli voi olla supernainen tai supermies. Homo on keskivälillä.
Tätä sikiöajan testosteronileimautumista voivat vaikeuttaa geneettiset tekijät. Tutkija Dean Hamer on löytänyt äidin kautta periytyvät geenin. Jos eno on homo, poikakin on suuremmalla todennäköisyydellä homo. Padovan yliopistossa on todettu, että tämän geenin omaavat naiset synnyttävät enemmän lapsia ja niin homogeeni säilyy ja voi hyvin.
Muitakin syitä homoudelle on, mm. äidin kokema stressi. Myös vanhempien veljien iso määrä lisää todennäköisyyttä. Kaikki nämä syyt ovat biologisia. Yksilö ei itse ole vastuussa homoudestaan.
Miten syntyy lesboja, siitä ei artikkeli puhu.
Setasta tähän artikkeliin vastattiin, mutta olen kadottanut sen vastauksen. Muistaakseni siinä korostettiin, että sukupuoli-identiteetti on paljon monipuolisempi ilmiö ja seksuaalinen suuntautuminen vain yksi osa koko ilmiökenttää.
"Miten syntyy lesboja, siitä ei artikkeli puhu."
Suunnilleen samalla tavoin tietenkin. :) Olen lukenut Viitalan kirjan, jossa käsitteli homoseksuaalisuuden syntymistä. Luulen, että hän käyttää sanaa homo homoseksuaalin lyhenteenä joissain kohdin, eikä siis tarkoita pelkästään mieshomoja. Kirjassa oli enemmän asiaa myös lesbouden syntymisestä, mutta suunnilleen vastaava kehitys on molemmilla.
