Martyyrit

Heippa.

Joo, onhan se homous erilaisuutta jne. Mutta, yksi asia minua henkilökohtaisesti vituttaa aivan älyttömästi; homon esilletuominen jatkuvalla syötöllä.
Tuntuu, että kättelyssä ihmiset sanoo "Pekka, olen btw homo. Vihaatko minua? Jos vihaat niin oot aika paska tyyppi." Näin kärjistettynä. Miksi on näin?
Tuntuu kaksimieliseltä, kun korostetaan, että "olen minä muutakuin homo, se on vain yksi osa minua", mutta se sitten tungetaan jokaisen vastaantulijan kasvoille. Anteeksi yleistys, mutta olen törmännyt tähän ärsyttävyyteen saakka. Mie olen kyllä ihan homo, joten turha vetää sitä "homovihaaja" -korttia.

Kavereille olen tuonut asian ihan lepposasti esille, enkä ole pitäny tärkeänä mitään torvia toitottaa asian tiimoilla. Joillekki ne torvet jää soimaan kun astutaan ulos kaapista.
Lähtökohtanani ei ole, että olisin jotenki ylemmässä asemassa homojen joukossa. Tämä asia vaan tuntuu niin vieraalta minulle, siksi haluaisinki teidän hieman kertoa omia mielipiteitä asiasta. Vai olenko minä tämän asian kanssa yksin, elitistitornissa paasaamassa?

Hassua, mutta minä en ole havainnut tällaista esilletuomista juuri nimeksikään. Ehkä sitten liikun ihan väärissä paikoissa? Kiinnostaisi tietää, millaisissa yhteyksissä moiseen olet törmännyt. Toisaalta tällaisessa heteronormatiivisessa ympäristössä pienikin viittaus ei-heteroseksuaalisuuteen saattaa tuntua tyrkyttämiseltä.

Olen kyllä miettinyt asiaa, lähinnä siltä kannalta, että toitotanko itse sitä torvea liikaa. Olen kertonut ihmisille, mutten mielestäni tuo sitä jatkuvasti esille. Toisaalta tuntuu, että pitäisi kertoa niille jotka eivät vielä tiedä... Kun puhutaan tyttö/poikaystävistä tai treffailusta, puhun kyllä ihan avoimesti naisista, ja muutenkin asian esille tullessa.

smo on varmasti oikeassa siinä, että kaikki asian esilletuominen on normin rikkomista ja siihen kiinnitetään siksi huomiota. Ja pöytäseurue hiljenee. :) En ole kohdannut homoja/lesboja, jotka asiaa koko ajan mainostaisivat (paitsi sitten ehkä itseni? :D), mutta ymmärrän kyllä, että kun tulee kaapista, on tarve sitä torvea jonkin aikaa toitottaa, eikä siinä mitään pahaa ole.

Näen homouden esilletuomisessa kaksi tärkeää kohtaa.
Ensin on toki sanottava, että homouden sanoin esilletuominen on toivottavasti turhaa joskus (tulevaisuudessa). Siitä seuraakin ensimmäinen huomioni. 1) Homous ei ole vain "yksityisasia", vaan homoudella on yhteiskunnallinen ulottuvuutensa - tahdoimmepa sitä tai ei. Tuo yhteiskunnallinen ulottuvuus tarkoittaa sitä, että elämällä avoimesti (eikä se tarkoita torvien toitottamista kaikilla, vaan katso kohtaa 2) kohtaa yhteiskunnassa epäkohtia ja arvostelua. 2) Eläminen avoimesti tarkoittaa rehellisyyttä itseään kohtaan ja siten muita kohtaan. Ottaen huomioon nykyisen yhteiskunnallisen syrjinnän ja vähemmistöaseman, tuntunee monesta homosta hyvältä kertoa muille homoudestaan. Se on merkki avautumisesta ja avoimuudesta. Tietenkin on vain hyvä, jos toisesta avoimesta ja itsensähyväksyvästä homosta se tuntuu turhalta.
Sen mitä itsessään on, sanoin esilletuominen ei pitäisi olla suuri ongelma kommunikaatiokulttuurissamme. Voimmehan toisaalta vaieta.

Vahvemmin se tulee juuri homobaareissa (joissa olen kyllä käynyt viimeksi muutama vuosi sitten vakkarina), missä käsilaukkuhomot kilpailee uusista meikeistä kiukuvin kirjaimin sidukkatuoppia hörppien, pikkurilli osoittaen kattoa kohti, ja keimailen raikuvasti kaapistatulosta jne. Ja tietenki tässä ihanassa nettimaailmassa.
Tämä ns. "ilmiö" tulee esille juuri muillakin vähemmistöillä esille myös. "You hate me because i'm black" etc etc.

Ehkä minä sitten olen liikkunut "väärissä paikoissa".
Nohjoo, meneepä taas kyllä manifestiksi. Uteliaisuuteni vaan heräisi tämän aiheen tiimoilta, tahdoin vaan tietää onko minulla sitten aggro-lasit päällä kun vituttaa nämä tyrkkyrit.

No en ole kyllä itse juurikaan huomannut samaa ilmiötä ainakaan siis laajassa mittakaavassa. Totta on että näitä ärsyttäviä tapauksia aina välillä tulee vastaan, mutta olen oppinut myös hyväksymään sen ja elämään sen kanssa, että ihmiset ihan oikeasti on erilaisia. Valtaosa kuitenkin kaikista homoista on aivan normityyppejä, joista nyt kadulla vastaan tullessa tuskin kovin nopeasti osaisin päätellä että kyseessä on homo, vaikka niitäkin tulee silloin tällöin vastaan...

Kutsut heitä tosin tyrkyiksi, hyökkääkö ne sit sun päälles vai oletko nyt vaan liikaa kenties ollut väärässä seurassa? Mutta henk.koht. ei niin erityisemmin vaivaa, vaikka joillakin se ylikorostaminen on tosiaan vähän liian päällekäyvää aina välillä, mutta sitten täytyy vaan itse laittaa ignore-lasit päälle. Ohjenuorana kuitenkin aina pidän että live and let live politiikkaa, koska ei ne homotyrkyt kuitenkaan sen pahempia tapauksia ole kuin ahdasmieliset änkyräheterot, joita kyllä kanssa vielä tapaa ihan liikaakin. Ennemmin kyllä otan ne neitihomot kun nää pahimmat "vitun homot"- amisheterot.

Mun tapauksessa tuntuu ainakin että muut ihmiset tuovat mun homouttani esille enemmän kuin minä itse. Toki pukeutumisessani ja siinä miten käyttäydyn on ehkä eroa ihan perusheteromiehen pukeutumiseen ja käytökseen, mutta minä en itse ota automaattisesti puheeksi homouttani. Jotkut kaverit jostain kumman syystä tuntevat tarpeekseen ruveta keskustelemaan vähintään kerran homoudesta ja miten homosuhteet eroavat heterosuhteista etc. Välillä tuntuu että vähempikin riittäisi.

Toki kysyttäessä tai asian muuten puheeksi tullessa asiasta mainitsen, en ole siis kaapissa. Mutta en ymmärrä jos ihminen on homoutensa kanssa sinut, miksi siitä pitää tehdä hirveä numero. Jokainen tosin taaplaa tyylillään...

Riippuu niin paljon näkökulmasta ja asenteesta jolla on liikenteessä. Jos vaikka arkisista asioista keskustellessaan homo mainitsee, että kävi poikaystävänsä kanssa ihanalla matkalla, niin joidenkin mielestä tämä on aivan normaalia arkista jutustelua. Toisten mielestä puhuja on kuitenkin hirvittävä homotyrkky, joka mainostaa seksuaalisuuttaan joka käänteessä. Usein olen kyllä sen pannut merkille, että ne joiden mielestä homoutta liikaa "mainostetaan" ovat sellaisia ihmisä, jotka eivät muutenkaan oikein sulata homoutta (omaansa ja/tai muiden) ja jotka eivät haluaisi nähdä homoutta ylipäänsä missään.

Mä en ymmärrä sellasia homoja, jotka kokee jonkinlaiseksi uhaksi seksuaalisuudelleen ne homot, joiden käytöksessä suuntautuneisuus näkyy helposti arvattavalla tavalla. Entäs sitten jos joku onkin täysi neiti? Entäs sitten, jos meikit kiinnostaa enemmän kuin moottoripyörät tai eleet on lähempänä naisen kuin miehen stereotypiaa? Jos siitä täytyy erikseen ärsyyntyä, niin luulisi ymmärtävän myös niiden heterojen ärtymyksen, jotka kokee omalle sukupuolelle epätavallisemman seksuaalisen käyttäytymisen uhaksi itselleen. Siinä on kyse ihan samasta ilmiöstä.

Musta ärsyttävää on itsekorostus ja teennäisyys, ihan sama onko se merkkiglitterillä keikistelyä vai turhaa uhoa. Tiettyyn rajaan asti musta kummankin puolen korostaminen on myös puoleensavetävää. Tietenkin, koska homoista miehistä mä oon kiinnostunut, enkä pelkistä sukupuolettomista ja seksuaalittomista henkilöistä. Musta neutraalius ei oo tavoiteltavaa. Oma mies käyttää sitä tietoa häikälemättömästi hyväkseen. Mä kysyin siltä joskus viikko sitten tahtooko se mielummin etsiä meidän videoon digikanavat vai pestä koiran turkin ja se ei voinut omien sanojensa mukaan asentaa kanavia, koska on homo, eikä pestä koiraa, koska on mies. :D

Siinäkin tulee sitten tämä ah-niin-ihana materialismikysymys esille.
Eipä vaan jaksa flamettaa aihetta sinne suuntaan.

"Vermillion
26.02.2007, 14:34 Mun tapauksessa tuntuu ainakin että muut ihmiset tuovat mun homouttani esille enemmän kuin minä itse."

Sama minulla.
Periaate minulla on, että en koskaan tule ulos kaapista muuta kuin omille.

Tavallaan ymmärrän aloittajankin näkökulman, vaikka en sitä kokonaan kannatakaan. Itse en oikein ole koskaan osannut kokea omakseni moniakaan ns. homokulttuurin käyttäytymisnormeja. Ymmärrän kyllä että eri alakulttuureilla on omia dogmejaan, joita usein vaistomaisesti noudatetaan. Yhtenäiskulttuuria yhtenäiskulttuurin sisällä. On helpompi kuulua joukkoon ja noudattaa stereotypioita.

Sinänsä feminiinisyydessä ei ole mitään vikaa, jos se on sisäsyntyistä. Mulla on paljon feminiinisiä kavereita, homoja ja heteromiehiä. Olen vaan muutamaankin kertaan ollut todistamassa kuinka ihan mukava, vaatimaton kaveri muuttuu juoruilevaksi kanaksi, jonka pääasiallinen tehtävä on arvostella muiden pukeutumista yms. Mun mielestä tietynlainen luonnollisuus, mitä se sitten onkaan, on paljon sympaattisempaa.

Sinänsä selkeästi "homoisella" tyypillä on tavallaan helpompaa. Jos näkyy kilometrin päähän mistä on kyse, ei paljoa tarvitse selitellä. Samoin monet heterot eivät koe niin kummallisena kuin ihmiset pysyvät roolissaan. Monet heterot ovat jopa hämmentyneempiä ei-stereotyyppisistä homoista, "mitä vittua, vedätätkö". Joku rehellisesti kertoi tulleensa huijatuksi, kun en ollut selkeästi "oikea homo".

Ja onko se homous se juttu, jonka ympärillä koko elämä liikuu? Itselleni se on vain osa kokonaisuutta, eikä edes kovinkaan eksoottinen juttu.

Decoy kirjoitti: "Ja onko se homous se juttu, jonka ympärillä koko elämä liikuu?"


Hmm.. No onhan se tavallaan, ihan samoin kuin heteroillakin. Kyllähän heterokin on hetero koko ajan, olipa sitten töissä tai vapaalla, nukkumassa tai sitten juoksumatolla. Eikä homo sen paremmin kuin heterokaan pääse suuntaumustaan karkuun, vaikka jotkut kovasti kyllä yrittävätkin.. (Aslan) Luulenpa, että tavalla tai toisella seksuaalisuus ja seksuaalinen suuntautuneisuus värittää elämää sen kaikilla osa-alueilla. On se kuitenkin sen verran merkittävä asia ihmiselämässä. Ja jos mainostajia ja populaarikulttuuria on uskominen niin tuntuupa olevan jopa melko pitkälle huomiomme keskiössä nyky-yhteiskunnassa.

Tämä nyt hiukan ja osittain poikkeaa aiheen luonteesta(, muttei kuiteskaan!) =P
Tällaiseen Obein esille tuomaan verbaaliseen homoudesta toitottamiseen puolustavassa, taikka selittävässäkään tilanteessa en ole (onneksi) liiaksi asti törmännyt, ja siksi minä koen ärsyttäväksi ennemminkin käytöksellisen homouden esille tuomisen. Naureskelen itselleni(kin), kun huomaan/tiedostan tilanteessa puhuvani ranteilla yhtä lailla kuin kiihkokimitykselläni, taikka kun taaperran lumipyryssä perse naisellisesti keikkuen ja blondit hiukset viipottaen - saatikka sitten kuville, joissa poseeraan kulmat järkyttävän ohuiksi nypittyinä ja huulet erittäinkin epäsexysti töröllä. Ajoittaisin tämän jälkeenpäin nähtynä karmaisevan "ultrahomo" -vaiheeni juurikin siihen aikaan, jolloin "vapauduin", ja voin tunnustaa, että käyttytmiseni johtui enenmmän tai vähemmän "uuden minäni" (Eh? Mikä ei siis pidä paikkaansa) korostamisen halusta. Ja siltikin, jo tuolloin, minun oli vaikea ymmärtää kaltaisiani... käyttäisin ikävähkösti yleistävää, mutta oivasti kuvaavaa: "neitejä"! =P
Koenko tämän hillitymmän, tuuheakulmakarvaisen ja ei_enää_niin vetyperoksiditäyteläisen itseni toisenlaisia paremmaksi? Ei, en koe, mutta minun on pakko myöntää, että ymmärrän täysin, ja seison Obein mielipiteen ja kokemuksen takana! =D
Ei ole mitään ihanampaa, kuin ihminen, joka on täysin sinut itsensä kanssa, ja toteuttaa itseään kaikkialla ja iänkaikkisesti (aamen), MUTTA rajansa kaikella. En ole törmännyt yhteenkään homoon, joka ei olisi hillitymmässä seurassa, kentis kanssani kahden, muuttunut hetkessä kaakattavasta "Olen homo, katsokaa! Ja tysin oma itseni!"-julistajan vastakohdaksi. Enkä olen asenteellani, taikka sanoin tällaiseen painostanut. Seura siis tekee kaltaisekseen, sehän jo tiedettiin - mutta näissä tapauksissa se on myöskin ollut ilmeinen osoitus siitä, ettei se jatkuva showaaminen ja sekusaalisuutensa esille tuominen ole yhtään niin tahatonta kuin toisenlainen käytös toisenlaisessa tilanteessa, taikka seurassa. Mutta kun joukko homouteensa yli-innokkaasti tiedostavia homppeleita kokoontuu, tulos on minun mielestäni sietämätön - enkä voi suoraan sanottuna moittia homovihaajia (näin kärjistäen sanottuna), jos heidän näkemyksensä homoudesta on yhtä kuin karsastamani homoudellaan mässäilijät. Ja miksi sitä on ilmennyttävä juurikin siten, kuten itsekin aikoinaan olin ja elin (??)
Ja eihän se homous herräisä määritä ihmistä. Ja joo, seksuaalisia olentoja ollaan, mutta myös niin mielettömän paljon muutakin. Tämä klisee mielipiteenä siis siihen, ettei kukaan, eikä kenenkään tulisi keskittää elämäänsä homouden ympärille, (Ei!), kuten edellä funtsittiin.

"Ja eihän se homous herräisä määritä ihmistä."



Ellei muulla tavalla niin ainakin heteroiden silmissä.

No joo, en suinkaan väitä, että koko elämä pitäisi keskittää homouden ympärille. Seksuaalisuus kuitenkin nyt vain sattuu olemaan keskeinen osa ihmisyyttä ja elämäämme. Ei siitä pääse mihinkään. Mutta siinä olet oikeassa, että tämän ei pitäisi tietenkään automaattisesti johtaa koko elämän yliseksualisoitumiseen ja seksuaalisuudella mässäilyyn. Muistan kyllä itsekin olleeni enemmän "neiti" kaapista ulostautuessani ja piireihin pyrähtäessäni. Ehkä se on sitä samastumista ja ryhmään kuulumisen hakemista. Sittemmin on kyllä maneerit suurimmaksi osaksi karsiutuneet ja "tavallistuneet".

Jokaisella on oikeus veivata rannetta, kimittää, keikuttaa takapuoltaan, blondata hiuksensa, nyppiä kulmakarvoja, pitää huulet törröllä - se on osa homososiaalisuutta. Samoin olla tekemättä näin ja olla homososiaalinen. Homouden kulttuurisia muotoja on monenlaisia ja eri tilanteissa voi käyttää eri muotoja.
Terveisin neiti martina

Homous on homon elämä. (Toki siihen kuuluu muuta, mutta kaikki on homona-olemisessa).

Aika raa'alta tuntuu, että monen mielestä ilmeisesti pitäisi näyttää ja käyttäytyä ihan samoin kuin heterot, tuomatta esiin omaa suuntautumistaan millään tavalla. Huh! Miksi ihmeessä? Seksuaalinen suuntautuminen määrittää kuitenkin paljon omaa elämää. Heterot puhuvat ja ilmentävät omaa seksuaalisuuttaa hyvin paljon, en näe mitään syytä peitellä sitä homona/lesbonakaan. Heterot menevät kyllä monesti omasta mielestäni aivan liian pitkälle omaa seksuaalisuuttaan käsitellessään, itseäni ei ainakaan kiinnosta kuulla kahvipöydässäi yksityiskohtia toisten seksielämästä (homojen en ole kuullut hehkuttavan kokemuksillaan). Olen kuitenkin lesbo ja käyttäydyn ja näytän siltä kuin huvittaa, häiritsi tai ärsytti se heteroita (tai homoja) miten paljon tahansa.

Neiti Martina!

Olen kovasti samaa mieltä. Kärjistyksestäkin.

(P.S. 'Homososiaalisuus' on kyllä eri asia kuin homoseksuaalisen identiteetin sosiaalinen näkyvä ulottuvuus...
Se kai olisi sitten homoseksuaalisuussosiaalisuus. Homoseksuaalisosiaalisuus?
Hitto tuota 'seksuaalia' tuossa, mutta kun 'homososiaalisuus' tarkoittaa samasukupuolista sosiaalisuutta,
vähän eri asia.)

martin kirjoitti: "Jokaisella on oikeus veivata rannetta, kimittää, keikuttaa takapuoltaan, blondata hiuksensa, nyppiä kulmakarvoja, pitää huulet törröllä - se on osa homososiaalisuutta. Samoin olla tekemättä näin ja olla homososiaalinen. Homouden kulttuurisia muotoja on monenlaisia ja eri tilanteissa voi käyttää eri muotoja.
Terveisin neiti martina"

Life's a banquet and most poor suckers are starving to death, dahling! toivottaa auntie millikan.

Tuo "veivaaminen" on oma itseilmaisun taiteenalansa sillänsään; "Naiseksi" ei synnytä; naiseksi "tullaan"...ja painotus noilla lainausmerkeillä hymiön kera. Ja enemmän noita "pikkurillejä" näkee goottipileissä (..kun homobaareissa) jotka tunnen kotoisemmaksi jo musiikin ja avarakatseiseisen ilmapiirin takia.

En tiedä onko tuo pelkästään post-millenium ilmiö mutta viime vuosien aikana olen huomannut homojen keskuudessa tientynlainen konservatiivisuus ja (erilaisuuden) suvaitsemattomuus on nostanut lehmän häntäänsä ...siinä missä heteronormi on tullut näennäisesti suvaitsevammaksi?

lissuli kirjoitti: "Aika raa'alta tuntuu, että monen mielestä ilmeisesti pitäisi näyttää ja käyttäytyä ihan samoin kuin heterot, tuomatta esiin omaa suuntautumistaan millään tavalla. Huh! Miksi ihmeessä? Seksuaalinen suuntautuminen määrittää kuitenkin paljon omaa elämää. "

Aika raa'alta tuntuu että ihmisen pitäisi muuttaa käyttäytymistään sen vuoksi sattuuko nyt kuulumaan johonkin viiteryhmään. Mä tunnen kuuluvani moneenkin ryhmään ja kaikessa yritän olla vain oma itseni, en muuta.

Mun mielestä on myös hyvä suhtautua pienellä huumorilla itseensä ja tekemisiinsä. Liika tiukistelu ja poliittisen korrektiuden vaatimus on mun mielestä monien vähemmistöjen ongelma.

Musta ei oo väliä sillä kasvetaanko vai synnytäänkö sukupuoleen tai elekieleltä tietynlaiseksi, kun se kasvaminen tietynlaiseksi kuitenkin on tiedostamatonta ja aitoa, ihan kuten kaikki elekieleen ja sosiaalisuuden sääntöihin oppiminen aina on. Se, että joksikin tullaan tai että siitä voidaan (ehkä) opetella pois ei millään tapaa todista, ettei se olisi (ollut) aitoa ja tahatonta tai etteikö se olisi luonnollista. Kaikki sosiaalinen käyttäytyminen opittua ja valtaosa meistä osaa käyttäytyä eri tilanteissa eri tavoin siihen huomiota kiinnittämättä. Oman käytöksen tiedostamaton sopeuttaminen on sosiaalista lahjakkuutta.

Sille on syynsä, miksi stereotyyppiset kuvat ja kulttuurit ovat syntyneet. Aika moni tuntee homokulttuurissa olonsa kotoisaksi ja on onnellinen löytäessään toisia samoin ajattelevia. Mullakin harrastukset, opiskelu ja kiinnostuksen kohteet on stereotyyppisen homoja. Oikeastaan musta ei oo edes kiinnostavaa tietää, onko mun tai kenenkään muunkaan sukupuolelle epätyypillisemmät kiinnostuksenkohteet synnynnäisiä vai johtuuko ne vaikka siitä, että oma seksuaalinen suuntautuminen on pikkulapsesta asti niin vahva piirre, että se on esim. johtanut keskimääräistä voimakkaampaan yhteenkuuluvuudentunteeseen vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa, joilla on sukupuolisesti sama kiinnostuksen kohde ja joilta tietyt käyttäytymismallit on sitten poimittu ja kasvaneet osaksi omaa persoonaa, vaikka valtaosalla homoista samaistuminen tapahtuisikin omaan sukupuoleen. Toi oli vain hatusta hetkessä temmattu ajatus, mutta musta ihan hyvä. Jostain ne samaistumiskohteet, joiden käytöstä matkimalla meistä kasvaa sosiaalisia kuitenkin otetaan.

Neitimäisyys voi olla tarkoituksellisesti ryhmäsitoutuvuuden takia myöhemminkin opeteltuja, mutta kyllä mä uskoisin että valtaosalla arkielämässään pehmeästi elehtivillä pojilla oma elekieli on alkuperäinen ja aito. Itse en huomaa itsessäni neitimäisyyden lisääntymistä tai vähentymistä seurasta riippuen, paitsi että ranneliikkeen teko homossa kundiseurassa on osa yhteistä huumoria. Toisaalta tiedostamattomat asiat tunnistaa juuri siitä, ettei niitä itse huomaa.

Dreamly havainnoi ja kysyi:
"viime vuosien aikana olen huomannut homojen keskuudessa tientynlainen konservatiivisuus
ja (erilaisuuden) suvaitsemattomuus on nostanut lehmän häntäänsä
...siinä missä heteronormi on tullut näennäisesti suvaitsevammaksi?"

Niin. Kansanviisaudessa kanat nokkivat toisiaan.
Mutta "kanoja" taitavat nokkia monet oh-so-convinsing "anti-kanat"
hyvinkin innokkaasti välillä.

Eivät vaan sovi "homonormiin" -?

Hyvä kysymys on myös se, kuinka moni homoista oikeasti on "oma itsensä" nuorena aikuisena. Jos on kasvanut nuoruusikänsä kaapissa teeskennellen naisista pitävää normipoikaa ei varmasti ole "oma itsensä" ainakaan siinä mielessä, jos sillä tarkoitetaan sitä, millaiseksi tämä ihminen kehittyisi suvaitsevassa ja kannustavassa ympäristössä. Eli jos muuttaa käytöstään radikaalisti aikuisiässä kaapistatulon jälkeen, ei muutos ole välttämättä pois omasta itsestä vaan joskus sitä kohti. Tietty joskus voidaan mennä ainakin tilapäisesti vähän ohikin.

Minun nähdäkseni ns. neitihomojen homosyrjijillä on usein haave utopiasta, jossa homomiehet ovat aivan kuin heteromiehet paitsi että haluavat seksiä miesten kanssa. Ehkä kuitenkin vähän paremmannäköisiä ja parempikroppaisia. Ja tyylikkäämmin pukeutuvia (mutta ei tietenkään liikaa!). Silloin ei ole välttämättä aivan sinut itsensä kanssa, jos hermostuttaa se, miten toiset eivät ole valmiita olemaan homoja vain suljettujen ovien takana.

Niin, tai mitäs jos meitä homojakin vaan on erilaisia? Ei kai kaikkia pitä pistää samaan muottiin. Se on sitten jokaisen oma asia minkälaisten ihmisten seurassa sitä viihtyy.

"Minun nähdäkseni ns. neitihomojen homosyrjijillä on usein haave utopiasta, jossa homomiehet ovat aivan kuin heteromiehet paitsi että haluavat seksiä miesten kanssa. Ehkä kuitenkin vähän paremmannäköisiä ja parempikroppaisia. Ja tyylikkäämmin pukeutuvia (mutta ei tietenkään liikaa!). Silloin ei ole välttämättä aivan sinut itsensä kanssa, jos hermostuttaa se, miten toiset eivät ole valmiita olemaan homoja vain suljettujen ovien takana."

No minulla ainakin on. Ei tosin utopiaa, vaan ihan todellisuutta. Ihan miehen tavalla (mutta tarvittaessa herkästi ja empaattisesti) käyttäytyvä mies. Olen ihan tyytyväinen ollut...

Noista "neitihomoista"(ilmaus on kyllä osuva, mutta ei kyllä poliittisesti korrekti) vielä. Olen näköjään usean muun asiasta kirjoittaneen kanssa samaa mieltä, että kyseessä on nuoruuteen ja juuri kaapista ulos tulemiseen liittyvä ylilyönti, jossa yritetään kompensoida 15-18 vuoden kaapissaolo vuodessa tai parissa, ja sitten pikku hiljaa tokeennutaan tavallisen suomalaisen miehen tasolle.

Itselläni on muuten aika hyvä tuttu joka vielä 40+ vuotiaana harrastaa kimitystä, lespausta ja ranneliikkeitä, mutta annas olla kun saat hänelle riittävästi viinaa päähän, niin johan rupeaa puhumaan ihan kuin me muutkin...

Itselläni tuota vaihetta ei koskaan ollut, armeijassa kun duunissa silloin olin (Hmm... Sepä olisikin ollut nähtävää...), joten pysyin siis tämmöisenä perussuomalaisena (EI HERRAN TÄHDEN POLIITTISESTI!!!) äijänä, ja tykkään edelleen puukolla auki vuollusta uunilämpimästä kalakukosta erittäin runsaan voin ja taskulämpimän Kossun kera.
Auts. Saisipa täällä Espoossa. Täytyy varmaan opetella tekemään...

Homososiaalisuus voidaan kait myös määritellä sellaiseksi sosiaaliseksi toiminnaksi, missä yksilö viihtyy pääasiassa omaa sukupuolta olevien kanssa tai sitten henkilöksi joka viihtyy samassa sosiaalisessa tilanteessa elävän yksilön kanssa. Mut ehkä myöskin henkilöksi, joka viihtyy homojen seurassa.

"pysyin siis tämmöisenä perussuomalaisena (EI HERRAN TÄHDEN POLIITTISESTI!!!) äijänä, ja tykkään edelleen puukolla auki vuollusta uunilämpimästä kalakukosta erittäin runsaan voin ja taskulämpimän Kossun kera.
Auts. Saisipa täällä Espoossa. Täytyy varmaan opetella tekemään..."

Meillä on samat arvostukset.
FYI, Partanen tekee eksursioita tänne pääkaupunkisudulle, kannattaa soittaa ja kysyä missä ja milloin myydään.

Joo Poris.
Niin tekee meillekin tänne Tapiolaan aina kaiken maailman maalaismarkkinoiden, joulutorien ja sensellaisten aikaan, mutta se on HANNA eikä IRENE. Kilpailevat Partasen siskokset nääs.

Sitäpaitsi puolikas kilon kukosta (siis elon laskuopin mukaan 500g ja siis valmiiksi auki leikattu = ei hyvä) tekee yli 20 Ekeä köyhemmäksi, joten taidanpa silti investoida ruisjauhopussiin, paikallisen marketin tarjoussiansivuun ja potentiaaliseen onneeni mökillä ahventen kutuaikaan jäiden lähdettyä (tai sitten sen marketin kalatiskiin...).

Ei kun opettelemaan...

Määritelmät ovat niinkuin ne määritellään. Homososiaalisuus on käsitteenä uusi ja ehkäpä vielä muotoutumassa. Joka tapauksessa en näe välttämättä syytä erotella homososiaalisuutta ilmiönä ympäristön ja vastaanottajan vaihtumisen mukaan. Kyseessä on kuitenkin yleisesti sosiaalisuus, joka on siis eri kuin pelkkä psykologinen (yhden ihmisen) ulottuvuus. Sosiaalisuus on vuorovaikutusta ja sisällön mukana sen yhtenä osana on luoda käsitteen rajat. Homososiaalisuuden rajat kohdataan sosiaalisen ympäristön täydellisessä heteronormatiivisuudessa ja sielläkin on olemassa määritelmällisesti (koska on olemassa raja johonkin) myös jotain muuta.
Kun kuljen kadulla "homona", niin se on sosiaalinen tilanne. Vuorovaikutusta on niin monella tasolla - merkkien, eleiden, ...
Rajautuuko tämä sitten erilliseksi kuin se, mikä on homojen kesken tai samaa sukupuolta olevien kesken? ... ... ...

...No net nyt vaan on eri käsitteitä jo vakiintuneessa käytössä...

Mutta pointin taisin ymmärtää, ja olen siis kovin samaa mieltä.
Että olla homo on olla homo sosiaalisesti, siinä on sosiaalinen ulottuvuus ja vuorovaikutus.

Jos tuossa keskusteluketjun alussa viitattiin siihenkin, että mitäs tässä valittamaan,
homous piiloon niin hyvä tulee ja maailmassa on helppo elää, niin haistakoot ite.

Decoy kirjoitti: "lissuli kirjoitti: "Aika raa'alta tuntuu, että monen mielestä ilmeisesti pitäisi näyttää ja käyttäytyä ihan samoin kuin heterot, tuomatta esiin omaa suuntautumistaan millään tavalla. Huh! Miksi ihmeessä? Seksuaalinen suuntautuminen määrittää kuitenkin paljon omaa elämää. "

Aika raa'alta tuntuu että ihmisen pitäisi muuttaa käyttäytymistään sen vuoksi sattuuko nyt kuulumaan johonkin viiteryhmään. Mä tunnen kuuluvani moneenkin ryhmään ja kaikessa yritän olla vain oma itseni, en muuta.

Mun mielestä on myös hyvä suhtautua pienellä huumorilla itseensä ja tekemisiinsä. Liika tiukistelu ja poliittisen korrektiuden vaatimus on mun mielestä monien vähemmistöjen ongelma."


Kommenttini oli reaktio viesteihin, joissa ranteenvispaajiin suhtaudutaan karsaasti. Olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että homoja/lesboja on erilaisia, eikä ole olemassa "oikeaa" tapaa olla homo, tai hetero. Karsastan vähän tapaa ajatella, että on olemassa lokerot miehille ja naisille, eikä siinä välissä ole mitään.

Neiti martina iloitsee Rokkihomon samanmielisyydestä.
Ilman muuta käsitettä sosiaalisuus voidaan eriyttää - se on Sinulta hyvä lähtökohta!