Miksi pahishomo tuntuu niin kovin pahalta?

Tuohon Poliisi-tv:n rikollisista homoista tms. käytyyn keskusteluun en ole jaksanut osallistua.

Itseäni kiinnostaa se, miksi pahishomon näyttämisen tai julkistamisen koemme kovin voimakkaasti ja tunnekylläisesti. Muistan tästä aikaisemman keskustelun. Muistaakseni minun avaamani keskustelu psykopaateista joukossamme, aiheutti myös aikamoisen tunnekuohun.

Eikö kannattaisi hyväksyä jo se, että kaikki homot ja lesbot eivät ole kullannuppuja? Joukossamme on ihan oikeita roistoja, aivan kuten hetskujenkin joukossa. Olemme siis taviksia tässäkin suhteessa.

Aamen!

Minua häiritsee lähinnä se, että mediassa homoutta käsitellään tosi vähän asiaohjelmissa, ja kun käsitellään, käsitellään niitä psykopaatteja. Se luo kuvan, että muunlaisia ei olekaan. Mutta olet ihan oikeassa, homopiireissä on varmaan tapana suojella omia vähän hysteerisestikin, mutta onko tuo nyt mikään ihme tämän maailman oloissa.

Joukko? Mikä ihmeen joukko? Homojoukko? Nyt täytyy ihan tosissaan lähteä sanakirjojen pariin...

Oli sellainenkin aika kun joka toisessa elokuvassa ja TV-sarjassa pahikset olivat korsetteihin tms. naisten vaatteisiin pukeutuvia, feminiinisiä psykopaatteja. Kannattaa katsoa sellainen takavuosien dokumentti kuin "Celluloid Closet". Siinä pahishomoista/-lesboista/-tranuista puhutaan melko hyvin.

Esimerkiksi sellainen verrattain uusi, pikkulasten piiretty kuin Power-Puff Girls (tai jotain sellaista) oli jälleen uudistamassa tuota pahishomotraditiota. Päähenkilötyttöjen päävastustaja oli transvestinen demoni (!). Siinäpä oivaa asennekasvatusta uusille sukupolville.

Vähän aika sitten pääuutisissa ja lehdissä tiedotettiin partnereitaan myrkyttänyt homomies, joka joutui oikeuteen. Hänen kohdallaan mielestäni uutisointi oli asiallista, puhuttiin kumppaninsa tappaneesta yms.

Tiedä sitten reviteltiinkö arveluttavemmissa lehdissä hommotappajalla yms.

Niin sanotuista tosielämän "pahishomoista" ei tykätä, koska he leimaavat koko vähemmistön. Jos esimerkiksi joku homo on taipuvainen pedofiliaan, on hän monen heteron mielestä vain sellainen kuin "homot yleensä". Toisin sanoen hän vahvistaa vanhaa ennakkoluuloa homoista lasten hyväksikäyttäjinä.

Jos taas hetero on taipumuksiltaan pedofiilinen niin kenellekään ei tulisi mieleenkään ajatella, että "niin, tuollaisiahan kaikki heterot ovat".

Myönteisen homoimagon laajentaminen on yhä paikallaan. Esimerkkinä tällaisesta perjantain HS:n sivun juttu, joka oli otsikoitu "Kaksi miestä, monta muotoa." Siinä oululainen miespari esittelee Hesarin Koti&Tyyli-osiossa erikoislaatuisen kotinsa kaikkine yksityiskohtineen. Jutun ingressi: "Hautakivistä rakennetut pöydät, leikittelevä valaistus sekä mustat nahkadivaanit luovat tyylin olohuoneessa."

Tarkennus ingressin tekstiin. Pöydän jalat oli tilattu kiviveistämöstä, jossa tehdään hautakiviä. Siis ei mitään makkaaberia.

Jäin jutun luettuani hieman miettimään, vahvistaako tuollainen juttu mitä puolta homoimagosta.

"Ilopilleri kirjoitti: "Esimerkiksi sellainen verrattain uusi, pikkulasten piiretty kuin Power-Puff Girls (tai jotain sellaista) oli jälleen uudistamassa tuota pahishomotraditiota. Päähenkilötyttöjen päävastustaja oli transvestinen demoni (!). Siinäpä oivaa asennekasvatusta uusille sukupolville."

Kysymys jota mietin kuumeisesti on miksi yrittää muuttaa pahisimagea, koska mitään hyviä tekoja ei noteerata tai ne vain nähdään poikkeuksina, jotka vahvistavat säännön. Kilttinä ei saa koskaan mitään.
Minä olen kuulunut kuuteen miljoonaan Jehovan todistajaan joiden uskonto koostuu sen kertomisesta, miten hyviä ihmisiä he ovat ja hyvän ihmisen elämän näyttelemisestä ja Suomessa jehovat ovat vihatuin uskonto eikä muuallakaan nauti kovin suurta suosiota.

On paljon helpompi olla aidosti pahis. Yhteiskunnassa joka on paha, on oikein olla paha.

Hyvät teot saattavat olla poikkeus, mutta ei niiden asema poikkeuksena vähennä niiden arvoa. Hyvän tekeminen on maailmassa niinkuin pahan tekeminen ja molemmilla on arvonsa. Mikään omahyöty-näkökohta ei nosta hyvyyden arvoa.
Jumalan autuuden valo loistakoon kaikille!